Millainen oli/on köyhimmän tuntemasi perheen koti

Me emme päästä vieraita lapsia kylään. Ei se ole nykyaikaa. Ulkona voivat nähdä. En halua kotiani arvosteltavan.

Olin henkilökohtaisena avustajana vammautuneelle miehelle. Hänellä oli vaimo joka oli niin lihava ettei hän lihavuuden vuoksi kyennyt miestään auttamaan. Työpestini ei kestänyt kauan, vaan irtisanoin itseni (niinkuin moni muukin). Tällä pariskunnalla ei tietenkään juuri rahaa ollut koska olivat työttömiä. Heidän kotinsa haisi ihmisen ulosteelle, lähinnä virtsalle. Joka paikassa oli kissoja ja kissan myös ulostetta. Kissan ruokaakin oli joka paikassa. Huonekalut oli jotain kirppiskamaa. Söivät ja joivat kaikki tukensa.

Toki tämä heidän tilanne kodissa ei varsinaisesti liity köyhyyteen vaan elämänhallintaan, jota heillä ei siis ollut.

1970-luvulla eräs kaverini asui vanhempiensa ja sisarensa kanssa yhden huoneen mökissä, jossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä. Tarpeet tehtiin yöllä ämpäriin, jota säilytettiin eteisessä ja muuten kävivät ulkovessassa.

Seuraavalla vuosikymmenellä eräs kylän juoppo asui paskanhajuisessa jalasmökissä, jossa oli niinikään yksi huone (noin 15 neliömetriä) ilman sähköjä. Lämmityslaitteena oli kamina. Juoppo oli jotakin 160 cm pitkä ja mökin huone ehkä 175 cm korkea. Itse nippanappa tuon pituisena jouduin kumartelemaan huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

En ole varsinaisesti käynyt kenekään köyhän kotona sisällä. Olen kuitenkin huomannut monen köyhän omakotiasujan haisevan sille talolle missä asuvat. Se on sellainen ummehtunut vanhan talon haju. Ton hajun huomaa helposti vaikka kassajonossa, eli se tosi selvä, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen haistella.

Erikoinen päätelmä. Moni vanhempi talo "haiskahtaa". Tiedän useita  ihan akateemisia ja vakavaraisia ihmisiä, jotka "haisevat talolle". Se nyt vain on vanhan talon ominaistuoksu joka tarttuu vaatteisiinkin.

Kun olin itse köyhempi (opiskeleva yksinhuoltaja), oli asunto siisti ja uudehkossa talossa, mutta huonekaluja oli vain muutama, kaikki olivat käytettyjä vanhemmilta tai eksän lapsuudenkodista tai syntymäpäivälahjaksi/joululahjaksi saatuja, kuten uusi sänky ja lastensänky. Ei ollut mattoja, tauluja, peilejä, julisteita. Verhot olivat syntymäpäivälahja tädiltä. Lastensänky oli ja lapselle kirjoja ja leluja. Ruoka oli edullista ja rahat menivät siihen, tuoremehua lapselle jatkoin pitkään vedellä. Kun rahaa sai enemmän, ostin paremmin maistuvaa ruokaa.

Kun tuli vähän enemmän rahaa, oli kyllä taipumus kerryttää askartelutavaraa jota ei aiemmin ollut varaa ostaa ja kaikkea roinaa mitä edullisesti sai, jos vaikka saisi myytyä eteenpäin vähän kalliimmalla. Muutenkin jäi ongelmaksi poisheittäminen, osittain auton ja peräkärryn puutteessa (kaikkea ei saa viedä taloyhtiön roskikseen) tai muuten kun on muka "käyttökelpoista tavaraa ja joku varmaan joskus haluaa". Tunnistan siis sen ilmiön.

meidän yläpuolella asuva somali-perhe, he ovat 12 henkeä yksiössä (28m2)! tämä siis Vantaa, Myyrmäki

Teen työkseni kotikäyntejä. Näppituntumalla voin kertoa, että talouksissa, joissa kukaan ei käy töissä ja kaikki tulot tulevat tukina, on yleensä ihan nätit kodit. Kirjoja niissä ei ole, mutta viihde-elektroniikka on hienoa. Lisäksi asunnot ovat usein uudehkoissa taloissa. Kun ei käydä töissä, on aikaa sisustaakin. Oman viiteryhmäni, akateemisten työssäkävijöiden, kodit ovat monesti paljon kulahtaneempia. ne ovat tosin omistusasuntoja, siksi ne eivät ole uusista taloista, ei ole varaa. Lapsiperheissä on usein myös jopa rikkinäisiä huonekaluja. Istuin kerran jopa pahasti rikkinäisellä sohvalla perheessä, jossa on kaksi johtavan tason akateemista vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkoti oli aika köyhä. Ainoa peseytymispaikka oli sauna navettarakennuksessa. Ei tietenkään suihkua, vaan löylyhuoneessa peseydyttiin. Vesi oli kannettu kaivosta ja lämmitetty karjankeittiön muuripadassa. Ensi alkuun oli erillinen savusauna, jossa valonlähteenä toimi kynttilä ikkunalla tai johdolla vedetty lamppu ikkunan takana. Luonnollisesti oli ulkovessa.

 

Vesi kannettiin myös sisälle. Ruoka tehtiin puuhellalla ja -uunilla.

Talossa oli tupakeittiö ja kaksi kamaria, 48m2. Meitä asui siinä ukki, mummu, äiti, isä, minä ja sisko. Minä nukuin pinnasängyssä 6-vuotiaaksi. Sitten syntyi sisko ja jouduin muuttamaan äidin ja isän vuodesohvaan. Siellä nukuin 13-vuotiaaksi, jolloin pikkusisko oli kasvanut ulos pinniksestä ja tarvitsi uuden makuupaikan. Meillä ei ollut tilaa lisäsängyille, joten seuraavat 2v nukuin patjalla mummun huoneen lattialla. Patja+ vuodevaatteet olivat päivän vintillä, josta ne haettiin illalla ja jonne vein ne aamulla.

 

Tämän jälkeen minulle ja siskolle rakennettiin vintille 10m2 huone. Sain ensimmäisen kerran 9 vuoteen taas oman sängyn - mummun vanhan hetekan.

 

Tämä tapahtui Kainuussa 60-70-luvulla.

 

Nykynuorille tuo on köyhyyttä, silloin tuo oli normaalia. Ja sieltä on maailmalle lähdetty ja annettu lapsille mahdollisuuksien mukaan helpompi elämä.

Vierailija kirjoitti:

En ole varsinaisesti käynyt kenekään köyhän kotona sisällä. Olen kuitenkin huomannut monen köyhän omakotiasujan haisevan sille talolle missä asuvat. Se on sellainen ummehtunut vanhan talon haju. Ton hajun huomaa helposti vaikka kassajonossa, eli se tosi selvä, eikä sitä tarvitse mitenkään erikseen haistella.

Lienet tavannut äitini tai kenties jonkun tädeistäni. Hyvät eläkkeet ja pääomatulot, mutta haluavat edelleen asua kotona. Ja mitään ei saa muuttaa tai korjata ennen kuin viimeisessä hädässä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 04:07"]Näki kyllä, etteivät ihan köyhimpien perheiden lapset kuitenkaan yliopistossa opiskelleet ainakaan lamaN jälkeen.

 

En ymmärrä miksi parikymppisen, omillaan asuvan yo-opiskelijan taloudelliseen asemaan pitäisi laskea mukaan hänen vanhempiensa tulot ja omaisuus? Yliopisto-opiskelija ei ole mikään "nuori", vaan itsenäinen aikuinen.

No ei käytännössä ole. Lääkäri pappa ja mamma joidenkin elämän kustantaa. Maksetaan matkat ja autot ja muu kulutus. Ei nää köyhää päivää näe ikinä.asuin tämmöen kanssa soluasunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Roinaa hyllyt ja nurkat täynnä riippumatta paljonko tilaa on käytössä. Nähty monta kertaa. Mutta miksi juuri köyhät kerää kaikkea roinaa?

Mun roina on antiiki perintöä, varmaan näyttää sun silmään roinalta

Oma lapsuudenkotini 60-70-luvulla oli kai aika vähävarainen, mutta ei köyhä sen ajan mittapuun mukaan. Meitä oli 7 henkeä, talossa tupa ja kamari, mutta v. 72 rakennettiin kaksi kamaria lisää. Ruoka valmistettiin puuliedellä ja -uunissa, äiti leipoi leivät, pesi pyykit pulsaattorikoneella, ei ollut pakastinta eikä jääkaappia, ei pölynimuria. Vessa oli navetalla ja pihasaunassa peseydyttiin vadista. Ruoka oli yksinkertaista, perunaa ja ruskeaa kastiketta, perunamuusia, lihakeittoa. Äidillä oli iso kasvimaa, isä kasvatti perunaa ja ohraa, josta äiti leipoi rieskaa. Isä hommasi metsästä polttopuut, sillä talomme lämpesi puulla. Vesijohtoja tai viemäriä ei ollut, vaan äiti kantoi vedet kaivosta ja likavedet navetan taakse tunkiolle.

Äiti teki itse lähes kaikki vaatteemme, neuloi ja ompeli. Hän myös purki vanhoja neuleita ja teki niistä uusia, parsi sukat, paikkasi reiät, kutoi vanhoihin sukanvarsiin uudet terät. Ne vaatteet, joita ei voinut enää muuten hyödyntää äiti leikkasi matonkuteiksi ja kutoi sitten matoiksi. Meillä ei ollut autoa tai puhelinta. Lehmiä oli navetassa 5 ja niistä saatava maitotili oli äidin tulo ja isä oli tehtaalla töissä pienellä palkalla.

En kyllä koskaan ajatellut, että olisimme köyhiä ja minulla oli hyvin rakastava koti ja onnellinen lapsuus. Sieltä opin kyllä säästäväisyyden ja olemaan vähään tyytyväinen. Nykyajan tavarapaljous ahdistaa, vaikka olenkin iloinen monista nykyajan mukavuuksista, mutta överiksi on menty monessa asiassa. 

Olemme köyhiä itsekin, mutta erään kaverin koti on järkyttävä.  Ostivat remontin tarpeessa olevan, todennäköisesti homeisen talon jolle ei  ole tehty mitään, kun ei ole varaa.  Lapset sairastelevat jatkuvasti, kaverin vaatteet ja hiukset haisevat homeelta. 

Oma lapsuudenkotini on 40 neliön mökki. Meillä asui mummo, isä, äiti, kaksi veljeäni, siskoni ja minä. Ulkovessa, vesi kannettiin kaivosta ja likavesi kannettiin ulos. Mökki siivottiin joka päivä. Äiti sanoi aina, että likainen ei tarvitse olla, vaikka on köyhä. Ruokaa oli, mutta kengistä oli puute. Me lapset olimme hyviä koulussa. Nyt on insinööriä ja maisteria ja kaikilla oma asunto. Köyhyys ei ole ikuista.

Tuntemani noin 60 v. pariskunta maaseudulla tänä päivänä,kotina vanha talo,vesi lämmitetään puuhellalla kattilassa,uunilämmitys,talvella lämpötila yleensä enintään 16 astetta,usein 14,huonekalut vanhoja kirpputorilta tai sukulaisten käytöstä poistamia,samoin matot ja astiat,ulkohuussi.Olen tuntenut heidät 20 vuotta ja sinä aikana kaikki on pysynyt ennallaan,ei uusittu tapetteja,huonekaluja tai mattoja.Ihan siistiä on vaikka ei pölynimuria eikä muitakaan koneita vain TV,jääkaappi  ja kahvinkeitin.Kaikkineen 60-luku tulee mieleen,mutta ovat tyytyväisiä ja sanovat ettei mitään puutu.

Kerron omasta lapsuudenkodistani, meillä oli yksi huone ja pirtti 1970 luvun alussa. Meitä asui isäni, äitini, kaksi siskoani ja neljä veljeäni sekä isäni äiti. Mummu asui yksi huoneessa ja isosiskoni nukkui hänen kanssa, me muut pienessä pirtissä. Älkää kysyky miten mahduimme mutta minulla on todella lämpimät muistot lapsuudestani ja nyt kun on vaikeaa aikaa niin menen lapsuuteni jouluihin ja muistelen miten ihania lahjoja sain: nukenvaunut, puhuvan nuken, lääkärilaukun, silitysraudan, paljon nukkeja ja askartelutarvikkeita ja väritys kirjoja, kyniä, vaatteita, karkkia yms. ihanaa, kiitän vieläkin vanhempiani ettei meillä ollut alkoholi- huume tai väkivalta ongelmia. Olitte parhaat vanhemmat koskaan äiti ja isä, nyt siellä tuonpuoleisessa, menitte sinne liian varhain minun elämästä mutta ajattelen teitä paljon. Myöhemmin tehtiin yläkertaan kaksi huonetta mutta itse en saanut omaa koskaan vaan nukuin pirtissä.

Aloin miettimään ketjua lukiessa, että 70 luvulla maaseudulla oli normi nuo ettei vettä tullut jne.

Kaverin vanhemmat olivat 60 luvun lopussa rakentaneet talon maaseudulle ja kylän ensimmäisen sisävessan, niin perheen lapsia oli koulussa kiusattu, että nuo paskoo sisälle komerossa.

Nykyisin olen käynyt köyhissä perheissä mistä ei näy puute, mutta niissä köyhissä missä ongelma on elämänhallinnan kanssa on yleensä sotkuista ja rasvainen ruoka haisee pinttyneelle.

Vierailija kirjoitti:

Aloin miettimään ketjua lukiessa, että 70 luvulla maaseudulla oli normi nuo ettei vettä tullut jne.

Kaverin vanhemmat olivat 60 luvun lopussa rakentaneet talon maaseudulle ja kylän ensimmäisen sisävessan, niin perheen lapsia oli koulussa kiusattu, että nuo paskoo sisälle komerossa.

Nykyisin olen käynyt köyhissä perheissä mistä ei näy puute, mutta niissä köyhissä missä ongelma on elämänhallinnan kanssa on yleensä sotkuista ja rasvainen ruoka haisee pinttyneelle.

Toivottavasti kiusaajat kokivat karmean kohtalon. Miten voivatkin olla niin tyhmiä?