Kuvaile elämääsi niin, että se kuulostaa mahdollisimman hohdokkaalta

Ap:n selonteko oli just hauska! :D

Olen hoikka, kaunis nuori nainen, jolla on asunto puolisonsa kanssa Turun ydinkeskustassa paraatipaikalla. Kotini on suuri, ja sieltä löytyy parkettilattia, pylväs olohuoneesta, parveke sekä kaksi vaatehuonetta ja ihana keittiö sekä oma työhuone. Minulla on lyhyt työmatka, jonka taitan jalan joka aamu sekä iltapäivä. Työskentelen paikassa, jossa aloitin jo viisi vuotta sitten, ja juuri pari kuukautta takaperin sain ylennyksen ja vastuualuueni kasvoi. Haen opiskelemaan. Olen aloitteleva kirjailija, ja minulle on sanottu että olen lahjakas julkaisuun asti ja täynnä potentiaalia sillä saralla. 

Isäni oli insinööri ja äiti opiskeli opettajaksi ennen kuin synnyin. Kasvoin taiteilijaperheessä ja lähipiiriimme kuului kirjailijoita, taidemaalareita ja runoilijoita. Opiskelin myös itse taidealaa taidepiireissä.

Ja sitten se karvas totuus: olen turvonnut joka puolelta muutaman kuukauden aikana, että näytän ihan kuin olisin kolmannella kuulla raskaana. Näytän kauniilta humalaiselle äidilleni, mutta tavallisesti en jaksa vaivautua kasvojeni tai habitukseni eteen sillä elän niin rutiinilla jossa vain tehdään kaikki pakollinen. Kotini sijaitsee tosiaan keskustassa, mutta tähän on tehty ennen muuttoani häthätään remontti, että jopa itse tekisin sen paremmin: parkettilattia on jäljitelmää, johon tulee kupruja vedestä tai osumasta lattiaan sekä joku on maalannut pokkana valkoisella maalilla tapettien päälle joka myös on aiheuttanut kupruja paikka paikoin. Olohuoneen pylväs on saanut kolhuja ja sekin on saanut osansa maalaustalkoista, joten ajattelin joku kaunis kerta piipahtaa biltemaan ja ostaa santapaperia ja valkoista mattaspraymaalia korjatakseni ne. Lisäksi kämpän ylläpito kaikkine kustannuksineen imee valtaosan palkastani, jolloin lähiseudun palveluihin ei jää varaa. 

Toimeenkuvaani työpaikallani muutettiin, koska alkuperäinen työni lakkautettiin. Vaikka vastuu ja tehtävät ovat kasvaneet ja muuttaneet muotoaan, tunteja ei lisätty eikä palkkaa nostettu. Hain opiskelemaan, mutta surkein tuloksin surkeilla tuloksilla enkä päässyt, ja viettelen tavallaan välivuotta ennen kuin kokeilen uudelleen keväällä korkeakouluun. En ole aloitteleva kirjailija, mutta joidenkin suitsutus kyvyistäni punastuttaa noloudesta; en ole julkaissut kuin kaksi novellia jossain Reginassa kolme vuotta sitten ja muut tuotokset ovat jääneet pöytälaatikkoon.

Kädestä suuhun ja suu käteen.

Isäni alkoholisoitui ja sen myötä hänen liiketoimintansa lakkasivat ja perheen toimeentulo muuttui huonommaksi. Äiti lopetti opiskelut ja lähti töihin että eläisimme jollakin. Perheen lähipiiri on ollut monenkirjava, ja monet näistä taiteilijapersoonista ovat olleet tuotteliaita, mutta todella omituisia eivätkä osanneet olla lasten kanssa. 

Tämä on ihan mainio ketju! Te naiset osoitatte sillä mielestäni erästä tärkeää luonteenpiirrettä: itselle nauramisen taitoa.Sillä totuushan on, että kenenkään elämä ei ole täydellistä. Vähiten niiden, jotka kulissia pitävät pystyssä.

Olen luonnonkaunis, elämänviisautta kantava nainen parhaassa iässään.

Rakastajani hemmottelee minua koruilla, suklaalla ja muilla ihanilla lahjoilla ja seksi hänen kanssaan on parasta ikinä. 

Kaksi lastani ovat kauniita ja älykkäitä ja toipuneet loistavasti siitä, että erosimme isänsä kanssa vuosia sitten. Välit eksään ovat sivistyneet, voisi jopa sanoa että erosimme ystävinä.

Niin... luonnonkaunis, koska hirveästi ei ole varaa kohentaa ulkomuotoa edes kampaajalla. Parhaassa iässäni, koska muutakaan ei ole tarjolla.

Uusi miesystävä on kyllä ihana, tosin lahjat tulee sen huonosta omastatunnosta koska on työkomennuksella ulkomailla ja mitä siihen seksiin tulee... Joo, hyvää on, mutta tänään pitikin sitten hakea antibiootteja virtsatietulehdukseen.

Lapset ovat eron jälkeen todellakin voineet paremmin, kun päästiin kaikki juoposta eroon. Koulutodistuksen numerot ovat huikeita verrattuna siihen aikaan, kun jokainen yritti vaan löytää piilon missä olisi saanut olla rauhassa alkoholistin jaarittelulta.

Ja välit eksään ovat sivistyneet just niin kauan, kun ei tarvitse olla tekemisissä. Tappelemaan en enää sen kanssa rupea, jos joku on kokeillut riitelemistä alkoholistin kanssa niin tietää sen tasan turhaksi. Sieltä sitä elämänviisauttakin voi ammentaa: että jos et pysty pelastamaan kaikkia, pelasta edes itsesi (ja lapset)

Koti on joo kalustettu antiikilla - eli eron jälkeen sain kaiken lähipiiristä keräyksellä. Ihana koti ja luojan kiitos rikkaita ystäviä on sen verran, että saattoi valita yhteensopivimmat kalusteet.

Olen todella kaunis,lähes 30v nainen vilkkaalta kaupunkialueelta. Minulla kaksi lasta ja olen YH omasta tahdostani koska mies oli aina töissä. Olemme lasten isän kanssa hyvissä väleissä. Asuntoni on modernisti sisustettu ja kaikki itse hankittua. Toimin yrittäjänä ja päivät työskentelen kotona. Iltaisin touhuan lasten kanssa kaikkea kivaa ja vapaa vkl siemailen lasin viiniä ja kuuntelen klassista musiikkia. Tupakkaa poltan vain lasillisen jälkeen. Pukeudun muodikkaasti ja käyn joka viikko vaate ostoksilla hienoimmissa liikkeissä.

TOTUUS:

Olen joo YH mutta sen takia kun lasten isä paha juoppo joka pelasi kaikki rahamme. Vaatteeni ostan kirppikseltä ja poltan 10 tupakkaa päivässä. Olen joo hoikka mutta lauta. Kaunis kuitenkin pitä sinänsä  paikkansa että huomiota saan ihan kauppareissulla lähi valintatalossa (heh heh).Otan alkoholia joka toinen vkl aika reippaasti,biletän ja pidän hauskaa siis 2 krt/kk. Kämppä on isustettu "pakko ostaa kun noin halpaa" - meiningillä ja sen kyllä huomaa. Yrittäjänä myös toimin mutta olen koko ajan töissä,en useinkaan ehdi lasten kanssa mitään tekemään.Vaatteeni ostan kirppikseltä ja siellä käyn joka viikko...

No ei tämä nyt niin paha tilanne ole mutta silti vituttaa välillä.Mulla muuten hyvin asiat kun itse voin elättää lapseni, enkä tarvitse tukia yhteiskunnalta,muuta kuin elatusmaksut ja lapsilisät.

Olen 34 vuotias nainen jolla 3 kaunista lasta, onnellinen avioliitto ja rahaa sekä omaisuutta. Teen töitä kotona ja minulla on aikaa harrastaa paljon, siksipä olenkin lihaksikas ja hyväkuntoinen. Mummo auttaa paljon lastenhoidossa.

Totuus: kolmesta lapsesta yhdessä on AD/HD ja toista lasta tutkitaan koska on "jotain" vikaa. Avioliitto on onnellinen mutta intohimoton. Rahaa on ja ei ole, yleensä ei. Kotona tekemäni työ on maataloutta ja velkaa on niskassa naurettava määrä. Harrastamiseni on pakonomaista ja kärsin lievästä syömishäiriöstä sekä olen aina dietillä. Myös paljon auttava mummo on kuin 4:s lapsi, käsrii pienestä aivovauriosta ja sen apu on pientä mutta toki senkin arvokkampaa.

Olen hoikka kaunis parikymppinen 3-vuotiaan tytön äiti. Teen myyntihommia ja mieheni on rikas ja ostaa minulle paljon lahjoja. Asumme kaupungin parhaimmalla alueella rivitalokolmiossa. Minulla on ihanat hiukset ja osaan pukeutua tosi tyylikkäästi jne jne.

Totuus: Teen myyntihommia (olen puhelinmyyjä, teen sitä sen takia jottai saisin ammatin oppisopimuksella)

Mieheni on rikas ja ostaa paljon lahjoja (mies on töissä koko ajan, suuttuu joka asiasta, varmaan pettääkin ja vaatii seksiä vaikka olisin kipeä. Lahjoja saan koska miehen kollegatkin ostelevat koko ajan vaimoilleen ja tyttöystävilleen lahjoja.)

Olen hoikka ja kaunis.(Olen kaikesta huolimatta todella epävarma itsestäni. En voi mennä edes lähikauppaan ellen ole laittautunut viimesen päälle. Joinain aamuina jätän menemättä töihin, jos hiukset eivät asetu tms. Muuten en vain voi mennä ulos. Mietin koko ajan miltä näytän ja mitä muut minusta ajattelevat. Tiedän että tämä on sairasta, mutta en voi sille mitään.)

Ja 40/41 jatkaa: Asumme kaupungin parhaimmalla alueella, mutta vihaan asuntoamme, koska kokonaan miehen sisustama, en tunne kodikseni ja naapurit on karseita ja ilkeitä.

Asun hyvällä paikalla isossa uudehkossa kivitalossa, uima-allas pihalla ja lähin rantakin parin kilometrin päässä. 2 autoa pihassa, matkustellaan kaikki lomat ulkomailla. Mustikat ja sienet poimin omasta pihasta, päärynät ja omenat samoin. Helsingin keskustaan 30km kotipihalta. 4 ihanaa menestynyttä lasta, upea rakastava aviomies ja intohimoinen parisuhde vielä näin lähes 20v jälkeenkin. Hyvä työ kummallakin. Olen vielä ikäisekseni viehättävä ja normipainoinen.

Totuus - no kaikki em on totta - tosin talosta on vielä 1/3 velkaa ja sen maksu on nyt tiukkaa kun olen joutunut kroonisen sairauden vuoksi vähentämään 40% työntekoa. Vieläkin maksellaan viimekesän matkaa kun tuo töiden vähentäminen tuli vähän yllättäin. Autot on liisattuja. Omenoita tuli tasan 1 ja päärynöitä ei tänävuonna yhtään, sieniäkin vain kourallinen (naapurin puolelta;D)

Työpaikat on hyvät mutta kumpikaan ei enää nauti työstään, sitä tehdään vain palkan takia.

No pakko kirjoittaa... :)

Synnyin toivottuna lapsena kun vanhempani olivat olleet 7 vuotta naimisissa ja siitä kolmen vuoden päästä syntyi pikkuveljeni. Asuimme hyvällä alueella jossa oli rauhallista mutta palvelut silti lähellä. Kauppa ja tarha löytyivät ilman yhtään autotien ylitystä ja linja-autotkin kulkivat säännöllisesti. Meillä oli hyvin läheiset välit vanhempiimme. Jonkin ajan päästä muutimme lähemmäs koulua suureen omakotitaloon. Selvitin peruskoulun melko hyvillä arvosanoilla ja pääsin opiskelemaan haaveammattiini. Heti opiskelujen päätteeksi sain vakityöpaikan ja muutin poikaystävän kanssa yhteen. Nyt asun mieheni kanssa omassa kokonaanmaksetussa omakotitalossa mukavalla alueella palvelujen lähellä ja meillä on 3 tervettä lasta ja kissa. Löytyy myös Volvo, Mersu ja moottoripyörä. Suklaasilmäistä pitkää miestäni on kehuttu erotiikkaa tihkuvaksi ja hyvännäköiseksi. Myös tanssiseuraa on ollut tyrkyllä. Olen edelleen ammatissa jota en vaihtaisi mihinkään, eli viihdyn työssäni hyvin ja työkaveritkin ovat mukavia. Välit appivanhempiini ovat hyvät.

Totuus:

Äitini oli kykenemätön huolehtimaan edellisestä lapsestaan (edellisen miehen kanssa tehty) ja lapsi asui isällään/koulukodissa. Synnyin silti toivottuna mutta pikkuveljeni oli kierukkalapsi. Asuinalue oli kyllä hyvä silloin 80-luvulla (nykyään jo ihan muuta, rauhaton meininki). Linja-autot kulkivat säännöllisesti tunnin (tai yli) välein. Läheiset välit vanhempiin... epäilemättä jos asuu neljästään (+iso koira) kaksiossa. Muutimme isompaan taloon kun olin 14v ja talo oli (on edelleen) surkeassa kunnossa. Olihan päästötodistukseni keskiarvo huima 8,1 kun olin ensin kerrannut 9-luokan. Pääsin opiskelemaan amikseen ja niin pääsi moni muukin sille linjalle, liekö ketään hakijaa edes karsittu... Sitten sain vakipaikan matalapalkka-alalta mutta sitä kesti vain 2 vuotta ja jäin työttömäksi. Sen jälkeen olen tehnyt vain osa-aikapätkiä siellätäällä. Erokin tuli nopeasti ja elin vodkanhuuruista epäsäännöllistä elämää. Löysin miehen, ostimme talon lainarahalla ja teimme hoidoilla lapsen. Taas tuli ero (kun itse jäin vieraista kiinni) ja talosta jäi paljon maksettavaa homeineen kaikkineen. Muutin pieneen yksiöön vuoroviikkopojan kanssa. Sitten halusin pojalle sisaruksen ja nakitin fuckbuddyni siittiönluovuttajaksi hänen tietämättään. Tulin raskaaksi ja muutimme yhteen. Talo on siis avo(!)mieheni ja vihaan tätä v*tun p*skaloukkoa p*rseeni pohjasta. Tämä on pieni kuin peräreikiö. Sitten pamahdin vahingossa paksuksi ja avokki sai hirveän raivarin kun en voinut tehdä aborttia. Sitä soppaa lusikoin edelleen vaikka kuopus on jo 2v. Meillä on omat rahat, eli avokilla on mutta minulla ei ja saan kuitenkin ihan itse huolehtia 700e nettopalkallani vanhasta asuntolainasta, lasten hankinnoista, puolesta ruoka- ja asumiskuluista (sisältäen megalomaanisen sähkölaskunpuolikkaan harvan tönön lämmityksestä). Lapset tosin ovat terveitä ja meillä on lyijykuurilta pelastettu kissa. Löytyy 17v vanha Volvo ja 11v vanha Mersu. Motskarikin on halpa (arvo lasketaan vain satasissa) karvahattumallin kevytmoottoripyörä. Avokillani on ruskeat silmät ja hän on pitkä (yli 1,90m. minä olen vain reilu puolitoistametrinen...). Ja häntä on kehuttu erotiikkaa tihkuvaksi ja hyvännäköiseksi. Tosin 20kg pudotus ei tekisi pahaa tuolle isäänikin harmaammalle lähes kaljulle rantapallopötsiselle keski-iän ylittäneelle noitujamylvijälle. Kerran tuli lähiöräkälässä yksi pubiruusu hakemaan äijää tanssiin. Työni on mukavaa mutta ääriraskasta. Myös työkaverit ovat mukavia ja mielelläni näkisin heitä työpaikallani vähän useamminkin, mutta olen vain osa-aikainen heittopussi jonka soppari päättyy viikon päästä. Välit appivanhempiini ovat hyvät. 227km. ;-)

Lapsuuteni oli onnellinen. Pääsin yliopistoon haluamaani arvostettuun tiedekuntaan. Mieheni, varakkaan vanhan suvun vesan, tapasin yliopistossa ja menimme avioon. Miehen suku osti meille asunnon ja tarjosi käyttöömme auton.
Valmistuttuani aloimme perustaa perhettä, nyt olen jo synnyttänyt kolme lasta. Olen alani Suomen ykköstyöpaikassa ja palkka on hyvä. Miehen ura on myös edennyt hienosti.

Sitten se totuus...tai ovathan nuokin kaikki asiat totta, mutteivat koko totuus. En viitsi kirjoittaa kaikkea tunnistamisen pelossa, mutta jos nyt vaikka sen kertoisin, että osa lapsistani on syntynyt kuolleina ja perheessä on aikamoisia mielenterveysongelmia.

Olen 26-vuotias kaunis, keijukaismaisen ja koulutettu nainen.

Olen valtavan suosittu ja pidetty henkilö, ja minulla on erittäin laaja ja kirjava ystäväpiiri, joiden kanssa vietän paljon aikaa kahvittelun ja jutustelun  merkeissä.

Olette ehkä jo tavaneetkin minut julkisuudessa.

Menestyn urallani loistavani ja taloudellinen asemani on erinomainen. Minulle on nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt kertyä kattava skaala monien eri alojen osaamista. Työyhteisössäni olen luotettu ja pidetty ihminen, juuri se, kenenkä puoleen rakkaat työtoverini voivat kääntyä ongelmassa kuin ongelmassa. Muutenkin olen kunnianhimoinen ja suhtaudun työhöni suurella intihimolla.

Pidän huolta terveydestäni ja liikun paljon. Teen hyvää, kasvispitoista kotiruokaa. Olenkin oikea kulinaristi.

Vietän tällä hetkellä oikein mukavaa sinkkuelämää ja uskon että Se Oikea löytyy aikanaan. Kun kyllästyn elämäni hektisyyteen, viskaan menomonot nurkkaan toviksi odottamaan uutta kierrosta. Silloin olen vaan ja nautin luonnosta.

Sama suomeksi:

Pituutta vajaa 160 ja A-kuppi. Iso peppu muuhun kehoon nähden kuten Helinäkeijulla. Tai Tonnikeijulla. Mutta ihan nätti naama kyllä. Kävin amiskan.

Ravaan AA- ja NA-kerhossa istumassa ringssä ja juomassa kahvia muiden laitostaustaisten juoppojen ja narkkien kanssa koska pääni ei kestä kasassa ilman vertaistukea.

Olen kyllä saanut niistä piireistä monta hyvänpäivätuttua ja muutaman kahvittelukaverin ja heitä on aina ilo nähdä. Olen siis alkoholisti kuten nokkelimmat jo hoksasikin.

Suurin osa lähipiiristäni on läheisriippuvaisia ihmisiä jotka ovat takertuneet minuun jostain vitun kumman syystä, jota en vaan ymmärrä en millään. Ärsyttää. Olen liian kiltti varmaan.

Osuin vahingossa kuvaan kun paikallislehden reportteri kuvasi lintujen talviruokintapaikkaa.

Kerran melkein pääsin Youtubeen.

Olen palkkatuetussa "työssä" ihan ihme viheltäjien (kaltaisteni) keskellä, kyseisessä paikassa ei ole yhtään normaalia ihmistä. Siitä saa pari sataa enemmän kuin työttömänä ollessa, riittää elämiseen kun ei ole sen kummempia menojakaan (autoa yms). Karenssilla uhitellen työkkäri on pompotellut minua työharjoittelusta toiseen. Nykyisessä "työssä" porukka käyttää kiltteyttäni sumeilematta hyväkseen koska en osaa sanoa ei.

Laitan kenties oma-aloitteisesti muutaman työhakemuksen jonnekin muodon vuoksi kun harjoittelu nykyisessä paikassa loppuu. Velvollisuudentunnosta teen muidenkin töitä kun tiedän että ne jäävät tekemättä muuten.

Liikun pakonomaisesti koska en halua kilojeni palaavan takaisin (laihduin reippaasti kun lopetin ryyppäämisen). Syön jatkuvasti liian vähäenergistä ruokaa mikä kostautuu mässäilynä (suklaalevy vartissa kitaan on oikeasti kulinaristinen elämys). Välillä menee niin överiksi että on pakko oksentaa ahmittu ruoka pois.

Ei ole rahaa matkustaa minnekään enkä pelkotilojeni vuoksi toisaalta uskallakaan lähteä että eipä siinä.

Poikaystävä jätti minut juomiseni vuoksi. Muutenkin olen seurustellut väkivaltaisten ja juoppojen kanssa, joten usko parisuhteisiin on pahasti vaakalaudalla enkä luota muihin saati itseeni.

Olen rauhaton enkä aina osaa olla itseni kanssa. Välillä viiletän tukka putkella ja välillä vaivun masennukseen, jolloin en saa aikaiseksi yhtään mitään ja kieriskelen vaan itsesäälissä ja nyhjään kotona. Minulla saattaa olla bibo.

Asun niin korvessa että heti ulko-ovelta alkaa sankka, läpitunkematon kuusikko. Samoilen siellä kyllä mielelläni.

"AV-versio": Olen akateeminen nuori nainen, joka naimisissa isossa firmassa työskentelevän DI:n kanssa. Lapsia ei ole, joten saamme matkustaa mielin määrin ympäriinsä. Juuri viikko sitten olimme romattisella lomamatkalla. Asumme Helsingissä erittäin mukavassa huoneistossa. Iltaisin kokkailemme kaikkea ihanaa ja eksoottista :)! AAH elämämme on niin ihanaa!

Tosielämää: Olen melkein 30v., mutten vieläkään valmistunut yliopistosta. Naimisissa ikiteekkarin kanssa, joka tekee alipalkattua duunia huonekalufirmassa. Lapsia ei uskalleta tehdä, ennen kuin olemme valmistuneet. Matkustella voisimme, jos olisi rahaa - No, kävimme äskettäin Tallinnassa "lomamatkalla"! Asumme Helsingissä, liian pienessä lähiökodissa. lltaisin kokkailemme usein pussinuudeleita ym., jotka syömme kumpikin omien koneidemme ääressä. Elämämme on oikeasti aika kivaa, vaikka tämä versio kuulostaa aika paljon ankeammalta, kuin edellinen :).

Olen nelikymppinen kaunis hyvin omillaan toimeentuleva nainen.Olen varsin kaunis ja katseenkestävä. Saan päivittäin positiivista palautetetta enkelimäisistä korkkiruuvikiharoistani. Kuulemma juuri tälläiset luonnonkiharat ovat ihanat. Solmin 33v avioliiton hurmaavan toimitusjohtajana työskentelevän miehen kanssa. Itse työskentelen hyvin vaativissa työtehtävissä haasteellisella ja hektisellä alalla. Meillä on kaksi ihanaa ja hyvin käyttäytyvää lasta. Lapsemme menestyvät koulussa hyvin ja he ovat sosiaalisesti erittäin lahjakkaita. Lapsilla on harrastuksia lähes joka illalle. Koen olevani todella siunattu kaiken tämän saatuani.

Noh, onni oli ja meni. Siinä meni kaikki muukin. Avioeron jälkeen muutin lasten kanssa kauniista omakotitalosta kunnan vuokraluukkuun. Sariastuin syöpään ja paisuin läskiksi solusalpaaja hoitojen myötä. Kaljun jälkeen sain ihana tsytostaatti- kiharat, se piti paikkaansa....

Loistavia! Up!

Olen nuori ja kaunis perheen äiti, jolla on terveet elämäntavat ja lukuisia eri harrastuksia kirjallisuudesta taiteeseen. Poikani on muita ikäisiään edellä ja olen itsekin penaalin terävimmästä päästä.

Ikää on aika vähän 20+ muutama vuosi . Tulin vahingossa raskaaksi ja poikani on muita edellä tasan painonsa kanssa. Pinksahdin teininä ja tutkimusjaksolla mielisairaalassa minut todettiin keskivertoa älykkäämmäksi palikkatesteissä. Ramppaan todella usein kirjastossa ja taideharrastuskin on oikeastaan sitä, että piirrän ja maalaan, kunhan muistan/ehdin. Vihaan miestäni ja olen erakko.

Olen n.40v rouva itäsuomesta, mieheni tienaa hyvin. Meillä on 4 tervettä lasta, lemmikkejä, omakotitalo, kaksi venettä, kaksi autoa, matkustelemme tosi usen, rahaa jää säästöön

Joo, olen rouva, mies aina töissä, lapset terveitä muuten mutta yhdellä joku ylivilkkauskeskittymishäiriö ( ei vielä diagnoosia).  Meillä on talo myynnissä, ei mene, nyt on "huonot ajat". Veneitä on kaksi, soutumallia ;) . Autoja on kaksi, jotka nippanappa kulukee.

Matkustelemme asuntovaunuröttösellä muualla kuin leirintäalueilla

Rahaa jää säästöön. Kun on yrityslainan maksu puolivuosittain niin on pakko säästää :)

Voi kun osaisi joskus ajatella noin kuin tuossa alussa hehkuttaa, eikä näkisi tuota totuutta :)

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 12:40"]

Olen nuori ja kaunis perheen äiti, jolla on terveet elämäntavat ja lukuisia eri harrastuksia kirjallisuudesta taiteeseen. Poikani on muita ikäisiään edellä ja olen itsekin penaalin terävimmästä päästä.

Ikää on aika vähän 20+ muutama vuosi . Tulin vahingossa raskaaksi ja poikani on muita edellä tasan painonsa kanssa. Pinksahdin teininä ja tutkimusjaksolla mielisairaalassa minut todettiin keskivertoa älykkäämmäksi palikkatesteissä. Ramppaan todella usein kirjastossa ja taideharrastuskin on oikeastaan sitä, että piirrän ja maalaan, kunhan muistan/ehdin. Vihaan miestäni ja olen erakko.

[/quote]

 Voisin muuten tälleen jälkioivalluksena kertoa, että meillä on myöskin mersu (pojan kävelykärry).

Asuin lapsuuteni maalla idyllisessä pikkukylässä. Vanhempani olivat aina läsnä, ja sain touhuta heidän kanssaan kaikenlaisia maatilan puuhia. Kävin koulua pienessä kyläkoulussa, jossa kaikki tunsivat toisensa.

Nyt olen diplomi-insinööri ja teen koulutustani vastaavaa työtä. Minulla on silti paljon vapaa-aikaa. Olenkin nyt parhaassa kunnossa ikinä. Aloin seurustella mieheni kanssa kymmenen vuotta sitten ja rakastamme edelleen toisiamme hyvin paljon. Nyt toiveissa on ensimmäinen lapsi.

Asuin lapsuuteni maalla kammottavassa tuppukylässä, jossa asui perheeni lisäksi vain juoruilevia eläkeläisiä. Vanhempieni välillä oli syntymästäni saakka kolmas maailmansota, mutta he eivät pystyneet sopimaan kummalle jään erossa, joten sain nauttia perhehelvetistä koko lapsuuteni. Olen ainoa lapsi, joten sain hyvin pienenä alkaa tehdä osani maatilan töistä. Koulukiusaaminen alkoi ensimmäisenä koulupäivänä ja jatkui yhdeksännen luokan loppuun. Sairastuin anoreksiaan 13-vuotiaana ja vasta nyt kolmekymppisenä kroppa alkaa toimia normaalisti.

Teen kyllä koulutustani vastaavaa työtä...mutta sijaisuuksia. Koko ajan töitä ei ole, vaikka haen ahkerasti. Toiveissa olisi lapsi, ei vain ole kuulunut vaikka yritetty on jo pitkään.

Olen varakkaan ja akateemisen vaikuttajaperheen korkeasti koulutettu tytär ja perijä. Asun kauniissa Artek-kodissa eteläisessä Espoossa korkeasti koulutetun mieheni kanssa, joka tekee uraa monikansallisessa öljy-yhtiössä. Työskentelen itse omalla alallani, mutta vain haluamani tuntimäärän, olen siis vapaa matkustelemaan ja harrastamaan mieleni mukaan. Elämme leveää dink-elämää ja maailma on osterimme!

Oikeastaan kun asian näin ilmaisee, niin tottahan se on. En ymmärrä miksi aina valitan! Elämä on oikeastaan ihan mukavaa :D

Oloneuvoksena kotona. Raha juoksee.

Aikaa on.

Totuus; työtön, kipeä, yksinäinen, rahat lopussa.