Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen hetero nainen: miksi et lähesty miestä
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tarpeeksi kiinnostava, lähestyn kyllä. Muutoin tietenkään en. En myöskään silloin, jos mitään molemminpuolisen kiinnostuksen merkkejä (flirttiä, katseita tms) ei ole ollut ilmassa. En itsekään haluaisi, että joku random-tyyppi lähestyisi minua kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Mikä on tämä ongelma, tutustua "random-tyyppiin."? Tuntematon ihminen on vain ihminen johon et ole vielä tutustunut.
No realistisesti, kenelläkään, tai ainakin hyvin harvalla, riittää aikaa ja energiaa tutustua suureen määrään ihmisiä. Ennakkokäsityksillä itse kukin karsii pois ne, joihin luulee olevan turha tutustua. Vaan voiko sen oikeasti tietää etukäteen? Mielestäni ei.
Minun elämäni on ollut antoisampaa, kun jätin ennakkoluulot ja tutustuin ihmisiin, joita elämä eteeni toi.
En tuomitse toisinajattelevia, mutta esitän kysymyksen, tai haasteen. Uskallatko kokeilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen heteronainen ei lähesty miestä, koska on joko... 1.) Niin hyvännäköinen nainen, että on tottunut siihen, että miehet ihailevat, ja piirittävät häntä kokoajan. Elimiehet lähestyvät. 2.) Ei niin hyvännäköinen nainen joka pelkää saavansa mieheltä pakit, joten ei uskalla lähestyä. 3.) Vanhanaikainen nainen, joka on saanut sellaisen kasvatuksen, että miehen kuuluu tehdä aloite, ja aloiteen tekevä nainen on itseään tyrkyttävä h...ra.
Mitä tuo kohta 1 siis tarkoittaa - uskotko tosissasi, että hyvännäköisillä naisilla on jatkuvasti mieslauma ympärillä? Todennäköisempi vaihtoehto on se, että hyvännäköinen ja muutenkin mukava nainen löytää helposti seuraa ja kiinnostuneita miehiä ilmaantuu. Mutta harvemmin miehetkään niin epätoivoisia tai röyhkeitä olisivat, että menisivät kaikki saman naisen pöytään ja yrittäisivät kilpaa toisiltaan iskeä tätä. Sehän alkaa kuulostaa jo ihan absurdilta.
Mutta ei se aina sanottua ole, että juuri se oma kiinnostuksen kohde olisi niiden joukossa, jotka tekevät aloitteen. Eli ei hyvännäköinenkään nainen välttämättä saa haluamaansa vain olemalla olemassa ja odottaen miesten aloitetta. Koska jos hänellä on kysyntää, hän todennäköisesti uskoo rumempaa naista todennäköisemmin mahdollisuuksiinsa saada se oma kiinnostuksen kohde - joten tottakai hän mieluummin yrittää itse tätä kuin tyytyy johonkin ei-kiinnostavaan, joka tulee tekemään aloitteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tarpeeksi kiinnostava, lähestyn kyllä. Muutoin tietenkään en. En myöskään silloin, jos mitään molemminpuolisen kiinnostuksen merkkejä (flirttiä, katseita tms) ei ole ollut ilmassa. En itsekään haluaisi, että joku random-tyyppi lähestyisi minua kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Mikä on tämä ongelma, tutustua "random-tyyppiin."? Tuntematon ihminen on vain ihminen johon et ole vielä tutustunut.
No realistisesti, kenelläkään, tai ainakin hyvin harvalla, riittää aikaa ja energiaa tutustua suureen määrään ihmisiä. Ennakkokäsityksillä itse kukin karsii pois ne, joihin luulee olevan turha tutustua. Vaan voiko sen oikeasti tietää etukäteen? Mielestäni ei.
Minun elämäni on ollut antoisampaa, kun jätin ennakkoluulot ja tutustuin ihmisiin, joita elämä eteeni toi.
En tuomitse toisinajattelevia, mutta esitän kysymyksen, tai haasteen. Uskallatko kokeilla?
Vastasit itsekin kysymykseesi: random-tyyppeihin tutustumiseen ei riitä aikaa ja energiaa. Koska todennäköisyys siitä, että joku random olisi oikeasti kiinnostava, on aika pieni, ei kannata käyttää aikaa ja energiaa siihen, että käy läpi valtavaa random-ihmisten joukkoa, joista todennäköisesrti suurimpaan osaan, pahimmillaan kaikkiin tutustuminen on turhaa.
On eri asia tutustua ihmisiin, joita elämä tuo eteen, esim. töiden, harrastusten tms kautta. Silloin heihin tutustuu siinä luontevasti muun toiminnan yhteydessä ja voi saadakin yllättäviä uusia tuttavuuksia.
Mutta jos joku täysin tuntematon tulee kuin sala kirkkaalta taivaalta vaikka baarissa, kadulla, kirjastossa ja ilmaisee haluavansa tutustua tai pyytää treffeille, niin ei minua vaan kiinnostaisi. Ei minua joku tyyppi vain siksi, että hän sattuu olemaan paikalla. Ja en voi lähteä siitä, että on velvollisuus lähteä treffeille vaan siksi, että se toinen haluaa. On suuri todennäköisyys, että en kiinnostu kuitenkaan. Ja voin käyttää senkin ajan mieluummin vaikka omien läheisteni kanssa olemiseen - se on minulle paljon antoisampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee enää, koska tein melkein 20 vuoden ajan ja tulin joka kerta torjutuksi. Ihan sama millainen mies oli ja miten tai missä lähestyin. Minulle jopa suututtiin tai naurettiin. Kavereita kyllä sain mutta mitään romanttista en. Olen jonkinlainen hirviö naiseksi varmaan, vaikka peilistä katsoo ihan tavallinen nätti nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tarpeeksi kiinnostava, lähestyn kyllä. Muutoin tietenkään en. En myöskään silloin, jos mitään molemminpuolisen kiinnostuksen merkkejä (flirttiä, katseita tms) ei ole ollut ilmassa. En itsekään haluaisi, että joku random-tyyppi lähestyisi minua kuin salama kirkkaalta taivaalta.
No flirtti ja katseethan OVAT jo lähestymistä.
Siksi koska en uskalla. En uskalla siksi, koska tulee pakit ja olen aika pelkuri luonteeltani muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suojelen itseäni pakeilta. Olen vähän ihastunut talonmieheeni, joten en oikein tiedä, olisiko suhde sovelias.
En edes tiedä onko hän vapaa, saati kiinnostunut minusta. Minä kiinnostuin hänestä ensinäkemällä puoli vuotta sitten.
Arvioisin että hän on minua noin 10 v vanhempi. En tiedä hänestä juuri mitään. Olemus vain on miellyttävä, ja harvoin minua ketään vetää puoleensa.
En haaveile suhteesta, mutta lähtisin kyllä treffeille - jos vain uskaltaisin pyytää. Ajattelen kai, että on parempi olla edes pieni kiinnostus, kuin pettymys.
En usko, että hän koskaan pyytäisi minua treffeille, vaikka välillä haaveilen tilaisuudesta. Tervehdin häntä aina ja olen lempeä, mutta joskus taidan tuijottaa häntä hieman vihaisesti sillä minua harmittaa, kun en saa häntä.
Minun syyni ovat tässä:
- ihan nuorena en uskaltanut ja muutenkin olisi saanut huonon maineen, jos olisi ollut aloitteellinen
- ikävuodet n. 20-30 tarjontaa oli liikaakin, ei tarvinnut itse vaivautua, päin vastoin
- ikävuodet 30 - nykyhetki: vakisuhteessa, ei ole tarvis lähestyä ketään eikä muutenkaan enää edes kiinnostaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kuullut nimenomaan miehiltä koko ikäni kuinka vastenmielinen olen. ei minkäänlaista itsevarmuutta lähestyä enää yhtäkään miestä. T. ikisinkku n31
Vierailija kirjoitti:
Minun syyni ovat tässä:
- ihan nuorena en uskaltanut ja muutenkin olisi saanut huonon maineen, jos olisi ollut aloitteellinen
- ikävuodet n. 20-30 tarjontaa oli liikaakin, ei tarvinnut itse vaivautua, päin vastoin
- ikävuodet 30 - nykyhetki: vakisuhteessa, ei ole tarvis lähestyä ketään eikä muutenkaan enää edes kiinnostaisi
Sama, mutta lisään tuohon vielä yhden elämänvaiheen:
- ikävuodet 24-27 selibaatissa, koska suhde muuttui etäsuhteeksi ja sitten hiipui pois, eikä minulla suruissani ollut energiaa eikä kiinnostusta lähestyä ketään muuta. Sitä paitsi asuin nuo vuodet sellaisessa perähikiässä, ettei siellä juuri törmännyt muihin, saati kiinnostaviin miehiin. Muutettuani isommille kylille tapasin pian nyksän, jonka tunsin jo aiemmista elämän vaiheistani, joten ei siinä tarvinnut sen kummemmin lähestyä kun jo tunnettiin ennalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. tinderissä se ei vaan koskaan toiminut. Jos minä olin se aloitteen tekijä, koko homma kuihtui kasaan heti alkuunsa. Sama homma oli ystävälläni ja olen kuullut samaa muiltakin naisilta. Nykyään olen parisuhteessa, jossa mies oli aloitteellisempi alkuun.
Tämä. Oma kokemus on, että mies tahtoo olla aloitteen tekijä. Aloitteellinen nainen on kai jotenkin epäilyttävä monen miehen silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. tinderissä se ei vaan koskaan toiminut. Jos minä olin se aloitteen tekijä, koko homma kuihtui kasaan heti alkuunsa. Sama homma oli ystävälläni ja olen kuullut samaa muiltakin naisilta. Nykyään olen parisuhteessa, jossa mies oli aloitteellisempi alkuun.
Tämä. Oma kokemus on, että mies tahtoo olla aloitteen tekijä. Aloitteellinen nainen on kai jotenkin epäilyttävä monen miehen silmissä.
Syvä huokaus. Montako kertaa tämä pitää sanoa.
Aloitteellisuus ei ole syy pakkeihin vaan sinun tasosi naisena verrattuna miehen tasoon on syy pakkeihin.
Itse olen huomannut tinderissä, että aina jos naiselta tulee eka viesti niin hän on matalampitasoinen. Yleensä toivottoman matalatasoinen.
Nuorena olin hyvin aloitteellinen ja se poikikin pitkän parisuhteen. Sitten jäin yksinhuoltajaksi, eikä ollut aikaa tapailla miehiä. Väsyneenä sohvalla yksin suklaata napostellen kertyi runsaasti kiloja. Nyt häpeän ulkonäköäni enkä uskalla lähestyä ketään tai mennä edes tinderiin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin hyvin aloitteellinen ja se poikikin pitkän parisuhteen. Sitten jäin yksinhuoltajaksi, eikä ollut aikaa tapailla miehiä. Väsyneenä sohvalla yksin suklaata napostellen kertyi runsaasti kiloja. Nyt häpeän ulkonäköäni enkä uskalla lähestyä ketään tai mennä edes tinderiin.
Sulla on kuitenkin kadehdittavan helppo tilanne käsillä. Laihduta ja saat miehiä.
Vertaa tätä miesten tilanteeseen. Mies ei saa yhtään kiinnostusta lisää sillä että treenaa atleettisen kropan.
Ja miehenä ei riitä vain se että laihduttaa vaan pitää treenata vuosien kovalla työllä isot lihasmassat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. tinderissä se ei vaan koskaan toiminut. Jos minä olin se aloitteen tekijä, koko homma kuihtui kasaan heti alkuunsa. Sama homma oli ystävälläni ja olen kuullut samaa muiltakin naisilta. Nykyään olen parisuhteessa, jossa mies oli aloitteellisempi alkuun.
Tämä. Oma kokemus on, että mies tahtoo olla aloitteen tekijä. Aloitteellinen nainen on kai jotenkin epäilyttävä monen miehen silmissä.
Syvä huokaus. Montako kertaa tämä pitää sanoa.
Aloitteellisuus ei ole syy pakkeihin vaan sinun tasosi naisena verrattuna miehen tasoon on syy pakkeihin.
Itse olen huomannut tinderissä, että aina jos naiselta tulee eka viesti niin hän on matalampitasoinen. Yleensä toivottoman matalatasoinen.
Ei pidä paikkaansa. Ihmiset torjuvat myös samantasoisia tai parempitasoisia lähestyjiä. Sekä miehet että naiset.
En usko, että minulla on sellaista viehätysvoimaa, jolla hurmata ketään miestä. Lisäksi en halua olla kenenkään "pano", eli esittävät ihastunutta/kiinnostunutta siihen asti että "saavat pillua".
Toisaalta en myöskään tiedä, mitä sanoisin täysin tuntemattomalle, mutta mielestäni hyvännäköiselle miehelle vaikkapa ruokakaupassa.
Siksi olen antanut noiden lähestymisyritysten olla, enkä odota niitä myöskään miehiltä. Olen sellaista ikisinkku materiaalia, kun en kärsi mistään maagisesta panetuksesta tai ihastumisista.
-N23
En ihmettele miksi kumpikin sukupuoli epäröi lähestyä, kun nykyään niin moni ghostaa. Ei sen vertaa mietitä toisen tunteita että viitsittäisiin vastata: "Vaikutat mukavalta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä, mutta valitettavasti en ole kiinnostunut sinusta. Varmasti löydät itsellesi vielä jonkun mukavan kumppanin." tmv. Noin kun useamman kerran käy, en ihmettele että uskallus lähestymisiin hiipuu.