Ymmärrättekö ihmisiä, jotka eivät halua ollenkaan lapsia?

Ymmärrän, mutta en ole kateellinen koska valitsin itse sen, että sain lapsen ja olen onnellinen äiti.

Suoraan sanottuna en ymmärrä enkä osaa samaistuakaan, koska itse olen aina tiennyt haluavani lapsia. Suon silti sen heille, jokaisella on täysi oikeus päättää itse omasta elämästään. En ole kateellinen, vaikka toki omasta ajasta joskus haaveilen... Minulla tulee olemaan ihan samanlainen vapaus vielä joskus, sitten kun kaikki lapset kasvaneet isoiksi. sen lisäksi saan luultavasti nauttia myös isovanhemmuudesta, jota taas lapseton ei saa koskaan kokea. :-)

Ymmärrän hyvin, koska olen sellainen itsekin. Rakastan elämääni juuri tällaisena, se on (likimain) paras mahdollinen minulle.

No jaa. Tavallaan olen sellainen itsekin. Olen lapseton, mutta minulla ei ole ollut koskaan mitään vahvaa tahtotilaa lapsiasiasta. Ajattelin aina, että jos löydän kivan miehen, niin eiköhän lapsi tai muutama siihen saada, jos Luonto suo. Mutta en koskaan löytänyt vakiparisuhdetta, joten en ole jaksanut asiaa enempää murehtiakaan. Minä olen vanhapiika ja sillä selvä. 

En minä kyllä mitään siitä hyödy ettei minulla ole lapsia, koska olen luonteeltani kotihiiri, joka viihdyn viltin alla kotisohvalla kirjojen parissa, enkä tee mitään "vapaudella" joka periaatteessa olisi käytettävissäni elämäntilanteessani.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:01"]

sen lisäksi saan luultavasti nauttia myös isovanhemmuudesta, jota taas lapseton ei saa koskaan kokea. :-)

[/quote]

Miksi oletat, että vapaaehtoisesti lapseton haluaisi kokea isovanhemmuutta sen enempää kuin vanhemmuuttakaan?

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä. Ajattelen, että tietysti ihmiset haluavat eri asioita elämältään, eikä kenenkään ole pakko lapsia hankkia. Itselleni vaan halu tulla äidiksi on ollut niin suuri ja itsestäänselvä asia, etten oikein tajua miten joku voi olla haluamatta sitä. Tiedän tämän olevan oma vajaavaisuuteni.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:03"]

En minä kyllä mitään siitä hyödy ettei minulla ole lapsia, koska olen luonteeltani kotihiiri, joka viihdyn viltin alla kotisohvalla kirjojen parissa, enkä tee mitään "vapaudella" joka periaatteessa olisi käytettävissäni elämäntilanteessani.

[/quote]

Olet yksin hiljaisessa ja rauhallisessa kodissasi ja uppoudut tuntikausiksi omiin harrastuksiisi, eikä sinua keskeytä kukaan eikä mikään. Kuinka usein luulet, että pienten lasten äidillä on tällaiseen mahdollisuus? Tuohan on juuri sitä vapauden käyttämistä!

Ymmärrän, mutta sitä vapautta ei osaa arvostaa, jos ei ole ollut ilman sitä. Lapsetkin kasvaa ja nytkin olen yksin, kun lapset ovat huoneissaan. Miksi kadehtia, kun en itse haluaisi olla lapseton ja täysin vapaa.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:03"]

En minä kyllä mitään siitä hyödy ettei minulla ole lapsia, koska olen luonteeltani kotihiiri, joka viihdyn viltin alla kotisohvalla kirjojen parissa, enkä tee mitään "vapaudella" joka periaatteessa olisi käytettävissäni elämäntilanteessani.

[/quote]

Olet yksin hiljaisessa ja rauhallisessa kodissasi ja uppoudut tuntikausiksi omiin harrastuksiisi, eikä sinua keskeytä kukaan eikä mikään. Kuinka usein luulet, että pienten lasten äidillä on tällaiseen mahdollisuus? Tuohan on juuri sitä vapauden käyttämistä!

[/quote]

Tavallaan kyllä, mutta itse koen sen usein äärimmäisen ahdistavaksi ja turhauttavaksi, kun ei ole sitä vastapainoa. Minulla siis on jumalattoman tylsää, mutta kun ei ole muutakaan tekemistä, alan lukea jotain kirjaa edes, ja sekin vituttaa, koska oikeasti haluaisin olla ihmisten kanssa, oman perheen tai edes kavereita, joita minulla ei ole... 

Kai se jotenkin niin on, että ihminen ikävöi sitä mikä häneltä puuttuu, monilapsisen perheen äiti omaa aikaa ja rauhaa, ja nelikymppinen vanhapiika lapsiperheen äänekästä ja vilkasta elämää ympärilleen...

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:10"]

Ymmärrän, mutta sitä vapautta ei osaa arvostaa, jos ei ole ollut ilman sitä. 

[/quote]

Kyllä minä ainakin arvostan lapsettoman elämäni vapautta, huolettomuutta ja rikkautta ihan jokainen päivä. -8

Voin samaistua. Olen itse lapseton, vaikka lapsia tahtoisin. Siihen ei vain ole rahaa eikä mielenterveyttä. En tahdo jakaa eteenpäin ongelmiani enkä lapsilleni materiaalisesti niukkaa lapsuutta.

Ymmärrän, mutta en kadehdi.. Olin todella onneton, kun elin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Nyt perheen kanssa olen satakertaa onnellisempi :) Äsken kävin katsomassa, kuinka pieni tyttäreni nukkuu. Nyt katselen tytölle uusia vaatteita netistä. Kohta luen hyvää kirjaa ja syön juustoa ja tuc-keksejä, mies herää työn kanssa aamulla. Lauantaina leffaan ja syömään miehen kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:12"]

nelikymppinen vanhapiika lapsiperheen äänekästä ja vilkasta elämää ympärilleen...

 [/quote]

En tosiaankaan kaipaa ympärilleni lapsiperheen äänekästä ja vilkasta elämää. Se olisi minulle kauhistus. Kumppania ja ystäviä voin kaivata, mutta lapsia en koskaan. Pikemminkin ajattelen, että vaikka muuten olisi kuinka kurjaa, onneksi minulla ei sentään ole vielä lapsiakin riesanani. Sitähän se tarkoittaa, ettei halua ollenkaan lapsia. -8

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:06"]

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä. Ajattelen, että tietysti ihmiset haluavat eri asioita elämältään, eikä kenenkään ole pakko lapsia hankkia. Itselleni vaan halu tulla äidiksi on ollut niin suuri ja itsestäänselvä asia, etten oikein tajua miten joku voi olla haluamatta sitä. Tiedän tämän olevan oma vajaavaisuuteni.

[/quote]

Mulla taaskin päinvastoin. Koskaan ei ole ollut halua tulla äidiksi, joten on jollain tapaa käsittämätöntä, että niin monilla se halu on, saati sitten, että kyseessä olisi vahva tunne. No en ole mitenkään täysin lapsia vastaan, joten ehkä se halu vielä joskus syttyy minullakin, mutta mitään merkkiä ei ole vielä näkynyt, ja olen kohta 30 v. Mutta siis miksi niin moni haluaa luopua itsenäisyydestään ja olla uudesta ihmisestä vastuussa parikymmentä vuotta? Tuntuu lähinnä valtavalta taakalta.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:01"]

sen lisäksi saan luultavasti nauttia myös isovanhemmuudesta, jota taas lapseton ei saa koskaan kokea. :-)

[/quote]

Miksi oletat, että vapaaehtoisesti lapseton haluaisi kokea isovanhemmuutta sen enempää kuin vanhemmuuttakaan?

[/quote]No en oletakaan, puhuin asioista jotka ovat tärkitä minulle itselleni.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:01"]

sen lisäksi saan luultavasti nauttia myös isovanhemmuudesta, jota taas lapseton ei saa koskaan kokea. :-)

[/quote]

Miksi oletat, että vapaaehtoisesti lapseton haluaisi kokea isovanhemmuutta sen enempää kuin vanhemmuuttakaan?

[/quote]No en oletakaan, puhuin asioista jotka ovat tärkitä minulle itselleni.

Ihmettelen aina näissä vapaaehtoisesti lapsettomissa, että miksi alapeukutatte ja tuomitsette niin voimakkaasti niiden kommentit, jotka nauttivat lapsista? Toivotte itsellenne hyväksyntää, minkä lähes aina saattekin, mutta suhtaudutte tosi aggressiivisesti jos joku sanoo että elämä on ihanaa lapsen kanssa. Miksi?

Ymmärrän oikein hyvin ihmisiä jotka eivät halua lapsia.

Itsekin olin sitä mieltä yli 23 vuotta. En pitänyt lapsista yhtään ja välttelin paikkoja joissa voisi törmätä lapsiin. Teininäkin linnoittauduin omaan huoneeseeni kun siskoni tuli käymään jälkikasvunsa kanssa.

Sitten tapasin ihanan miehen ja halusin heti lapsen. Sepä ei ollutkaan helppo projekti vaan vei vuosia ennenkuin oli nyytti sylissä. Luulin jo jossain vaiheessa että J rankaisee minua kun en aiemmin sietänyt lapsia.

Nyt meillä on 3 lasta ja vaikka he välillä repivät hermoni riekaleiksi ja vievät kaiken aikani niin poiskaan en antaisi :)

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:06"]

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä. Ajattelen, että tietysti ihmiset haluavat eri asioita elämältään, eikä kenenkään ole pakko lapsia hankkia. Itselleni vaan halu tulla äidiksi on ollut niin suuri ja itsestäänselvä asia, etten oikein tajua miten joku voi olla haluamatta sitä. Tiedän tämän olevan oma vajaavaisuuteni.

[/quote]

Mulla taaskin päinvastoin. Koskaan ei ole ollut halua tulla äidiksi, joten on jollain tapaa käsittämätöntä, että niin monilla se halu on, saati sitten, että kyseessä olisi vahva tunne. No en ole mitenkään täysin lapsia vastaan, joten ehkä se halu vielä joskus syttyy minullakin, mutta mitään merkkiä ei ole vielä näkynyt, ja olen kohta 30 v. Mutta siis miksi niin moni haluaa luopua itsenäisyydestään ja olla uudesta ihmisestä vastuussa parikymmentä vuotta? Tuntuu lähinnä valtavalta taakalta.

[/quote]

Sama juttu mulla! Olen nyt kolmenkympin lähestyessä tullut tekemisiin enemmän pikkulasten kanssa, kun lähipiirissä alkaa olla lapsiatehneitä kavereita. Ovathan lapset toki useimmiten mukavia, kiva on heitä tavata. Mutta työmäärä on mielestäni isompi kuin palkinto.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:30"]

Ihmettelen aina näissä vapaaehtoisesti lapsettomissa, että miksi alapeukutatte ja tuomitsette niin voimakkaasti niiden kommentit, jotka nauttivat lapsista? Toivotte itsellenne hyväksyntää, minkä lähes aina saattekin, mutta suhtaudutte tosi aggressiivisesti jos joku sanoo että elämä on ihanaa lapsen kanssa. Miksi?

[/quote]

Alapeukutan lähinnä silloin, kun samassa kommentissa ei suvaita tai haluta ymmärtää sitä, etteivät kaikki tahdo lapsia ja kuvitellaan, että salaa sisimmässään kaikki niitä haluaa ja että lapsettomat jäisivät mukamas paitsi jostain, jota lapsettomat eivät edes halua kokea (isovanhemmuus yms).