Lue keskustelun säännöt.
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Aiemmin joku kommentoi, että ei halua samanlaisiksi tylsiksi ystäviä vailla oleviksi ihmisiksi, kuin omat vanhempansa ovat.
Ikäänkuin lapsen saaminen tarkoittaisi välitöntä erakoitumista ja eloa vain oman perheen kesken.
Omalta kohdalta voin kertoa, että minulla on nyt paljon enemmän ystäviä, kuin aikaan ennen lapsia. On ystäväperheitä, joiden kanssa vietetään yhdessä lomia, mökkireissuja, juhlia ja arkea. On lasten mukana tulleita heidän ystäviään, jotka tuntuvat kuuluvan koko perheemme sosiaaliseen piiriin tärkeänä osana. Ja uskokaa tai älkää, on myös niitä samoja ystäviä, joita oli jo ennen lapsia.
Sosiaaliset ympyrät eivät ole lasten myötä pienentyneet kuin ihan hetkeksi vauva-ajaksi. Sen jälkeen ovat päinvastoin kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin onnellinen että tein lapset kun kello tikitti 25+ Iässä. Nyt olen 45 ja lapset alkavat olla isoja. Neljänkympin jälkeen tosiaan vasta tajuaa että nämä muut elämän tavoitteet on yhtä kukkua. Se ilo ja onni kun omat lapset onnistuvat ja heillä siivet kantavat on sanoinkuvaamatonta, ei sitä pysty selittämään muille. Vaikeuksia on ollut mutta ovat skarpanneet sitten oikella hetkellä, kaikki on järjestynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lisääntymishalut herää viidenkympin tienoilla, sitten on edessä ero ja nuoremman etsintä.
En itse tunne yhtään miestä joka olisi lisääntynyt niin myöhään.
Muutenkin aikamoista miesten aliarviointia väittää että yksikään mies ei oikeasti tiedä mitä elämältään oikeasti haluaa.
Ap
Minä tunnen kyllä montakin.
Mielenkiintoista jos ap todella ei tiedä ( ei tarvitse paremmin tuntea) ketään miestä joka on tullut isäksi myöhäisernmällä iällä. Aika tynnyrissä kasvanut täytyy olla.
Voin antaa 5 pisteen vihjeen aplle : oletko kuullut Suomen presidentistä mitään koskaan?Niinistöllähän on jo lapsia entuudestaan. Nythän on kyse vapaaehtoisesti lapsettomista miehistä, jotka viisikymppisenä keksivät, että haluavatkin lapsia. Eri
Hugh Grant s. 1960 sai esikoisensa viisikymppisenä, nyt lapsia on siunaantunut jo viisi.
En minä tunne Grantia enkä Niinistöäkään. Omassa lähipiirissä ja vähän kauemmissakin piireissä on miehet lisääntyneet viimeistään kolmevitosina.
Ap
Olitkos sinä joku 25v?
Ethän sinä tiedä ennen kuin noin 60- vuotiaana ketkä sukupolvesi miehistä lisääntyivät yli 50v.
Ketkä jättivät vela- vaimonsa ja perustivat perheen nuoremman naisen kanssa.
Sehän on vasta tulevaisuutta sinun tuttavapiirisi kohdalla , minä olen jo vanhempi ja siksi nähnyt monet kuviot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä molemmat.
Ap
Miksi teidän piti tehdä tästä asiasta jotain päätöstä alle kolmikymppisinä? Ainakin viisi vuotta aikaa elää ihan vaan pariskuntana sen kummemmin asiaa pohtimatta.
Totta. Kannattaisi olla hiljaa vaan ja rakennella elämää yhdessä, kunnes sitten kolmevitosena selviää että halutaan aivan eri asioita elämältä.
Ap
Jaa meinaat että tiedätte jo nyt miten elämä vie ja mitä 5-10 vuoden päästä haluatte? Me todettiin tuossa iässä ihan vaan että juuri nyt ei haluta lapsia - mutta ei tehty siitä mitään elämän mittaista päätöstä. Myöhemmin sitten todettiin että tilanne on taas eri ja saatiin lapsiakin.
Hyvä teille. En ymmärtänyt miten se liittyy asiaan että te tiesitte haluavanne joskus lapsia, mutta hyvä toki että niitä saitte.
Tämä on kyllä jännä ilmiö. On tullut tutuksi ennenkin. Nainen ei ainakaan tässä asiassa tunnu koskaan olevan päätösvaltainen aikuinen ihminen. En tiedä mihin ikään asti miehille viserretään että et voi tietää, mieli muuttuu. Palstalta olen lukenut että naisille jopa melkein viisikymppiseksi asti.
Ap
Kyllä sä saat päättää vaikka mihin paitaan pukeudut kymmenen vuoden päästä jos haluat. Pointti on että miksi asia pitää päättää nyt. Miten voi oikeasti tietää mitä haluat(te) kymmenen vuoden päästä? Toisin kuin käsitit, me emme tienneet joskus myöhemmin haluavamme lapsia vaan teidän ikäisinä kun asiaa mietimme, totesimme ettemme ainakaan nyt halua. Kymmenen vuoden päästä tilanne olisi voinut olla asian tiimoilta sama, ja silloin päätös olisi jo sitten voinutkin olla lopullinen, ihan biologiasta johtuen.
Enpä usko, että asiaa on päätetty nyt, vaan se on tiedossa nyt. Ei ole enää mitään päättämistä, joka mahdollisesti muutetaan tässä joskus. Jotkut ovat sellaisia, tietävät, mitä tahtovat nyt ja tulevaisuudessa, ei tarvitse jättää elämäänsä jossittelujen ja ehkien ja mahkusti joskus juttujen varaan ja tuhlata energiaansa miettimällä asioita, jotka eivät muutu.
No tässä tapauksessa asiaa nimenomaan on kirjoittajan mukaan pähkäilty paljon ennen päätöstä. Huvittavia nämä jotka luulevat tietävänsä alle kolmekymppisinä mitä elämä tuo tullessaan.
Pieleen. Tässä tapauksessa tiedetään, mitä elämä EI tuo tullessaan.
Minäkin alle kolmikymppisenä tiesin, ja nyt edelleenkään 50 + elämä ei ole tuonut: uskoon kääntymistä (olen ollut ateisti yläkoulusta asti), omakotitaloa (olen kerrostaloihminen ollut siitä asti kun omaan kämppään pääsin), mökkiä (ks.edellä), pitkä lista tähän ja ai niin, lasta.
Kaikkia näitä asioita olen kuitenkin pohtinut. En pikkukylän lapsenuskosta pölähtänyt suoraan ateismiin, vaan pähkäilin asiaa. Pähkäilin omakotitaloa vaiheessa, jossa rahaa siihen olisi ollut ja kaikki hehkutti pihaelämäänsä, mökkiäkin mietin, koska tykkään veneilystä.
Olen pähkäillyt montaa asiaa ja kun olen pähkäilyni päätökseen saanut, itsetuntemukseni on kasvanut ja olen tehnyt itselleni oikeita valintoja. Ja valintaa tehdessäni ihan ymmärtänyt, että suljen tällä valinnalla jotain muuta pois.
Katsos luonnekysymys: joidenkin on vaikea uskoa itseensä ja valintoihinsa, vaan jätetään jokin hämärä "eihän sitä koskaan tiedä" taustalle, mutta yleensä nämä aiheuttavat ahdistusta ja pettymyksiä, koska jääkin fiilis, että jotain jäi saavuttamatta, kokematta, vaikka joskus ehkä olis pitänyt.
Et kai sä nyt oikeasti kuvittele olevasi jotenkin parempi ihminen siksi että olet joskus ihan tällaisia asioita osannut "päättää"?
Ehkä sulla ei kapasiteetti kestä elämän muutoksia ja sun on siksi ollut helpompi "päättää" olevasi jotakin tai olla olematta. Itse koen että ihminen kasvaa lapsesta hautaan, on oppivainen ja kykenee kehittymään ihan loppuun asti ja reagoimaan asioihin mitä elämä tuo tullessaan. Enemmän se minusta vaatii luonnetta kuin se että fakkiutuu johonkin tiettyyn ajatteluun.
Jaha, ilta on tullut ja sitä myötä lapsihurmosjankkaajat palanneet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kommenttisi: "elän vain kerran" tjsp herätti minussa ajatuksen.
Lapsesi ei elä täällä kertaakaan.
Aika yleistä kai vela-miehillä etteivät halua lapsia kyseiseen parisuhteeseen mutta sitten kun se oikea osuu kohdalle niin sitten kyllä
Haluavatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaattisia kai nuo jotka lapsettomia omasta halustaan. Jos ei ole jonkun sairauden ym. järkevän syyn takia päätynyt lapsettomuuteen.
Ettei nyt vaan edessä olisi se klassinen tilanne että mies siinä alta nelikymppisenä haluaakin perustaa perheen. Aika harva nykyjonne alta kolmekymppisenä haluaa lapsia joten on ihan mahdollista että teillä on nämä keskustelut uudestaan vielä edessä vaikka nyt olisittekin päättäneet toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa vela täällä, jolle aloituksesta välittyi hyvin vahva kuva, että aloittaja luopui lapsihaaveesta miehen vuoksi?
- Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Miehelle päätös oli itsestäänselvä. Aloittaja teki päätöksen miehen kanssa, ei ennen miehen tapaamista. Päätöksen teko aiheutti kipuilua.
Vauvakuumeista anoppia varmaankin harmittaa kun poikansa ei löytänyt lapsia haluavaa naista, joka olisi kääntänyt pojan pään. Eikä toisinpäin.
Muuten aivan hirveää luettavaa tämä ketju.
Olen selventänyt useammalla sivulla että olin vela jo ennen miestä. Aina ollut.
Ap
Mitä ihmeen kipuilua sinun sitten piti harrastaa?
Vierailija kirjoitti:
Ap, kommenttisi: "elän vain kerran" tjsp herätti minussa ajatuksen.
Lapsesi ei elä täällä kertaakaan.
Ja sekös on vaan palvelus syntymättömälle. Tosin mistäs olematon olemisesta tietäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt vaan edessä olisi se klassinen tilanne että mies siinä alta nelikymppisenä haluaakin perustaa perheen. Aika harva nykyjonne alta kolmekymppisenä haluaa lapsia joten on ihan mahdollista että teillä on nämä keskustelut uudestaan vielä edessä vaikka nyt olisittekin päättäneet toisin.
Tai sitten voi olla ihan "epäklassinen" niin kuin esimerkiksi allekirjoittanut joka ei ole halunnut missään vaiheessa elämäänsä jälkikasvua. Vaikka puitteetkin olisivat hyvät lapsen kasvattamiseen, velaton talo, työ jolla turvata toimeentulo, hyvä asuinympäristö jne. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo 20 vuotta, ja heti alussa oli selvää, että kumpikaan meistä ei halua jälkikasvua. Nyt meillä on 45 kummallakin ikää, ja itse en koe, että tarvitsisi lisääntyä tai vaihtaa nuorempaa, vaan ennempää niin, että rakastan vain vaimoani sitä enemmän mitä vuosia tulee lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt vaan edessä olisi se klassinen tilanne että mies siinä alta nelikymppisenä haluaakin perustaa perheen. Aika harva nykyjonne alta kolmekymppisenä haluaa lapsia joten on ihan mahdollista että teillä on nämä keskustelut uudestaan vielä edessä vaikka nyt olisittekin päättäneet toisin.
Tai sitten voi olla ihan "epäklassinen" niin kuin esimerkiksi allekirjoittanut joka ei ole halunnut missään vaiheessa elämäänsä jälkikasvua. Vaikka puitteetkin olisivat hyvät lapsen kasvattamiseen, velaton talo, työ jolla turvata toimeentulo, hyvä asuinympäristö jne. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo 20 vuotta, ja heti alussa oli selvää, että kumpikaan meistä ei halua jälkikasvua. Nyt meillä on 45 kummallakin ikää, ja itse en koe, että tarvitsisi lisääntyä tai vaihtaa nuorempaa, vaan ennempää niin, että rakastan vain vaimoani sitä enemmän mitä vuosia tulee lisää.
No viidenkympin kriisi saatta silti tulla. Miehilläkin on kaikenlaisia kelloja jotka tikittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt vaan edessä olisi se klassinen tilanne että mies siinä alta nelikymppisenä haluaakin perustaa perheen. Aika harva nykyjonne alta kolmekymppisenä haluaa lapsia joten on ihan mahdollista että teillä on nämä keskustelut uudestaan vielä edessä vaikka nyt olisittekin päättäneet toisin.
Tai sitten voi olla ihan "epäklassinen" niin kuin esimerkiksi allekirjoittanut joka ei ole halunnut missään vaiheessa elämäänsä jälkikasvua. Vaikka puitteetkin olisivat hyvät lapsen kasvattamiseen, velaton talo, työ jolla turvata toimeentulo, hyvä asuinympäristö jne. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo 20 vuotta, ja heti alussa oli selvää, että kumpikaan meistä ei halua jälkikasvua. Nyt meillä on 45 kummallakin ikää, ja itse en koe, että tarvitsisi lisääntyä tai vaihtaa nuorempaa, vaan ennempää niin, että rakastan vain vaimoani sitä enemmän mitä vuosia tulee lisää.
No viidenkympin kriisi saatta silti tulla. Miehilläkin on kaikenlaisia kelloja jotka tikittää.
Ihan oikeasti: kuinka realistista on viisikymppisellä miehellä löytää itseään reilusti nuorempi nainen, joka haluaa juuri sen miehen kanssa lapsia? Vaikka lapsikriisi tulisikin, niin siitäkin pääsee yli järjellä.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt vaan edessä olisi se klassinen tilanne että mies siinä alta nelikymppisenä haluaakin perustaa perheen. Aika harva nykyjonne alta kolmekymppisenä haluaa lapsia joten on ihan mahdollista että teillä on nämä keskustelut uudestaan vielä edessä vaikka nyt olisittekin päättäneet toisin.
Tai sitten voi olla ihan "epäklassinen" niin kuin esimerkiksi allekirjoittanut joka ei ole halunnut missään vaiheessa elämäänsä jälkikasvua. Vaikka puitteetkin olisivat hyvät lapsen kasvattamiseen, velaton talo, työ jolla turvata toimeentulo, hyvä asuinympäristö jne. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo 20 vuotta, ja heti alussa oli selvää, että kumpikaan meistä ei halua jälkikasvua. Nyt meillä on 45 kummallakin ikää, ja itse en koe, että tarvitsisi lisääntyä tai vaihtaa nuorempaa, vaan ennempää niin, että rakastan vain vaimoani sitä enemmän mitä vuosia tulee lisää.
No viidenkympin kriisi saatta silti tulla. Miehilläkin on kaikenlaisia kelloja jotka tikittää.
Ainoa kello joka tikittää on rannekelloni.
Terv. "epäklassinen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että ap on sittenkin painostanut miehen myöntymään lapsettomuuteen. Ota tai jätä -periaate. Mikähän lapsissa pelottaa? Vauva-vaihe? Synnytys? Vai pelko siitä ettei osaa olla äitinä?
Ihan oikeasti, usko jo. Lapset eivät ole kaikista kiinnostavia. Eikä niitä silloin tietenkään halua.
Terveisin kahden äiti joka ei tuputa valintaansa toisille.Ei sitä lapseton voi tietää.
Molempia ei voi kokea yhtäaikaa.
Yllättävän moni lapseton on joskus nähnyt lapsia. Monet jopa lähipiirissään 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt vaan edessä olisi se klassinen tilanne että mies siinä alta nelikymppisenä haluaakin perustaa perheen. Aika harva nykyjonne alta kolmekymppisenä haluaa lapsia joten on ihan mahdollista että teillä on nämä keskustelut uudestaan vielä edessä vaikka nyt olisittekin päättäneet toisin.
Tai sitten voi olla ihan "epäklassinen" niin kuin esimerkiksi allekirjoittanut joka ei ole halunnut missään vaiheessa elämäänsä jälkikasvua. Vaikka puitteetkin olisivat hyvät lapsen kasvattamiseen, velaton talo, työ jolla turvata toimeentulo, hyvä asuinympäristö jne. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo 20 vuotta, ja heti alussa oli selvää, että kumpikaan meistä ei halua jälkikasvua. Nyt meillä on 45 kummallakin ikää, ja itse en koe, että tarvitsisi lisääntyä tai vaihtaa nuorempaa, vaan ennempää niin, että rakastan vain vaimoani sitä enemmän mitä vuosia tulee lisää.
No viidenkympin kriisi saatta silti tulla. Miehilläkin on kaikenlaisia kelloja jotka tikittää.
Ainoa kello joka tikittää on rannekelloni.
Terv. "epäklassinen"
Miehille tulee viidenkympin iässä fysiologinen testosteronipiikki. Alkaa yllättäen nuoret naiset taas kiinnostaa. Oma vaihdevuosissa oleva vaimo taas ei. Nähty on niin monta kertaa. Ei sille mies itse voi juuri mitään. Se vaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset 30-v. ovat ylimielisiä eivätkä kunnioita menneitä arvoja ym. Mikä niiltä on vienyt elämänuskon ja halun saada lapsia.
Sun sukupolvesi todennäköisesti on vienyt sen elämänuskon.
Etkö tajua edes kuinka ylimielinen oma viestisi on? Hyvä että sinä olet elänyt elämäsi ulkoa opittujen arvojen mukaan ja tehnyt kaikki valinnat niin kuin kuuluu. Toivottavasti olet tästä onnellinen ehkä yhtään katkera.
Minä nykyinen 30 v, ja onneksi moni muukin, elää omannäköistään elämää. Ei sitä, mitä joku vanha kääkkä tai esiäitieni haamut minulta odottaa. Se on minun tärkeimpiä arvojani,elää kuten itse parhaaksi katson, satuttamatta muita.
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin kriisi tulee sieltä kyllä. Kun tajuat että ne sun harrastuksesi ja urasi on ihan yhdentekeviä. Ja ne ei-velat tuttavasi harrastaa niitä omia harrastuksiaan jo lähes aikuisten lastensa kanssa ja niillä on paljon syvempi sisältö elämässä. Vauva on vain hetken vauva, siitä tulee lopulta ihan oikea aikuinen.
Anteeksi mutta kuka ihme harrastaa teiniensä ja aikuisten lastensa kanssa jotain? Ketä lasta muka sellainen kiinnostaa? En kyllä keksi. Ai joo jos se lasketaan että mutsit nököttää kentän laidalla ja raataa kahviossa vapaapäivänään kun kakara pelaa jotain joukkuelajia. Kai se raataminenkin on sitä yhdessä harrastamista. Onhan äidiksi hankkiutunut lähinnä valinnut jatkossa elää vain lastensa kautta. Hänelle elämänsisältö on se kun seuraa vierestä kun lapsi leikkii hiekkalaatikolla. Hän ei ole enää aktiivinen toimia vaan vierestä seuraaja. Että elämänsisältö, pienestä se näille mammoille tulee.
Toiseksi, itse en näe uraa tai harrastuksia minään oleellisena elämän tärkeimpänä sisältönä, mutta se ei saa ajatusta lasten hankkimisesta tuntumaan mitenkään järkevältä. Joo olisi varmaan ihan mukavaa että joku hoitaisi vanhana tai muuta sontaa, mutta mieluummin säästön rahaa ja maksan jollekin siitä kuin ensin näen vaivaa kaksikymmentä vuotta asiaan jota en halua, eli lasten hoivaamiseen ja kasvattamiseen, ja tuhlaa hyviä vuosiani aivan turhaan.
Miksi sinun pitäisi heidät tuntea?
Riittää kun tietää että on Kaikkosia ym jotka saavat lapsia vanhempana kuin mitä naisilla onnistuu.