Miten te, jotka olette pudottaneet vaikka 10 kg painoa

Paino tulee heti jos syö vähänkin, rasvasolut muistavat.

Vierailija kirjoitti:

Paino tulee heti jos syö vähänkin, rasvasolut muistavat.

Aika lannistavaa.

Välttää vain psyykelääkkeitä ja elämän kriisejä niin mikäs siinä. Paino pysyy pois. Kaikkea saa syödä ja juoda. Mikään ei ole kielletty.

Herkuttelen viikottain, mutta vahemman mita ylipainoisena. Itsellani muutos tapahtui itsestaan, kun muutin mieheni kanssa yhteen ja aloin tekemaan kavelylenkkeja hanen kanssaan. Paino putosi itsestaan valimerellisella ruokavaliolla. Juon myos alkoholia, syon sipseja, hampurilaisia jne jne. Mutta tasapaino taytyy tottakai sailyttaa.

Jos pysyt kevyessä ruokavaliossa viikot ja viikonloppuna vähän herkuttelet, niin ei tuu paino takaisin. Kohtuus kaikessa.

Tiputin useamman kymmenen kiloa. Bmi heittelee nyt 21-22. Painossa pysyminen on yhtä tuskaa. Se tuppaa nousemaan jatkuvasti, joudun rajoittamaan ja miettimään syömistä ihan yhtä paljon kuin laihduttaessani. Välillä tulee jäätäviä ahmimiskohtauksia. Tällöin pohdin, olenko sittenkin pitänyt kalorit liian alhaalla. Mutta kun paino ei meinaa pysyä alhaalla nytkään!

Koen olevani lähes ortoreksian partaalla ja kaikki pyörii syömisen ja lihomispelon ympärillä. Paineet on kovat pysyä hoikkana, voi olla että on vain kuvitelmaani, mutta aivan kuin lähipiiri odottaisi että ”kohta se kuitenkin lihoo”.

Summa summarum, syömiseni ja ruokailuni ovat kaikkea muuta kuin kunnossa ja tasapainossa. Kyllä se pitää paikkansa että laihtuminen on helppoa tähän verrattuna. Nyt en saa kaipaamaani palkintoa (=painon tippuminen) enää mistään, tuntuu, että on pelkkää hävittävää. Ei helppo tilanne motivaation kannalta.

Miten te aina hoikkana pysyvät ihmiset teette tämän?! Eikö teillä ole NÄLKÄ?

Nykyihmisen ongelma ei välttämättä ole syöminen, vaan vähäinen liikunta. Moni eläkkeelle jäänyt hoksaa, ettei saisi syödä oikein mitään, ettei paino nousisi.

Pystyy herkuttelemaan. Mulle toimiii parhaiten se, että käyn joka aamu vaa’assa ettei lähde paino hiipimään ylöspäin. Max +3kg ja sitten otan ryhtiliikkeen kunnes olen palannut entisiin mittoihin.

En onnistunut. 2 vuotta meni kyllä kivuttomasti, jälkeenpäin suhtautumiseni ruokaan lähenteli silloin aika kovasti jo syömishäiriötä. Varovaisuutta peliin. Aika kurissa saa itseään kyllä loppuelämän pitää. Nyt pudotan taas, mutta tavoitteeni on maltillisempi.

Olen pysynyt hoikempana niin kauan kuin haluan. Mutta kun on tullut vaikeampi elämäntilanne, olen omasta tahdostanit tehnyt valinnan syödä lihottavasti koska lihominen on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta kuin huonosta elämäntilanteesta kärsiminen ilman nautintoja kuten ruoka/alkoholi. Jälkeenpäin lihominen takaisin tietenkin harmittaa mutta ihan tietoisen valinnan olen aina tehnyt. Hoikkana pysyminen vaatii ettei tee sitä valintaa syödä liikaa kun esim elämäntilanne huono.

Vierailija kirjoitti:

Tiputin useamman kymmenen kiloa. Bmi heittelee nyt 21-22. Painossa pysyminen on yhtä tuskaa. Se tuppaa nousemaan jatkuvasti, joudun rajoittamaan ja miettimään syömistä ihan yhtä paljon kuin laihduttaessani. Välillä tulee jäätäviä ahmimiskohtauksia. Tällöin pohdin, olenko sittenkin pitänyt kalorit liian alhaalla. Mutta kun paino ei meinaa pysyä alhaalla nytkään!

Koen olevani lähes ortoreksian partaalla ja kaikki pyörii syömisen ja lihomispelon ympärillä. Paineet on kovat pysyä hoikkana, voi olla että on vain kuvitelmaani, mutta aivan kuin lähipiiri odottaisi että ”kohta se kuitenkin lihoo”.

Summa summarum, syömiseni ja ruokailuni ovat kaikkea muuta kuin kunnossa ja tasapainossa. Kyllä se pitää paikkansa että laihtuminen on helppoa tähän verrattuna. Nyt en saa kaipaamaani palkintoa (=painon tippuminen) enää mistään, tuntuu, että on pelkkää hävittävää. Ei helppo tilanne motivaation kannalta.

Miten te aina hoikkana pysyvät ihmiset teette tämän?! Eikö teillä ole NÄLKÄ?

En ole vielä päässyt hoikaan kuntoon että voisin sanoa mitään lopullista.

Talven lihomisen koitan selättää 16/8 ruokarytmillä. Olisin voiton puolella jos paino pysyisi nykyisellään kevääseen ja sitten kesällä taas laihtuisin lisää.

Tupakanpolton lopettaminen 10 vuotta sitten sai painon pikku hiljaa nousemaan.

Karkit, leivän ja päälliset olen jättänyt kokonaan. Herkuttelun ja juopottelun jälkeen 1-2 kasvispäivää niin paino ei nouse. Erityisesti juomisen jälkeen ruoka maistuu ja koko ajan on nälkä, niin kasviksia voi mässäillä mielin määrin.

Olen onnistunut pudottamaan painoa melko pysyvän oloisesti. Liikun nykyään säännöllisemmin, siitä on tullut tärkeä osa arkea. Lisäksi tuli pari isompaa oivallusta ruuan, etenkin annoskokojen suhteen. Kun olen pienentänyt annoskokoja kaikilta aterioilta, voin huoletta välillä herkutella. Pienempi herkku myös riittää kuin ennen, kaipa mahalaukkukin on pienentynyt ja huono olo tulee helpommin makeasta/rasvaisesta kuin ennen. Olen rutiini-ihminen: kun sain rutiinit muutettua, painokin muuttui. Puolisoni ei ole rutiini-ihminen ja hänen painonsa heittelee jopa 10-20kg sen mukaan millaista hänen arkensa sillä hetkellä on (miten ehtii liikkua ja nukkua).

Tiputin 14 kg. Pidin tarkkaa ruokapäiväkirjaa joka päivä 2 vuotta, lipsumisia laskennallisesta energiavajeesta ehkä 1-2 kertaa kuussa. Juoksin 3-4 lenkkiä viikossa, muina päivinä venyttelyä, hyötyliikuntaa ja lihaskuntoa. Ei alkoholia paitsi joskus yksi lasi esim. häissä. Söin 5 itse tehtyä pientä ateriaa päivässä. Valmiina en voinut hirveästi ostaa mitään, koska epäoptimaalisista annoksista seurasi iltaa kohden nälkä, unettomuus ja lopulta päivän tuloksen menetys, kun piti syödä vähän että sai nukuttua.

Voin kyllä hyvin, mutta tuo oli ihan täysipäiväistä työtä. Ei minulle mahtunut juuri muita harrastuksia. Kun sain oikean päivätyön pidemmän työmatkan päästä (olin ennen opiskelija), en ehtinyt enää panostaa. Lasten saannin jälkeen voin olla tyytyväinen, jos olen saanut mätettyä edes jotain kunnon ruokaa omaankin naamaani 2-3 kertaa päivässä. Olen lihonut saavuttamastani painosta 20 kg, vähitellen toki. Polvet eivät kestä juoksua enää.

En käsitä, että miten hemmetissä joka paikassa tuputetaan ohjeeksi jopa koronalta suojautumiseen, että pudotapa painoa kunnes olet normaalipainoinen. Ihan vaan keventämällä vähän ruokavaliota ja liikuntaa lisäämällä. Ja toki oletetaan, että ylipainoiset eivät vain tiedä, millainen ruoka olisi terveellistä. Just joo. Minä olen ihan hyvä esimerkki. Takuulla tiedän kun on kokemusta, mutta ei se nyt vaan ole mahdollista kaikkien muiden velvollisuuksien päälle joka päivä laskea jokaisen aterian kaloreita eikä etenkään pilkkoa ja kuoria parin tunnin välein itselle läjä vihanneksia. Ja kun ei ole, lihon.

Vierailija kirjoitti:

Tiputin useamman kymmenen kiloa. Bmi heittelee nyt 21-22. Painossa pysyminen on yhtä tuskaa. Se tuppaa nousemaan jatkuvasti, joudun rajoittamaan ja miettimään syömistä ihan yhtä paljon kuin laihduttaessani. Välillä tulee jäätäviä ahmimiskohtauksia. Tällöin pohdin, olenko sittenkin pitänyt kalorit liian alhaalla. Mutta kun paino ei meinaa pysyä alhaalla nytkään!

Koen olevani lähes ortoreksian partaalla ja kaikki pyörii syömisen ja lihomispelon ympärillä. Paineet on kovat pysyä hoikkana, voi olla että on vain kuvitelmaani, mutta aivan kuin lähipiiri odottaisi että ”kohta se kuitenkin lihoo”.

Summa summarum, syömiseni ja ruokailuni ovat kaikkea muuta kuin kunnossa ja tasapainossa. Kyllä se pitää paikkansa että laihtuminen on helppoa tähän verrattuna. Nyt en saa kaipaamaani palkintoa (=painon tippuminen) enää mistään, tuntuu, että on pelkkää hävittävää. Ei helppo tilanne motivaation kannalta.

Miten te aina hoikkana pysyvät ihmiset teette tämän?! Eikö teillä ole NÄLKÄ?

On toki ruoka-aikoina mutta ei juuri muulloin. Kun on koko ikänsä syönyt pieniä annoksia ei edes halua/pysty venyttämään vatsaansa ähkyyn.

Jos nälkä yllättäisi vaikka iltapäivällä ja tietää että ruokaa saa vasta parin tunnin kuluttua niin omenalla tai tomaateilla pärjää kyllä. Vatsa saa tekemistä lähes kalorittomasti. Pähkinät myös hyviä mutta niitä syön vain pienen kourallisen.

Viikolla syön normaalisti ja viikonloppuisin tulee syötyä enemmän kun syödään perheen tai ystävien kanssa pitkän kaavan mukaan. Annoskokoni säilyy silti pienenä

Olen pienikokoinen, kalorit päivässä arviolta 1300 paikkeilla eli paljon ei todellakaan voi syödä tai paino nousee heti. Riittää yksi iso ravintola-annos tai muutamana päivänä vähän isompi päivällinen niin paino on jyrkässä nousussa.

En tiedä onko tämä masentavaa vai lohduttavaa, mutta pieniin annoksiin ja vähän syömiseen tottuu kun vain asennoituu oikein. Pitää tiedostaa, että mitään mässäilyä tai kokonaisia burgeraterioita ei ilman seurauksia voi syödä. Toisaalta taas olo on kevyt ja hyvä.

Hieman ohi aiheesta, mutta esim juuri burgereissa tai ravintola-annoksissa yleensä on usein YHDESSÄ ANNOKSESSA reilusti yli päivän kalorit. Annoskoot ovat Suomessa valtavia, mutta luultavasti asiakkaat valittaisivat jos hampparin välissä ei olisikaan kuin pieni pihvi ja aavistus kastiketta

Pysyy jos ei herkuttele ja välttää alkoholia. Painonpudotuksessa pysyminen vaatii sen pysyvän elämäntapamuutoksen.

Herkuttelen ja juon. Olen pudottanut vuosikausia sitten yli 20kg. En kiellä itseltäni yhtään mitään koska se kostautuisi. Pysyn vain kohtuudessa. Harrastan vain hyötyliikuntaa ja jos siltä tuntuu käyn lenkillä tai tanssin.

Kaloreista se on kiinni, joten voi syödä herkkuja kunhan vaan ei syö liikaa kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisen ongelma ei välttämättä ole syöminen, vaan vähäinen liikunta. Moni eläkkeelle jäänyt hoksaa, ettei saisi syödä oikein mitään, ettei paino nousisi.

Minä liikun tosi paljon, mutta kyllä nämä kilot johtuu syömisestä ja juomisesta. Tiedän tasan tarkkaan, että miten laihtuisin, mutta eipä vaan kiinnosta. Perusruokavalio on hyvin terveellistä, mutta kaikki ylimääräinen siihen päälle aiheuttaa kilot.