Suursuurperheinen vastaa kysymyksiin muutaman tunnin ajan

Hyvää joulua sinnekin! Itse odotan neljättä lasta ja mies on antanut "luvan" viidenteen vielä jos kaikki menee hyvin ja parin vuoden päästä sille vielä tuntuu.

Joten perässä tullaan!

Anna ihmeessä hyviä vinkkejä tulevaan suurperheen arkeen, itseä mietityttää lähinnä pyykkihuolto kun se on inhokkihommaani, ruoanlaitosta taas en rasitu enkä siivouksesta. :)

Pyykeissä on tyhempintä viedä ne viikatut & silitetyt vaatteet kaappeihin?

Meillä oli sam aongelma. ISO kodinhoitohuone oli avuksi. Nykyään jätän sinne siististi hyllyille kunkin omat vaatteet itse kaappeihin kuskattavaksi. Vain kaikkein pieniempien (aj aperheen kaikkein vanhimman) sekä omat vaatteet vien itse.

Sellainen "Taittelulauta" on muuten myös kätevä. Noeputtaa taittelua ja itselle jää hyvä mieli kun vaatteet ovat siistejä ja sileitä ja samankokoisia taiteltuina eli näyttävät kivemmille kaapissakin.

Monesko lapsi toi isoimman muutoksen arkeen?

Ja onko 5+ lapsien kanssa jo helpompaa kuin esim. kolmannen syntyessä? Miksi?

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 07:49"]

Monesko lapsi toi isoimman muutoksen arkeen?

Ja onko 5+ lapsien kanssa jo helpompaa kuin esim. kolmannen syntyessä? Miksi?

[/quote]

En osaa sanoa, monesko olisi se isoin muutos.

Ehkä se olisi lapsenlapsista toinen, mutta se ei johdu sekään syntymäjärjestyksestään, vaan siitä että kyseessä oli aivan erityinen erityislapsi, joka muutti monen perheenjäsenen elämänsuunnitelmia pysyvästi.

Ja kyllä. 5+ lapsen kansa on helpompaa kuin yhden kahden tai kolmen.

Montako lasta ja millaisilla ikäeroilla?

Miksi kirjoitat suurperheinen etkä suurperheellinen?

Ei toi pidä paikkaansa et 5+ kanssa olisi helpompaa, tai no vanhemmille voi olla ku on niin paljon lapsia jotka huolehtii sisaruksistaan. Ei Se lapselle parasta lapsuutta anna kun ei ole vanhemmilla oikeasti aikaa kenellekkään yksin.

Ei toi pidä paikkaansa et 5+ kanssa olisi helpompaa, tai no vanhemmille voi olla ku on niin paljon lapsia jotka huolehtii sisaruksistaan. Ei Se lapselle parasta lapsuutta anna kun ei ole vanhemmilla oikeasti aikaa kenellekkään yksin.

Villi veikkaus, että ap ei ole suurperhettä nähnytkään. "Muutaamn tunnin vastailen tässä kysymyksiin". Joku ihme satuilujuttu taas.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 09:28"]

Miksi kirjoitat suurperheinen etkä suurperheellinen?

[/quote]

Sillä on tainnut jäädä peruskoulukin kesken, kun on pitänyt alkaa tehdä lapsia.

Onko ap:lla siis yli 10 lasta?

Toivottavasti pystyt hoitamaan heitä. Itse asun alueella, jossa on useampi perhe, jossa yli 10 lasta ja valitettavasti nämä perheet eivät ole ihan samoilla linjoilla lasten kasvatuksen kanssa kuin me vähempilapsiset perheet. Suurperheiden lapset liehuu ympäri kyliä yömyöhään, 5-vuotiailla on muutama pienempi sisarus hoidettavana, leikkipuistojen välineitä tuhotaan, koulussa häiriköidään, muita kiusataan, jne, jne.

Todella rasittavaa!

Miten jaat aikasi lasten kesken?

Tämä on mulle sellainen kipupiste. Olen työssäkäyvä kahden lapsen äiti ja poden huonoa omatuntoa siitä, etten voi olla niin paljon lasteni kanssa kuin toivoisin. Mielestäsi yhteisen ajan pitäisi olla muutakin kuin sitä että osallistaa lapsia esim ruoanlaittoon yhdessä yms. Itse pyrin siihen, että kumpikin lapsi saa jakamatonta aikaani ja huomioitani ja tehdään hänen mielenkiintonsa mukaisia juttuja. Myös perheenä tehdään erilaisia juttuja.

Mutta joskus voi olla vaikeaa löytää tälle kaikelle aikaa.

Miten suurperheen äiti on onnistunut tässä?

t. vinkkejä kaipaava

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 09:25"]

Montako lasta ja millaisilla ikäeroilla?

[/quote]

9 lasta, joista vanhin oli 22 nuorimman syntyessä eli ikäerot vaihtelevat 14 kk:n ja 8 vuoden välillä.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 09:28"]

Miksi kirjoitat suurperheinen etkä suurperheellinen?

[/quote]

Siksi, koska miellän suurperheeksi perheen jossa on monta lasta.

Meillä perhekokoon vaikuttaa lapsiluvun lisäksi se, että meitä elää neljä sukupolvea osittaisessa yhteistaloudessa.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 09:33"]

Ei toi pidä paikkaansa et 5+ kanssa olisi helpompaa, tai no vanhemmille voi olla ku on niin paljon lapsia jotka huolehtii sisaruksistaan. Ei Se lapselle parasta lapsuutta anna kun ei ole vanhemmilla oikeasti aikaa kenellekkään yksin.

[/quote]

Minulla se on pitänyt paikkansa.

2-3 lasta oli hankalinta, koska kotona ei ollut kylliksi hommaa, jotta olisi viitsinyt itse jäädä kotiäidiksi, mutta toisaalta kotiavun palkkaaminen tuntui "hölmölle". Sittemmin kun lapsiluku kasvoi niin niin niinäkin päivinä kun itse ei ollut kodin ulkopuolella töissä, riitti kotona kylliksi mielekästä tekemistä, ettei pitkästynyt tai turhautunut.

Toisalata kuitenkin tuo on sellainen asia, ettei siinä ole mitään yelispätevää totuutta.

Ihmiset ja heidän toiveensa, unelmansa, kapasiteettinsa, jne. ovat kaikilla erilaisia. Se mikä on yhden toteutunut unelma on toisen painajainen ja vice versa.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 09:36"]

Villi veikkaus, että ap ei ole suurperhettä nähnytkään. "Muutaamn tunnin vastailen tässä kysymyksiin". Joku ihme satuilujuttu taas.

[/quote]

Veikkaat väärin.

Ja minä puolestani pyydän anteeksi, että kysymyksiin vastaaminen jäi kesken.

Siinä vaiheessa, kun lopulta kuulin vauvakammarista ääniä, kävin "kdinappaamassa" nuorimmat lapsenlapset aamupalalle kanssani sillä ajatuksella, että vanhempansa saavat nukkua ja "nukkua" jouluaamuna niin pitkään kuin ikinä tahtovat. Sitten en ehtinytkään kurkkaamaan tänne ennen kuin nyt.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 09:28"]

Miksi kirjoitat suurperheinen etkä suurperheellinen?

[/quote]

Sillä on tainnut jäädä peruskoulukin kesken, kun on pitänyt alkaa tehdä lapsia.

[/quote]

Ei jäänyt peruskoulu kesken.

Ei jäänyt lukiokaan kesken.

Ja yliopistostakin on kaksi loppututkintoa (kolme , jos joku mieltää kandin alemmaksi loppututkinnoksi.)

Jotenkin veikkaan, että sinä taas et ole kovin pitkälle jaksanut tai halunnut kouluttautua...? Usein nimittäin on niin, että mitä matalampi koulutus, sitä enemmän yskinkertaisia stereotyppisiä ennakkoluuloja.

Oletko töissä? Vai koko ajan äitiyslomalla elämässä työssäkäyvien siivellä? Kuinka vanha olet?

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 14:44"]

Onko ap:lla siis yli 10 lasta?

Toivottavasti pystyt hoitamaan heitä. Itse asun alueella, jossa on useampi perhe, jossa yli 10 lasta ja valitettavasti nämä perheet eivät ole ihan samoilla linjoilla lasten kasvatuksen kanssa kuin me vähempilapsiset perheet. Suurperheiden lapset liehuu ympäri kyliä yömyöhään, 5-vuotiailla on muutama pienempi sisarus hoidettavana, leikkipuistojen välineitä tuhotaan, koulussa häiriköidään, muita kiusataan, jne, jne.

Todella rasittavaa!

[/quote]

Noh. Yhdeksästä lapsestani viisi on jo aikuisia ja yksi kuollut eli heitä en hoida muuta kuin erityistapauksessa.

Teinikin asuu viikot opiskelupaikkakunnallaan enkä koe kahden pikkukoululaisen hoitamista mitenkään erityisen rankkana. Tokihan koti on iltapäivät ja illat täynnä lasten kavereita, mutta elettyäni pian 50 vuotta suurperheessä (olen kotoisin 9- lapsisesta perheestä eli meitä oli 5 biolasta ja 4 elämän meille lainaamaa sisarusta) lasten äänet, elämä ja tohina ei häiritse.

Ketään lapsistani ei ole koskaan syytetty kiusajakais enkä osaa kuvitella kenenkään heistä sellaisene pystyvänkään.

Leikkipuistoja täällä maalla ei ole mutta yömyöhäänkin on kieltämättä lomilla saanut riekkua omalla pihalla, kaukana naapureista.

Ja niin saavat tulevaisuudessa lapsenlapsetkin.

En usko sääntöihin sääntöjen vuoksi,rajoittamiseen silkasta rajoittamisen ilosta tms. (toisaalta ne säännöt joita perustellusti on, ovatkin sitten jotakuinkin ehdotttomia) mutta kylläkin empatiaan, rakkauteen, luovuuteen ja hauskanpitoon, niiden kaikkien itsensä vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 20:55"]

Oletko töissä? Vai koko ajan äitiyslomalla elämässä työssäkäyvien siivellä? Kuinka vanha olet?

[/quote]

Kiitos tästä. Olen suurperheen äiti, tosin "vasta" 6 lasta. Ollut koko ajan työelämässä. Mieheni on pitänyt aina ainakin isälle suunnatut perhevapaat, itse olen ollut kotona ensimmäistä äitiyslomaa lukuunottamatta vain vajaita äitiyslomia, kun lasten isä on pitänyt osan vanhempainrahakaudesta. Olen saanut töistä vain kiitosta siitä, että olen käynyt joka välissä töissä. Toisaalta se on "pelastanut" meidän perheen talouden parikin kertaa, kun mies on lomautuksen sijaan voinut jäädä vanhempainvapaalle ja itse olen päässyt alle vkon varoitusajalla töihin. Eikä tuosta nyt niin mahdottoman kauan ole, kun ihan päättäjien taholtakin patisteltiin äitejä kotoa töihin. Vaikka eihän tällaisen sakin kanssa kotonakaan toimettomana olla. Meilllä vanhin on 6v.

Mielestäni lapsiluku on parisuhteen sisäinen asia, se ei kuulu naapurille, ei työkaverille, työnantajalle, terveydenhoitajalle, sosiaalitoimelle tai kenellekään muullekaan siinä mielessä, että kenelläkään olisi oikeus tulla sanomaan, että jollakin on "väärän" kokoinen perhe. Itse en arvostele kenenkään perhekokoa, ja itse asiassa yksi kaikken parhaiten meidän lapsimäärään suhtautunut ihminen on eräs vapaaehtoisesti lapseton. Tosin enpä minäkään udellut, enkä vaatinut perusteluita, kun hän kertoi, ettei halua lapsia. Ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus päättää omasta kehosta ja näin ollen myös lisääntymisestään.

Onnittelen sinua, ap. Lapset on kuitenkin meidän jokaisen tulevaisuus, vaikka paljon on niitä, jotka näkee vain huomiseen, eikä yhtään hetkeä kauemmas. Ja olen melkein kateellinen siitä, että voit antaa lapsellesi ja puolisolleen mahdollisuuuden nukkua ja "nukkua" pitkään aamulla. Mikään ei ole niin ihanaa, kun herätä kaikessa rauhassa oman rakkaan vieressä... varsinkin, jos ei koko ajan tarvi kuunnella pieniä askeleita varmuuden vuoksi.. :)