Kun EI kuulu kirkkoon, onko pakko
muistaa lahjoin tai muuten ystävien, tuttujen ja sukulaisten lapsia " uskonnollisista saavutuksista" ,saati sitten olla mukana juhlistamassa kirkossa solmittua avioliittoa?
Asia on taas pinnalla kun edessä ovat lähiviikkoina 2 konfirmaatiota ja yhdet häät. Ristiäisistä nyt aina selviää, koska se on seurakuntaan ottamisen lisäksi myös nimen julkistamisen juhla...
En oikein tajua miksi pitäisi olla setelitukko kourassa onnittelemassa ketään USKONNOLLISESTA asiasta. Koulutus valmistumisineen yms. on toki asia erikseen. Kaiken lisäksi aika harva rippikoululainen edes välittää tuon taivaallista itse rippikoulusta, saapahan vaan juhlat ja hienoja lahjoja sekä kivan leirin kavereiden kanssa; henkiset seikat eivät siinä paljoa paina.
Kommentit (23)
Uskonnollisin syinkin vietetyt juhlta ovat ennen kaikkea perhejuhlia, jossa tapaa sukulaisia. Meidän suvussa se tuppaa noihin juhlatapaamisiin jäämäänkin.
Ihan mielelläni menen kaikkiin juhliin, rippijuhliinkin vaikka agnostikkoja olemme. Meidän lapsillamme oli nimiäiset, ja ihan mielellään tulivat uskovat sukulaiset nimiäisiin kahvittelemaan, eikä poikkipuolista sanaa kukaan ole koskaan sanonut siitä, että olemme suvun tavoista poikkeava perhe.
Kyllä ihmisten moukkamainen käytös johtuu muustakin kuin siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei. Kyllähän sitä tuntuu kaikenlaista tapaa olevan suvuissa, jotka siirtyvät sukupolvesta toiseen. Jossakin vaiheessa kannattaisi pysähtyä miettimään voisiko itse olla se henkilö, joka sukupolvien huonon ketjun katkaisee?
Minäkin vastaisuudessa teen niin, että maistraatissa vihityille en osta lahjaa, sillä kuulun itse kirkkoon enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi ostaa uskonnottomille lahja uskonnottomasta tilaisuudesta. Tai Prometheus-leirin käyneelle nuorelle pitäisi ostaa lahja? Tai vauvalle nimenantolahja?
t. kirkossa vihitty
Kukaan ei edes onnitellut.
Ilmoitimme ette emme tule yhden sukulaisen häihin sinne kirkkoon, vaan sitten sinne juhliin, ja saatiin sitten kuulla että eipä tarvitse tulla ollenkaan.
Juu tapauskovaiset, ette voi vaatia kunnioitusta kun ette sitä itse anna.