"Akateemisista taidoista" kiinnostuneiden ja varhainoppineiden lasten vanhemmat

Hankkikaa tämä ohjelma. En voi kuin suositella.

http://www.mindresearch.net/

Pohjaksi voi katsoa tämän videon

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 12:44"]

Tällaisia ei saisi koskaan kirjoitella AV:lla. Täällä hyökkää yleensä lähes poikkeuksetta 30 mammaa avautumaan, kuinka lapsesi ei todellakaan ole ainoa, ja melkein kaikki oppii 2-vuotiaana lukemaan ja viimeistään 5-vuotiaana derivoimaan, eikä sovi unohtaa oletusta, että jos on akateemisilta taidoilta lahjakas/edellä, niin on liikunnallisesti ja sosiaalisesti automaattisesti täysin jälkeen jäänyt. :-)

Meillä on poika, joka oppi nyt viisi vuotta täyttäessään lukemaan, ja rakastaa kaikkia ongelmanratkaisu- ja matikkapelejä, sekä rakentelee tekniikkalegoja, joissa on suositusikä 10-16 vuotta, on myös kohtuullinen numeroiden kanssa. Olemme tarjonneet lapselle paljon tekemistä ja haastetta näissä asioissa, mutta panostaneet myös liikunnallisuuteen, sekä sosiaalisiin taitoihin, jotka varsinkin on todella tärkeitä.

Emme kuitenkaan halua, että lapsi aloittaisi aikaisemmin koulun tai mitään sellaista, koska kouluun kuuluu niin paljon muutakin kuin lukeminen ja laskeminen. On tärkeää, että lapsi oppii istumaan hiljaa paikallaan, vaikka ei juuri sillä hetkellä olisikaan tekemistä, viittaamaan ja odottamaan omaa vuoroaan, ottamaan toisia huomioon jne. Jos teillä on jotain tablettia ja lapsi saa niitä rajoitetusti käyttää, niin ainakin iPadiin saa hyviä matikka- ja kirjainpelejä monen tasoisena! :-)

[/quote]

No miksei sitä saa sanoa, että moni muukin lapsi oppii ennen kouluunmenoa nykyään lukemaan? Joka vuosi on yli 20 oppilaan luokassa useita koulunsa aloittavia, joilla on luku- ja laskutaidot tai osa niistä paljon yli ikätason. Haluan kertoa sen vain siksi, että suurin osa opettajista tietää sen ja se jokavuotinen "ongelma". Oma lapseni oppi lukemaan niin pienenä, ettei kukaan edes tarkkaan tiedä, lukiko hän ääneen kirjoja ulkomuistista vai lukiko oikeasti. Tiesin että luki, kun osoitti kerran mainosta, minkä näki ensimmäistä kertaa ja ymmärsi mitä siinä oli. Silloin oli alle 4-v. Lue nyt tämäkin ketju, tässähän on vaikka kuinka monta vastaavaa tapausta. kolmevuotiaana lukeminen ei ehkä kovin yleistä vielä ole, mutta eskari-iässä oppii todella moni. Ei lukeva ja laskeva lapsi ekaluokalla ole vähänkään kokeneelle opeille mikään uusi ja ennenäkemätön kokemus, joten miksette kysy vaikka miten sellaisten kanssa on aiemmin toimittu? Se nyt vaan on fakta, ei vähättelyä. 

Tukekaa vaan lapsen mielenkiinnonkohteita! Turha miettiä nyt, mitä sitten koulussa. Se tulee aikanaan. Jos ope on hyvä, niin ohjaa lastanne haastavamoien tehtävien pariin. Jos ei ole, niin sitten hankitte niissä aineissa tukiopettajan.

Kunhan muistatte, että ei pelkästään se akateemisten aineiden treenaus kehitä oppimista. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja kaikki toimii yhteen. Kannattaa kehittää myös motoriikkaa, liikunnallisuutta, jne, sillä ne kehittää samalla aivoissa alueita, jotka edesauttaa myös akateemisten aineiden oppimista.

Eli mahdollisimman monipuolisesti kannattaa tehdä asioita! Jos lapsella intoa ja kykyä riittää, kannattaa laittaa soittamaan esim. viulua ja pianoa, niin molemmat kehittää eri alueita aivoissa...

T. opettaja, joka paneutunut näihin asioihin

Ainakin meidän lasten koulussa opettajat ovat kyenneet eriyttämään opetusta. Eli ei ole aiheuttanut ongelmia, että lapset ovat osanneet lukea ja laskeakin eppuluokkalaisen tason verran. Matematiikassa eriytetään ihan eri ryhmiinkin lapsia, ja lukemisessa saa eri läksyjä tason mukaan. Nykyäänhän on hyvin tavallista, että lapset osaavat lukea jonkin verran jo koulun alkaessa. Tämä eriyttäminen ei tietenkään onnistu kovin hyvin, jos luokka on iso eikä ole avustajia ja on paljon erityistarpeita.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:48"]

Mä en ymmärrä ajatusta siitä, että lapsi menee oppimisesta pilalle tai että pitäisi ensin oppia toimimaan ryhmässä ja vasta sitten oppia vaikka jotain akateemista ainetta. Tietynlainen lapsi kyllästyy, jos hän ei saa vastauksia ja kannustusta uteliaisuuteen. Lisäksi on todettu, että keskimäärin hyvin kielellisten kehittyneiden lasten ja heikompien lasten välinen ero ei niinkään tasoitu, vaan pysyy edelleen suurena kouluvuosien kuluessa.

Tytöillä on myös todettu kiitettävien kouluarvosanojen yhteys onnellisuuteen.

[/quote]

Tuo on totta samoin kuin se, että jo eskarissa näkee, miten lapsi todennäköisesti tulee koulussa menestymään / kouluun suhtautumaan. Omat lapset ovat olleet näitä oppimisorientoituneita, joita eskarissa yritettiin puristaa tasapäistämisen nimissä samaan muottiin ADHD-lasten kanssa. Osaamista ei hyväksytty, sitä jopa halveksittiin, koska eskariopen mielestä lukutaitoinen lapsi on oppinut lukemaan väärin, joten siitä pitää rangaista. Ryhmäytyminen oli kaiken a ja o, mutta ekalle mennessä ryhmät hajotettiin ihan tarkoituksella, jotta ei muodostuisi klikkejä.

Nyt omat lapset on opiskelemassa omilla toivealoillaan, on kavereita ja kesätöitä. Ne eskariopen ihannoimat riekkujalapset on keskeyttäneet amiksen jo moneen kertaan, tytöillä on lapsi tai pari ja muutenkin ovat vielä erittäin kesken nuoruutensa kanssa.

[/quote]

Vastenmielinen asenne sinulla. Kunpa ihmiset eivät olisi näin tietämättömiä ja julmia.

T. erityislapsen äiti

[/quote]

Aivan. Mitäpä joku hyvin pärjäävän lapsen vanhempi välittäisi siitä että kaikille ei ryhmätoiminnan oppiminen ja kouluun sopeutuminen onnistu itsestään ja he joutuvat ehkä lopun ikänsä kärsimään siitä että HEIDÄN yksilöllisiä tarpeita/taipumuksia ja heidän omia vahvuuksia ei arvosteta. Ainoa mistä olet pahoillasi on se että sinun hurmaavat, välkyt ja kyvykkäät lapsesi eivät saaneet erityistä huomiota, ehkä ne "adhd-riekkujalapset" olisivat sitä enemmän tarvinneet. Mitä valitat kun lapsesi nykyään kuitenkin pärjäävät ja ovat nähtävästi ihan tyytyväisiä elämäänsä? Suren niiden lapsien ja nuorten puolesta joilla OIKEASTI on vaikeaa, eivät ehkä pysty suorittamaan opintojaan, saamaan aikuisena töitä ja heistä puhutaan ja ajatellaan näin aliarvostavasti kun ovat "pudonneet"...

23 vielä ärsyttää lisää kertomalla, että erityiskoulussa alaluokat käynyt lapseni luki 6-vuotiaana ja laski todella hyvin jo ennen sitä. Siitä huolimatta, ymmärsi myös lukemansa hänkin, kun asiaa paljon testattiin, vaikka puheenkehitys ei ollut vielä ikätasolla koulun alkaessa. Hänen ongelmansa oli ja on yhä aikuisena monimutkaisten sanallisten ohjeiden ymmärtäminen. Diagnoosia ei saatu, se laitettiin autistipiirteiksi, mutta tietyssä aivolohkossa on hidasta toimintaa, mikä tuli luultavasti vaikeassa synnytyksessä. Se ei estä häntä olemasta silti erittäin lahjakas mm. tietokoneohjelmoinnissa. Erityisluokassa ei ollut ongelmaa, kun sai lisätehtäviä niin paljon kuin jaksoi tehdä. Hän kun ei hiljaisena tarvinnut sellaista apua kuin moni muu. On muuten hommannut jo ammatinkin normaalista ammattikoulusta ilman tukitoimia ja oli luokkansa parhaimmistoa. Kaikilla kahta  lukuunottamatta hänen luokassaan olleista on ammatti. Osa on käynyt erityisammattikoulun ja osa tavallisen. Yksi on lukion käynyt, en tiedä mitä tekee nykyään. Yksi on joutunut tai päässyt, miten sen nyt ottaa, eläkkeelle. Mutta tuolla yhdellä myös fyysinen sairaus. 

23 lisää ja unohtaa taas kappalejaon, että puhun eri lapsista jutuissa 23 ja 27. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:48"]

Mä en ymmärrä ajatusta siitä, että lapsi menee oppimisesta pilalle tai että pitäisi ensin oppia toimimaan ryhmässä ja vasta sitten oppia vaikka jotain akateemista ainetta. Tietynlainen lapsi kyllästyy, jos hän ei saa vastauksia ja kannustusta uteliaisuuteen. Lisäksi on todettu, että keskimäärin hyvin kielellisten kehittyneiden lasten ja heikompien lasten välinen ero ei niinkään tasoitu, vaan pysyy edelleen suurena kouluvuosien kuluessa.

Tytöillä on myös todettu kiitettävien kouluarvosanojen yhteys onnellisuuteen.

[/quote]

Tuo on totta samoin kuin se, että jo eskarissa näkee, miten lapsi todennäköisesti tulee koulussa menestymään / kouluun suhtautumaan. Omat lapset ovat olleet näitä oppimisorientoituneita, joita eskarissa yritettiin puristaa tasapäistämisen nimissä samaan muottiin ADHD-lasten kanssa. Osaamista ei hyväksytty, sitä jopa halveksittiin, koska eskariopen mielestä lukutaitoinen lapsi on oppinut lukemaan väärin, joten siitä pitää rangaista. Ryhmäytyminen oli kaiken a ja o, mutta ekalle mennessä ryhmät hajotettiin ihan tarkoituksella, jotta ei muodostuisi klikkejä.

Nyt omat lapset on opiskelemassa omilla toivealoillaan, on kavereita ja kesätöitä. Ne eskariopen ihannoimat riekkujalapset on keskeyttäneet amiksen jo moneen kertaan, tytöillä on lapsi tai pari ja muutenkin ovat vielä erittäin kesken nuoruutensa kanssa.

[/quote]

Vastenmielinen asenne sinulla. Kunpa ihmiset eivät olisi näin tietämättömiä ja julmia.

T. erityislapsen äiti

[/quote]

Aivan. Mitäpä joku hyvin pärjäävän lapsen vanhempi välittäisi siitä että kaikille ei ryhmätoiminnan oppiminen ja kouluun sopeutuminen onnistu itsestään ja he joutuvat ehkä lopun ikänsä kärsimään siitä että HEIDÄN yksilöllisiä tarpeita/taipumuksia ja heidän omia vahvuuksia ei arvosteta. Ainoa mistä olet pahoillasi on se että sinun hurmaavat, välkyt ja kyvykkäät lapsesi eivät saaneet erityistä huomiota, ehkä ne "adhd-riekkujalapset" olisivat sitä enemmän tarvinneet. Mitä valitat kun lapsesi nykyään kuitenkin pärjäävät ja ovat nähtävästi ihan tyytyväisiä elämäänsä? Suren niiden lapsien ja nuorten puolesta joilla OIKEASTI on vaikeaa, eivät ehkä pysty suorittamaan opintojaan, saamaan aikuisena töitä ja heistä puhutaan ja ajatellaan näin aliarvostavasti kun ovat "pudonneet"...

[/quote]

Et taida tietää, miten paljon huolta opet kantaa näistä putoamisuhan alla olevista oppilaista. Mutta kun resurssit tulee vastaan ja jos vielä lasta on siunattu vanhemmilla, jotka ei välitä, niin mitä opettajana teet? Jos vaikka kuinka anot, että antakaa meidän luokkaan nyt yksi kouluavustaja, että nämä kaksi heikointa pysyy jotenkuten mukana, eikä sitä avustajaa vaan tipu?

Jos olisin tällaisen lapsen vanhempi, palkkaisin hänelle itse koulunkäyntiavustajan. Ihan ylioppilaskin riittäisi, joku aikuinen, joka istuu lapsen vieressä ja ohjaa tekemään tehtävät. Kun luokassa on 25 lasta, opettaja ei vaan voi antaa kaikkea aikaa niille parille, jotka ei isossa ryhmässä pärjää. Ei voi alkaa opettamaan vaan niitä kahta.

Oikeasti, olen itse vastaavassa tilanteessa opettajana. Luokalla kaksi, jotka ei kykene itsenäiseen työskentelyyn. Ja näen, miten he lipsuu näissä akateemisissa aineissa ja on kohta tilanteessa, että heidät on ns. menetetty. Mutta en voi mennä heidän kotiinsa tekemään läksyjä heidän kanssaan ja vanhemmat ei vaan välitä. Ja kunnalla ei ole varaa antaa luokkaan sitä toista aikuista.

En minä lasta lähtisi treenaamaan, tekee sen mikä kiinnostaa. Jos tykkää tehtäväkirjoista niin osta, mutta älä tuputa. Ei mitään 'teepäs tästä, kun olet niin fiksu'. Jos osaa lukea hyvin niin voisi keskittyä tarinan ymmärtämiseen ja matikassa tarjoaisin enemmän logiikkatehtäviä kuin peruslaskentaa. Logiikka auttaa sitten, kun ollaan pidemmällä siinä hommassa. Liikunta ja motoriikan taidot tutkitusti tukevat oppimista ja musiikilla ymmärtääkseni on jotain tekemistä matemaattisen ajattelun kanssa (ei tietty ole mikään automaatti). Mun lapsen luokalla ne, jotka osasivat lukea saivat kyllä heti ekan alusta kotiläksyksi ihan pitkiä teksteja (sivullinen) ja matikan kirjoissa näyttää olevan aukeaman verran tehtäviä kaikille ja sitten toinen aukeama lisätehtäviä. Ope monistaa lisää tarvittaessa. Ja koulun kanssa käydään kirjastossa ekan alusta saakka lainaamassa pulpettikirjoja, joita luetaan kun muuta hommaa ei ole ja pulpetissa on myös pulpettivihko, johon voi piirtää vastaavassa tilanteessa. Että kyllä siellä kuuluu kaikille tekemistä olevan.

Joo, opettaja on vain ihminen ja nykypäivänä jo ihan olosuhteiden pakosta kk. Ylöspäin eriyttäminen on joka luokassa arkipäivää. Jos sattuu vieläpä niin hyvin, että nämä akateemisesti kyvykkäät tapaukset ovat myös sosioemotionaalisesti kyvykkäitä, heillä on myös kevyen ohjauksen tukemaa itseohjautuvuutta. Usein on kuitenkin niin, että tätä ei löydy, akateemisesti lahjakas voi usein olla myös riekkuja ( turhautuneisuudesta ei ole kyse, vaan siitä, ettei ole aina hauskaa).

Toisekseen, jos koulun tarjoamat systeemit ei kelpaa, on hyvä ja opettaa lasta itse. Opettaja ei valitse oppilasainestaan. Itse ottaisin mieluiten 15 näkymätöntä lasta (keskitason oppilaat, joita kukaan ei ehdi huomaamaan) opetettavakseni.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:48"]

Mä en ymmärrä ajatusta siitä, että lapsi menee oppimisesta pilalle tai että pitäisi ensin oppia toimimaan ryhmässä ja vasta sitten oppia vaikka jotain akateemista ainetta. Tietynlainen lapsi kyllästyy, jos hän ei saa vastauksia ja kannustusta uteliaisuuteen. Lisäksi on todettu, että keskimäärin hyvin kielellisten kehittyneiden lasten ja heikompien lasten välinen ero ei niinkään tasoitu, vaan pysyy edelleen suurena kouluvuosien kuluessa.

Tytöillä on myös todettu kiitettävien kouluarvosanojen yhteys onnellisuuteen.

[/quote]

Tuo on totta samoin kuin se, että jo eskarissa näkee, miten lapsi todennäköisesti tulee koulussa menestymään / kouluun suhtautumaan. Omat lapset ovat olleet näitä oppimisorientoituneita, joita eskarissa yritettiin puristaa tasapäistämisen nimissä samaan muottiin ADHD-lasten kanssa. Osaamista ei hyväksytty, sitä jopa halveksittiin, koska eskariopen mielestä lukutaitoinen lapsi on oppinut lukemaan väärin, joten siitä pitää rangaista. Ryhmäytyminen oli kaiken a ja o, mutta ekalle mennessä ryhmät hajotettiin ihan tarkoituksella, jotta ei muodostuisi klikkejä.

Nyt omat lapset on opiskelemassa omilla toivealoillaan, on kavereita ja kesätöitä. Ne eskariopen ihannoimat riekkujalapset on keskeyttäneet amiksen jo moneen kertaan, tytöillä on lapsi tai pari ja muutenkin ovat vielä erittäin kesken nuoruutensa kanssa.

[/quote]

Vastenmielinen asenne sinulla. Kunpa ihmiset eivät olisi näin tietämättömiä ja julmia.

T. erityislapsen äiti

[/quote]

Aivan. Mitäpä joku hyvin pärjäävän lapsen vanhempi välittäisi siitä että kaikille ei ryhmätoiminnan oppiminen ja kouluun sopeutuminen onnistu itsestään ja he joutuvat ehkä lopun ikänsä kärsimään siitä että HEIDÄN yksilöllisiä tarpeita/taipumuksia ja heidän omia vahvuuksia ei arvosteta. Ainoa mistä olet pahoillasi on se että sinun hurmaavat, välkyt ja kyvykkäät lapsesi eivät saaneet erityistä huomiota, ehkä ne "adhd-riekkujalapset" olisivat sitä enemmän tarvinneet. Mitä valitat kun lapsesi nykyään kuitenkin pärjäävät ja ovat nähtävästi ihan tyytyväisiä elämäänsä? Suren niiden lapsien ja nuorten puolesta joilla OIKEASTI on vaikeaa, eivät ehkä pysty suorittamaan opintojaan, saamaan aikuisena töitä ja heistä puhutaan ja ajatellaan näin aliarvostavasti kun ovat "pudonneet"...

[/quote]

Tänään kerrottiin lehdessä, että yksi peruskouluvuosi maksaa yhteiskunnalle lähes 9000 e. Maksan vuodessa veroja hieman yli 36 000 e eli neljän oppilaan vuorikustannusten verran (kyllä, tiedän että verorahoja menee paljoon muuhunkin, mutta tämä nyt esimerkinomaisesti). Silti lapseni ei saa koulusta tuon noin 9000 euron hinnalla oikeastaan mitään muuta kuin hauskanpitoa välitunneilla kavereitten kanssa. Opetusta hän ei saa, koska osaa opiskella omatoimisesti. Toisaalta työrauhaa hän ei saa, koska NicoYampat pitävät omaa kivaa oppituntien aikana koko ajan.

Sekä yhteiskunnan että lapsen kannalta hän on ihan turhaan siellä koulussa! Jos lahjakkaita lapsia tuettaisiin yhtä vahvasti kuin häirikköjä, Suomi olisi aikaa sitten lähtenyt taloudelliseen nousuun. Valitettavasti meillä osaavat ja motivoituneet halutaan lannistaa tai sitten heidät siirretään sivuun opiskelemaan omatoimisesti. Sen saman voisi tehdä kotona kaikessa rauhassa.

Nyt lapseni on koulussa lähinnä siksi, että kaveritkin siellä ovat. Käsittämätöntä osaamisen tuhlausta!

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:48"]

Mä en ymmärrä ajatusta siitä, että lapsi menee oppimisesta pilalle tai että pitäisi ensin oppia toimimaan ryhmässä ja vasta sitten oppia vaikka jotain akateemista ainetta. Tietynlainen lapsi kyllästyy, jos hän ei saa vastauksia ja kannustusta uteliaisuuteen. Lisäksi on todettu, että keskimäärin hyvin kielellisten kehittyneiden lasten ja heikompien lasten välinen ero ei niinkään tasoitu, vaan pysyy edelleen suurena kouluvuosien kuluessa.

Tytöillä on myös todettu kiitettävien kouluarvosanojen yhteys onnellisuuteen.

[/quote]

Tuo on totta samoin kuin se, että jo eskarissa näkee, miten lapsi todennäköisesti tulee koulussa menestymään / kouluun suhtautumaan. Omat lapset ovat olleet näitä oppimisorientoituneita, joita eskarissa yritettiin puristaa tasapäistämisen nimissä samaan muottiin ADHD-lasten kanssa. Osaamista ei hyväksytty, sitä jopa halveksittiin, koska eskariopen mielestä lukutaitoinen lapsi on oppinut lukemaan väärin, joten siitä pitää rangaista. Ryhmäytyminen oli kaiken a ja o, mutta ekalle mennessä ryhmät hajotettiin ihan tarkoituksella, jotta ei muodostuisi klikkejä.

Nyt omat lapset on opiskelemassa omilla toivealoillaan, on kavereita ja kesätöitä. Ne eskariopen ihannoimat riekkujalapset on keskeyttäneet amiksen jo moneen kertaan, tytöillä on lapsi tai pari ja muutenkin ovat vielä erittäin kesken nuoruutensa kanssa.

[/quote]

Vastenmielinen asenne sinulla. Kunpa ihmiset eivät olisi näin tietämättömiä ja julmia.

T. erityislapsen äiti

[/quote]

Aivan. Mitäpä joku hyvin pärjäävän lapsen vanhempi välittäisi siitä että kaikille ei ryhmätoiminnan oppiminen ja kouluun sopeutuminen onnistu itsestään ja he joutuvat ehkä lopun ikänsä kärsimään siitä että HEIDÄN yksilöllisiä tarpeita/taipumuksia ja heidän omia vahvuuksia ei arvosteta. Ainoa mistä olet pahoillasi on se että sinun hurmaavat, välkyt ja kyvykkäät lapsesi eivät saaneet erityistä huomiota, ehkä ne "adhd-riekkujalapset" olisivat sitä enemmän tarvinneet. Mitä valitat kun lapsesi nykyään kuitenkin pärjäävät ja ovat nähtävästi ihan tyytyväisiä elämäänsä? Suren niiden lapsien ja nuorten puolesta joilla OIKEASTI on vaikeaa, eivät ehkä pysty suorittamaan opintojaan, saamaan aikuisena töitä ja heistä puhutaan ja ajatellaan näin aliarvostavasti kun ovat "pudonneet"...

[/quote]

Tänään kerrottiin lehdessä, että yksi peruskouluvuosi maksaa yhteiskunnalle lähes 9000 e. Maksan vuodessa veroja hieman yli 36 000 e eli neljän oppilaan vuorikustannusten verran (kyllä, tiedän että verorahoja menee paljoon muuhunkin, mutta tämä nyt esimerkinomaisesti). Silti lapseni ei saa koulusta tuon noin 9000 euron hinnalla oikeastaan mitään muuta kuin hauskanpitoa välitunneilla kavereitten kanssa. Opetusta hän ei saa, koska osaa opiskella omatoimisesti. Toisaalta työrauhaa hän ei saa, koska NicoYampat pitävät omaa kivaa oppituntien aikana koko ajan.

Sekä yhteiskunnan että lapsen kannalta hän on ihan turhaan siellä koulussa! Jos lahjakkaita lapsia tuettaisiin yhtä vahvasti kuin häirikköjä, Suomi olisi aikaa sitten lähtenyt taloudelliseen nousuun. Valitettavasti meillä osaavat ja motivoituneet halutaan lannistaa tai sitten heidät siirretään sivuun opiskelemaan omatoimisesti. Sen saman voisi tehdä kotona kaikessa rauhassa.

Nyt lapseni on koulussa lähinnä siksi, että kaveritkin siellä ovat. Käsittämätöntä osaamisen tuhlausta!

[/quote]

Opettajana olen sitä mieltä, että koulussa pitäisi saada olla tasoryhmiä, etenkin matematiikassa, äidinkielessä ja vieraissa kielissä. Mutta sehän on Suomessa kirosana.