Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ollaan mieheni kanssa veloja. Anoppi ajattelee että minä estän miehen lisääntymisen.
07.10.2020 |
Raflaava otsikko kun koitin tiivistää, sori siitä. Kyseessä ei ensinnäkään ole anoppini, koska ei olla miehen kanssa naimisissa. Anoppikokelaasta voisi siis puhua. Lyhennän anopiksi.
Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät.
Sekä mun että mieheni äidit odottavat lisääntymistämme kuin kuuta nousevaa. On säästetty kaikki lastenvaatteet ja -kirjat sitä aikaa varten "kun teillä sitten joskus on ne kolme omaa pikkuista". Omalle äidilleni olen yrittänyt pehmeästi pohjustaa asiaa jo pari vuotta. Ensin ei uskonut, sitten pettyi, nyt alkaa tottua ajatukseen vaikkei siitä pidäkään. Sanottakoon että omalla äidilläni on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma tyttären lapset on eri asia.
No, anoppini kysyi viinipäissään risteilyllä suoraan että onko lapsia tulossa ja koska jos on. Sanoin että ei ole tulossa kun ei kumpikaan haluta. Anoppi purskahti lohduttomaan itkuun. Pyysi kyllä tovin kuluttua anteeksi reaktiotaan, vaikka en siitä mitenkään suuttunutkaan.
Laastari tuli siis repäistyä, mutta nyt olen huomannut että asia vaivaa anopin päätä. Ongelmaksi koen sen, että kysymykset ja painostus kohdistuvat minuun, ei mieheeni. Kyselee kaksin ollessamme onko päätös varma yms. Kysymyksen muotoilu on aina muotoa: "kun SINÄ et halua niin onko se nyt sitten ihan varma--". Olen vastikään saanut päähäni ajatuksen että anopin mielestä minä olen se joka ei halua ja mies sopeutuu tilanteeseen. Tuntuu että hänen mielestään minä estän miehen lisääntymisen.
Kai pitäisi pyytää miestäni sanomaan äidilleen asiasta. Itseasiassa kaljapäissäni viikonloppuna tästä jo miehelle sanoinkin, mutta mies haluaa olla asiasta hiljaa koska ei halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toivoo siis että asia unohtuu kun siitä ei puhuta.
Pahoittelen romaania. Kai piti johonkin saada avauduttua. Onko muilla ollut samantyyppistä tilannetta? Pidetäänkö päätöstä lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä enemmän naisen kun miehen heininä?
Vielä lisäyksenä että kun äitini ja anoppini keskustelivat yhdessä asiasta läsnäollessani, molemmat olivat sitä mieltä että mies kyllä rakastuu vauvaan synnärillä vaikka ei ensin olisi asiasta ollutkaan niin innoissaan. Mun mielestä pimeä ajatus lisääntyä miehen kanssa joka ei sitä aidosti itse halua.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se varmaan kuumottelevaa, kun enste on itse miehen ohjailemana kipuillut itsensä velaksi, ja samalla asialla saa anopin itkemään ja omaan niskaansa syntipukkiuden ja vastuun painon. Anopin ongelma on siinä, että hänen poikansa ei lapsia saa ilman, että joku niitä synnyttää. On aivan inhimillistä toivoa lapsenlapsia ja pahoittaa mielensä siitä, että niitä ei tule.
Olen ollut vela jo ennen miestä.
Anoppi saa toki pahoittaa mielensä, se on ymmärrettävääkin. Hänen ongelmansa ytimenä on kuitenkin hänen oma lapsensa joka ei halua lapsia. Paine kohdistuu silti minuun.
Eikä anoppi todennäköisesti jää lapsenlapsettomaksi vaikka me emme lisäännykään.
Ap
Eka viesti: "Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät."
Yrittäisit nyt päättää, kumpi teistä sen velauden oikein keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän lapsia tehtailevassa ihmisessä on vikana? Tähän kukaan ei ole vastannut.
Täyttääkö hän tyhjiötä elämässä, kun kukaan ei oikeasti voi häntä sietää? Onko hän niin tyhmä että ei pysty tekemään mitään tärkeää? Eikö hänellä vain ole mielikuvitusta? Onko hän narsisti, joka haluaa levittää kopioita itsestään?
Vai onko syynä vain vallanhalu, tarve päästä komentamaan pienempää ja heikompaa? Ehkä hän on entinen koulukiusaaja.
Lapsien hankkiminen on ihmiseltä normaalia käytöstä.
Ei, vaan osoitus narsismista, vallanhalusta, mielikuvituksettomuudesta, päämäärättömyydestä tai tyhmyydestä. Toki kun kaikki tuollaiset ihmiset lasketaan yhteen, tuota huonoa ainesta on enemmistö. No, siinä mielessä olet siis oikeassa jos määrittelet huonon aineksen suuremman määrän perusteella "normaaliksi".
Mihin edellä mainittuihin kategorioihin itse sanoisit kuuluvasi?
Ihmiselle lajityypillistä käytöstä on lisääntyminen. Tämä on biologiaa. Lapsettomuus on se poikkeus. Ei toisin päin.
Ei ole, kun kerran osa ei halua lisääntyä.
Niinhän sinä teetkin.
Estät miestä löytämästä naista, joka haluaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän lapsia tehtailevassa ihmisessä on vikana? Tähän kukaan ei ole vastannut.
Täyttääkö hän tyhjiötä elämässä, kun kukaan ei oikeasti voi häntä sietää? Onko hän niin tyhmä että ei pysty tekemään mitään tärkeää? Eikö hänellä vain ole mielikuvitusta? Onko hän narsisti, joka haluaa levittää kopioita itsestään?
Vai onko syynä vain vallanhalu, tarve päästä komentamaan pienempää ja heikompaa? Ehkä hän on entinen koulukiusaaja.
Lapsien hankkiminen on ihmiseltä normaalia käytöstä.
Ei, vaan osoitus narsismista, vallanhalusta, mielikuvituksettomuudesta, päämäärättömyydestä tai tyhmyydestä. Toki kun kaikki tuollaiset ihmiset lasketaan yhteen, tuota huonoa ainesta on enemmistö. No, siinä mielessä olet siis oikeassa jos määrittelet huonon aineksen suuremman määrän perusteella "normaaliksi".
Mihin edellä mainittuihin kategorioihin itse sanoisit kuuluvasi?
Tähän oli jo vastaus "Kertakaikkisen tyhmä kommentti" mutta näköjään se piti poistattaa.
No niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pian kuusikymppinen nainen jolla lapsia. Kyllä kaikki ne naistutut jotka jäivät lapsettomiksi ja lopulta myös yksinäiseksi koska mies jätti, ovat jotenkin surullisia ja masentuneita ja sydämessään kärsivän kateellisia, ei voi mitään faktalle.
Noin vanha ja tyhmä kuin vasemman jalan saapas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pian kuusikymppinen nainen jolla lapsia. Kyllä kaikki ne naistutut jotka jäivät lapsettomiksi ja lopulta myös yksinäiseksi koska mies jätti, ovat jotenkin surullisia ja masentuneita ja sydämessään kärsivän kateellisia, ei voi mitään faktalle.
Näin juuri se menee. Jos ihan rehellisiä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se varmaan kuumottelevaa, kun enste on itse miehen ohjailemana kipuillut itsensä velaksi, ja samalla asialla saa anopin itkemään ja omaan niskaansa syntipukkiuden ja vastuun painon. Anopin ongelma on siinä, että hänen poikansa ei lapsia saa ilman, että joku niitä synnyttää. On aivan inhimillistä toivoa lapsenlapsia ja pahoittaa mielensä siitä, että niitä ei tule.
Olen ollut vela jo ennen miestä.
Anoppi saa toki pahoittaa mielensä, se on ymmärrettävääkin. Hänen ongelmansa ytimenä on kuitenkin hänen oma lapsensa joka ei halua lapsia. Paine kohdistuu silti minuun.
Eikä anoppi todennäköisesti jää lapsenlapsettomaksi vaikka me emme lisäännykään.
Ap
Eka viesti: "Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät."
Yrittäisit nyt päättää, kumpi teistä sen velauden oikein keksi.
Totta, aloitus ehkä oli epäselvä. Olen sitä kuitenkin tässä jo useaan otteeseen selventänyt. Olin siis vela jo ennen miestä, mutta noin kaksvitosena mietiskelin asiaa reilun vuoden, ehkä pari. Jäin velaksi. Mies on ollut varma päätöksestään aina, eli ei siis ole sen kummemmin joutunut asiaa funtsimaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä molemmat.
Ap
😂😂😂
Joo katsotaan asiaa uudelleen kun olette noin 35v - ja teillä on pari lasta + farmariauto ja koira 😂
Sori AP, tämä on vähän ohis... Mutta ai saakeli että tämänkaltaiset kommentit saavat verenpaineeni nousemaan.
Joku hormonimammako siellä ulisee taas? Itse pohdin asiaa vuosikausia, olin aina ollut epäileväinen lasten suhteen (siis mahdollisten omieni) - ajatus ei vain koskaan tuntunut mukavalta, pikemminkin rupesi ahdistamaan oikein kunnolla aina kun kuvittelin olevani äiti. Aloitin asian pohdinnan noin kaksvitosena, ja olen nyt lähempänä neljääkymppiä. Kas vain! Niitä lapsia ei vieläkään ole, ja oma mielipiteeni asiasta on vain vahvistunut vuosi vuodelta. Ja kohtahan onkin "liian myöhäistä," voi harmi :)
Koira kyllä löytyy ja puolisokin on tuossa jaksanut katsella tätä pärstää melkein 10 vuotta. Mutta teidän lapsihullujen mielestänne mieheni varmaankin jo heti huomenna karkaa tästä kamalasta lapsettomuusvankilasta ja käy pökkäisemässä jonkun parikymppisen böönan paksuksi, vai mitä? :D
(Mieheni vela-asennoituminen on vielä jyrkempää kuin omani, sikäli kuin se on mahdollista.)
Ja lopuksi AP:lle - myös minun "anoppini" (emme ole aviossa) itki tätä asiaa ja koin sen kieltämättä ahdistavana. Pojalleen ei tästä juuri puhunut, minä toki naisena olin syypää kaikkeen... "Anoppi" on jo edesmennyt, ja vaikka oli muuten sydämellinen ja mukava ihminen, niin tuo lapsettomuudesta kitiseminen (ja oikea vollotus toisinaan) on asia, mitä en kyllä kaipaa. :/
Hyvä kirjoitus. :D Ilmeisesti siis osa palstalaisista on sitä mieltä, että mies ei ainakaan voi olla vela ja odottaa vaan että pääsisi vihdoin siittämään, mutta toisaalta nainen ei myöskään voi olla vela koska katuu sitten lapsettomuuttaan viimeistään kun mies lähtee nuoremman perään.
Tämä kaikki juontaa juurensa siitä, ettei tajuta oman ajatusmaailman olevan erillinen muiden vastaavasta. Vaikka jollekin lisääntyminen on koko elämän tarkoitus ja tärkein juttu, osa ei halua sitä ollenkaan. Minun ei ole lainkaan vaikeaa ymmärtää että monet muut haluavat lapsia vaikka minä en. Me olemme erillisiä, erilaisia ihmisiä kaikki.
Ap
Ihmiset on erilaisia ja ihmiset myös muuttuu. Männävuosina julkisuudessa oli paljon yksi filosofipariskunta,, joka liputti vapaaehtoista lapsettomuuttaan kaikkialla. Kunnes kävikin niin, että tuli ero, mies löysi uuden naisen, ja hankki tuota pikaa lapsia tämän kanssa. En tällä halua sanoa, että näin käy aina tai usein, mutta näköjään ainakin joskus niin käy.
Kyllä minä tiedän useita tällaisia tapauksia ,joissa pitkään yhdessä elänyt lapseton pariskunta eroaa , koska mies on löytänyt nuoren naisen jonka kanssa on nopeasti tehnyt lapsia.
En tietenkään tiedä ovatko olleet veloja vai tahattomasti lapsettomia.
Joka tapauksessa mies on tehnyt hyvinkin keski- ikäisenä lapset toisen kanssa.
Siksi jokaisen naisen päätös jäädä lapsettomaksi pitää olla aidosti oma.
Ei siksi että saisi pidettyä parisuhteen tai on niin rakastunut että myöntyy vastoin todellista tahtoaan tai ettei parisuhde muuttuisi.
Se muuttuu joka tapauksessa iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
--tulee mieleen että ehkä nämä muotivelat haluavat kostaa ympäristölleen jotain kärsimäänsä pahaa?
Loistokommentti, kiitos päivän nauruista. :D
Kenelle tässä siis kostan tätä vapaaehtoista lapsettomuuttani? Kuka tästä kärsii? Yhteiskuntako, jonka verovaroja olematon lapseni ei tule koskaan kuluttamaan?
Nyt mennään jo aikamoisella häränpyllymentaliteetilla siellä.
Kaikki eivät halua lapsia. EIVÄT VAIN HALUA. Ihan kuin sinä et esim. välttämättä halua syödä vaikkapa pässinkiveksiä (tämä siis vain esimerkkioletus, toki on hyvin mahdollista että pidät pässinkiveksistä.) Tulikohan tämä nyt selväksi? Kaikki ihmiset eivät halua samoja asioita. Jotkut eivät HALUA lapsia.
Ja se on täysin OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pian kuusikymppinen nainen jolla lapsia. Kyllä kaikki ne naistutut jotka jäivät lapsettomiksi ja lopulta myös yksinäiseksi koska mies jätti, ovat jotenkin surullisia ja masentuneita ja sydämessään kärsivän kateellisia, ei voi mitään faktalle.
Eivät eroa mitenkään siis perheellisistä ikätovereistaan.
Lapsettomiksi väkisin jääneet eivät ymmärrä kuinka pahalta se tuntuu sitten kun enää ei edes voi muuttaa mieltään. Se on surullista, että jotkut ihmiset tahallaan estävät itseltään suuren ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän lapsia tehtailevassa ihmisessä on vikana? Tähän kukaan ei ole vastannut.
Täyttääkö hän tyhjiötä elämässä, kun kukaan ei oikeasti voi häntä sietää? Onko hän niin tyhmä että ei pysty tekemään mitään tärkeää? Eikö hänellä vain ole mielikuvitusta? Onko hän narsisti, joka haluaa levittää kopioita itsestään?
Vai onko syynä vain vallanhalu, tarve päästä komentamaan pienempää ja heikompaa? Ehkä hän on entinen koulukiusaaja.
Lapsien hankkiminen on ihmiseltä normaalia käytöstä.
Ei, vaan osoitus narsismista, vallanhalusta, mielikuvituksettomuudesta, päämäärättömyydestä tai tyhmyydestä. Toki kun kaikki tuollaiset ihmiset lasketaan yhteen, tuota huonoa ainesta on enemmistö. No, siinä mielessä olet siis oikeassa jos määrittelet huonon aineksen suuremman määrän perusteella "normaaliksi".
Mihin edellä mainittuihin kategorioihin itse sanoisit kuuluvasi?
Ihmiselle lajityypillistä käytöstä on lisääntyminen. Tämä on biologiaa. Lapsettomuus on se poikkeus. Ei toisin päin.
Ihmisille, eläimille, kasveille, bakteereille ja viruksillekin lajityypillistä käytöstä on lisääntyminen.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on outoa, ja siihen löytyy joku syy tai henkinen/fyysinen vamma jota kaapissa piilotellaan. Elämän edellytys on lisääntyminen, ja jos joku ei sitä ymmärrä niin kyllä on yksinkertainen.
Eli sinun kohdallesi laitamme rastin ruutuun "mielikuvitukseton". Huomaa, että tämä ei sulje pois tyhmyyttä, narsismia eikä vallanhalua. Lastentekohimosi voi johtua noista kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se varmaan kuumottelevaa, kun enste on itse miehen ohjailemana kipuillut itsensä velaksi, ja samalla asialla saa anopin itkemään ja omaan niskaansa syntipukkiuden ja vastuun painon. Anopin ongelma on siinä, että hänen poikansa ei lapsia saa ilman, että joku niitä synnyttää. On aivan inhimillistä toivoa lapsenlapsia ja pahoittaa mielensä siitä, että niitä ei tule.
Olen ollut vela jo ennen miestä.
Anoppi saa toki pahoittaa mielensä, se on ymmärrettävääkin. Hänen ongelmansa ytimenä on kuitenkin hänen oma lapsensa joka ei halua lapsia. Paine kohdistuu silti minuun.
Eikä anoppi todennäköisesti jää lapsenlapsettomaksi vaikka me emme lisäännykään.
Ap
Eka viesti: "Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät."
Yrittäisit nyt päättää, kumpi teistä sen velauden oikein keksi.
Totta, aloitus ehkä oli epäselvä. Olen sitä kuitenkin tässä jo useaan otteeseen selventänyt. Olin siis vela jo ennen miestä, mutta noin kaksvitosena mietiskelin asiaa reilun vuoden, ehkä pari. Jäin velaksi. Mies on ollut varma päätöksestään aina, eli ei siis ole sen kummemmin joutunut asiaa funtsimaan.
Ap
Tämä on hieman arveluttavaa ettei mies ole yhtään funtsinut .
Se nimittäin saattaa vielä tulla eteen.
Mutta kunhan itse olet varma omasta puolestasi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pian kuusikymppinen nainen jolla lapsia. Kyllä kaikki ne naistutut jotka jäivät lapsettomiksi ja lopulta myös yksinäiseksi koska mies jätti, ovat jotenkin surullisia ja masentuneita ja sydämessään kärsivän kateellisia, ei voi mitään faktalle.
Mulla taas päinvastainen kokemus. Meillä töissä reilu puolet on veloja. He matkustavat puolisoidensa ja/tai kavereidensa kanssa, harrastavat yhdessä kaikenlaista, etsivät unelmiensa eläkekotia ja osa hoitaa sukulaisten lapsia. Monilla on rakkaita lemmikkejä ja tuntuvat olevan elämäänsä hyvinkin tyytyväisiä. Yksi on katkeroitunut kun ei ole löytänyt puolisoa, mutta hän on muutenkin narsisti (enkä todellakaan käytä tätä sanaa nyt liian löyhästi).
Lapsellisistakin pari tuntuu olevan ihan tyytyväisiä. Yksi taas on alkoholisoitunut suurperheen äiti joka pokailee nuoria harjoittelupoikia minkä ehtii, ja avautuu kännissä lauantai-iltaisin Fb:ssä elämänsä stressaavuudesta. Toisen lapsi on vähän väliä osastolla itsemurhariskin vuoksi. Tämä äiti kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta ja on paljon poissa töistä, ymmärrettävästi toki. Kolmas näkee lastaan yhä harvemmin ja harvemmin, ennen puhui sentään jotain mutta enää ei senkään vertaa.
Ei taida elämässä onnellisuus olla lisääntymisestä kiinni sitten kuitenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomiksi väkisin jääneet eivät ymmärrä kuinka pahalta se tuntuu sitten kun enää ei edes voi muuttaa mieltään. Se on surullista, että jotkut ihmiset tahallaan estävät itseltään suuren ilon.
Niinpä, vatvovat asiaa jota eivät saa sen sijaan että nauttisivat elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se varmaan kuumottelevaa, kun enste on itse miehen ohjailemana kipuillut itsensä velaksi, ja samalla asialla saa anopin itkemään ja omaan niskaansa syntipukkiuden ja vastuun painon. Anopin ongelma on siinä, että hänen poikansa ei lapsia saa ilman, että joku niitä synnyttää. On aivan inhimillistä toivoa lapsenlapsia ja pahoittaa mielensä siitä, että niitä ei tule.
Olen ollut vela jo ennen miestä.
Anoppi saa toki pahoittaa mielensä, se on ymmärrettävääkin. Hänen ongelmansa ytimenä on kuitenkin hänen oma lapsensa joka ei halua lapsia. Paine kohdistuu silti minuun.
Eikä anoppi todennäköisesti jää lapsenlapsettomaksi vaikka me emme lisäännykään.
Ap
Eka viesti: "Ollaan miehen kanssa päätetty olla lisääntymättä. Miehelle päätös oli itsestäänselvä, itse kipuilin asian kanssa pari vuotta kunnes ajatukseni selkiytyivät."
Yrittäisit nyt päättää, kumpi teistä sen velauden oikein keksi.
Totta, aloitus ehkä oli epäselvä. Olen sitä kuitenkin tässä jo useaan otteeseen selventänyt. Olin siis vela jo ennen miestä, mutta noin kaksvitosena mietiskelin asiaa reilun vuoden, ehkä pari. Jäin velaksi. Mies on ollut varma päätöksestään aina, eli ei siis ole sen kummemmin joutunut asiaa funtsimaan.
Ap
Tämä on hieman arveluttavaa ettei mies ole yhtään funtsinut .
Se nimittäin saattaa vielä tulla eteen.
Mutta kunhan itse olet varma omasta puolestasi .
Saattaa toki olla. Saattaa elämässä muuttua moni muukin asia. Se ei nyt vaikuta siihen että anopin mielestä lapsettomuutemme on minusta kiinni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä molemmat.
Ap
😂😂😂
Joo katsotaan asiaa uudelleen kun olette noin 35v - ja teillä on pari lasta + farmariauto ja koira 😂
On kyllä ihmeellisiä tällaiset kommentit. No loppuuhan ne siinä vaiheessa kun täyttää 40 eikä lapsia ole silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän lapsia tehtailevassa ihmisessä on vikana? Tähän kukaan ei ole vastannut.
Täyttääkö hän tyhjiötä elämässä, kun kukaan ei oikeasti voi häntä sietää? Onko hän niin tyhmä että ei pysty tekemään mitään tärkeää? Eikö hänellä vain ole mielikuvitusta? Onko hän narsisti, joka haluaa levittää kopioita itsestään?
Vai onko syynä vain vallanhalu, tarve päästä komentamaan pienempää ja heikompaa? Ehkä hän on entinen koulukiusaaja.
Lapsien hankkiminen on ihmiseltä normaalia käytöstä.
Ei, vaan osoitus narsismista, vallanhalusta, mielikuvituksettomuudesta, päämäärättömyydestä tai tyhmyydestä. Toki kun kaikki tuollaiset ihmiset lasketaan yhteen, tuota huonoa ainesta on enemmistö. No, siinä mielessä olet siis oikeassa jos määrittelet huonon aineksen suuremman määrän perusteella "normaaliksi".
Mihin edellä mainittuihin kategorioihin itse sanoisit kuuluvasi?
Projisoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän lapsia tehtailevassa ihmisessä on vikana? Tähän kukaan ei ole vastannut.
Täyttääkö hän tyhjiötä elämässä, kun kukaan ei oikeasti voi häntä sietää? Onko hän niin tyhmä että ei pysty tekemään mitään tärkeää? Eikö hänellä vain ole mielikuvitusta? Onko hän narsisti, joka haluaa levittää kopioita itsestään?
Vai onko syynä vain vallanhalu, tarve päästä komentamaan pienempää ja heikompaa? Ehkä hän on entinen koulukiusaaja.
Lapsien hankkiminen on ihmiseltä normaalia käytöstä.
Ei, vaan osoitus narsismista, vallanhalusta, mielikuvituksettomuudesta, päämäärättömyydestä tai tyhmyydestä. Toki kun kaikki tuollaiset ihmiset lasketaan yhteen, tuota huonoa ainesta on enemmistö. No, siinä mielessä olet siis oikeassa jos määrittelet huonon aineksen suuremman määrän perusteella "normaaliksi".
Mihin edellä mainittuihin kategorioihin itse sanoisit kuuluvasi?
Ihmiselle lajityypillistä käytöstä on lisääntyminen. Tämä on biologiaa. Lapsettomuus on se poikkeus. Ei toisin päin.
Ihmiselle lajityypillistä käytöstä on paneminen, jonka seurauksena monesti syntyy niitä jälkeläisiä. Nykyään lisääntyminen on ihan tietoinen päätös koska on olemassa tehokkaita ehkäisykeinoja. Jotkut ihmiset eivät halua lisääntyä, ja nykyään onneksi ei heidänkään tarvitse.
Ap
Ei pelkkä paneminen vaan myös se jälkeläisten hoivaaminen ja pesän rakentaminen.
Jos olisi pelkkä paneminen , niin sukupuuttoon oltaisiin kuoltu kun panemisen seuraukset olisi heitetty säännönmukaisesti suohon.
Eläimetkin tekevät pesää , eivät pelkästään parittele.
Ja jostain ihmeen syystä osa ihmisistä haluaa määritellä itsensä sen eläinkäytöksen mukaan. Minusta lasten teko ja hoivaaminen on sama kuin paskalla käynti. Luonto vetää siihen, mutta ei se nyt mikään saavutus ole.
Alue: Aihe vapaa
Olen pian kuusikymppinen nainen jolla lapsia. Kyllä kaikki ne naistutut jotka jäivät lapsettomiksi ja lopulta myös yksinäiseksi koska mies jätti, ovat jotenkin surullisia ja masentuneita ja sydämessään kärsivän kateellisia, ei voi mitään faktalle.