Mitä hyötyä on tuomita vahemmat lievästä väkivallasta?

Jotenkin oksettava ketju, aloittajan ja kaltaistensa osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä nimittäin tarkoittaa sitäkin, että kun vanhempi joskus siihen tukkapölkyyn sortuu, niin hän ei välttämättä uskalla hakea apua. Uskon että hyvin moni vanhempi on kokenut hetken, jolloin on tullut täydellisen keinoton olo, tunteet ottavat vallan ja siinä silmänräpäyksessä onkin valmis käyttämään niitä tapoja mitä itseen on käytetty. Joku uhkaa jättää lapsen yksin, toinen nappaa liian kovaa kädestä kiinni, kolmas haukkuu lapsen ja neljäs tarttuu hiuksiin. 40% vanhemmista on käyttänyt kuritusväkivaltaa joskus, vaikka suurin osa heistä ei kannata kuritusväkivaltaa. Uskon että aika moni, joka on itse kokenut kuritusväkivaltaa lapsuudessa ja kokenut tavattoman raivostuttavan tilanteen oman uhmaikäisen kanssa, kykenee ymmärtämään mistä nuo hetket joillakin ovat syntyneet.

Siinä mielessä siis itse mietin, että sakkoja tärkeämpää on olla tarjolla matalan kynnyksen apua, jota ei täydy vastaanottaa kokien totaalista häpeää ja arvottomuutta. Maria akatemia tekee esimerkiksi todella hyvää työtä sen suhteen, että auttavat väkivaltaa käyttäneitä naisia oivaltamaan oman lapsuutensa vaikutuksen ja löytämään uusia välineitä omien tunteiden hallintaan.

Mitä ne uudet välineet omien tunteiden hallintaan sitten ovat? Sitäkö, että opetellaan vaan olemaan välittämättä lapsen tottelemattomuudesta? Kun ei niitä hyväksyttyjä keinoja laittaa lapsi kuriin oikein taida vaikeissa tilanteissa olla, koska yksi toisensa jälkeen kaikki keinot on siirretty sinne paheksuttujen tai kiellettyjen listalle.

Toivottavasti joskus saataisiin ns. kasvatusasiantuntijoiden (jotka viime kädessä päättävät siitä mikä on paheksuttua ja mikä ei) päät kääntymään ja heidät ymmärtämään, että kurinpito on pohjimmiltaan myönteinen asia eikä siis joku traumamörkö jollaisena se nyt vuonna 2020 nähdään.

Niistä keinoista on kokonaisia kirjoja. Tärkeää olisi oppia tunnistamaan milloin itsellä tulee tunne niin yli, että saattaa käyttää väkivaltaa. Silloin pitää ensin tehdä jotain mikä harhauttaa mielen hetkeksi muualle, jotta saa pahimman terän tunteesta pois. Esim. jääpala nyrkkiin tai suuhun, kylmällä vedellä kasvojen pesu jne. Tämän jälkeen alkaa itsen rauhoittaminen, mutta se ei ole helppoa jos ei sitä lapsena ole oppinut, ja niistä keinoista kannattaa lukea kunnolla tai mennä ihan terapiaan.

Tosiaan, se kasvatus hoidetaan sitten kun oma tunne on sillä tasolla ettei käytä väkivaltaa. Poislukien vaaratilanteet, mutta silloinkin tehdään vain välttämätön (esim. lapsi toiseen huoneeseen) ja keskitytään ensin itseen. Itsensä rauhoittaminen ei suinkaan tarkoita sitä, ettei lapselle saa näkyä tunne. Kyllä lapsi saa huomata, että vanhempi on vihainen. Itseä pitää vain pystyä kontrolloimaan. Samaahan lapselta vaaditaan ja opetetaan, oman käyttäytymisen kontrollointia.

Lapsen kasvatukseen on kyllä hirveästi vinkkejä, jotka eivät ole mitään lässytystä. Monet lastenpsykiatrit ovat kirjoittaneet kirjoja aiheesta, ja kyllä niissä neuvotaan ihan eitä sanomaan ja rajat vetämään. Oma lapseni pienempänä töni sisarustaan. Opettelin tuolloin pitämään hermot kurissa ja sitten aina jämäkästi joka tilanteeseen puutuin kunnolla. Sanoin ei, noin ei saa tehdä. Se käy kipeää. Sitten sanoin, että jos haluat huomiota niin pyydä sitä. Ja yleensä lapsi pyysi ja sitä annoin, sillä sen antaminen oli ainoa tapa opettaa että sanallisesti hoidetaan asiat. Kun ei ollut tönimisen uhkaa niin silloin opeteltiin odottamista. Kun lapsi pyysi huomiota, sanoin odota teen tämän loppuun ja siitä saattoi seurata kiukkua, mutta lopulta oppi kun tein aina sen käsillä olevan asian loppuun. Asia kerrallaan pitää edetä, ja ymmärtää että esim. 2-4-vuotiailta ei oikeasti hirveän paljon voi odottaa. Kasvatus on sitä että päättää tehdä asiat niin kuin tekee ja ymmärtää että hedelmät eivät tipu heti käsiin. Lapsen käytöstä ei voi pitää suorana indikaattorina pienenä omiin kasvatustaitoihin, sillä sitten vanhemmalla olisi lopulta jatkuvasti epävarma olo. Epävarma vanhempi ei voi olla samaan aikaan jämäkkä ja positiivinen lasta kohtaan.

Joskus lapseni on kysynyt, oletko sinä vihainen. Ja silloin olen ihan suoraan sanonut, että kyllä olen koska tönäisit veljeäsi.

En ole tuo jolle vastasit, mutta tietenkin ideaalimaailmassa aikuiset lukisivat Anna Wahlgrenin lasten kasvatusopuksia { ;) } ja toimisivat niiden mukaan.

Mutta totuus on, että kaikki eivät siihen kykene ainakaan silloin kun tarve olisi suurimmillaan, saati että kaikilla ihmisillä olisi kykyä erottaa hyvät teokset ja vinkit huonoista, ymmärtää ja arvioida objektiivisesti lukemaansa ja kuulemaansa. Tai jaksamista.

Lisäksi tilanteet ja ihmiset vaihtelevat.

Fyysistä kuritusta kevyempänä pidetty eristäminen voi pahimmillaan olla vielä fyysistäkin kuritusta pahempi, erityisesti jos siihen liittyy epäjohdonmukaisuutta.

Jokaisen vanhemman tulisi löytää itselleen ja lapselleen ne parhaimmat ja toimivimmat tavat, mutta sakkorsngaistukset tuskin se toimivin apu tässäkään.

Mitä tapoja edes on jäljellä, kun tuntuu, että ne kaikki ovat nykyään näitä "pahoiksi ja vielä pahemmiksi" luokiteltuja?

Epäilenpä myös, että tämä pahaksi leimaaminen tulee vaan kiihtymään tulevaisuudessa. Vuonna 2040 lienee lapsensa jäähypenkille raahaava vanhempi vähintään yhtä paha kuin se vanhempi joka vuonna 2020 antaa lapselleen remmiä.

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään tabu ole. Ihan tuoreessa muistissa on se kurituslapsuus.

On monia vanhempia, jotka eivät vain onnistu siinä vuorovaikutuksessaan. Ulkopuolinen näkee ne ongelmat helposti ja niihin voi saada apua. Kyse on siis vanhemman taidoista, joita voi harjoitella.

Todella naiivi näkemys, että kaikki asiat olisivat puhumalla järjestettävissä parhain päin.

Vielä naiivimpi on sellainen, jossa kuvitellaan väkivallan auttavan asiassa ja olevan ok, jos se johtuu vanhemman ”ymmärtämättömyydestä”.

Jotenkin sitä toivoisi, että epätoivoissaan ja vihanhallintaongelmissaan satunnaisesti väkivaltasesti toimiva vanhempi ymmärtäisi kuitenkin asian olevan väärin, sen sijaan että puolustelisi tekojaan ja hakisi syitä lapsesta.

Mikä on ongelmana sellaisilla, jotka haluavat demonisoida aivan normaaleja kasvatuskeinoja kutsumalla niitä "väkivaltaisuudeksi", "lapsen hylkäämiseksi" tms?

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Itse taas epäilen, että nykyinen äärilinja ei varmasti jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee herätys, ja sitten taas palataan vanhaan. Koulussakin opettaja vaihtaa tunnekortit karttakeppiin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään tabu ole. Ihan tuoreessa muistissa on se kurituslapsuus.

On monia vanhempia, jotka eivät vain onnistu siinä vuorovaikutuksessaan. Ulkopuolinen näkee ne ongelmat helposti ja niihin voi saada apua. Kyse on siis vanhemman taidoista, joita voi harjoitella.

Todella naiivi näkemys, että kaikki asiat olisivat puhumalla järjestettävissä parhain päin.

Vielä naiivimpi on sellainen, jossa kuvitellaan väkivallan auttavan asiassa ja olevan ok, jos se johtuu vanhemman ”ymmärtämättömyydestä”.

Jotenkin sitä toivoisi, että epätoivoissaan ja vihanhallintaongelmissaan satunnaisesti väkivaltasesti toimiva vanhempi ymmärtäisi kuitenkin asian olevan väärin, sen sijaan että puolustelisi tekojaan ja hakisi syitä lapsesta.

Mikä on ongelmana sellaisilla, jotka haluavat demonisoida aivan normaaleja kasvatuskeinoja kutsumalla niitä "väkivaltaisuudeksi", "lapsen hylkäämiseksi" tms?

Mielestäni ei mikään.

Ongelma on heillä, jotka demonisoivat lapsia ja syyttävät omista käytösongelmistaan heitä.

Mikä on logiikka tuomita esim. tukistamisesta mutta ei palan leikkaamisesta irti pippelistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Itse taas epäilen, että nykyinen äärilinja ei varmasti jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee herätys, ja sitten taas palataan vanhaan. Koulussakin opettaja vaihtaa tunnekortit karttakeppiin. :)

Täysin varmasti ei enää palata väkivaltaan.

Tulevat vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan moista, kun suurin osa on kasvanut hyvissä olosuhteissa itseään ja muita arvostaviksi ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään tabu ole. Ihan tuoreessa muistissa on se kurituslapsuus.

On monia vanhempia, jotka eivät vain onnistu siinä vuorovaikutuksessaan. Ulkopuolinen näkee ne ongelmat helposti ja niihin voi saada apua. Kyse on siis vanhemman taidoista, joita voi harjoitella.

Todella naiivi näkemys, että kaikki asiat olisivat puhumalla järjestettävissä parhain päin.

Vielä naiivimpi on sellainen, jossa kuvitellaan väkivallan auttavan asiassa ja olevan ok, jos se johtuu vanhemman ”ymmärtämättömyydestä”.

Jotenkin sitä toivoisi, että epätoivoissaan ja vihanhallintaongelmissaan satunnaisesti väkivaltasesti toimiva vanhempi ymmärtäisi kuitenkin asian olevan väärin, sen sijaan että puolustelisi tekojaan ja hakisi syitä lapsesta.

Mikä on ongelmana sellaisilla, jotka haluavat demonisoida aivan normaaleja kasvatuskeinoja kutsumalla niitä "väkivaltaisuudeksi", "lapsen hylkäämiseksi" tms?

Mielestäni ei mikään.

Ongelma on heillä, jotka demonisoivat lapsia ja syyttävät omista käytösongelmistaan heitä.

Niinpä. Lapsi ei ole luonnostaan paha. Sen mahdollisen pahuuden sytyttää vasta vanhempi kurittaessaan lasta, jolloin lapselta katoaa usko ja luottamus toisten ihmisten hyvään tahtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Itse taas epäilen, että nykyinen äärilinja ei varmasti jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee herätys, ja sitten taas palataan vanhaan. Koulussakin opettaja vaihtaa tunnekortit karttakeppiin. :)

Täysin varmasti ei enää palata väkivaltaan.

Tulevat vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan moista, kun suurin osa on kasvanut hyvissä olosuhteissa itseään ja muita arvostaviksi ihmisiksi.

Olet niin syvällä ideologiassasi ettet näe sen onttoutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään tabu ole. Ihan tuoreessa muistissa on se kurituslapsuus.

On monia vanhempia, jotka eivät vain onnistu siinä vuorovaikutuksessaan. Ulkopuolinen näkee ne ongelmat helposti ja niihin voi saada apua. Kyse on siis vanhemman taidoista, joita voi harjoitella.

Todella naiivi näkemys, että kaikki asiat olisivat puhumalla järjestettävissä parhain päin.

Vielä naiivimpi on sellainen, jossa kuvitellaan väkivallan auttavan asiassa ja olevan ok, jos se johtuu vanhemman ”ymmärtämättömyydestä”.

Jotenkin sitä toivoisi, että epätoivoissaan ja vihanhallintaongelmissaan satunnaisesti väkivaltasesti toimiva vanhempi ymmärtäisi kuitenkin asian olevan väärin, sen sijaan että puolustelisi tekojaan ja hakisi syitä lapsesta.

Mikä on ongelmana sellaisilla, jotka haluavat demonisoida aivan normaaleja kasvatuskeinoja kutsumalla niitä "väkivaltaisuudeksi", "lapsen hylkäämiseksi" tms?

Mielestäni ei mikään.

Ongelma on heillä, jotka demonisoivat lapsia ja syyttävät omista käytösongelmistaan heitä.

Niinpä. Lapsi ei ole luonnostaan paha. Sen mahdollisen pahuuden sytyttää vasta vanhempi kurittaessaan lasta, jolloin lapselta katoaa usko ja luottamus toisten ihmisten hyvään tahtoon.

Onpa virkistävää lukea tällaista täältä. Joku ilmeisesti ymmärtääkin jostain jotain.

Normaalisti näissä keskusteluissa lapset ovat pahoja demoneita, psykoja ja narsisteja jo lapsena, eikä mikään voi heitä parantaa... Huoh.

Heitä on sitten ihan ok kohdella kaltoin, kurittamalla häätää se piru pois lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on ettei tuomio tai sakko poista niitä juurisyitä. Niitä voi olla esim. lapsen diagnosoimatta jääneet kehityshaasteet tai jopa vammat, sekä vanhempien uupumus tai mielenterveysongelmat.

“Hae apua” on hyvä ajatus, mutta realistisessa maailmassa sitä apua ei aina todellakaan saa. Ei pyytämällä tai vaatimalla. Ihmiset tekee tässäkin maassa omasta lapsestaan lastensuojeluilmoituksia, eivätkä silti saa apua. Kuka ne tahot tuomitsisi? Lapsella on mm. lain mukaan oikeus tukeen koulunkäynnissä jos tuen tarve on todettu, siitä voi olla vino pino asiantuntijalausuntoja. Mutta koulu/ kunta voi vain levitellä käsiään ja todeta ettei ole resursseja. Seuraukset kunnille tästä on mitättömät. Luukulta toiselle pallotus on myös hyvin yleistä (lasu, terveystoimi, koulutoimi, vammaispalvelut, perheneuvolat, erikoissairaanhoito, koulupsykologit jne, siinä on monta luukkua missä vanhempi saa juosta). Ei sitä edes tajua ennenkuin siihen tilanteeseen itse joutuu.

Tietenkään väkivaltaa ei pidä hyväksyä ja siihen pitää aina puuttua.

Tämä on just se juttu. Kuka ne tahot tuomitsisi? Meidän järjestelmät ovat täynnä väkivaltaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Uupuneella vanhemmalla voi olla niskassaan Kela, työkkäri, sossut, voi joutua taiteilemaan meidän riittämättömällä sosiaaliturvalla virheellisten päätösten viidakossa. Tulee ristiriitaisia vaatimuksia, työkkäri painostaa töihin ja lastensuojelusta vaaditaan palaveria palaverin perään ja lasten laittamista etusijalle. Samalla vaaditaan, että rahaa ruokaan pitää aina olla ja kuitenkin tuet on niin pienet, etteivät ne vaan riitä ja esim omalle alalle tyypillinen kolmivuorotyö ei onnistu. Kaikki, mitä tekee, on jostain kulmasta väärin. Kuka tuomitsee kaikki nämä tahot, jotka ovat vaikuttaneet uupumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Itse taas epäilen, että nykyinen äärilinja ei varmasti jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee herätys, ja sitten taas palataan vanhaan. Koulussakin opettaja vaihtaa tunnekortit karttakeppiin. :)

Täysin varmasti ei enää palata väkivaltaan.

Tulevat vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan moista, kun suurin osa on kasvanut hyvissä olosuhteissa itseään ja muita arvostaviksi ihmisiksi.

Entisajan vanhemmat eivät olisi voineet kuvitellakaan yhteiskuntaa, missä esimerkiksi opettajalle haistatellutta teiniä käytetään "kasvatuskeskustelussa" missä analysoidaan tunnekorteista, että miksi lapsi teki niin kuin teki. Mutta silti sellainen yhteiskunta on nyt saatu luotua.

Mutta enpä ennusta tälle nykyiselle järjettömyydelle kovin pitkää ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Itse taas epäilen, että nykyinen äärilinja ei varmasti jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee herätys, ja sitten taas palataan vanhaan. Koulussakin opettaja vaihtaa tunnekortit karttakeppiin. :)

Täysin varmasti ei enää palata väkivaltaan.

Tulevat vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan moista, kun suurin osa on kasvanut hyvissä olosuhteissa itseään ja muita arvostaviksi ihmisiksi.

Olet niin syvällä ideologiassasi ettet näe sen onttoutta.

Niin olen. Enkä näe mitään onttouttakaan.

Olen ihan vakaa uskossani ihmisten hyvyyteen. Senkin tiedän varmasti, että me vanhemmat ihmiset ei voida edes kuvitella tulevaisuuden kaikkia arvoja ja asenteita. Se näkyy, että ihmisystävällisyys lisääntyy.

Ja se on täysin varmaa, että milloinkaan ajassa ei palata taaksepäin eikä väkivalta palaa kasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on ettei tuomio tai sakko poista niitä juurisyitä. Niitä voi olla esim. lapsen diagnosoimatta jääneet kehityshaasteet tai jopa vammat, sekä vanhempien uupumus tai mielenterveysongelmat.

“Hae apua” on hyvä ajatus, mutta realistisessa maailmassa sitä apua ei aina todellakaan saa. Ei pyytämällä tai vaatimalla. Ihmiset tekee tässäkin maassa omasta lapsestaan lastensuojeluilmoituksia, eivätkä silti saa apua. Kuka ne tahot tuomitsisi? Lapsella on mm. lain mukaan oikeus tukeen koulunkäynnissä jos tuen tarve on todettu, siitä voi olla vino pino asiantuntijalausuntoja. Mutta koulu/ kunta voi vain levitellä käsiään ja todeta ettei ole resursseja. Seuraukset kunnille tästä on mitättömät. Luukulta toiselle pallotus on myös hyvin yleistä (lasu, terveystoimi, koulutoimi, vammaispalvelut, perheneuvolat, erikoissairaanhoito, koulupsykologit jne, siinä on monta luukkua missä vanhempi saa juosta). Ei sitä edes tajua ennenkuin siihen tilanteeseen itse joutuu.

Tietenkään väkivaltaa ei pidä hyväksyä ja siihen pitää aina puuttua.

Tämä on just se juttu. Kuka ne tahot tuomitsisi? Meidän järjestelmät ovat täynnä väkivaltaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Uupuneella vanhemmalla voi olla niskassaan Kela, työkkäri, sossut, voi joutua taiteilemaan meidän riittämättömällä sosiaaliturvalla virheellisten päätösten viidakossa. Tulee ristiriitaisia vaatimuksia, työkkäri painostaa töihin ja lastensuojelusta vaaditaan palaveria palaverin perään ja lasten laittamista etusijalle. Samalla vaaditaan, että rahaa ruokaan pitää aina olla ja kuitenkin tuet on niin pienet, etteivät ne vaan riitä ja esim omalle alalle tyypillinen kolmivuorotyö ei onnistu. Kaikki, mitä tekee, on jostain kulmasta väärin. Kuka tuomitsee kaikki nämä tahot, jotka ovat vaikuttaneet uupumiseen?

Kaikki on aina yhteiskunnan ja muiden syytä...

Tuollaisessa tilanteessa on vanhemman velvollisuus hankkia psyykkistä tukea ja muutakin apua itselleen, ettei kaada ongelmiaan lastensa niskaan ja kohtele heitä kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Itse taas epäilen, että nykyinen äärilinja ei varmasti jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee herätys, ja sitten taas palataan vanhaan. Koulussakin opettaja vaihtaa tunnekortit karttakeppiin. :)

Täysin varmasti ei enää palata väkivaltaan.

Tulevat vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan moista, kun suurin osa on kasvanut hyvissä olosuhteissa itseään ja muita arvostaviksi ihmisiksi.

Olet niin syvällä ideologiassasi ettet näe sen onttoutta.

Niin olen. Enkä näe mitään onttouttakaan.

Olen ihan vakaa uskossani ihmisten hyvyyteen. Senkin tiedän varmasti, että me vanhemmat ihmiset ei voida edes kuvitella tulevaisuuden kaikkia arvoja ja asenteita. Se näkyy, että ihmisystävällisyys lisääntyy.

Ja se on täysin varmaa, että milloinkaan ajassa ei palata taaksepäin eikä väkivalta palaa kasvatukseen.

Kaikissa ihmisissä asuu hyvä ja paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Itse taas epäilen, että nykyinen äärilinja ei varmasti jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee herätys, ja sitten taas palataan vanhaan. Koulussakin opettaja vaihtaa tunnekortit karttakeppiin. :)

Täysin varmasti ei enää palata väkivaltaan.

Tulevat vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan moista, kun suurin osa on kasvanut hyvissä olosuhteissa itseään ja muita arvostaviksi ihmisiksi.

Entisajan vanhemmat eivät olisi voineet kuvitellakaan yhteiskuntaa, missä esimerkiksi opettajalle haistatellutta teiniä käytetään "kasvatuskeskustelussa" missä analysoidaan tunnekorteista, että miksi lapsi teki niin kuin teki. Mutta silti sellainen yhteiskunta on nyt saatu luotua.

Mutta enpä ennusta tälle nykyiselle järjettömyydelle kovin pitkää ikää.

Aina on ollut niitä, jotka kauhistelevat mihin tää maailma on menossa ja ovat pivanneet "mihin tää maailma on menossa", tämän kertoi minulle mummoni.

Sitten on sellaisia, jotka näkevät kuinka hyviä ne nuoret ovat. Nykyään jopa kaikilla mittateilla nuoret käyttäytyvät ja toimivat paremmin kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on ettei tuomio tai sakko poista niitä juurisyitä. Niitä voi olla esim. lapsen diagnosoimatta jääneet kehityshaasteet tai jopa vammat, sekä vanhempien uupumus tai mielenterveysongelmat.

“Hae apua” on hyvä ajatus, mutta realistisessa maailmassa sitä apua ei aina todellakaan saa. Ei pyytämällä tai vaatimalla. Ihmiset tekee tässäkin maassa omasta lapsestaan lastensuojeluilmoituksia, eivätkä silti saa apua. Kuka ne tahot tuomitsisi? Lapsella on mm. lain mukaan oikeus tukeen koulunkäynnissä jos tuen tarve on todettu, siitä voi olla vino pino asiantuntijalausuntoja. Mutta koulu/ kunta voi vain levitellä käsiään ja todeta ettei ole resursseja. Seuraukset kunnille tästä on mitättömät. Luukulta toiselle pallotus on myös hyvin yleistä (lasu, terveystoimi, koulutoimi, vammaispalvelut, perheneuvolat, erikoissairaanhoito, koulupsykologit jne, siinä on monta luukkua missä vanhempi saa juosta). Ei sitä edes tajua ennenkuin siihen tilanteeseen itse joutuu.

Tietenkään väkivaltaa ei pidä hyväksyä ja siihen pitää aina puuttua.

Tämä on just se juttu. Kuka ne tahot tuomitsisi? Meidän järjestelmät ovat täynnä väkivaltaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Uupuneella vanhemmalla voi olla niskassaan Kela, työkkäri, sossut, voi joutua taiteilemaan meidän riittämättömällä sosiaaliturvalla virheellisten päätösten viidakossa. Tulee ristiriitaisia vaatimuksia, työkkäri painostaa töihin ja lastensuojelusta vaaditaan palaveria palaverin perään ja lasten laittamista etusijalle. Samalla vaaditaan, että rahaa ruokaan pitää aina olla ja kuitenkin tuet on niin pienet, etteivät ne vaan riitä ja esim omalle alalle tyypillinen kolmivuorotyö ei onnistu. Kaikki, mitä tekee, on jostain kulmasta väärin. Kuka tuomitsee kaikki nämä tahot, jotka ovat vaikuttaneet uupumiseen?

Kaikki on aina yhteiskunnan ja muiden syytä...

Tuollaisessa tilanteessa on vanhemman velvollisuus hankkia psyykkistä tukea ja muutakin apua itselleen, ettei kaada ongelmiaan lastensa niskaan ja kohtele heitä kaltoin.

Ei valtiolla ole varaa tarjota mitään tukea ja terapiaa kaikille, varsinkaan jatkossa, kun hyvinvointivaltiota ajetaan alas.

Valtaosa ongelmista pitää vaan hoitaa muilla keinoin vaikka joku kukkahattu sitä paheksuisikin ja julistaisi sen "väkivallaksi".

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin oksettava ketju, aloittajan ja kaltaistensa osalta.

Koen, että tämä ketju on tahallaan haluttu ymmärtää väärin (en ole tuo, joka puolustaa väkivaltaa kasvatuskeinona).

Sanoin vaan, että jos vanhemmat ovat täysin kelvottomia, niin silloin lapsen paikka ei ole kotona.

Jos taas katsotaan, että lapsi voi asua kotonaan, niin kyllä niitä kotiongelmia pitäisi lähteä setvimään muuten kuin oikeusteitse ja kuormittaa perheitä entisestään.

En mitenkään näe miten se, että vanhemmat joutuvat maksamaan korvauksia auttaa niitä lapsia yhtään mitenkään. Ja täällä läsytetään kuin vähäjärkiset jostain oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuudesta ketä kohtaan? Eikö oikeudenmukaisinta olisi pyrkiä auttamaan perhettä kokonaisvaltaisesti, eikä typerästi kuvitella että vahingonkorvauksilla ne ongelmat ratkeaa ja ehkäpä vielä kevyt vankeusrangaistus päälle! Siinä mielessä ekan sivun ylinopeus esimerkki oli relevantti, sakot eivät rajoita ylinopeuteen sortuvia.

Tämän pitäisi olla ihan selvää normaalilla järjellä ja empatialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on ettei tuomio tai sakko poista niitä juurisyitä. Niitä voi olla esim. lapsen diagnosoimatta jääneet kehityshaasteet tai jopa vammat, sekä vanhempien uupumus tai mielenterveysongelmat.

“Hae apua” on hyvä ajatus, mutta realistisessa maailmassa sitä apua ei aina todellakaan saa. Ei pyytämällä tai vaatimalla. Ihmiset tekee tässäkin maassa omasta lapsestaan lastensuojeluilmoituksia, eivätkä silti saa apua. Kuka ne tahot tuomitsisi? Lapsella on mm. lain mukaan oikeus tukeen koulunkäynnissä jos tuen tarve on todettu, siitä voi olla vino pino asiantuntijalausuntoja. Mutta koulu/ kunta voi vain levitellä käsiään ja todeta ettei ole resursseja. Seuraukset kunnille tästä on mitättömät. Luukulta toiselle pallotus on myös hyvin yleistä (lasu, terveystoimi, koulutoimi, vammaispalvelut, perheneuvolat, erikoissairaanhoito, koulupsykologit jne, siinä on monta luukkua missä vanhempi saa juosta). Ei sitä edes tajua ennenkuin siihen tilanteeseen itse joutuu.

Tietenkään väkivaltaa ei pidä hyväksyä ja siihen pitää aina puuttua.

Tämä on just se juttu. Kuka ne tahot tuomitsisi? Meidän järjestelmät ovat täynnä väkivaltaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Uupuneella vanhemmalla voi olla niskassaan Kela, työkkäri, sossut, voi joutua taiteilemaan meidän riittämättömällä sosiaaliturvalla virheellisten päätösten viidakossa. Tulee ristiriitaisia vaatimuksia, työkkäri painostaa töihin ja lastensuojelusta vaaditaan palaveria palaverin perään ja lasten laittamista etusijalle. Samalla vaaditaan, että rahaa ruokaan pitää aina olla ja kuitenkin tuet on niin pienet, etteivät ne vaan riitä ja esim omalle alalle tyypillinen kolmivuorotyö ei onnistu. Kaikki, mitä tekee, on jostain kulmasta väärin. Kuka tuomitsee kaikki nämä tahot, jotka ovat vaikuttaneet uupumiseen?

Kaikki on aina yhteiskunnan ja muiden syytä...

Tuollaisessa tilanteessa on vanhemman velvollisuus hankkia psyykkistä tukea ja muutakin apua itselleen, ettei kaada ongelmiaan lastensa niskaan ja kohtele heitä kaltoin.

Ei valtiolla ole varaa tarjota mitään tukea ja terapiaa kaikille, varsinkaan jatkossa, kun hyvinvointivaltiota ajetaan alas.

Valtaosa ongelmista pitää vaan hoitaa muilla keinoin vaikka joku kukkahattu sitä paheksuisikin ja julistaisi sen "väkivallaksi".

Hyvinvointiyhteiskunta elää ja voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti jäähypenkkiä ei silloin enää ole. Eikä tarvita, kun vanhemmat ovat itsekin kasvaneet ilman kuritusta.

Masilma menee patempaan suuntaan!

Itse taas epäilen, että nykyinen äärilinja ei varmasti jatku loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee herätys, ja sitten taas palataan vanhaan. Koulussakin opettaja vaihtaa tunnekortit karttakeppiin. :)

Täysin varmasti ei enää palata väkivaltaan.

Tulevat vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan moista, kun suurin osa on kasvanut hyvissä olosuhteissa itseään ja muita arvostaviksi ihmisiksi.

Entisajan vanhemmat eivät olisi voineet kuvitellakaan yhteiskuntaa, missä esimerkiksi opettajalle haistatellutta teiniä käytetään "kasvatuskeskustelussa" missä analysoidaan tunnekorteista, että miksi lapsi teki niin kuin teki. Mutta silti sellainen yhteiskunta on nyt saatu luotua.

Mutta enpä ennusta tälle nykyiselle järjettömyydelle kovin pitkää ikää.

Aina on ollut niitä, jotka kauhistelevat mihin tää maailma on menossa ja ovat pivanneet "mihin tää maailma on menossa", tämän kertoi minulle mummoni.

Sitten on sellaisia, jotka näkevät kuinka hyviä ne nuoret ovat. Nykyään jopa kaikilla mittateilla nuoret käyttäytyvät ja toimivat paremmin kuin koskaan.

Syrjäytyminen ja väkivalta lisääntyvät. Auktoriteetteja kohtaan on yhä vähemmän kunnioitusta.

Ääriliberaalius on ideologiana samanlainen kuin kommunismi. Aikansa se rehottaa, mutta lopulta järki ottaa voiton. Vielä reilut vuotta sitten moni kuvitteli "edistyksellisen tieteellisen sosialismin" olevan ikuinen, mutta nopeasti se kaatui, kun uskallettiin sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita. Tilalle tuli vanha kunnon "taantumuksellinen kapitalismi".