Syy miksi jätit rakastamasi miehen

Vierailija kirjoitti:

Elämäni vaikein päätös, suhde kaatui lapsihaaveisiin. Hän halusi ison perheen, minä en ainuttakaan lasta. Piti vapauttaa perustamaan perhe jonkun muun kanssa. Nyt on jo viiden lapsen isä, eli tosiaankin halusi ison perheen...

Minulla oli tämä sama syy. Vaikealta ja kamalalta tuntui, mutta oli oikea päätös. Hän olisi katkeroitunut jos olisimme jatkaneet suhdetta ja hän olisi jäänyt lapsettomaksi. 12 vuotta olimme yhdessä.

Toistakin miestä rakastin, mutta jätin hänet koska suhde ei toiminut. Ristiriitoja ei kyetty selvittämään, koska miehellä oli liian heikko itseluottamus myöntää omaa osuuttaan, ja hän syytti järjestelmällisesti kaikesta minua. Todellisuudessa suurin osa ristiriidoista johtui siitä, että hän ei kyennyt yhtään luottamaan minuun. Epäilykset kasvoivat suhteettomiin mittasuhteisiin ja niiden selvittely söi lopulta lähes kaiken yhteisen aikamme, vaikka en tehnyt mitään mikä olisi antanut todellista aihetta epäillä minua. Jo selvitetytkin asiat nousivat aina vain uudestaan esiin, ja mies alkoi myös kostaa minulle "tekemiäni" vääryyksiä.. Meno oli aivan hullua ja minunkin mielenterveyteni kärsi tuossa suhteessa pahasti. Tämäkin ero silti harmitti vietävästi, koska jos mies olisi saanut tämän asian kuntoon edes riittävässä määrin, hän olisi ollut elämäni rakkaus. Annoin niin kauan aikaa kuin pystyin, kaksi vuotta, mutta kun sinä aikana tilanne muuttui vain huonommaksi niin totesin että en voi enää jatkaa. :/

Ikäeron vuoksi ulkoapäin tuli paljon arvostelua mikä loi painetta vaikka en olisi halunnut antaa sen vaikuttaa. Mieheen se myös vaikutti jossain määrin eikä hän siitä syystä pystynyt ottamaan minua elämäänsä kaikilla osa-alueilla vaan jäin vieraaksi sukulaisilleen, jopa vanhemmilleen. Muuten kyllä vietti paljon aikaa kanssani ja minun luona. Asia paisui pikkuhiljaa ja lopulta tuntui, että puhumiset oli puhuttu, oli pakko lopettaa suhde.

Oltiin muutama kuukausi erillään ja kaipasin häntä koko sen ajan. Lopulta tavattiin uudestaan ja päätin pyytää häntä treffeille johon hän yllätyksekseni suostuikin heti ja kävi ilmi, että ei hän ollut pystynyt minusta irrottamaan eikä aloittamaan uutta suhdetta tai tapailua. Nyt ollaankin oltu vuosia yhdessä ja hyvin menee edelleen.

Mies lihoi, lompakko laihtui.

Vierailija kirjoitti:

Mies lihoi, lompakko laihtui.

Ul i on tänään tosi aktiivinen vastailemaan. No, ho mot ovat tuollaisia.

Miehellä oli vaimo ja vaimo raskaana. Minä miehen työkaveri ja myös raskaana. Luovuin lapsesta ja työpaikasta. Muutin pois Suomesta töihin toiseen maahan. Rakastuin työkaveriini firman ilmasen viinan bileissä eräänä perjantaina. Kaikki oli ohi 8-9 vuodessa.

Olimme kuin luodut toisillemme. Aika ja paikka vain olivat väärät. Vaihdoin työpaikkaa.

Poikaystäväni alkoi käyttää huumeita parikymppisenä viihdekäytön merkeissä. Tätä nykyä narkomaani mutta kykenee kyllä hoitamaan työnsä useimmiten. Ollut katkaisuhoidossa useamman kerran muttei ole vielä onnistunut pääsemään kokonaan irti. 

Mies ei tiennyt haluaako olla minun kanssani vai ei. Tein sitten päätöksen itse.

Alkoi hajottaa se on-off-on-off-on-off suhde liikaa.

Mies pahoinpiteli minua humalapäissään ja seuraavana aamuna hänellä ei ollut mitään muistikuvia. Jätin tämän sairaan kuvotuksen kun tajusin että tuhlaan elämäni parhaimmat vuodet alkoholistiin.

Mies oli alkoholisti. Rakastin edelleen, mutta en jaksanut enää. 

Alkoholismi. Oli vaikeaa, mutta ainut.päätös.

Mies kaljuuntui ja vaihtoi työn huonompipalkkaiseen stressin takia. Ja minähän en elintasosta tingi.

Viina vei miestä. Lisäksi oli mielenterveysongelmia. Ero rakastamastani miehestä oli elämäni vaikein päätös. Silti kannatti. Oma pää ei olisi enää sitä menoa kestänyt. Rakastin miestä vielä pitkään eromme jälkeenkin. Aika onneksi parantaa haavat.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli kuin miesversio minusta. Kaikki elämänkatsomuksen sun muut meni täydellisesti yhteen. Paitsi mies oli kuin perästä vedettävä pulkka, täysin aloitekyvytön kaiken suhteen. Jos halusin hellyyttä niin piti mennä kiehnäämään. Kyllähän se itsetuntoa syö kun toinen osoittaa kiinnostuksen merkkejä pelkästään "pakosta". Ero oli kyllä sydäntäsärkevä, mutta olisi ollut raastavampaa elää siinä jatkuvassa epätietoisuudessa pitääkö toinen oikeasti.

Minun tarinani oli hyvin samanlainen. Yritin puhua miehelle siitä, miten meistä oli tullut lähinnä kavereita, mutta hän ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Yksi viimeisistä niiteistä oli se, kun jouduin kerjäämään lohdutushalausta kerrottuani miehelle isäni sairastuneen vakavasti. Erottuani koen itseni paljon vähemmän yksinäiseksi.

Alkoholisti. Viina aina nro 1. Hän myös petti minua loppuaikoina. Halusi lapsen kanssani. Luojan kiitos en tehnyt. Ei kestänyt itsenäisyyttäni ja päättäväisyyttäni. Ero oli vaikea paikka, rakastin häntä todella paljon. Nyt monta vuotta on kulunut ja ole onnellinen, etten jäänyt tuohon suhteeseen. Viina kuulema virtaa vieläkin... ei käy kateeksi uutta vaimoketta ja lapsia joita on siittänyt.

Hänen vaimo (!) ja kusetus 6-0

En varsinaisesti jättänyt, mutta hyväksyin sen tosiasian, että mies ei kykene rakastamaan minua ja/tai muodostamaan normaalia suhdetta kanssani. Eli annoin periksi enkä yrittänyt enää pitää suhdetta kasassa. Meno oli kylmää-kuumaa -aaltoilua ja rikkoi minua pahasti. Rakastin häntä ja koin että kyse oli sielunkumppanista, tai ainakin niin lähellä sitä kuin kukaan voi minulle olla.

Mies oli päihde- ja peliriippuvainen. Rahat aina loppu, eli ei voinut koskaan käydä esim. missään mäkkäriä hienommassa paikassa syömässä, mutta kuitenkin aina jostain löytyi rahaa päihteisiin ja rahapeleihin.

Täys kylän koira.