Kun EI kuulu kirkkoon, onko pakko

mutta ilman uskonnollista merkitystä, sitä tarkoitin!



AP

Eikö pitäisi kunnioittaa toisen ' vakaumusta' vaikka kaikki ripille pääsijät tai kirkossa naimisiin menijät eivät olekaan kovinkaan uskovaisia?

lahjojen saaja vaiko se jolta niitä ollaan vailla? Miten vakaumus tai sen kunnioittaminen siihen kuuluu? Riittääkö esim. 100e " kunnioittamaan toisen vakaumusta" ???

AP

Vierailija:

Eikö pitäisi kunnioittaa toisen ' vakaumusta' vaikka kaikki ripille pääsijät tai kirkossa naimisiin menijät eivät olekaan kovinkaan uskovaisia?

mutta sitten ei juhliinkaan varmaan mennä ?

Emme halua juhliinkaan; ajaa pitkiä matkoja taaperoiden kanssa, lykätä seteleitä kortin väliin ja syödä vettynyttä voileipäkakkua ja sitä vähän pinnasta kärähtänyttä tiikerikakkua haalean kahvin ja halvan skumpan kanssa, etenkin kun syy on se että asioita (ripari, häät) ei tehdä edes todellisen vakaumuksen takia vaan siksi että kaikki muutkin niin tekee...



AP

Eiköhän sinne haluta vieraita jotka oikeasti haluavat olla paikalla.

Harmi vaan, kun juuri nämä tilaisuudet ovat sellaisia, että niissä on mahdollista nähdä sukulaisia, joten toivottavasti hän on tyytyväisempi omien uskon tovereidensa kuin meidän syntisten sukulaisten kanssa.

mut en tee ongelmaks kirkossa käyntiä riparin/häiden/hautajaisten takia. Ei mun ajatukset niin ailahtelevia ole et pelkkä kirkossa käynti niitä muuttais.

Ne juhlat on yleensä jollekin tärkeitä ja usein myös mulle sen takia et ne on läheisen ihmisen " merkkipäivä" . Miks aiheuttaisin mahdollisesti mielipahaa ja vetäisin itseeni huomiota selittämällä et en tuu ku en kuulu kirkkoon?

Ennemmin annan juhlakalun juhlia ja osallistun hänen iloonsa ilman et tekee siitä minimaalisesta uskonnollisuudesta osuudesta maailman suurinta ongelmaa.

Vierailija:

muistaa lahjoin tai muuten ystävien, tuttujen ja sukulaisten lapsia " uskonnollisista saavutuksista" ,saati sitten olla mukana juhlistamassa kirkossa solmittua avioliittoa?

Asia on taas pinnalla kun edessä ovat lähiviikkoina 2 konfirmaatiota ja yhdet häät. Ristiäisistä nyt aina selviää, koska se on seurakuntaan ottamisen lisäksi myös nimen julkistamisen juhla...

En oikein tajua miksi pitäisi olla setelitukko kourassa onnittelemassa ketään USKONNOLLISESTA asiasta. Koulutus valmistumisineen yms. on toki asia erikseen. Kaiken lisäksi aika harva rippikoululainen edes välittää tuon taivaallista itse rippikoulusta, saapahan vaan juhlat ja hienoja lahjoja sekä kivan leirin kavereiden kanssa; henkiset seikat eivät siinä paljoa paina.

Vierailija:

mut en tee ongelmaks kirkossa käyntiä riparin/häiden/hautajaisten takia. Ei mun ajatukset niin ailahtelevia ole et pelkkä kirkossa käynti niitä muuttais.

Olen samaa mieltä. Heikossa on oma vakaumus, jos pitää kulkea laput silmillä joka paikassa.

Tai valmistujaisjuhliin. Mä en käsitä miten esim kirkkohäät liittyy tähän? Toiset menee kirkossa ja toiset maistraatissa tai tuomarin edessä naimisiin, ei siinä välttämättä ole kyse mistään uskonnosta/uskomuksesta.

En kuulu kirkkoon ja voisin jopa harkitsevani mennä äitini kanssa jouluaamun kirkkoon vain seuraksi, jos hän ei muuta henkilöä saa. Voisin jopa hoilata lauluja, mutta rukouksiin en osallistu.

Olisi myös tökeröä muiden seisoessa itse tojottaa ahteri penkissä, joten noudatan nämä rituaalit kyllä läpi myös häissä ja hautajaisissa. Kirkossa olo tuli minulle henkisesti " helpommaksi" kun erosin. Ennen eroamistani minun oli vaikea mennä sinne. En käsitä asennetta ettei sinne toisten juhlien vuoksi halua mennä.

No enpä kyllä haluaisi myöskään tuollaisia sukulaisia/tuttavia/" kavereita" omiin juhliini, olisivat ne kirkollisen kaavan mukaan tai eivät.

Ne joiden mielestä pitää kunnioittaa toisen vakaumusta, teettekö itse niin, jos teidät kutsutaan jehovalaisten/ helluntailaisten/ ateistien yhteisölliseen tilaan, jossa ohjelma ko. aatteen mukaista? Lähtevätkö uskovaiset iloisina vapaa-ajattelijoiden tilaisuuteen, jos joku haluaa siellä juhlistaa synttäreitään?



Omalla kohdallani toisen vakaumuksen kunnioitus tarkoittaa kaikki vakaumuksia, ei vain valtanormien mukaisia. Lähisukulaisen synttärilahjarahan lahjoitin kommunistien toimintaan, vaikka se ei minun aate olekaan. Ja yhtälailla olen laittanut uskonnollisille ryhmille, jos on ollut toiveena.

koska silloinhan ei ole kysymys minusta vaan siitä toisesta, juhlivasta henkilöstä.



Mutta pakko minusta ei siihen olisi, jos mulla olisi TOSI vahva ei-uskonto-vakaumus, en osallistuisi juhliin.



Mutta mulla on sellainen suvaitsevainen kukin-uskoo-tai-ei-usko-mihin-haluaa -vakaumus ja kunnioitan kovasti toisten arvomaailmoja.

Itse asiassa ei ole ketään sen ikäistä tuttavapiirissä edes, joka kuuluisi kirkkoon ja olisi riparin käynyt. Suurin osa eronneita kirkosta keitä tunnen.



En osallistu uskonnollisiin toimintoihin laisinkaan. Enkä muuten lahjoittaisi rahojakaan aatteelle, johon en itse usko. Mieluummin sitten sama summa itselleen juhlakalulle.



Uskokoot muut mihin tahtovat, minäkin pidätän itselläni oikeuden uskonnonvapauteen.



Mutta kuten sanottua... uskovaisia ei suvussa oikein ole.

Sitten meille syntyi 1. lapsi ja pidettiin aatteemme mukaan pikku nimiäiset, siis kaikista uskonnollisista jutuista vapaat.

No arvatkaa tuliko kukaan? Muutama tuli ja muisti sanoa miten hirveää on kun ei ole pappia eikä lasta kasteta.



Siihen loppui minun kohdalta muiden uskonnon kunnioitus!

häälahja on tapana ostaa kun menee naimisiin, ei ole väliä meneekö kirkossa vai maistraatissa. Juhlapaikalle voit sitten mennä mässyttelemään, siellä ei uskonnosta varmaan puhuta halaistua sanaa.



Konfirmaation takia ei tartte kirkkoon mennä, kotonahan ihmiset juhlii. Jos se tuntuu liian vaikealta mennä toisen kotiin juhlimaan sitä että on konfirmoitu, niin älä mene, äläkä osta mitään lahjaa.



Eihän sitä voi mennä mihinkään juhlaan, jos tollalailla ajattelee. Ei voi mennä toisten juhlaan, kun ne kuuluu kirkkoon. Ja jos kuolet, niin muista, hautajaisiisi ei voi tulla kuin kirkkoon kuulumattomat. Sorry vaan, joutuvat varmaan viranomaiset hoitamaan hautajaisesi.

Vierailija:

Ne joiden mielestä pitää kunnioittaa toisen vakaumusta, teettekö itse niin, jos teidät kutsutaan jehovalaisten/ helluntailaisten/ ateistien yhteisölliseen tilaan, jossa ohjelma ko. aatteen mukaista? Lähtevätkö uskovaiset iloisina vapaa-ajattelijoiden tilaisuuteen, jos joku haluaa siellä juhlistaa synttäreitään?

Olen ollut Jehovan todistajien valtakunnansalilla useamman kerrankin ihan vapaaehtoisesti kun tätini on sinne pyytänyt. Kaveripiiriini kuuluu mm. ateisteja, agnostikkoja, tapauskovaisia, muslimeja ja pari ev. lut. pappiakin. Taatusti osaan kunnioittaa toisten ihmisten vakaumuksia. Sellaisia ihmisiä ihmettelen, joilla oma vakaumus on niin heikko, ettei kykene olemaan tekemisissä kuin samoin ajattelevien kanssa.

omien aatteidesi kanssa.

Vierailija:

Sitten meille syntyi 1. lapsi ja pidettiin aatteemme mukaan pikku nimiäiset, siis kaikista uskonnollisista jutuista vapaat.

No arvatkaa tuliko kukaan? Muutama tuli ja muisti sanoa miten hirveää on kun ei ole pappia eikä lasta kasteta.

Siihen loppui minun kohdalta muiden uskonnon kunnioitus!