Miehellä moninkertaisena määränä monet tuotteet, ei suostu hankkiutumaan tuplista eroon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näin irrelevantti asia voi olla jollekin näin tärkeä?

Ap:n kohdalla ei vielä kuulosta ollenkaan huolestuttavalta, mutta hamstraaminen ei ole ollenkaan irrelevantti asia sinänsä. Se on mielenterveyden ongelma, joka aiheuttaa häpeää ainakin läheisille, en tiedä kärsiikö hamstraaja siitä itse. Minä häpeän sitä, että verstas- ja varastotilat, joita voisimme käyttää hyödyllisemminkin, ovat lattiasta kattoon täynnä roinaa. Minusta on surullista ja ahdistavaa, että puolisoni säästää jopa lumput (vanhat, rikkinäiset vaatteet, joita ei voi viedä edes UFFin laatikkoon) "koska niille voi vielä olla käyttöä".

Tavaroiden hilloaminen röykkiöiksi on myös paloturvallisuusriski.

Mikäli kyseessä olisi ihan aito hamstraaja, niin eiköhän se olisi käynyt ilmi jo ennen yhteenmuuttoa. Ap:ta vaan selvästi ketuttaa, kun hän ei saa kontrolloida miehenkin tavaroita.

Minäkin asun miehen kanssa, jolla selkeä taipumus hamstraamiseen. Tapa lienee osittain peritty, hänen vanhempiensa talo muistuttaa varastoa pahvilaatikkopinoineen ja täyteen ahdettuine huoneineen. Meillä sentään ei ihan tällainen tilanne ole, vaikka en tiedä, miltä koti näyttäisi jos mies asuisi yksin. Tavarasta luopuminen, edes roskasta, on vaikeaa. Meilläkin on yksi vaatehuone puolillaan lehtipinoja, joita ei saa heittää pois, sillä siellä saattaa olla jokin tärkeä artikkeli. Todellisuudessa hän ei ole vuosikymmeneen lehtiin kajonnut, enkä tiedä huomaisiko, jos salaa veisin pinon alimpia vähitellen kierrätykseen.

Vaikeinta mun on ymmärtää rikkinäisen tavaran ja roskan säästäminen. Meillä on esimerkiksi olohuoneessa sellaista teknologiaa, joka ei ole moneen vuoteen toiminut. Näitä tilaa vieviä härpäkkeitä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa viedä pois, vaan niiden tulee olla paikoillaan tilaa viemässä. Eivät ole kivannäköisiä, eivät ole lähes 10 vuoteen toimineet, mutta niiden on annettava olla siinä. Varovainenkin aiheesta puhuminen saa aikaan riidan. Tätä on tosi vaikea ymmärtää.

Mielelläni pitäisin kyllä useamman kuumemittarin, ei ole ajatuksena kiva tunkea kielen alle vauvan peräaukossa ollutta mittaria, vaikka sitä kuinka desinfioisikin.

Mulla on kyniä kaks penaalillista.

Minulla ei ole mitään tavaranhallintaongelmaa suuntaan tai toiseen (hamstraus tai minimalismi), mutta siinä vaiheessa kun joku ulkopuolinen alkaa haluta kajota tavaroideni olemassaolon oikeutukseen, tulee vastareaktiona halu pitää niistä kiinni - suojella reviiriäni.

Vierailija kirjoitti:

Elin 10v hamstraajan kanssa. Yritin ja yritin. Kunnes luovutin ja erosin.

Eksällä sairaaloinen hamstraus. Kaikkea huom kaikkea kohtaan, mitään ei saanut laittaa pois. Ja lisää tuli tavaraa. Oman kodin lisäksi hänellä on 4 erillistä maksullista varastoa käytössä joten voi päätellä, että tavaraa on. Ja sekin tavara suurimmaksi osaksi kaatopaikalle kuuluvaa.

Ratsas aina roskiksen mitä olin sinne laittanut, 95% otti sieltä pois. SAIRASTA!!!

Hänen vanhempansa samanlaisia hamstraajia.

Tämä eksäni on vaikea, todella vaikea tapaus. En tiedä kuinka helppo tai vaikea sinun miehesi on?

Mulla oli hamstraajakaveri ja selvisi että siellä taustalla oli vaikea sekshyväksikäyttö ja iskän kuolema ja kotiväkivaltaa lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Elin 10v hamstraajan kanssa. Yritin ja yritin. Kunnes luovutin ja erosin.

Eksällä sairaaloinen hamstraus. Kaikkea huom kaikkea kohtaan, mitään ei saanut laittaa pois. Ja lisää tuli tavaraa. Oman kodin lisäksi hänellä on 4 erillistä maksullista varastoa käytössä joten voi päätellä, että tavaraa on. Ja sekin tavara suurimmaksi osaksi kaatopaikalle kuuluvaa.

Ratsas aina roskiksen mitä olin sinne laittanut, 95% otti sieltä pois. SAIRASTA!!!

Hänen vanhempansa samanlaisia hamstraajia.

Tämä eksäni on vaikea, todella vaikea tapaus. En tiedä kuinka helppo tai vaikea sinun miehesi on?

Et saa heittää toisen tavaroita pois, luulisi sinunkin sen ymmärtävän.

Mulle tuli ap:n aloituksesta mieleen mieheni, joka valitti, että kaapit ovat täynnä turhaa tavaraa ja että pitäisi olla vähemmän. Kuinkas kävikään. Yksi päivä mies tuli kotiin ja hän oli ostanut lukuisia mukeja, kun sai halvalla eikä meillä ollut ennestään. Mukeja oli kyllä ennestäänkin aivan liikaa.

Ap:lle vinkiksi, että kannattaa katsoa, ettei uutta tavaraa hankita turhaan ilman kunnollista harkintaa, vaikka tavara tuntuisi tarpeelliselta.

En minäkään suostuisi heittämään keittiösaksia tai muitakaan toimivia tuplatavaroita roskiin vain siksi, että niitä on useampi kappale.

Niitä häviää ja menee rikki niin on hyvä, että on varalta useampi.

Ap on hyvä ja vaihtaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näin irrelevantti asia voi olla jollekin näin tärkeä?

Ap:n kohdalla ei vielä kuulosta ollenkaan huolestuttavalta, mutta hamstraaminen ei ole ollenkaan irrelevantti asia sinänsä. Se on mielenterveyden ongelma, joka aiheuttaa häpeää ainakin läheisille, en tiedä kärsiikö hamstraaja siitä itse. Minä häpeän sitä, että verstas- ja varastotilat, joita voisimme käyttää hyödyllisemminkin, ovat lattiasta kattoon täynnä roinaa. Minusta on surullista ja ahdistavaa, että puolisoni säästää jopa lumput (vanhat, rikkinäiset vaatteet, joita ei voi viedä edes UFFin laatikkoon) "koska niille voi vielä olla käyttöä".

Tavaroiden hilloaminen röykkiöiksi on myös paloturvallisuusriski.

Ja miksi sinä jankutat hamstraamisesta, kun sellaisesta ei missään mielessä ole edes kyse. Tämä on surkeaa provoilua. Oikeasti hamstraajan kohdalla ei ihmeteltäisi kolmia-neljiä taloussaksia vaan jotain kymmenien vuosien aikakauslehtivuosikertoja ja jätesäkeittäin pestyjä tonnikalatölkkejä.

AP:n kontrollointihimo ja tavarapakkomielle tässä on ongelma, ei kumppanin useampi esine. Voi olla mielenterveysongelma sekin.

Vierailija kirjoitti:

Neljät sakset ja kolme kuumemittaria eivät ole hamstrausta nähneetkään. Hiukan nyt valoa sinne vinttiin.

Ymmärsin että nämä olivat esimerkkejä, ja että kyse ei olisi vain näistä tavaroista joita on moninkertainen määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljät sakset ja kolme kuumemittaria eivät ole hamstrausta nähneetkään. Hiukan nyt valoa sinne vinttiin.

Ymmärsin että nämä olivat esimerkkejä, ja että kyse ei olisi vain näistä tavaroista joita on moninkertainen määrä.

Minä taas ymmärsin, että ongelma on nimenomaan ap:n päässä, kun ei pääse kontrolloimaan miehen omaisuutta. Jos kyseessä olisi oikeasti ongelma, olisi ap varmasti antanut esimerkkinä vähän muuta kuin sakset ja kuumemittarit.-ohis-

Vierailija kirjoitti:

Minäkin asun miehen kanssa, jolla selkeä taipumus hamstraamiseen. Tapa lienee osittain peritty, hänen vanhempiensa talo muistuttaa varastoa pahvilaatikkopinoineen ja täyteen ahdettuine huoneineen. Meillä sentään ei ihan tällainen tilanne ole, vaikka en tiedä, miltä koti näyttäisi jos mies asuisi yksin. Tavarasta luopuminen, edes roskasta, on vaikeaa. Meilläkin on yksi vaatehuone puolillaan lehtipinoja, joita ei saa heittää pois, sillä siellä saattaa olla jokin tärkeä artikkeli. Todellisuudessa hän ei ole vuosikymmeneen lehtiin kajonnut, enkä tiedä huomaisiko, jos salaa veisin pinon alimpia vähitellen kierrätykseen.

Vaikeinta mun on ymmärtää rikkinäisen tavaran ja roskan säästäminen. Meillä on esimerkiksi olohuoneessa sellaista teknologiaa, joka ei ole moneen vuoteen toiminut. Näitä tilaa vieviä härpäkkeitä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa viedä pois, vaan niiden tulee olla paikoillaan tilaa viemässä. Eivät ole kivannäköisiä, eivät ole lähes 10 vuoteen toimineet, mutta niiden on annettava olla siinä. Varovainenkin aiheesta puhuminen saa aikaan riidan. Tätä on tosi vaikea ymmärtää.

Meillä on sama. Samat tuotteet vielä, lehdet ja toimimaton elektroniikka.

Lehdessä voi hänen mukaansa olla joku tärkeä artikkeli. Ennen hän näihin tekniikkalehtiinsä usein palasikin, mutta nykyään katsoo kuitenkin kaiken netistä. Kalliit lehdet niin ei voi hävittääkään.

Toimimaton elektroniikka odottelee vain korjaamista 😀. ”Ihan hyvä laite kun vain korjaa”. Ongelma on vain vain se, että hän ei korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin 10v hamstraajan kanssa. Yritin ja yritin. Kunnes luovutin ja erosin.

Eksällä sairaaloinen hamstraus. Kaikkea huom kaikkea kohtaan, mitään ei saanut laittaa pois. Ja lisää tuli tavaraa. Oman kodin lisäksi hänellä on 4 erillistä maksullista varastoa käytössä joten voi päätellä, että tavaraa on. Ja sekin tavara suurimmaksi osaksi kaatopaikalle kuuluvaa.

Ratsas aina roskiksen mitä olin sinne laittanut, 95% otti sieltä pois. SAIRASTA!!!

Hänen vanhempansa samanlaisia hamstraajia.

Tämä eksäni on vaikea, todella vaikea tapaus. En tiedä kuinka helppo tai vaikea sinun miehesi on?

Mulla oli hamstraajakaveri ja selvisi että siellä taustalla oli vaikea sekshyväksikäyttö ja iskän kuolema ja kotiväkivaltaa lapsena.

Helppo uskoa, että jotain sellaista on taustalla.

Itselläni on pitkäkestoisesta lapsuustraumasta jääneet jäljet ja huomaan, että kehoni alkaa varastoida rasvaa autopilotilla, kun stressitaso nousee riittävästi ja elämässä on vaikeuksia.

Lisäksi kun trauma aktivoitui aikuisena ja oli todella vaikea elämäntilanne, en ryhtynyt suoranaiseksi hanstraajaksi, mutta aloin ostaa asioita varastoon eli vaikkapa kaksi shampoota yhden sijaan tai kolme kasvorasvaa. Jotenkin 'varautumisen' taso nousi. Tilanne on mennyt ohi enkä enää osta varastoon.

Eli kun ihminen on turvaton, voi käynnistyä kaikenlaisia eloonjäämistä ja pärjäämistä hyödyttäviä mekanismeja.

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu, että ne on aina sen miehen tavarat, joita pitää alkaa hävittämään, kun muutetaan yhteen. Jos kerran miehellä on tarpeeksi saksia ja kuumemittareita, heitä ne omasi roskiin.

No entä sitten kun kaiken omansa on heittänyt pois ja tavara talossa vain lisääntyy?

Mun miehellä on paha tapa jättää kaikki vanha ja vähän risa varalle.... pihavarastosta löytyi 3 vuosien aikana pois heittämääni omaa reppuani, jo homeessakin...kun jos joskus voi tarvita. Ei hän kyllä kyennyt keksimään skenaariota jossa niitä kaikkia tarvittaisiin juuri silloin kun kaupoista on kaikki uudet reput loppu ja nykyinen hajoaa.

Ex-vaimoni on sellainen tavarasta ahdistuja. Meillä pursuili kaapit ja tasot roinaa jos jonkinlaista. Jatkuvasti oli menossa tai tulossa postimyyntilaatikoita ja jätesäkkejä sekä erilaisia epämääräisiä nyssäköitä, kalusteita, mitä ikinä. Facebook-kirppikset ja ebayt ahkerassa käytössä, ulkomaita myöten kaikenlaista kivaa halvalla kulki talouden läpi koko ajan. Mutta kun tavaran paljous ja hallinta kuormitti häntä kauheasti. Mikä parasta, tietysti ensimmäisenä turhana oli minun tavaroillani aina lähtövuoro. Hän hävitti vaatteitani salaa ja kyselemättä ja jos pahastuin siitä tuli riita kun minä olin niin ilkeä ja hamstrasin. Hän jopa antoi salaa ja ilmaiseksi pois nimissäni olevan auton, jolla oli sekä käyttö- että myyntiarvoa, mutta joka oli katsastamattomuuden vuoksi sillä hetkellä pois liikennekäytöstä. Minä hylkäilin kuulemma kaikkea levälleen ja sotkuisuus ahdisti häntä. Kerran hermostuin jatkuvasta nalkutuksesta ja laskin kaikki kodissa näkyvillä olevat "lojuvat" tavarat ja kasat. Hänen omiaan ja hänen jäljiltään niitä oli moninkertaisesti. Hän raivostui tästä faktasta, kun sen osoitin. Kun hän lopulta muutti pois, kaapeista ja varastoista n. 80% jäi tyhjilleen. Laatikoita ja muovikasseja ei enää hillota huoneiden nurkissa niin että ovet ei aukea ja kulkemaan ei pääse. Elämäni on rauhaisaa ja minulla on edelleen hyvin vaatimattomasti maallista omaisuutta, enkä sitä edes kaipaa. Exällä on merkeistä päätellen yhä tavaran organisoinnilla merkittävä osa elämässään omassa kodissaan yksin asuessaan. Olkoon niin. Pyöritelkööt siellä päättymätöntä konmaritustaan omilla kamppeillaan. 

Ettei tämä AP olisi vähän samaa sarjaa; itsellä on kertynyt kauheasti kaikkea turhaa, jonka jatkuva hallinnointi kuormittaa, joten kun liika materia ahdistaa niin sitten aletaan hävittää sen puolison tavaraa, niihin kun ei ole tunnesidettä.

Mun mies on samanlainen. Itse heittäisit surutta kaiken tarpeettoman pois ja usein hän voi niin pahoin jos vien tavaraa roskiin, että hän menee toiseen huoneeseen ja peittää silmänsä ja korvansa tämän prosessin ajaksi. Mulle tämä on jotain ihan käsittämätöntä. Hiljattain löysin hänen vessan kaapistaan 29 kpl avaamattomia Rexona-deodorantteja sekä 11 kpl L’Oreal kasvovoiteita. Jouduin melkein väkisin estämään hänen matkansa Tokmannille, kun siellä on Rexonat tarjouksessa 😅

Mieheni on hamstraaja, mutta erittäin järjestelmällinen, eikä onneksi pahemmasta päästä, koska osaa myös kierrättää ja heittää huonoimpia pois. Kaikki tavarat ovat erinomaisessa järjestyksessä. Kuitenkin minua ärsyttää, kun ottaa kaiken roinan mitä kavereilta ilmaiseksi saa, ja muutamat ovat alkaneet käyttää tätä hyväkseen silloin, kun itse eivät jaksa hankkiutua turhasta tavarastaan eroon. Kyllä ”Timppa” hakee. Mies sitten jonkin ajan kuluttua sortteraa näitä ja vie kierrätykseen, jos ei itselleen ole mielestään tarvetta näitä kavereiden ylijäämiä säilyttää. Samoin, jos itse kerään laatikkoon kierrätystavaraa, tonkii ne läpi ja seuraavan kertan löydänkin kierrätykseen tarkoittamani tavaran kesämökiltä. Aargggg. Monen mielestä varmaan oikein järkevästi toimittu, mutta turhaa tavaraa on kellarit ja varastot täynnä kotona ja mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljät sakset ja kolme kuumemittaria eivät ole hamstrausta nähneetkään. Hiukan nyt valoa sinne vinttiin.

Ymmärsin että nämä olivat esimerkkejä, ja että kyse ei olisi vain näistä tavaroista joita on moninkertainen määrä.

AP ei vastannut, onko hänellä kahta useampia alushousuja ja yhtä useampia ruokailuvälineitä kutakin. Olisi kiva kuulla vastaesimerkkinä myös, montako kpl erilaisia astiastosarjoja hänellä onkaan ja kuinka laajat Tupperwaren kätevät säilytysratkaisut odottavat kaapissa sisäkkäin pinottuna sitä vuotta, kun kerrankin pajatso räjähtää ja säilöttävää satoa kertyy kottikärryittäin. 

Minä olen projektihamstraaja. On piirros,maalaus,käsityö ja yms projekteihin tilpehööriä riittämiin. Hauskinta tässä on se,etten ole vuosiin tehnyt mitään niillä,mutta poisheittäminen on lamala ajatus,koska "jos vaikka innostuisi" Taustalla on paha burnout josta jäi läjä neurologisia oireita esim käsien hienokoordinaation heikkous ja muistivaikeudet. Tämä estää aloittamasta uudelleen kutomista ja sellaisten numeroitujen taulujen maalausta joissa siis numerot kuvaavat väriä mitä laitetaan. Keskenjäänyttä ei voi jatkaa koska taitoa ei enään ole,mutta poisheittäminen tuntuu pahalta... En enään yksikertaisesti osaa tehdä mitään,mutta uudelleen ei ole tullut opeteltua. Tyhmää......