Lue keskustelun säännöt.
Eskari-ikäistä treenataan kuin ammattilaista....
06.10.2020 |
Ystäväni ja hänen puolisonsa ovat päättäneet tehdä pojastaan nhl-pelaajan. Päätös on kenenkäs muun kuin vanhempien.
Minulla ei ole vielä itselläni lapsia, mutta ymmärrystä lapsista kyllä koska olen vaka-ope. Minua hirvittää ja surettaa tämä pojan elämä. Lapsella on viikossa kahdet lätkätreenit, kahdet jalkapallotreenit, yhdet yleisurheilutreenit, yhdet suunnistustreenit, perheen kanssa uinti kerran viikossa ja lisäksi isän kanssa kaksin treenejä pihalla. Tämän kaiken siis vanhemmat itse ylpeänä kertoivat minulle. Lapsella oli esim sunnuntaina ollut ensin 1,5h lätkätreenit ja sen päälle uinti perheen kanssa ja illalla jalkapallotreenit. Ihan käsittämättömästi liikuntaa pienelle lapselle.
Mitä ajatuksia herättää? Onko teistä normaalia vai hulluutta?
Kommentit (29)
Tennis olisi parempi valinta jos rahaa haluavat. Kiekko tullaan kieltämään kuitenkin lähivuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä provo. Tiedän monia ketkä harrastavat monia lajeja, mutta missään ei ole tuon ikäisille vielä 1,5 tunnin treenejä. Tuon pituiset treenit alkavat vasta myöhemmin.
Ja vanhempien haluilla ja päätöksillä ei ole mitään merkitystä. Loppujen lopuksi lapsi päättää mikä hänestä tulee isona. NHL-pelaajaksi ei tosiaankaan noin vain mennä vaikka harjoittelisi kuinka. Yleensäkin minkään lajin ammattiurheilijaksi ei noin vaan ryhdytä. Monesti vanhemmat tosin saattavat laskea leikkiä että tästä meidän Pentistä leivotaan ammattiurheilijaa. Ei kannata ottaa kaikkea niin vakavasti. Lapsille suositellaan vähintään 2 tuntia liikuntaa per päivä.
Aloittaja tässä.
Yatäväni mies valmentaa poikaansa ja hän valmentaa ensin luistelukoulua ja tämän jälkeen joukkueen treenit. Itseasiassa treenit kestävätkin yhteensä sunnuntaisin 2h. Eli vielä enemmän kuin mainitsin....
Hyvä että muutkin ajattelevat asiasta näin. Omaan korvaani nämä lapsen harrastukset kuulostavat lähinnä vanhempien kunnia-asialta, kuin oman rakkaan lapsen hyvinvoinnin ylläpitämiseltä...
No mutta tuohan on eri asia. Tuossa on yhdistetty kahdet treenit. Mutta en olisi huolestunut jos lapsi ei kieltäydy treenaamasta. Oma lapseni olisi pelannut ja edelleenkin vaan pelaisi ja pelaisi. Rakastaa pelata jalkapalloa, sählyä jne. ja todellakin pelaisi vaikka kuinka paljon. Pelaa niin joukkueessa kuin myös kavereiden kanssa pihalla. Sitten olisin huolissani jos lapselle tulee vaikeuksia lähteä treeneihin ja ei halua enää treenata ja vanhemmat siihen pakottavat. Sitten on tosi huono juttu.
Voi olla, että viimeistään murkkuiässä tulee vastareaktio: nuori lyö pillit pussiin ja lähtee kavereiden kanssa kartsalle. Siinä sitten mamma ja pappa istuvat huuli pyöreänä, kun "mehän vain tehtiin kaikkemme, että lapsi kehittyisi ja menestyisi hyvin". Lapsiparanhan piti täyttää vanhempiensa toteutumattomat haaveet.
Kukaan ei saa lapsestaan NHL-tähteä kouluttamalla. Sen sijaan on kyllä paljon mahdollista, että onnistuu sössimään välit omaan lapseensa.
Riippuu varmaan paljon millaisia ne treenit on. Meillä eskari harrasti kolmesti-neljästi viikossa. Lajitreenit oli pitkälti hippaleikkejä, fyysisesti kevyempiä tekniikkaharjoituksia ja enempi sellaista ohjattua leikkiä ja muksut tutustui hyvin ja koki lähinnä käyvänsä leikkimässä kavereiden kanssa. Uintiharkat kerran viikkoon oli fyysisesti rankin. Käytiin perheen kanssa "treenaamassa" lisäksi, mitä sisällöltään voisi kuvata retkiksi kun liikkuva lapsi kirmaa pitkin metsiä odotellen perässä laahustavia vanhempia, pelailua yhdessä tai uimahallissa sukeltelua ja leikkimistä.
Kyllä ulkopuoliset piti meidän touhua varmasti hulluna ja ehkei olisi pitänyt siihen vitsailuun lähteä mukaan, "nuorena se on aloitettava jne" . Mikä muille on "treenit", on meille tapa viettää aikaa yhdessä. Paljon on siitä kiinni millaisia ne harkat on ja ymmärtääkö valmentajat mitä ikätasoinen lasta kehittävä eikä kuluttava, leikinomainen ohjaus tarkoittaa.
Lapsi kilpaili ja kilpailee edelleen päälajissaan, mutta toisin kuin aikuisten kesken vitseissä lentää, niin enemmin en haluaisi lapsen edes yrittävän huipulle. Vaan liikunnallisen elämäntavan ja rakkauden ulkoiluun, muistoja yhdessä perheen ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hurjalta. Oma eskari-ikäiseni käy kerran viikossa liikuntaleikkikoulussa ja se riittää. Perheen kesken sitten voidaan käydä uimassa, pyöräilemässä tai kävelemässä. Tuon ikäinen on vielä lapsi, joka leikkii. Ei pidä kasvattaa liian aikaisin suorittavaa aikuista. Jos poikani haluaisi, voisi hän harrastaa muutakin. Ei vain ole tullut sellaista halua tiettyä lajia kohtaan ainakaan vielä. Kehottaisin kysymään lapselta mitä hän haluaa.
Muutenkin se NHL:n palvominen kannattaisi vanhempien lopettaa. Se että isosta rahasta luistelee parhaat vuotensa mustan lätkän perässä ei välttämättä ole elämän täyttymys, vaikka taloudellisesti onkin hyvä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tuo on kummallista toimintaa, muualla maailmassa normaalia.
Jos harrastukset aloitetaan nuorina ja niihin satsataan kunnolla niin lapsesta voi kasvaa alan huippu. Muuten vain vitosdivarin penkinlämmittäjä ja yhteishengen luoja.
Itse asiassa tutkimusten mukaan nämä nuorena tehotreenauksen aloittaneet nousevat harvemmin huipulle kuin teini-iässä panostuksen aloittavat. Pienenä aloittavat usein lopettavat juuri teini-iässä kun ovat jo "saavuttaneet kaiken" ja haluaa tehdä muutakin kuin urheilla.
Aika hurja määrä yhdelle päivälle. Muuten kuudet treenit viikossa ei välttämättä ole liikaa, jos on esiopetuksessa vain se esiopetusajan (4h) eikä enempää.
Jos on enemmänkin hoidossa, niin tosi hurjalta kuulostaa. Oma eskarilainen on 8-9 tunnin hoitopäivästä niin uupunut, ettei aina jaksa enää edes omalle pihalle lähteä. Ja erittäin liikunnallinen on hänkin.