Lue keskustelun säännöt.
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Kylläpä lisääntyneet ovat kärkkäinä ja mukafiksuina liikkeessä. En ymmärrä, miten teille on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät vaan halua lapsia. Eivät parikymppisinä, eivät keski-iässä eivätkä vanhuksina. Miten vanha teidän mielestänne tulee olla, jotta voi sanoa ettei se mieli tästä muutu tai että on ymmärtänyt elämän hienouden omalla tavallaan? Miksi teistä 16-vuotiaana vahinkolapsen saanu äityli on jotenkin paljon kypsempi ja valaistuneempi kuin lapseton viisikymppimen?
Lapsia hankkineetkin jäävät paitsi joistain elämän puolista. Useinpia se ei varmaan pahasti haittaa, mutta on oikeasti olemassa myös ihmisiä, jotka katuvat että menivät hankkimaan lapsia. Eli se mieli voi tosiaankin muuttua myös niin päin, mutta erona lapsettomiin on, ettei asialle voi tehdä enää mitään. Jo olemassa olevia lapsia ei voi perua, vaikka kuinka haluaisi. Onko siis parempi katua lapsiaan ja sitä ettei voinut elää näköistään elämää vai sitä ettei hankkinu lasta?
Lapseton ei myöskään tarkoita lapsivihaajaa ja "lapsettomilla ei ole kokemusta lapsista"- on jo väitteenä typerä. Aika monella lapsettomallakin on lähipiirissään lapsia.
Ja mitä tulee tähän naurettavaan "kyllä se ukko vielä mielensä muuttaa ja lähtee nuoremman helman perään". Älkää nyt ihan oikeasti jaksako. Mies voi olla ihan yhtä 100% vela kuin nainenkin. Ja aina moni mies on jättänyt perheensä ja lähteny sen nuoremman perään - eikä välttämättä lisääntymään vaan nimenomaan nauttimaan rennommasta elämästä.
Jospa nyt viimein annettaisiin ihan jokaisen elää just silleen kun haluaa oli niitä lapsia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton 35+ jatkaa kirjoitti:
Jatkoa edelliseen:
Mielestäni miehesi pitäisi puhua äitinsä kanssa omasta päätöksestään ja ymmärtää, että ellei hän niin tee, sinä tunnet painetta ja syyllisyyttä asiasta hänen äitinsä taholta. Omakin mieheni mieluummin välttää hankalien asioiden käsittelemistä ja kieltämättä minullekin on ollut hankalaa puhua lapsettomuuspäätöksestä vanhemmilleni, sillä tunnen turhankin herkästi tuottavani pettymyksen, koska he eivät takiani saa lapsenlapsia. Samaan aikaan tiedostan tämän ajatuksen järjettömyyden, koska viime kädessä kyse on omasta elämästäni eivätkä muiden ihmisten odotukset ja toiveet ole riittävän hyvä syy olla elämättä itseni näköistä elämää. Herkkänä ihmisenä en silti voi olla aistimatta ja miettimättä muiden ihmisten tunteita, ja luulen että sinunkin kohdallasi kyse on osittain tästä.
Kiitos näistä kommenteista, kirjoitat viisaasti. On tähän ketjuun tullut muitakin fiksuja kommentteja, kokemuksia ja näkökulmia, mutta sitten tietysti vauvapalstan tapaan myös arvuutteluja pahuudesta, traumoista ja toivomuksia että minut ammuttaisiin tai ampuisin itseni. Tällaista on siis mukava lukea kaiken öhinän joukosta.
Tuo kipuiluvaihe on se mihin tosiaan monet ovat tarttuneet, sinä ymmärsit sen niin kuin sen tarkoitin. Lapsettomaksi jääminen on iso valinta joka vaikuttaa loppuelämään suuresti. Siksi heräsin sitä miettimään pitkäksi aikaa. Se ei tosiaan tarkoittanut omalla kohdallani muuta kuin että lapsettomuusajatus vahvistui. Monesti tuntuu tosiaan että lapsettomuus on se päätös mitä nimenomaan pohditaan tarkemmin kuin lisääntymistä. Oman äitini sanoin; lapset vaan kuuluivat pakettiin ja siihen miten elämä etenee. Itse en tee mitään päätöksiä ajatellen että niin vain kuuluu tehdä, pure hampaat yhteen ja tee. Elän täällä vain kerran.
Ja vanhemmat mielestäni saavatkin tuntea koko tuntemusten kirjon kun lapsenlapsia ei tulekaan. Se kuuluu asiaan. Lapsenlapset ovat kuuluneet heidän kuviteltuun elämäntarinaansa, joten totta kai se herättää tunteita kun niin ei käykään. Syyllisyyttä siitä on kuitenkin turha tuntea (helpommin sanottu kuin tehty); ei tätä elämää eletä loppujen lopuksi kuin itseä varten.
Ap
Olet liian nuori ja lyhytnäköinen.
Maailmankuva avartuu myöhemmin.
Itselle tulee mieleen että menetät paljon, et vaan tajua sitä.
AP kirjoitti fiksun, pohdiskelevan kommentin ja sitten sä heität perustelemattoman, typerän ja väheksyvän elämämkoulu-tason kommentin jonka ainoa anti on "ootappa vaan, kuuskymppisenä sitten tajuat että olisi pitänyt elää niin kuin muiden mielestä kuului". En haluaisi käyttää tätä ilmaisua mutta mielestäni lainaamani ansaitsee sen: Ok boomer.
Ovathan tämän palstan velaketjut vetäneet ennenkin besserwissereitä ja vähättelijöitä puoleensa mutta tämän keskustelun pahanilmanlinnut (vaiko yksi pahanilmanlintu?) ovat ennennäkemättömiä.
Joku tuolla rinnasti hyvin helvetillä pelottelevat uskovaiset yksinäistä vanhuutta veloille povaaviin ihmisiin. Sama ajatuskuvio taustalla. Jos et tee niin kuin minä haluan sinun tekevän, joudut kärsimään siitä myöhemmin. Ja muistuttelen sinua siitä koko ajan, jotta ymmärtäisit, kuinka turhaa, merkityksetöntä ja tuhoon tuomittua elämäsi on.
Terve ihminen ei yritä istuttaa omia pelkojaan toiseen ihmiseen. Tämä on kuitenkin hyvin yleistä ja usein se naamioidaan rakkaudeksi tai välittämiseksi. Monilla ihmisillä ei vaikuta olevan selkeää käsitystä siitä, mihin itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Yleensä sitä on pidetty narsistien ominaisuutena mutta se on niin tavallista, että yksinomaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ei voi olla kysymys. Yleisempää lienee henkinen keskenkasvuisuus sekä jonkinlainen elämän pelko: jos poikkeaa totutulta polulta, se kostautuu. Tätä pelkoa yritetään sitten hallita paimentamalla muita sille "oikealle" polulle, vaikka tosiasiassa ihmisen pitäisi kääntää katse juuri sinne omaan napaan. Miksi tämä aihe aiheuttaa minussa näin vahvoja reaktioita ja mitä niille voisin tehdä?
Mitä enemmän luen velojen kommentteja, sitä enemmän minusta tuntuu, että monen valinnan takana on pelko. Pelko siitä, että menettää kaiken sen hyvän, jonka keskellä elää. Pelko siitä, että ei hyväksy uudenlaista elämänmuotoa. Pelko siitä, että joutuu luopumaan liian paljosta. Pelko siitä, että menettää itsensä.
Ymmärrän kyllä. Uusi on pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen velojen kommentteja, sitä enemmän minusta tuntuu, että monen valinnan takana on pelko. Pelko siitä, että menettää kaiken sen hyvän, jonka keskellä elää. Pelko siitä, että ei hyväksy uudenlaista elämänmuotoa. Pelko siitä, että joutuu luopumaan liian paljosta. Pelko siitä, että menettää itsensä.
Ymmärrän kyllä. Uusi on pelottavaa.
Olet väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen velojen kommentteja, sitä enemmän minusta tuntuu, että monen valinnan takana on pelko. Pelko siitä, että menettää kaiken sen hyvän, jonka keskellä elää. Pelko siitä, että ei hyväksy uudenlaista elämänmuotoa. Pelko siitä, että joutuu luopumaan liian paljosta. Pelko siitä, että menettää itsensä.
Ymmärrän kyllä. Uusi on pelottavaa.
Olet väärässä.
Ai olen väärässä siitä, miltä minusta tuntuu?
Voi peruna, minkälaista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen velojen kommentteja, sitä enemmän minusta tuntuu, että monen valinnan takana on pelko. Pelko siitä, että menettää kaiken sen hyvän, jonka keskellä elää. Pelko siitä, että ei hyväksy uudenlaista elämänmuotoa. Pelko siitä, että joutuu luopumaan liian paljosta. Pelko siitä, että menettää itsensä.
Ymmärrän kyllä. Uusi on pelottavaa.
Olet väärässä.
Ai olen väärässä siitä, miltä minusta tuntuu?
Voi peruna, minkälaista keskustelua.
Voihan sinusta tuntua, että musta on valkoista, mutta se ei tarkoita, että asia olisi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen velojen kommentteja, sitä enemmän minusta tuntuu, että monen valinnan takana on pelko. Pelko siitä, että menettää kaiken sen hyvän, jonka keskellä elää. Pelko siitä, että ei hyväksy uudenlaista elämänmuotoa. Pelko siitä, että joutuu luopumaan liian paljosta. Pelko siitä, että menettää itsensä.
Ymmärrän kyllä. Uusi on pelottavaa.
Olet väärässä.
Ai olen väärässä siitä, miltä minusta tuntuu?
Voi peruna, minkälaista keskustelua.Voihan sinusta tuntua, että musta on valkoista, mutta se ei tarkoita, että asia olisi niin.
Voithan sinä kirjoittaa kaikkiin kommentteihin vastauksen "olet väärässä". Mutta ei se ilman perusteluja vie keskustelua minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt vaan edessä olisi se klassinen tilanne että mies siinä alta nelikymppisenä haluaakin perustaa perheen. Aika harva nykyjonne alta kolmekymppisenä haluaa lapsia joten on ihan mahdollista että teillä on nämä keskustelut uudestaan vielä edessä vaikka nyt olisittekin päättäneet toisin.
Tai sitten voi olla ihan "epäklassinen" niin kuin esimerkiksi allekirjoittanut joka ei ole halunnut missään vaiheessa elämäänsä jälkikasvua. Vaikka puitteetkin olisivat hyvät lapsen kasvattamiseen, velaton talo, työ jolla turvata toimeentulo, hyvä asuinympäristö jne. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo 20 vuotta, ja heti alussa oli selvää, että kumpikaan meistä ei halua jälkikasvua. Nyt meillä on 45 kummallakin ikää, ja itse en koe, että tarvitsisi lisääntyä tai vaihtaa nuorempaa, vaan ennempää niin, että rakastan vain vaimoani sitä enemmän mitä vuosia tulee lisää.
Sittenhän teillä on asiat hyvin.
Kumpikin on ihan itse asian päättänyt eikä toisen osapuolen painostuksesta tai varsinkaan vedätyksestä.
Eihän kaikkien tarvitse lapsia hankkia, kyllä täällä ihmisiä tarpeeksi on.
Kunhan on avointa ja rehellistä eikä kumpikaan yritä manipuloida toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset 30-v. ovat ylimielisiä eivätkä kunnioita menneitä arvoja ym. Mikä niiltä on vienyt elämänuskon ja halun saada lapsia.
Sun sukupolvesi todennäköisesti on vienyt sen elämänuskon.
Etkö tajua edes kuinka ylimielinen oma viestisi on? Hyvä että sinä olet elänyt elämäsi ulkoa opittujen arvojen mukaan ja tehnyt kaikki valinnat niin kuin kuuluu. Toivottavasti olet tästä onnellinen ehkä yhtään katkera.Minä nykyinen 30 v, ja onneksi moni muukin, elää omannäköistään elämää. Ei sitä, mitä joku vanha kääkkä tai esiäitieni haamut minulta odottaa. Se on minun tärkeimpiä arvojani,elää kuten itse parhaaksi katson, satuttamatta muita.
Niin että nyt kaikkien satojen tuhansien vuosien jälkeen yhtäkkiä meillä on sukupolvi joka on täysin vapaa muiden odotuksista yms.
Älä naurata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin kriisi tulee sieltä kyllä. Kun tajuat että ne sun harrastuksesi ja urasi on ihan yhdentekeviä. Ja ne ei-velat tuttavasi harrastaa niitä omia harrastuksiaan jo lähes aikuisten lastensa kanssa ja niillä on paljon syvempi sisältö elämässä. Vauva on vain hetken vauva, siitä tulee lopulta ihan oikea aikuinen.
Anteeksi mutta kuka ihme harrastaa teiniensä ja aikuisten lastensa kanssa jotain? Ketä lasta muka sellainen kiinnostaa? En kyllä keksi. Ai joo jos se lasketaan että mutsit nököttää kentän laidalla ja raataa kahviossa vapaapäivänään kun kakara pelaa jotain joukkuelajia. Kai se raataminenkin on sitä yhdessä harrastamista. Onhan äidiksi hankkiutunut lähinnä valinnut jatkossa elää vain lastensa kautta. Hänelle elämänsisältö on se kun seuraa vierestä kun lapsi leikkii hiekkalaatikolla. Hän ei ole enää aktiivinen toimia vaan vierestä seuraaja. Että elämänsisältö, pienestä se näille mammoille tulee.
Toiseksi, itse en näe uraa tai harrastuksia minään oleellisena elämän tärkeimpänä sisältönä, mutta se ei saa ajatusta lasten hankkimisesta tuntumaan mitenkään järkevältä. Joo olisi varmaan ihan mukavaa että joku hoitaisi vanhana tai muuta sontaa, mutta mieluummin säästön rahaa ja maksan jollekin siitä kuin ensin näen vaivaa kaksikymmentä vuotta asiaan jota en halua, eli lasten hoivaamiseen ja kasvattamiseen, ja tuhlaa hyviä vuosiani aivan turhaan.
Mikähän sinun oleellinen elämänsisältösi mahtaa olla kun se ei ole lapset, ura eikä harrastukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sukulaismies näytti oikein loukkaantuvalta, kun ilmoitin kyselyihin etten aio koskaan kakaroita tehdä. Ja olen siis mies. Ilme oli hyvin loukkaantunut. Juuri sellainen vanhoillinen ihminen, jolla on perhearvot arvoista tärkeimpiä. Itse haluan pitää huolta vain ja ainoastaan itsestäni eikä kenestäkään muusta. Haluan kulkea ja mennä vapaasti. En halua maksaa elatusmaksuja kenellekään, pi**u ei ole tärkeä minulle eikä kiinnosta. Naisetkin on nykyään erilaisia kuin 70-luvulla, jolloin naiset olivat pääosin köyhiä luusereita ja "pakotettuja" kakaroita tekemään. Sukulaisvanhus ei ymmärtänyt.
Heippa ap ja kaikki ketjun velat, miksikä sitä turhaan lisääntymään, hyvin pigmentoidut hoitavat sen homman paremmin jo Suomessakin. Te ahkeroitte ja maksatte kiltisti veroja. Lapsilisät ja muut etuoikeudet hoituvat. Sitten kuusikymppisinä hiippailette mustassa kokovartalomaskissa muiden sukupuuttoon kuolevien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi sukulaismies näytti oikein loukkaantuvalta, kun ilmoitin kyselyihin etten aio koskaan kakaroita tehdä. Ja olen siis mies. Ilme oli hyvin loukkaantunut. Juuri sellainen vanhoillinen ihminen, jolla on perhearvot arvoista tärkeimpiä. Itse haluan pitää huolta vain ja ainoastaan itsestäni eikä kenestäkään muusta. Haluan kulkea ja mennä vapaasti. En halua maksaa elatusmaksuja kenellekään, pi**u ei ole tärkeä minulle eikä kiinnosta. Naisetkin on nykyään erilaisia kuin 70-luvulla, jolloin naiset olivat pääosin köyhiä luusereita ja "pakotettuja" kakaroita tekemään. Sukulaisvanhus ei ymmärtänyt.
Ihme ettei sukulaismies ymmärtänyt kun selvästi olet niin hieno mies!
Vierailija kirjoitti:
2020.
Hyvä aika alkaa naisten keksiä sisältöä elämäänsä.
Tai tarinoita. Tämä pitkien anoppisatujen tarinoija on ennenkin tehnyt tänne sepustuksiaan. Tuntee tyylistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin kriisi tulee sieltä kyllä. Kun tajuat että ne sun harrastuksesi ja urasi on ihan yhdentekeviä. Ja ne ei-velat tuttavasi harrastaa niitä omia harrastuksiaan jo lähes aikuisten lastensa kanssa ja niillä on paljon syvempi sisältö elämässä. Vauva on vain hetken vauva, siitä tulee lopulta ihan oikea aikuinen.
Anteeksi mutta kuka ihme harrastaa teiniensä ja aikuisten lastensa kanssa jotain? Ketä lasta muka sellainen kiinnostaa? En kyllä keksi. Ai joo jos se lasketaan että mutsit nököttää kentän laidalla ja raataa kahviossa vapaapäivänään kun kakara pelaa jotain joukkuelajia. Kai se raataminenkin on sitä yhdessä harrastamista. Onhan äidiksi hankkiutunut lähinnä valinnut jatkossa elää vain lastensa kautta. Hänelle elämänsisältö on se kun seuraa vierestä kun lapsi leikkii hiekkalaatikolla. Hän ei ole enää aktiivinen toimia vaan vierestä seuraaja. Että elämänsisältö, pienestä se näille mammoille tulee.
Toiseksi, itse en näe uraa tai harrastuksia minään oleellisena elämän tärkeimpänä sisältönä, mutta se ei saa ajatusta lasten hankkimisesta tuntumaan mitenkään järkevältä. Joo olisi varmaan ihan mukavaa että joku hoitaisi vanhana tai muuta sontaa, mutta mieluummin säästön rahaa ja maksan jollekin siitä kuin ensin näen vaivaa kaksikymmentä vuotta asiaan jota en halua, eli lasten hoivaamiseen ja kasvattamiseen, ja tuhlaa hyviä vuosiani aivan turhaan.
Mikähän sinun oleellinen elämänsisältösi mahtaa olla kun se ei ole lapset, ura eikä harrastukset?
Oma henkinen kehitys. elämästä, ihmisyydestä ja maailmasta oppiminen. Erilaisten maailmankolkkien näkeminen. En katso että varsinaisesti ura tai harrastukset ovat hirvittävän oleellisia asioita mulle, molempia on mutta töissä käydään jotta saadaan rahaa, harrastus on mukavaa ajanvietettä mutta ei mitään kovin syvällistä "sisältöä". Ja mulle toinen ihminen ei voisi koskaan olla elämän oleellinen sisältö.
Eihän siinä ole mitään pahaa olla lapseton vapaaehtoisesti. Ihmiskunnan kannalta toki on parempi että edes osa kuitenkin haluaa tehdä lapsia.
Onko niin että vapaaehtoinen lapsettomuus on osa luonnonvalintaa?
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä ole mitään pahaa olla lapseton vapaaehtoisesti. Ihmiskunnan kannalta toki on parempi että edes osa kuitenkin haluaa tehdä lapsia.
Olisi varmaan ihmiskunnan kannalta vielä parempi, jos nykyistä huomattavasti pienempi osa haluaisi tehdä lapsia. Tuhotaan omia ja muidenkin lajien elinolosuhteita kovaa vauhtia.
Hyvä mamma, kaikki jotka sinunkaltaisesi älyn jättiläiset synnyttävät muka jalona tekona tähän maailmaan, eivät olisi halunneet syntyä. Minäkään en olisi. Toivoisin että vanhempani olisivat ajatelleet, että toisinkin voi elää. Eivät ne osanneet mua kasvattaa niin että musta olisi mitään järkevää tullut. Haaveilen siitä että uskaltaisin päättää päiväni ja ajattelen, että sitäkään ei tarvitsisi tehdä jos idioottivanhempani eivät olisi menneet lisääntymään. En haluaisi kuolla mutta en todellakaan halua elää minuna tässä maailmassa.