Itseinho pettämisen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olet pettänyt vaimosi luottamuksen pahasti, olettaen että avioliitossanne uskollisuus on asia joka on hänelle tärkeä, ja vaimollasi on oikeus tietää asiasta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Sinun pelkosi siitä, että menetätä hänet, on toissijainen.

Suurin pelkoni ei ole se, että menetän hänet vaan se, että hän tapansa mukaa luulee ja uskoo että asia tapahtui koska vika in hänessä ja hän ei riitä. Ja näin ei ole. En kerro koska en todellakaan halua hänelle sitä oloa koska totuus on että hän on upea nainen ja tekoni oli ihan omaa hölmöyttäni. Hän ei saa koskaan tietää onneksi. Mutta pointtini olikin jos jollain olisi kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Onko se omatunto jättänyt ollenkaan rauhaan vai vaivaako tämä virhe näin paljon hamaan hautaan asti?

Ap

Hän on täysin oikeassa, eihän hän ja perheenne riittänytkään sinulle. Eikä myöskään tule riittämään, koska et halua kantaa vastuuta teostasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olet pettänyt vaimosi luottamuksen pahasti, olettaen että avioliitossanne uskollisuus on asia joka on hänelle tärkeä, ja vaimollasi on oikeus tietää asiasta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Sinun pelkosi siitä, että menetätä hänet, on toissijainen.

Suurin pelkoni ei ole se, että menetän hänet vaan se, että hän tapansa mukaa luulee ja uskoo että asia tapahtui koska vika in hänessä ja hän ei riitä. Ja näin ei ole. En kerro koska en todellakaan halua hänelle sitä oloa koska totuus on että hän on upea nainen ja tekoni oli ihan omaa hölmöyttäni. Hän ei saa koskaan tietää onneksi. Mutta pointtini olikin jos jollain olisi kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Onko se omatunto jättänyt ollenkaan rauhaan vai vaivaako tämä virhe näin paljon hamaan hautaan asti?

Ap

Yhden exäni veli petti 20 vuotta sitten vaimoaan, kertoi. He kumpikin kärsii siitä yhä eivätkä pääse yli. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites sun kollega, pystyykö hän olemaan hiljaa, että hänen mies ei epäile mitään ja kertoo sun vaimolle?

Hän on sinkku ja ei kerro. Eivät tunne.

Ap

Se vasta noloa olisikin jos hän kävisi pyytämässä sun puolesta anteeksi vaimoltasi.

Ps. Valheesta jää aina kiinni. Enemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites sun kollega, pystyykö hän olemaan hiljaa, että hänen mies ei epäile mitään ja kertoo sun vaimolle?

Hän on sinkku ja ei kerro. Eivät tunne.

Ap

Niinkö luulet? Minullahan on tapaaminen hänen kanssaan maanantaina.

Ap:n vaimo ♡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olet pettänyt vaimosi luottamuksen pahasti, olettaen että avioliitossanne uskollisuus on asia joka on hänelle tärkeä, ja vaimollasi on oikeus tietää asiasta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Sinun pelkosi siitä, että menetätä hänet, on toissijainen.

Suurin pelkoni ei ole se, että menetän hänet vaan se, että hän tapansa mukaa luulee ja uskoo että asia tapahtui koska vika in hänessä ja hän ei riitä. Ja näin ei ole. En kerro koska en todellakaan halua hänelle sitä oloa koska totuus on että hän on upea nainen ja tekoni oli ihan omaa hölmöyttäni. Hän ei saa koskaan tietää onneksi. Mutta pointtini olikin jos jollain olisi kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Onko se omatunto jättänyt ollenkaan rauhaan vai vaivaako tämä virhe näin paljon hamaan hautaan asti?

Ap

Itsekäs paska olet. Ajattelet ihan vaan miten helpoiten selviät. Ei kannata mitään muuta selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olet pettänyt vaimosi luottamuksen pahasti, olettaen että avioliitossanne uskollisuus on asia joka on hänelle tärkeä, ja vaimollasi on oikeus tietää asiasta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Sinun pelkosi siitä, että menetätä hänet, on toissijainen.

Suurin pelkoni ei ole se, että menetän hänet vaan se, että hän tapansa mukaa luulee ja uskoo että asia tapahtui koska vika in hänessä ja hän ei riitä. Ja näin ei ole. En kerro koska en todellakaan halua hänelle sitä oloa koska totuus on että hän on upea nainen ja tekoni oli ihan omaa hölmöyttäni. Hän ei saa koskaan tietää onneksi. Mutta pointtini olikin jos jollain olisi kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Onko se omatunto jättänyt ollenkaan rauhaan vai vaivaako tämä virhe näin paljon hamaan hautaan asti?

Ap

Tässähän valehtelet koko ajan itsellesi. Sinä et halua kertoa siksi, että et halua hänen jättävän sinua. Hänen parastaan et ole ajatellut hetkeäkään.

Normaalisti sanoisin että tunnustat ehdottomasti mutta nyt kun tiedossa on että vaimollasi on masennustaipumuksia jo entuudestaan niin tuo kertominen musertaa hänet. Itsetunto ei ehkä toivu koskaan enää ja itse tiedän mitä tuo kauhea riittämättömyydentunne on, se sabotoi  myös tulevaisuuden mahdollisuudet onneen jonkun luotettavan kumppanin kanssa. Parisuhde romuttuu se on selvä ja muksujakin taisi olla siinä kärsimässä sivussa. Siitä saat pisteet että vaikutat aidosti katuvalta ja uskottelet ainakin ettei tule toistumaan. Nyt kärsit ja riudut syyllisyydessä, se on sinun rangaistuksesi. Kyllä se aikaa myöten varmasti helpottaa sekin. Terapia olisi hyvä idea. 

 Paha mieli tulee kyllä kun näitä lukee. 

-N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olet pettänyt vaimosi luottamuksen pahasti, olettaen että avioliitossanne uskollisuus on asia joka on hänelle tärkeä, ja vaimollasi on oikeus tietää asiasta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Sinun pelkosi siitä, että menetätä hänet, on toissijainen.

Suurin pelkoni ei ole se, että menetän hänet vaan se, että hän tapansa mukaa luulee ja uskoo että asia tapahtui koska vika in hänessä ja hän ei riitä. Ja näin ei ole. En kerro koska en todellakaan halua hänelle sitä oloa koska totuus on että hän on upea nainen ja tekoni oli ihan omaa hölmöyttäni. Hän ei saa koskaan tietää onneksi. Mutta pointtini olikin jos jollain olisi kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Onko se omatunto jättänyt ollenkaan rauhaan vai vaivaako tämä virhe näin paljon hamaan hautaan asti?

Ap

Hän on täysin oikeassa, eihän hän ja perheenne riittänytkään sinulle. Eikä myöskään tule riittämään, koska et halua kantaa vastuuta teostasi.

Kyllä oot surkee reppana. Petät ja sitten ruikutat, kun susta tuntuu pahalta. Se on kuule sulle ihan oikein ja toivottavasti vaimosi saa tietää, millanen mätämuna olet.

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti sanoisin että tunnustat ehdottomasti mutta nyt kun tiedossa on että vaimollasi on masennustaipumuksia jo entuudestaan niin tuo kertominen musertaa hänet. Itsetunto ei ehkä toivu koskaan enää ja itse tiedän mitä tuo kauhea riittämättömyydentunne on, se sabotoi  myös tulevaisuuden mahdollisuudet onneen jonkun luotettavan kumppanin kanssa. Parisuhde romuttuu se on selvä ja muksujakin taisi olla siinä kärsimässä sivussa. Siitä saat pisteet että vaikutat aidosti katuvalta ja uskottelet ainakin ettei tule toistumaan. Nyt kärsit ja riudut syyllisyydessä, se on sinun rangaistuksesi. Kyllä se aikaa myöten varmasti helpottaa sekin. Terapia olisi hyvä idea. 

 Paha mieli tulee kyllä kun näitä lukee. 

-N

Juuri tuota en halua vaimolleni tehdä ja jos omaa oloani helpottaakseni kertoisin niin uskon että lopputulema olisi juuri tuo. Tiedän että tämä olo on minulle ihan oikein. Jos vain voisin niin tekisin asian tekemättömäksi. Tapahtuneesta on jo parivuotta ja asia vaivaa vaan kokoajan.

Ap

Älä kerro puolisollesi, se vaan loukkaa häntä turhaan. Kaikki tekevät virheitä, joten löysää nyt vähän vyötä ja jatka elämää. Jos tuntuu että jatkuvasti haluat muita niin eroa, mutta älä nyt yhteen virheeseen jää kiinni. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olet pettänyt vaimosi luottamuksen pahasti, olettaen että avioliitossanne uskollisuus on asia joka on hänelle tärkeä, ja vaimollasi on oikeus tietää asiasta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Sinun pelkosi siitä, että menetätä hänet, on toissijainen.

Suurin pelkoni ei ole se, että menetän hänet vaan se, että hän tapansa mukaa luulee ja uskoo että asia tapahtui koska vika in hänessä ja hän ei riitä. Ja näin ei ole. En kerro koska en todellakaan halua hänelle sitä oloa koska totuus on että hän on upea nainen ja tekoni oli ihan omaa hölmöyttäni. Hän ei saa koskaan tietää onneksi. Mutta pointtini olikin jos jollain olisi kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Onko se omatunto jättänyt ollenkaan rauhaan vai vaivaako tämä virhe näin paljon hamaan hautaan asti?

Ap

No, sitten hänellä on oikeus tietää kuinka typerän miehen kanssa on yhdessä ja löytää itselleen upeampi tapaus, joka myös ymmärtää mitä tarkoittaa olla yhdessä upean ihmisen kanssa.

Exälläni oli taipumus tehdä tätä samaa kuin sinulla. Salailla kaikenlaisia asioita ja selittää ne lopulta sillä, että hän ajatteli sillä vain minun parastani. Bullsh*t. Sitten kun valheet typeristä tempuista paljastuivat, niin en pettynyt vain  niihin typeriin temppuihin vaan myös valehteluun. Kaksoispettymys. Hän oli vain selkärangaton ja hänellä oli selkärangattoman "moraali". Vaikutat samanlaiselta.

Jos pystyt käsittelemään asian niin, että otat opiksesi ja päätät ettet ikinä enää petä, niin älä kerro.

Kertominen on aivan turhaa ja pelkästään vahingollista, jos sait jo opetuksen.

Jos taas olet puupää etkä opi kerrasta eli luultavasti petät uudelleen, kerro. Parempi että vaimosi saa tietää ja voi päättää haluaako olla niin paksukalloisen kanssa.

Ap. Et voi kaataa puolisollesi ahdistustasi. Tee hänelle hyviä tekoja. Parannus on paras katumus.

Miehenä varmasti tiedät mutta kerron kuitenkin: Älä ikinä myönnä.

Mieheni kerkesi salaamaan suhdetta monta kuukautta, ennen kuin joutui todisteiden edessä myöntämään, että oli muutaman kuukauden vehdannut naimisissa olevan naisen kanssa. Meillä on pitkä liitto takana. Miehellä oli henkilökohtainen kriisi, jonka myötä ajautui tilanteeseen. Jossakin vaiheessa oli kuitenkin tajunnut virheensä ja lopettivat suhteen.

Kaikista pahimmalta tuntui valheiden verkko, jonka oli kutonut, ei niinkään fyysiset jutut. Mieheltä tippui tunnustamisen jälkeen omien sanojensa mukaan kivi hartioilta. Oli yrittänyt vaan painaa asiaa taka-alalle. Itse vaan vaistosin, että mies ei ollut normaali ja se tietysti toi tietynlaista kireyttä suhteeseen. Luultavasti sivusuhteen paljastuminen oli siis meidän suhteen pelastus. Puhuimme paljon asioista, joista ei olisi varmaan koskaan puhuttu.

Itse koen olevani vahva nainen, jolla on hyvä itsetunto, mutta kyllä tämä on silti ottanut koville.

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro puolisollesi, se vaan loukkaa häntä turhaan. Kaikki tekevät virheitä, joten löysää nyt vähän vyötä ja jatka elämää. Jos tuntuu että jatkuvasti haluat muita niin eroa, mutta älä nyt yhteen virheeseen jää kiinni. Tsemppiä.

En halua muita. En sillä tavalla. Tuo oli ainut kerta ja ainoaksi jää. Ei ollut sen arvoista missään nimessä. Tiedän tuonkin ja asenteesta varmaan on kiinni. Mutta kun on itse ollut aina aika korkealla moraalilla oleva ihminen ja sitten itse tekee jotain tuollaista niin aika vaikea on päästä asian yli.

Ap

Ei sitä tiedä, vaikka puolisosi olisikin avoin asian suhteen. Kertominen saattaisi avata keskusteluyhteydet. Niin se meillä kävi, kun mies tunnusti pettämisen. Tutkittiin ne juurisyyt siellä taustalla, ja asiat korjattiin. Suhteesta tuli vahvempi kuin koskaan aiemmin. Ei maailmani (eikä meidän parisuhteemme) kaatuisi siihen, jos pettäisi uudestaankin. Toki toivon, että puhuisi ensin, mutta ihminen on ihminen. Ja ihminen ei ole yksiavioinen, vaikka kristinuskon myötä meistä on sellaisia yritettykin väkisin vääntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro puolisollesi, se vaan loukkaa häntä turhaan. Kaikki tekevät virheitä, joten löysää nyt vähän vyötä ja jatka elämää. Jos tuntuu että jatkuvasti haluat muita niin eroa, mutta älä nyt yhteen virheeseen jää kiinni. Tsemppiä.

En halua muita. En sillä tavalla. Tuo oli ainut kerta ja ainoaksi jää. Ei ollut sen arvoista missään nimessä. Tiedän tuonkin ja asenteesta varmaan on kiinni. Mutta kun on itse ollut aina aika korkealla moraalilla oleva ihminen ja sitten itse tekee jotain tuollaista niin aika vaikea on päästä asian yli.

Ap

Et todellakaan ole korkean moraalin ihminen. Kuvittelet vain. Olet pettänyt eikä sinulla ole edes selkärankaa myöntää sitä. Olet matelija.