Syy miksi jätit rakastamasi miehen

Vaikeaa, mutta olin ehdoton ensirakkaudelleni ja jätin koska petti

Elämäni vaikein päätös, suhde kaatui lapsihaaveisiin. Hän halusi ison perheen, minä en ainuttakaan lasta. Piti vapauttaa perustamaan perhe jonkun muun kanssa. Nyt on jo viiden lapsen isä, eli tosiaankin halusi ison perheen...

Harkitsen parhaillaan rakastamani miehen jättämistä syynä se, että hän ei rakastunut minuun.

Jätin sairaalloisen mustasukkaisuuden vuoksi. Väkivaltainen ei ollut, mutta jatkuva epäileminen riitti tuhoamaan suhteen. Rakastan häntä edelleen, vaikka rakastan myös nykyistä miestäni.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni vaikein päätös, suhde kaatui lapsihaaveisiin. Hän halusi ison perheen, minä en ainuttakaan lasta. Piti vapauttaa perustamaan perhe jonkun muun kanssa. Nyt on jo viiden lapsen isä, eli tosiaankin halusi ison perheen...

Meillä toisin päin sama tilanne, mies ei halunnut lapsia.

Sittemmin on kyllä saanut kaksi lasta, kahdelle eri naiselle. :/

Seksihalut eivät kohdanneet. Tarvitsin enemmän kuin mitä sain. Uuden miehen valitsin sen perusteella, että ollaan fyysisesti yhteensopivat, romanttista rakkautta ei ole samassa määrin, mutta toimii paremmin näin.

Erilaiset elämänkatsomukset

En ollut rakastunut kumpaankaan ex-avomieheeni. Yritin kyllä. 

Petti mua kaikkien muiden naisten kanssa. Rakastan sitä vieläkin, enkä ole päässyt hänestä yli, vaikka erosta on jo 10 vuotta aikaa. Ketään muuta ei hänen jälkeen ole ollut. Eikä tule.

Vaikeaa oli.

Halusimme niin eri asioita. Hän halusi omakotitalon maalta, lapsia ja kotiäidin niitä hoivaamaan (oli kyllä myös "minun rahat on myös sinun rahoja eli meidän rahoja", että ei tässä mielessä mikään tekopyhä tapaus). Hän ei välittänyt matkustelusta ja oli perinteisen konservatiivinen hetero.

Itse taas halusin elää kaupunkielämää, luoda omaa uraa, pitää omat rahat sekä matkustella vapaana, olen aina tiennyt että perhe-elämä ei ole minua varten. Lisäksi vielä olen seksuaalisesti kokeilunhaluinen ja vapaamielinen bi-seksuaali.

Rakastimme kumpikin toisiamme aidosti, ja hän yritti kompromissia jossa ensin elettäisiin minun unelmaelämääni tovi, jonka jälkeen sitten asettuisin hänen unelmaelämäänsä. En kyennyt. Hän oli jo hyvää vauhtia katkeroitumassa kun en voinut luvata muuttaa maalle edes "parin vuoden päästä" enkä voinut sanoa edes voivani harkita lapsia "sitten joskus".

Oli elämäni vaikein päätös päästää irti. Mutta se oli myös oikea.

Mieheni teki lapsen toisen naisen kanssa.

Mieheltäni loppui rahat.

Oli ilmeistä, ettei hän rakastanut minua. Mitä sitä siinä kuihtumaan. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni vaikein päätös, suhde kaatui lapsihaaveisiin. Hän halusi ison perheen, minä en ainuttakaan lasta. Piti vapauttaa perustamaan perhe jonkun muun kanssa. Nyt on jo viiden lapsen isä, eli tosiaankin halusi ison perheen...

Meillä toisin päin sama tilanne, mies ei halunnut lapsia.

Sittemmin on kyllä saanut kaksi lasta, kahdelle eri naiselle. :/

Todennäköisesti vahinkoja. Tuskin halusi niitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa oli.

Halusimme niin eri asioita. Hän halusi omakotitalon maalta, lapsia ja kotiäidin niitä hoivaamaan (oli kyllä myös "minun rahat on myös sinun rahoja eli meidän rahoja", että ei tässä mielessä mikään tekopyhä tapaus). Hän ei välittänyt matkustelusta ja oli perinteisen konservatiivinen hetero.

Itse taas halusin elää kaupunkielämää, luoda omaa uraa, pitää omat rahat sekä matkustella vapaana, olen aina tiennyt että perhe-elämä ei ole minua varten. Lisäksi vielä olen seksuaalisesti kokeilunhaluinen ja vapaamielinen bi-seksuaali.

Rakastimme kumpikin toisiamme aidosti, ja hän yritti kompromissia jossa ensin elettäisiin minun unelmaelämääni tovi, jonka jälkeen sitten asettuisin hänen unelmaelämäänsä. En kyennyt. Hän oli jo hyvää vauhtia katkeroitumassa kun en voinut luvata muuttaa maalle edes "parin vuoden päästä" enkä voinut sanoa edes voivani harkita lapsia "sitten joskus".

Oli elämäni vaikein päätös päästää irti. Mutta se oli myös oikea.

Paha tilanne. Kumpikin oli vähän itsekäs. Olisitteko voineet asua puoli vuotta maalla ja puoli vuotta ulkomailla?

Minulle selvisi että mies onkin edelleen naimisissa vaikka minulle väitti ihan muuta. Oli siis valehdellut minulle koko seurustelun ajan.

Olin liian vanha hänelle ja halusin, että hän saa useita lapsia jonkun nuoren naisen kanssa. Itsekin olisin kyllä vielä saanut hoidoilla biologisen lapsen, mutta en halunnut, että hän joutuu mukaan siihen rumbaan. Olen nyt kuitenkin raskaana, mutta mitään takuita lapsesta ei vielä ole.

Mies oli kuin miesversio minusta. Kaikki elämänkatsomuksen sun muut meni täydellisesti yhteen. Paitsi mies oli kuin perästä vedettävä pulkka, täysin aloitekyvytön kaiken suhteen. Jos halusin hellyyttä niin piti mennä kiehnäämään. Kyllähän se itsetuntoa syö kun toinen osoittaa kiinnostuksen merkkejä pelkästään "pakosta". Ero oli kyllä sydäntäsärkevä, mutta olisi ollut raastavampaa elää siinä jatkuvassa epätietoisuudessa pitääkö toinen oikeasti.

Mies oli läski. Olin tehnyt selväksi, etten seurustele loppuelämääni läskin kanssa. Hän ei onnistunut laihtumaan, vaan vetosi työstressiin ja muihin höpöhöpötekosyihin.

Vierailija kirjoitti:

Mieheltäni loppui rahat.

Yksi rehellinenkin nainen joukossa.