Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä moninkertaisena määränä monet tuotteet, ei suostu hankkiutumaan tuplista eroon
07.10.2020 |
Muutettiin siis yhteen ja tavaroita järjestäessä huomasin, että miehellä on useita tuotteita moninkertainen määrä. Saksia (samankokosia) löytyy 4 kappaletta, kuumemittareita 3 jne. Ei kuitenkaan suostu mistään hankkiutumaan eroon. Ärsyttää, kun kaapit täynnä turhaa roinaa. Olenko nyt sitten löytänyt kumppaniseksi kunnon hamstraajan? Saako tällaista tapaa ikinä kitkettyä pois?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Kun muutin yhteen mieheni kanssa, huomasin että hän ei heitä mitään pois, ja mitään en olisi minäkään saanut heittää. Perus sellainen semihamstraaja. Hänellä aina on ollut paljon tavaraa.
Esimerkki:
Hän piti aivan syyttä päällä yhtä paitaa jossa oli suuria näkyviä reikiä. Häpesin sitä. Ensin piilottelin tuota paitaa kaapeissa kuukausitolkulla, koska hän oli muka niin ehdoton että ei saa heittää pois, mutta en halunnut että hän pitää sitä riepua päällä. Loppujen lopuksi heitin sen pois itse enkä sanonut mitään. Mies kyseli sen perään joskus vielä pari kertaa, sanoin etten tiedä missä on. Sitten unohti koko paidan.
Siitä opin että jos en pidä jostain "turhasta" perustavarasta (kuten vaikka ylimääräisistä kuumemittareista), niin heitän vaan menemään kyselemättä mitään. Mahdollisimman paljon teen tätä. Jos jotain ärsyttävää tilanviejää/sotkutavaraa ei jostain syystä voi heittää pois (vaikka hänen tunnesyistä säilömiä vanhoja tavaroita tms), niin sullon kaiken sellaisen tavaran mahdollisimman tiiviisti paketteihin jonnekin varaston perälle tai yläkaappeihin. Siis jos tiedän että mies ei niitä tule "tarvitsemaan" mutta niitä ei voi kuitenkaan heittää.
Hamstraaja ei ite osaa tehdä tuollasia päätöksiä että heitetään pois ylimääräiset. Jos et halua että kotisi on tästä lähtien kamala kaaos, saat ottaa ohjakset käsiisi näissä asioissa. Suosittelen! Tietysti kohtuudella ja kunnioituksella kuitenkin.
Itse myös varmaan nielet mukinoitta sen että tuikkukippokokoelmasi hupenee vuosi vuodelta eikä niitä kevätverhojakaan löydy mistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi hankkiutua eroon tavarasta, josta on aikanaan raha maksettu? Seuraavan 50 vuoden yhteiselon aikana sakset menevät rikki, kuumemittarit katoavat ja silloin voi ostamisen sijaan ottaa laatikosta käyttöön hamstratut sakset. Säästyy paljon rahaa!
Tai sitten voi ajatella kuten kälyni, joka pitkin vuotta vie muovikeräykseen pakasterasioita ja kesällä ostaa uudet tilalle. . Kynttilälyhdyt kannetaan kierrätykseen tammikuussa ja uudet ostetaan elokuussa. Koska hän ei halua hamstrata.Näin mäkin ajattelen. Esim neuvotaan usein heittämään pois vaatteet, joita ei ole käyttänyt vuoteen. Mä olen katunut pois heitettyjä ja joutunut metsästämään uusia samanlaisia tilalle myöhemmin.
Kuumemittareita on kolme. Yksi vanhanailainen ja kaksi digitaalista, joita en ole vielä käyttänyt. Kokemukseni on, että moni kuumemittari ei toimi oilein, joten täytyy kokeilla useammalla, jokaisella saan aina ihan eri tuloksen.
Astiastoja on 2-3. Vaihtelen niitä tunnelman mukaan. Saksia neljä. Kynsiakset, hiustenlrikkuusakset, ruuanleikkaussakset ja paperin yms leikkaussakset. Leikkaako ap samoilla saksilla esim pitsaa ja papereita?
Lahjapaperirullia on kaksi, joulukivuiolla ja ympäri vuoden käytettävällä kuviolla.
Jne jne.
En ole ap, mutta minä leikkaan kyllä (tai no, en kyllä leikkaa pizzaa millään saksilla mutta jos nyt leikkaisin). Mulla on kynsisakset erikseen ja kaikki loput leikkaan ihan tavallisilla keittiöfiskarseilla. Tiskaan saksia ahkerasti ja joka välissä. Miksi ihmeessä en leikkaisi samoilla? Jos olen vaelluksella, niin sillä samalla puukolla minä sielläkin kaiken teen. Enkä ole kuollut. Eikä ole leikkaamani paperit sotkeentuneet pizzarasvaan. En näe ongelmaa tässä, mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksia on ompelusakset, kangassakset, yleissakset, keittiösakset pienet ja isot, kynsisakset, koiran saksia muutamat, toimistosakset ja työkalupakin sakset. Jokaiset omalla paikallaan ja löytyvät tarvittaessa.
Siellä oikea Saksikäsi -Liisa!
Saksikas nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi hankkiutua eroon tavarasta, josta on aikanaan raha maksettu? Seuraavan 50 vuoden yhteiselon aikana sakset menevät rikki, kuumemittarit katoavat ja silloin voi ostamisen sijaan ottaa laatikosta käyttöön hamstratut sakset. Säästyy paljon rahaa!
Tai sitten voi ajatella kuten kälyni, joka pitkin vuotta vie muovikeräykseen pakasterasioita ja kesällä ostaa uudet tilalle. . Kynttilälyhdyt kannetaan kierrätykseen tammikuussa ja uudet ostetaan elokuussa. Koska hän ei halua hamstrata.Tavaran määrä pitää mitoittaa tarpeeseen, käytettävissä olevaan tilaan ja ekologisuuteen. Ekologista on säästää kaikki, mutta siinä kärsii elinmukavuus, terveys ja talon rakenteet, kun tavaraa alkaa kertymään liikaa. Siksi aina välillä pitää myydä tai lahjoittaa tai heittää pois jotain tavaroita. Varsinkin, kun yhdistetään kaksi taloutta, niin useat tavarat tuplaantuu ja jos molemmilla on vielä ne varasaksetkin. Onko se sitten säästöä, kun joku kompastuu laatikkoon täynnä varatavaraa ja joutuu työkyvyttömäksi?
Sakset on aika hyvä esimerkki, minä sain äidiltä vanhat sakset askarteluun 25vuotta sitten, hän osti uudet. Minä annoin ne samat sakset jokin aika sitten omalle lapselle askarteluun ja ostin uudet. Eli keittiösaksia ei kovin usein tarvitse uusia, kun elinikä tuntuu olevan yli 30vuotta.
Sitten voi myös ajatella, että tavaroiden säilyttäminen maksaa. Mikä sinun kodin neliöhinta on ja paljonko annat niistä neliöistä varatavaralle?
Tavaraa ei kerry, jos et itse sitä osta eli miksi ihmeessä hankit lisää tavaraa? Käytä niitä, joita sinulla jo on!
Kotini neliöhintaa on hankala arvioida, varmaa noin 300 e/neliö. Mutta niitä neliöitä on vähän yli 1000. Varatavaralle on varattu ihan jokainen neliö, koska jos konmarittaen ajattelee, niin kuka oikeastaan tarvitsee mattoja tai talviverhoja?
Mitä? kummassakaan kommentissa ei kukaan puhunut ostamisesta mitään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi hankkiutua eroon tavarasta, josta on aikanaan raha maksettu? Seuraavan 50 vuoden yhteiselon aikana sakset menevät rikki, kuumemittarit katoavat ja silloin voi ostamisen sijaan ottaa laatikosta käyttöön hamstratut sakset. Säästyy paljon rahaa!
Tai sitten voi ajatella kuten kälyni, joka pitkin vuotta vie muovikeräykseen pakasterasioita ja kesällä ostaa uudet tilalle. . Kynttilälyhdyt kannetaan kierrätykseen tammikuussa ja uudet ostetaan elokuussa. Koska hän ei halua hamstrata.Näin mäkin ajattelen. Esim neuvotaan usein heittämään pois vaatteet, joita ei ole käyttänyt vuoteen. Mä olen katunut pois heitettyjä ja joutunut metsästämään uusia samanlaisia tilalle myöhemmin.
Kuumemittareita on kolme. Yksi vanhanailainen ja kaksi digitaalista, joita en ole vielä käyttänyt. Kokemukseni on, että moni kuumemittari ei toimi oilein, joten täytyy kokeilla useammalla, jokaisella saan aina ihan eri tuloksen.
Astiastoja on 2-3. Vaihtelen niitä tunnelman mukaan. Saksia neljä. Kynsiakset, hiustenlrikkuusakset, ruuanleikkaussakset ja paperin yms leikkaussakset. Leikkaako ap samoilla saksilla esim pitsaa ja papereita?
Lahjapaperirullia on kaksi, joulukivuiolla ja ympäri vuoden käytettävällä kuviolla.
Jne jne.En ole ap, mutta minä leikkaan kyllä (tai no, en kyllä leikkaa pizzaa millään saksilla mutta jos nyt leikkaisin). Mulla on kynsisakset erikseen ja kaikki loput leikkaan ihan tavallisilla keittiöfiskarseilla. Tiskaan saksia ahkerasti ja joka välissä. Miksi ihmeessä en leikkaisi samoilla? Jos olen vaelluksella, niin sillä samalla puukolla minä sielläkin kaiken teen. Enkä ole kuollut. Eikä ole leikkaamani paperit sotkeentuneet pizzarasvaan. En näe ongelmaa tässä, mikä se on?
Mulla on monet sakset ihan funktionaalisuuden vuoksi. Pienet ompelusakset, kynsisakset, koiran kynsisakset, kankaiden leikkaamiseen yhdet, keittiöön kahdet (isot ja pienet), askartelusakset ja autotallissa yhdet romusakset.
Minä ja sun mies, ap, oltaisiin varmaan hulluina toisiimme. Lähetä se mun luo!
Niin ja kuumemittareita on 2: digitaalinen ja perinteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi hankkiutua eroon tavarasta, josta on aikanaan raha maksettu? Seuraavan 50 vuoden yhteiselon aikana sakset menevät rikki, kuumemittarit katoavat ja silloin voi ostamisen sijaan ottaa laatikosta käyttöön hamstratut sakset. Säästyy paljon rahaa!
Tai sitten voi ajatella kuten kälyni, joka pitkin vuotta vie muovikeräykseen pakasterasioita ja kesällä ostaa uudet tilalle. . Kynttilälyhdyt kannetaan kierrätykseen tammikuussa ja uudet ostetaan elokuussa. Koska hän ei halua hamstrata.Näin mäkin ajattelen. Esim neuvotaan usein heittämään pois vaatteet, joita ei ole käyttänyt vuoteen. Mä olen katunut pois heitettyjä ja joutunut metsästämään uusia samanlaisia tilalle myöhemmin.
Kuumemittareita on kolme. Yksi vanhanailainen ja kaksi digitaalista, joita en ole vielä käyttänyt. Kokemukseni on, että moni kuumemittari ei toimi oilein, joten täytyy kokeilla useammalla, jokaisella saan aina ihan eri tuloksen.
Astiastoja on 2-3. Vaihtelen niitä tunnelman mukaan. Saksia neljä. Kynsiakset, hiustenlrikkuusakset, ruuanleikkaussakset ja paperin yms leikkaussakset. Leikkaako ap samoilla saksilla esim pitsaa ja papereita?
Lahjapaperirullia on kaksi, joulukivuiolla ja ympäri vuoden käytettävällä kuviolla.
Jne jne.En ole ap, mutta minä leikkaan kyllä (tai no, en kyllä leikkaa pizzaa millään saksilla mutta jos nyt leikkaisin). Mulla on kynsisakset erikseen ja kaikki loput leikkaan ihan tavallisilla keittiöfiskarseilla. Tiskaan saksia ahkerasti ja joka välissä. Miksi ihmeessä en leikkaisi samoilla? Jos olen vaelluksella, niin sillä samalla puukolla minä sielläkin kaiken teen. Enkä ole kuollut. Eikä ole leikkaamani paperit sotkeentuneet pizzarasvaan. En näe ongelmaa tässä, mikä se on?
Minä leikkaan joskus pizzaakin. Joskus lihaa/kalaa. Ja jos tarvitsen niitä saksia niin en halua lähteä etsimään niitä jostain miehen kätköistä, tai pöydältä jolla hän pitää esim. lattialla olleita asioita, kuten posteja tms. ja pestä niitä enen käyttöä. Haluan että keittiösakseni ovat laatikossa, eikä kukaan käytä niitä mihin sattuu. Mutta ostan uudet kun ne häipyvät, eihän minulla oikeastaan ole lupaakaan penkoa miehen tavaroita ja kaappeja.
En lusikallakaan kaavi likaa lattialta, vaikka voihan senkin pestä.
En minäkään epäile että siihen kuolee. Mukini on nytkin ollut tiskaamatta kuukauden. Se nyt vaan on niin että tykkään että sakset ovat aina puhtaat jos niillä leikkaa jotain vaikka mitä ei kuumenneta enää ja kenties säilötään sen jälkeen. Mukini on vain minun käytössäni, ja kuumenee aina välillä, enkä säilö siinä ollutta kahvia/maitoa myöhempää käyttöä varten.
Vihannessakset, partasakset, kynsisakset, paperisakset. Siinä on jo neljät. Leikkaan myös tiettyihin painehaavoihin sorbactnauhaa. Siinäkin eri sakset. Sakset varpaan kynsiä varten.
Aika monet sakset! Taitaa olla vielä yhdet keskikokoiset sakset ylimääräisinä.
Hiusharjoja puoli tusinaa, samoin kampoja. Mistä tinkiä?
Vaimolla t-paitoja ainakin parikymmentä. Itsellä kymmenkunta.
Ei niistä voi luopua.
Ja niin edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo ostaneensa uutta vaikka vanha on vielä ihan kunnossa ja lopulta säilyttää muutamaa uutta ja käyttää sitä vanhaa. Lakatkaa ostamasta!
Meillä on 1 kuumemittari ja 13-vuotias, en ikinä ole häneltä mitannut kuumetta :) Pari kertaa on lääkäriin menty kun lapsesta näkee että on sairas ja kuumeenkin tuntee kädellä otsasta kokeilemalla. Mulle on ihan se ja sama onko se lukema 37,8 vai 38,1, ja onhan se hoitaja siellä ekana vastassa mittarinsa kanssa.
Minä taas en näe järkeä viedä lääkäriin joka kuumeesta. Sekin on joltain pois. Isänsä taas uskoo siihen ettei saa koulusta olla pois, vaikka olisi flunssaa ja yskää, jos ei ole kuumetta. Siksi meillä mitataan, että mies olisi tyytyväinen ja antaa jäädä pois. Omaa kuumettani en ole mitannut 30 vuoteen.
Ja jos lapsi vaikuttaa todella sairaalta niin en luota tunnenko kädelläni onko 40 vai 38. Ensimmäisessä tapauksessa otan yhteyttä tk:hon, toisessa en ihan helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kertyi jossain vaiheessa iso kasa pussilakanasettejä, kun niitä tuli joka joulu lahjaksi. Lopulta oli vaan pakko myydä niitä pois, kun säilytystila ei yksinkertaisesti riittänyt. Pussilakanat toki viekin suht paljon tilaa, mutta kyllä niistä pienistäkin esineistä ja tavaroista kertyy kasoja. Ei ole kivaa, kun esim. keittiön laatikot pursuvat tavaraa. Kerran kävin koko keittiön läpi ja järjestelin paikkoja. Sieltähän löytyi vaikka mitä kodinkoneita ja ruoanlaittovälineitä, mitä en enää edes muistanut meillä olevan. Osan laitoin myyntiin ja osa tuli jopa uudestaan käyttöön! Kannattaa ehdottomasti pitää kaikki laatikot järjestyksessä ja poistaa turhat. Näin tietää ja muistaa paremmin missä kaikki on.
Käyn kaapit läpi kerran vuodessa ja poistan turhat. Se ei silti tarkoita sitä, että kaikki tuplat olisivat turhaa. Joskus joku yksittäinenkin juttu on turha ja joskus kolme juustohöylää saa jäädä. Tiedän kuitenkin mitä omistan ja kaikelle on paikkansa ja löydän tavarat tarvittaessa. En näe siinäkään mitään itseisarvoa, että kaapit ja laatikostot ovat puolityhjinä.
Vierailija kirjoitti:
Vain suomalainen nainen voi ahdistua liian monista keittiösaksista miehellä. Kyllä elämästään voi näemmä tehdä vaikeaa ihan loputtomilla eri tavoilla.
En usko, että vain suomalainen nainen voi ahdistua liian monista keittiösaksista. Sen sijaan keskustelusta näkee, ettei ole suomalaiselle naiselle mitenkään tyypillistä ahdistua miehen monista saksista.
Ymmärrän ahdistuksen, jos sakset ovat tylsiä ja pysyvästi likaantuneet, mutta tällaisesta ei ollut mainintaa vaan annettiin ymmärtää saksien olevan hyväkuntoisia, ainoastaan monilukuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljät sakset ja kolme kuumemittaria ei kuulosta vielä hamstraukselle. Onhan neljät samanlaiset sakset yhdelle hengelle paljon, jos niille ei ole selvästi eri käyttötarpeita (kangassakset, askartelusakset, keittiösakset jne.), mutta helposti niitä kertyy kun jossain tulee kylkiäisenä. Tyhmää olisi heittää roskiin käyttökelpoista kulutustavaraa, sakset ei oikein mene kaupaksi kirpparilla. Kuumemittarit on myös kuluvaa tavaraa, ei siis kannata heittää pois jos toimivat. Meilläkin on ollut niitä joskus kolme tai neljä, nyt enää kaksi toimivaa.
En tajua miten joillekin on niin tärkeää omistaa mahdollisimman vähän tavaraa, heitetään roskiin kaikki "turha" ja kohta pitää ostaa uusi tilalle kun kuitenkin tarvitsee semmoisen. Hamstraaminen on eri juttu, jos nyt oikeasti alkaa roskaa säilöä tai ostelee hullun lailla jotain turhaa, niin siihen on jo puuttua.
Sekä hamstraus että minimalismi ovat haitalliset ääripäät. Ihan normaalia olla 2-6 sakset (tai vaikka tarpeiden mukaan kymmenet), kunhan ne ovat toimivia ja niille on paikka.
Kun kuuntelen ystäviäni he valittavat aina miestensä tai lastensa tavaroista. Ymmärrän, että toisten tavarat ahdistavat. Sinkkuudessa ja perheellisyydessä on hyvät ja huonot puolensa ja ne ovat erit. Ovat kuitenkin valinneet perheellisyyden hyvät puolet ja huonona tulee sitten kylkiäisenä se, että kotona ei voi kontrolloida jokaista tavaraa, koska siellä asuu muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain suomalainen nainen voi ahdistua liian monista keittiösaksista miehellä. Kyllä elämästään voi näemmä tehdä vaikeaa ihan loputtomilla eri tavoilla.
No kohta saadaan tänne niitä filippiiniläisiä hoitsuja. Uskon ettei heitä muutama pari ylimääräisiä saksia haittaa.
Muutetaan yhteen ja heti toinen osapuoli alkaa määrätä, miten eletään. Jos olisin mies, yhteiselämä loppuisi vähän äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan yhteen ja heti toinen osapuoli alkaa määrätä, miten eletään. Jos olisin mies, yhteiselämä loppuisi vähän äkkiä.
Samaa voisi sanoa toisin päin: muutetaan yhteen ja toinen ei voi edes vanhoista saksista luopua. Jos olisin nainen yhteiselämä loppuisi vähän äkkiä.
Jos kuitenkin olisi siellä yhteisessä kodissa tarkoitus yhdessä tehdä päätökset? Ei niin, että toinen heittää kaiken pois tai kumpikaan ei luovu mistään. Turha tavara ahdistaa joitain ihmisiä ja aivan liikaa muuttuu jo terveysriskiksi. Toisaalta, jos tavarapaljous lohduttaa toista, niin pitääkö kaikesta luopua?
Sen olen huomannut, ettei useimmat tavaran kerryttäjät arvosta tavaroita yhtään. Aina vedotaan siihen, ettei voi laittaa pois, kun se on niin tärkeää ja menee hukkaan. Mutta onko se yhtään parempi, että ne tavarat ruostuu ja homehtuu jossain kellarissa? Kun tavaraa on vähemmän, siitä ehtii pitämään huolta ja käyttämään. Ei vaikka kengät säily ikuisesti, muutama vuosi käyttämättä, niin alkavat haperoitua. Samoin käy lähes kaikelle tavaralle, jos sitä varastoi ikuisesti, kun taas käytössä sitä huolletaan tarvittaessa ja tulee sentään käyttöön, eikä vaan tehtaalta kellariin ja sieltä roskiin kuolinpesästä. Antakaa tavaroille mahdollisuus olla käytössä!
Alue: Aihe vapaa
Vain suomalainen nainen voi ahdistua liian monista keittiösaksista miehellä. Kyllä elämästään voi näemmä tehdä vaikeaa ihan loputtomilla eri tavoilla.