Saiko kukaan yhtä kamalaa lahjaa kyn minä...

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 08:47"]

Mistä hemmetistä te löydätte näin urpoja miehiä :D paistinpannua ja yrityslahjaveitsisarjaa, ei jeesus! Miten te voitte olla tuollaisten peräkammarin saamattomien pikkupoikien kanssa yhdessä? Ihan aidosti kysyn? 

[/quote]

No jaa, ehkäpä näissä miehissä on muita hyviä puolia... Omakin aviomieheni on näitä, jotka ei millään keksi mitään ostettavaa. Hän on semmoinen hiljainen, introvertti insinööri, joka ei itsekään kaipaa mitään ihmeellistä, eikä osaa edes mielikuvitella mitä sitten nainen voisi haluta. Minä olen vuosia jos saanut lahjaksi ihan rahaa tililleni siksi... En missään nimessä loukkaannu, enkä loukkaantuisi kattiloisat ja pannuistakaan, ihan sama mitä ne lahjat on tai onko mitään. Pääasia että mies on arjessa ihana, rakastava puoliso ja hyvä isä. Ja sitä hän kyllä on.

Toisin kuin eräät aiemmat seurustelukumppanit, joilla kyllä tuo sosiaalinen puoli, romantiikka ja lahjat on olleet vahvemmilla... Mutta romanttisin oli myös krooninen pettäjä ja täysi mulkku, joten enpä vaihtaisi kyseiseen casanovaan ihanaa arkista insinööriäni kyllä!

Sain itse tehdyn koristeeksi tarkoitetun puuesineen. Toinen nähnyt vaivaa. Kyseessä on harrastelijan luomus.  Hän tuskin ikinä tulee käymään luonani. Esine ei sovi kotiini, henkilö ei ole minulle läheinen. Kiitän ja en mainitse asiasta enää ikinä. Tämä esine ei kotiini jää.

Tuttujen ja Läheisten tulisi ymmärtää, että onnistunut lahja on: A.) Sellaista mitä tietävät henkilön tarvitsevan B.) Jokin asia mikä henkilöllä on, mutta kalliimpi, uudempi, tyylikkäämpi, laadukkaampi. C.) Yhteislahja: (Tarkoitettu lähinnä siihen kun joku täyttää pyöreitä), jotain mitä ei itsellä ole varaa ostaa tai ei raaski. D.) Yllätyslahja: Niitä varten ketkä tuntevat henkilön. Lähinnä ystävien kesken. E.) Jotain mitä menee aina. Kaikista helpoin, tylsin, varmin, mutta harvemmin menee ainakaan pahasti metsään. Alkoholi, Herkutteluruuat, raha, ravintolaillalliset, elokuvaliput jne..

Mä ylipäänsä vaan ahdistun lahjoista. En ole niihin koskaan pettynyt, mutta olen niin huono kellekään mitään keksimään, niin tuntuu pahalta saada itse jotain. Viime jouluna sain angry birds Darth Vaderin (sen kaikkein isoimman), kun olen hulluna kaikkeen Star Wars-roinaan. Itkin silmät päästäni kun itse en ollut mitään hänelle hankkinut, sillä sovittiin ettei osteta lahjoja.

Meillä on miehen kanssa tehty molempien omat lahjalistat, josta voi tilaisuuden tulla valita jotain ja tietää, että on mieleinen, mutta on kuitenkin joka kerta yllätys. Tosi tarkasti vielä ilmaistaan toiveet, esim. Kalevala korun xx-sormus, koko 18 mm. Mulla on esimerkiksi koruja, hierontalahjakortti, astioita, urheilukamppeita, kirjoja. Miehellä hifivehkeitä, vaatteita, kirjoja, työkaluja. Lisäks tiedetään esim. että molemmat tykätään käydä ravintoloissa, elokuvissa, niin niihin voi aina viedä lahjaksi. On toiminut meillä tosi hyvin jo vuosia tämä :)

Suosittelen selkeästi sopimaan lahjanantokäytännöt ja kehittämään itselle sopiva tyyli, niin jää harmistukset ja pettymykset pois.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 18:29"]

Sain mieheltäni sukkia, kuten joka vuosi. Ja ne olivat pari numeroa liian pieniä, kuten joka vuosi. Nyt on onneksi lapsia, niin annan sitten lapsille ne sukat.

[/quote]

Miksi suostut ylipäätään olemaan suhteessa tuollaisen välinpitämättömän paskakasan kanssa?

Tänä vuonna mieheni antoi lahjaksi Sophie the giraffe purulelun (esikoinen syntyy kesällä), josta olin ohimennen sanonut joskus vuosi takaperin, että tuollainen olisi kiva ostaa vauvalle, kun sellainen tulee. Olin yllättynyt, että mies oli muistanut jotain tuollaista. Olin erittäin tyytyväinen lahjaan. Sen lisäksi antoi sitten herkkuja. Viime vuonna antoi Deglingosin possu-unilelun. Lapsi ei silloin ollut vielä edes yrityksessä, mutta vauvakuumetta olin potenut jo pitkään. Silloin olin niin yllättynyt ja onnellinen lahjastani, että paketin avattuani purskahdin itkuun.

Joku varmaan ajattelee, että onpa surkeita lahjoja, kun enhän minä niitä käytä, vaan tuleva lapsemme. Minulle ne kuitenkin kertovat, että mies on kuunnellut ja painanut mieleensä, mitä olen puhunut ja tietää, mikä on minulle tärkeää.

Kaikista käyttöesineistäkin olisin erittäin tyytyväinen. Kasarin ostamisesta olen puhunut varmaan vuoden, mutta aina se unohtuu. Leivontajuttuja, monitoimikonetta yms. ottaisin myös mielelläni lahjaksi. Vaatteita en mielelläni, koska niiden kohdalla on vaikea ostaa toisen mieltymyksiin sopivia. Myös koot vaihtelevat hieman ihan merkin ja mallin mukaan. Korut voisi viskata jorpakkoon, koska en sellaisia käytä. Kosmetiikkaakin käytän niin vähän, että sitäkin turha ostaa. Jos mies jotain sellaisia minulle kuitenkin ostaisi, ottaisin sen söpönä yrityksenä antaa jotain ihanaa. Lähimmilleen voi joskus ollaa äärettömän vaikeaa ostaa osuvaa lahjaa. Erityisesti, jos kyseiseltä ihmiseltä löytyy jo kaikkea hyödyllistä.

49 jatkaa

Itse ostin miehelleni tänä vuonna t-paidan, salmiakkia ja pitkään himoitsemansa tietokonepelin.

Mä sain kasarin lahjaks kanssa ja tarpeeseen tuli. Enkä edes ollut toivonu! :)

Ei voi kuin ihmetellä miten paljon negatiivisia tunteita joulu aiheuttaa niin monelle täällä. Ikävää ettei joulu ollut teille iloinen juhla.

Surullista on myös lukea, kuinka moni elää ikävässä parisuhteessa. Kirjoituksien perusteella valtaosalla palstalaisia on hirviömies kotosalla, joka makoilee sohvalla, ryyppää ja on täysin kykenemätön huomioimaan vaimoaan.

Onko Suomessa todellakin näin paljon onnettomia ihmisiä ja parisuhteita?

Sain joululahjaksi sen että mies istuu nyt pidätettynä. Olikin huijarimies. Koko joulu meni uusiksi. Että älkää valittako vitun kermaperseet.

Sain joululahjaksi sen että mies istuu nyt pidätettynä. Olikin huijarimies. Koko joulu meni uusiksi. Että älkää valittako vitun kermaperseet.

Itse sain kalliin ja pitkään hinkumani mineraalipuuterin, oikean värisenkin vielä. Ja suklaarasian, kynsilakan joka on lempiväriäni sekä juuri sellaisen pipon kuin olisin itsekin voinut ostaa. En antanut itse mitään, enkä ole tuolle miehelle ole koskaan antanut lahjaa vaikka hän minut niihin hukuttaakin. Jos ei näe minua niin postin tai tuttujen kautta. Tietää hyvin mitä haluan, mutta häneltä en niitä lahjoja haluaisi.

Ongelmahan on se, että kyseessä on neljän vuoden takainen vajaan vuoden suhde jonka olen jättänyt taakseni ajat sitte, muuttanut pois toiselle paikkakunnalle ja vaihtanut puhelinnumeroa, mutta stalkkaus jatkuu edelleen, mies kun on toivottaman rakastunut minuun eikä voi kestää elämää ilman minua, vaikka oli nuoruuden typeryyksiä koko suhdekin. Huhhuh, ihan hullu, ajatelkaa nyt, 4 vuotta ja silti vain niitä lahjoja tulee vaikken niitä todellakaan haluaisi. En voi lähettää takaisinkaan kun en tiedä osoitetta, ja ne on tuolla kaapin perällä kaikki pölyttymässä. Hakeutuisi hoitoon ja etenisi elämässään jonnekin, sairasta tämä. Nyt puhelinnumeroni on salainen, koska edellisen sai ongittua jostakin vaikka sekin oli isäni nimissä juuri tuon takia. Alkoi tulla kymmeniä puheluita ja viestejä päivässä, ennätys taisi olla viesteissä 66kpl ja puheluita oli joskus tullut päälle 80 päivän aikana. Oksettavaa, tappaisi itsensä.

En ole ostanut enää vuosiin mitään. Akat on sellaisia tuuliviirejä että ei niiden aivoituksista tiedä. Parempi kuin ei osta mitään, sekin on pienempi loukkaus kuin ostaa väärä lahja.

Yllytän vaimon ostamaan alennusmyynneistä itselleen jotain, samalla rahalla saa silloin enemmän ja kun itse valikoi, niin ei pahoita väärästä lahjasta mieltään.
t. mies

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 18:37"]

kyllä mä olisin ihan tyytyväinen, ei olisi mikään kaapin perälle jäävä lahja. muut keittiövälineet ja sukatkin kelpaisi... :) mä sain mieheltä timanttikaulakorun vaikka sanoin että ostaisi tänä jouluna jotain tarpeellista. ei se lahja ole joulussa tärkeintä ja lahjassakin tärkeämpää on se ajatus. enkä aloittaisi mitään mökötysrumbaa. :)

[/quote]Ei kyllä naisille ostetuissa lahjoissa on pääasia se että se maksaa niin paljon että se on miehelle jonkinlainen uhraus.

t. mies

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 19:25"]

Voi hyvä luoja, kylläpä osaan olla taas entistäkin onnellisempi älykkäästä ja ihanasta miehestäni. Kertaakaan en ole saanut pannuja tai kattiloita...tai edes sukkia ja yöpaitoja, ellei lasketa stay uppeja ja jotain ns. yöpaitoja, joissa on kangasta vähemmän kuin taskuliinassa ;) Me ei olla mitään rikkaita, eli ei ole varaa mihinkään timanttikaulakoruihin, mutta sain ihanaa suihkusaippuaa, kirjan ja suosikkilaulajani levyn. Olen onnellinen lahjoistani ja erityisesti miehestäni! (mies sai multa konjakkipullon ja kirjan)

[/quote]En kehtaisi ostaa pikku pikku yöpukua tai stayuppeja naiselle lahjaksi... nehän olisivat lahjoja MINULLE!

t. mies

Mulle olisi kelvannut kattila.

Sain kyllä ihania lahjoja, mutta ei kattila tai paistinpannu olisi ollut yhtään huonompi.

Antaako miehesi sinulle aina vain yhden lahjan? Ehkäpä otatte tavaksi että annatte 3 lahjaa, joista 1 on joku koru.

Mä muistan omasta lapsuudesta kun mun äiti ei koskaan ollut tyytyväinen isän lahjoihin. En tiedä mitä odotti, mutta tiedän isän yrittäneen parhaansa. Se nyt vaan ei osannut täyttää äidin toiveita.

Mä olen oppinut nimenomaan mun mieheltä lahjojen ostamisen salaisuuden, nimittäin puolison kuuntelemisen! Mies on aina onnistunut lahjoissaan, pistää merkille jos esimerkiksi kaupoilla tai mainoksissa bongaan jotain kivaa tai mainitsen jostain, minkä meinaan ostaa itse (tai ostaisin jos raaskisin).

Tänä jouluna sain lahjaksi pitkään himoitsemani Iittalan Nappula-kynttilänjalat ja ihanat villasukat, mies tietää, että palelen aina ja oli huomannut, että villasukkani olivat ihan rikki.

Huonoissa lahjoissa loukkaa se, että puoliso ei kuuntele eikä selvästikään välitä tutustua vaimoonsa, jotta tietäisi, mistä tämä pitää. Meillä siis mies päinvastoin laittaa merkille asioita minusta ja onnistuu siksi lahjoissaan <3

Sain lahjaksi mieheltä sen, mitä olin hänelle kertonut joululpukilta toivovani, eli erään kirjan. Lisäksi sain firmalta joululahjaksi saadun kalorimittarin, mutta en siitä jaksanut loukkaantua - olen hoikka ja urheilullinen, joten mieheni luultavasti on ajatellut minun innostuvan moisista vekottimista. Ehkä olisin ajatellut toisin, jos olisin kovin ylipainoinen sohvaperuna...

Ap. Yhden lahjan ostaa. Itse annan useampia koska löydän aina lisää kauppareissuilla. Eipä tuo näytä miestä vaivaavan vaan ostaa aina sen yhden "pakollisen". Ehdotan kyllä aina hyvissä ajoin joka vuosi, että ei ostettaisi mitään, mutta mies aina muka haluaa ostaa. Sitten hakee hätäpäissään jotain aatonaattona :(

Ap. Ja just toi ettei puoliso ole kiinnostunut siitä mistä pidän, tai tarvin niin loukkaa. Kattiloita mulla on niin että kaapit pursuaa ja uusin niitä itse, eli taloudesta ei löydy yhtään yli 5 vuotta vanhaa kattilaa tai paistinpannua. Itse en voisi ajatellakkaan ostavani vain "jotain". Käytän aikaa siihen että kierrän ja katselen + mietin mitä mies tarvii ja haluaisi. Mitään perus pikkareita/kalsareita tai sukkia en ikinä osta. Jos niitä ostan niin ne on kalliita luksustuotteita tai muita erikoistuotteita silloin.