Kuvaile elämääsi niin, että se kuulostaa mahdollisimman hohdokkaalta

Olen jo jonkin aikaa uraa tehnyt (vaihdellut hommia vähän väliä), suuressa kansainvälisessä yrityksessä johtavassa asemassa oleva (no, ainakin mun pomo on johtaja) aikuinen nainen (lähentelen viittäkymppiä). Olen naimisissa nuoruuden- ja koko elämäni suurimman rakkauden kanssa (oltuani ensin aviossa toisen kanssa ja tehtyäni hänen kanssaan lapset), joka on korkeassa asemassa julkisella sektorilla (tavallinen virkamies). Meillä on ihana koti palveluitten lähellä (totta, tosin pieni kerrostaloasunto) ja kaksi autoa (toinen ollut pajalla kaksi vuotta ja toinen alkaa kaivata kipeästi vaihtoa uudempaan).

Harrastan taidekäsitöitä (kudon sukkia) ja kaunokirjallisuutta (chick lit) sekä seuraan TV:stä ajankohtaisia ohjelmia (Putous) sekä laadukkaita sarjoja (Salatut Elämät). Liikun joka päivä (bussille 50 m päähän) ja kokkaan laadukasta ruokaa perheelleni (makaronivelli on laadukasta jos tekee sen luomumaitoon).

Töissä pukeudun jakkupukuun (hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa) ja korkkareihin (yhdet on työpaikan kaapissa).

Olen älykäs, pitkätukkainen blondi, mieheni on pitkä ja viiltävän älykäs. Lapsia on kolme, ja kukin heistä älykäs ja uskaltavat kaikki olla omia itsejään. Olen valmistumassa yliopistosta ja harkitsen jatko-opintoja, joihin useampi laitoksen professori minua onkin pyydellyt. Mieheni työskentelee tulevaisuuden alalla ja pian meitä kutsuukin komennus meren toiselle puolelle! Muutimme maaseudun rauhasta vanhasta pittoreskistä talosta muutama kuukausi sitten kaupungin sykkeeseen!  Asumme nyt vastavalmistuneessa talossa ja sisustamme juuri omalla maulla pikkuhiljaa, jotta saamme juuri omanlaisemme sisustuksen.

Totuus: tukkani on kyllä luonnostaan vaalea ja yltää alaselkään mutta samaan aikaan se on ohut, kiilloton takkukasa jonka kohta revin irti omin käsin jos ei kampaaja sille kohta jotain keksi!

Sekä minulla että miehellä ja kahdella lapsistamme on Aspergerin sydrooma. Olemme siis älykkäitä, mutta kaikki omiin kiinnostuksenkohteisiimme kiinnittyneinä aivan sietämätöntä porukkaa :-D Lapset uskaltavat olla omia itsejään eli poika tykkää tanssista ja maalaamisesta ja siksi häntä ylenkatsotaan koulussa.

Oma opintoalani on sellainen ettei muita töitä kuin tutkijaksi ryhtymistä ole, joten proffatkin ovat kehottaneet hakemaan jatko-opintoihin kun ei muutakaan voi tehdä. Miehen ala on sellainen ettei sillä vaan ole täällä pohjoisessa töitä eli rapakon taakse on rämmittävä.

Nykyiseen rupulähiön vuokra-asuntoomme jouduimme, kun edelliseen tuli vesivahinko. Sisustamme pikkuhiljaa ikeakamalla ja kirppislöydöillä kun muuhunkaan ei ole varaa kun edellistä kuivataan ja siitä juoksee lainanmaksut koko ajan. Yritämme saada rotiskon myyntikuntoon. sinne emme palaa terveyttämme pilaamaan.

Olen nuorekas ja kaunis kolmen lapsen äiti. Erottuani sopuisasti miehestäni (kasvoimme erilleen) ostin ok-talon hyvältä alueelta. Olen hyväpalkkaisessa, vastuullisessa työssä pörssiyhtiössä. Eron jälkeen minulla on ollut jonkin verran omaa aikaa, ja käytän sen kulttuuri- ja liikuntaharrastuksiin. Nykyään minulla on rikas ja komea miesystävä, jonka kanssa meillä on aikuinen suhde, jossa molemmat osaavat antaa tilaa toisilleen.

Ja se totuus: olen ihan tavallinen persjalkainen nelikymppinen. En osaa olla parisuhteessa ja niinpä viimeisinkin päättyy nolosti eroon minusta johtuvista syistä. Lapseni ovat usealle eri miehelle ja taloni on vanha rotisko, jota yritän rempata aina sieltä, mistä on pakko. Koska olen koko ajan p.a., harrastan vain lenkkeilyä ja luen kirjaston kirjoja. Työni on puuduttavaa, rutiininomaista assarinhommaa, enkä ole edennyt tästä mihinkään. Onneksi palkka on noussut ainakin indeksikorotusten verran. Eräs viinaanmenevä lentokapteeni käy välillä kiksauttamassa minua.

Hyvä aihe! Itse olen unelma-ammatissani kulttuurialalla, yksi maan menestyneimmistä alan ammattilaisista. Mutta elämäni on todellisuudessa erittäin rankkaa, ja useimmilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, että "menestyminen" alallani ei välttämättä tarkoita rahallista menestystä, ja mistä kaikesta sen saavuttaakseen on luovuttava. Olen kyllä onnellinen ja valintoihini tyytyväinen, mutta suurin osa minua kadehtivista ihmisistä ei todellakaan suostuisi elämään minun elämääni, jos tietäisivät millaista se on oikeasti. Aivan turhaan siis kadehtivat.

En kerro yksityiskohtia, koska haluan pysyä anonyymina.

Olen 40v. Synnyin puolikas kultalusikkaa suussa, lapsuus oli huoleton. Vanhemmat korkeasti koulutettuja. Iso talo, iso ihana piha. Olen asunut ja opiskellut ulkomailla. Kotoa muutin suoraan omistuskaksioon Helsingissä. Pääsin heti opiskelemaan haluamaani alaa. Olen aina ollut vakituisessa työsuhteessa.

Mutta... olin koulukiusattu ja myöhemmin työpaikkakiusattu. En luota ihmisiin enää. Olin kiltti ja ystävällinen lapsi, nykyisin katkera aikuinen. Tämän tarkempaa en halua kertoa.

Olen matkalla kultakaupunkiin.

Lapsuuteni vietin arvostetulla omakotitaloalueella. Isäni menestyi urallaan ja teki mukavan tilin. Äiti oli paljon kotona hoitamassa meitä lapsia. Yliopistostoon pääsin ensi yrittämällä ja sain vakiviran heti valmistuttuani. Nyt olen naimisissa, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo rauhallisella alueella. Ensi kesäksi suunnittelemme etelän matkaa.

Niin ja se totuus: alkoholisti-isä, inhoan työtäni ja miehen kanssa riidellään jatkuvasti. Onhan se Tallinnakin etelässä - paljon kauemmaksi ei tällä asuntolainan määrällä lähdetä... Ne lapset sentään on ihania.

Olen 41v ja asun 100 vuotta vanhassa, pieteetillä kunnostetussa hirsitalossa kulttuuripaikkakunnalla. Mies hoitaa paljon lapsia, on ihana isä ja osallistuu kotitöihin. Olen varakkaasta suvusta ja minulla on aika paljon omaisuutta. Myös on hyvin todennäköistä, että tulen perimään aika suuria perintöjä. 

Sain lapset aika vanhana, mutta nyt minulla on aikaa heille, kuten myös miehelläni. Lapset ovat kilttejä ja ihania ja olemme onnistuneet kasvattamaan heitä niin, ettei heitä ole nujerrettu, kuten itseäni ehkä aikoinaan. Mieheni on varsinkin todella tasapainoinen kasvattaja ja saan paljon tukea häneltä. 

Minulla on työ, joka ei stressaa liikaa ja jonka palkalla tulen toimeen.

Todellisuus: Talomme on meille melko ahdas ja vaikka se onkin hyvässä kunnossa, en jaksa koskaan siivota, vaan meillä on aina kaaos. Mies kyllä osallistuu, mutta on työtön, joten on hänellä sitten aikaakin tehdä niin. Vaikka mulla on paljon omaisuutta, se ei tuota ja moni niistä on vanhempieni hallinnassa vielä. Olemme siis itse asiassa pienituloisia, ja elämme minun palkallani ja muutaman sadan euron kuukausittaisilla pääomatuloillani. Helppo työni:

En kauheasti koe haastetta työstäni, vaikka kaipaisin sitä. Mieheni on tasapainoinen ja hyvä kasvattaja, jolta saan neuvoja: no niin on, mutta itse sitä vastoin kärsin ankarasta lapsuudenkodin ilmapiiristä ja olen kasvattajana ihan onneton ja suunnilleen kuka vaan osaa kasvattaa minua paremmin. Lapsemme ovat toki ihania, mutta meillä ei kaikki ole todellakaan ojennuksessa, kun lapsia ei rajoiteta eikä tukahduteta.

Yli mediaanituloinen (just ja just) sinkkumies omassa (pankin) isossa (dynamiittia ja puskutraktoria vailla olevassa, jonkun mielestä) talossa hyvien liikenneyhteyksien varrella (motari kuuloetäisyydellä). Pihassa kolme autoa (kahdella voi ajaa, yhdellä kehtaa ihmisten ilmoilla) ja vene (aivan lopussa joka suhteessa). Sivutuloja (vie kaiken ajan) omasta firmasta. Näkymään peilissä en viitsi edes mennä ettei tule paha mieli :).

Olen nuorekas nelikymppinen muodokas nainen.Asun yhden lapsen ja unelmien miehen kanssa järven läheisyydessä arvokkaalla asuinalueella isossa omakotitalossa. Työssäni olen menestynyt ja arvostettu. 

No eli oikeasti olen lapsennaamainen nelikymmpinen lihava nainen.  Asumme maalla huonojen kulkuyhteyksien takana ja järvi on lähellä, mutta ei näy meidän tontille. Meillä on vain yksi lapsi koska olen saanut kaksi keskenmenoa.Toinen sikiö oli pahasti kehitysvammainen ja kuoli mahaan. työskentelen kaupassa ja hullut ja humalaiset asiakkaat pitävät minua kivana.

Ap, siis ihanaa että olet osannut elää oikein! Niin minäkin. Korkeakoulututkinnon jälkeen (amk) ja lupaavan uranalun jälkeen (=sain käytännössä potkut heti kun pomo sai tietää raskaudestani) vietin vuosia perhekeskeistä elämää itseäni tutkien ja arvojani puntaroiden (=olin työtön), kunnes päätin valita elämälleni uuden, itseni näköisen suunnan ja aloitin uuden alan opinnot (=ihan mitä vaan tänne millä työllistyy!). Mieheni kanssa kannatamme vihreitä ja ekologisia arvoja (meillä ei ole euroakaan ylimääräistä), ja vietämme mielellämme vapaa-aikamme hurmaavalla suvun perintömökillä (=meillä ei ole rahaa sitä purkaa). Kunnostamme sitä pikkuhiljaa (=viime kesänä maalasin huussin) ja nautimme yhdessäolosta (edelleenkään ei ole rahaa muuhun).

Perheeseemme kuuluu kaksi lasta (ja luoja kiitos ne tähän jää!), koira (kukaan ei halua ostaa sitä) ja tietenkin minä ja mieheni, sielunpuolikkaat yhteen sulautuneina, elämää kokien ja ihmetellen (miehet; ei niiden kanssa voi elää eikä niitä saa ampua, joten minkäs teet? Pakko sinnitellä.).

Olette ihan parhaita, hihittelen täällä ääneen :)

Lisää! Kerrankin saa rehennellä luvan kanssa!

t:ap

Haluu kuulla lisää!

Olen hoikka ja kaunis. Minulla ja miehelläni on korkeakoulututkinnot. Asuimme opiskeluaikana merenrannalla ja matkustelimme paljon ulkomailla. Asumme arvostetulla pientaloalueella ja meillä on 3 ihanaa lasta. Kesät vietämme suvun kesäpaikoilla.

Totuus: Olen laiha ruipelo ja susiruma ilman meikkiä. Merenranta-asunto oli opiskelijakämppä Otaniemen rantapusikossa. Olimme ulkomailla hanttihommissa ja stipendin turvin. Asumme kyllä pientaloalueella, mutta ahtaasti. Suvun kesäpaikat ovat vaatimattomia mökkejä.

Olen nuori kotirouva, kaunis ja muodokas, hiukseni ovat kauniit ja kiiltävät, silmäni loistavat kuin timantit. Koirani on eksoottista rotua oleva muotovalio, miehen johtavassa asemassa arvostetussa työssä. Asumme tilavassa kerrostalo-osakkeessa joka on sisustettu klassikoilla ja vintagekalusteilla. Harrastan vaellusta ja matkustelua, kuuntelen klassista musiikkia ja nautin taide-elokuvista. Rakastan kulinaristisia makuelämyksiä ja arvostan laadukkaita viinejä.

Ja sama suomeksi:

Olen kolmekymppinen, tällä hetkellä työtön tarjoilija, lihava, hiukset kiiltävät kauniisti koska ne on juuri värjätty ja silmissä on siniset piilarit loistetta tuomassa.

Koira on sekarotuinen ja muotovalio hauskan olemuksensa takia.

Kämppä on toki oma ja tilavakin, varsinkin jos vertaa edelliseen asuntoon joka oli 40 neliöinen vuokrakaksio.

Klassikot ovat anopin antamat Mariskoolit ja vintage viimeiset kymmenen vuotta mukana kulkenutta perintökrääsää mitä ei vaan raaski hävittää.

Vaellan lähimetsässä koirankusetuksessa ja matkustan kerran vuodessa  Tallinnaan ja kerran vuodessa pakolliseen Kreikkaan/Turkkiin/Portugaliin. Musiikkimaku on 70-80-luvun sukkahousu/sankarihevi, leffat kotimaisia komedioita ja draamoja ja James Bondeja.

Olen kaikkiruokainen - syön kaiken mitä eteen kannetaan. Halpa viini hyvä viini.

ja mies on vuoropäällikkö tehtaalla.

Asun kauniissa omakotitalossa metsien ja peltojen keskellä. Meillä on kaksi turvallista autoa ja iso piha terasseineen. Sain esikoiseni kesällä ja hän on todella tyytyväinen ja helppo lapsi. Jos toista lasta ei heti kuulu, täydellinen isä jää hoitamaan vauvaa vuoden päästä kun palaan vakituiseen unelmatyöhöni. Meillä on ihania lemmikkejä ja syömme luomuruokaa, teen myös lapsen ruuat alusta lähtien itse.

no,.. Talo on kyllä kaunis mutta kaipaa uutta ulkomaalia johon meillä ei ollut viime kesänä varaa. Olen koulutukseltani ylioppilas enkä tuskin koskaan jaksa opiskella oikeaa ammattia, monesti olen yrittänyt jatkaa amk-opintoja ja suorittaa alempaa tutkintoa. Vauva-arki on oikeasti ihanaa, enkä haluaisi koskaan palata vakityöhöni vaan aloittaa alusta aivan eri alalla.

Olen pitkä, kaunis, urheilullinen ja korkeasti koulutettu 30+ nainen joka tykkää pitää huoltaa terveydestä ja ulkonäöstä. (Syömishäiriöinen hujoppi joka katsoo peiliin sen 50 kertaa päivässä ja miettii koko ajan mitä ei saisi syödä ja milloin pääsee lenkille. Kylläkin 2 korkeakoulututkintoa mutta päivääkään en ole "alan" töitä tehnyt.

Olen töissä erittäin arvostetussa yrityksessä päällikkönä.(Yrityksessä, jonka ovi käy koko ajan, palkka on surkea ja päällikkö ainoastaan nimitys joka ehjä näyttää hyvältä käyntikortissa).

Minulla on aivan ihana mies ja kaksi maailman suloisinta ja erittäin hyvin kasvatettua lasta. (Mies rakastaa tieto tekniikkaa enemmän kuin minua.)

Asumme arvostetulla alueella itse suunnittelemassamme talossa. (Avaimet käteen paritalopuolikas jonka värit ja materiaalit olemme saanut valita itse. )

Olen mitä parhain äiti lapsilleni sillä laitan luomuruokaa ja ulkoilen ja leikin lasten kanssa paljon. Jaksan silti aina hymyillä sillä nautin elämässäni kaikesta.(Tukka pystyssä, silmät ristissä. Luomu saattaa joskus lukea Lidlin porkkanapussissa )

Rakastan korkeakulttuuria ja luen venäläisiä klassikkoja alkuperäiskielellä. (venäjää lukenut joskus ja viimeksi avannut kirjan 2 vuotta sitten).Samoin teatteri, konsertit ja näyttelyt ovat mieluisia ajanvietemuotoja. (ollut lapsuudessa)

Minulla on laaja ystäväpiiri ja erittäin vilkas seuraelämä. (Kaveritkin häippäissyt kun ei niitä ehdi näkemään) rakastan olla minä! (vihaan elämääni)

Olen pitkä, kaunis, urheilullinen ja korkeasti koulutettu 30+ nainen joka tykkää pitää huoltaa terveydestä ja ulkonäöstä. (Syömishäiriöinen hujoppi joka katsoo peiliin sen 50 kertaa päivässä ja miettii koko ajan mitä ei saisi syödä ja milloin pääsee lenkille. Kylläkin 2 korkeakoulututkintoa mutta päivääkään en ole "alan" töitä tehnyt.

Olen töissä erittäin arvostetussa yrityksessä päällikkönä.(Yrityksessä, jonka ovi käy koko ajan, palkka on surkea ja päällikkö ainoastaan nimitys joka ehjä näyttää hyvältä käyntikortissa).

Minulla on aivan ihana mies ja kaksi maailman suloisinta ja erittäin hyvin kasvatettua lasta. (Mies rakastaa tieto tekniikkaa enemmän kuin minua.)

Asumme arvostetulla alueella itse suunnittelemassamme talossa. (Avaimet käteen paritalopuolikas jonka värit ja materiaalit olemme saanut valita itse. )

Olen mitä parhain äiti lapsilleni sillä laitan luomuruokaa ja ulkoilen ja leikin lasten kanssa paljon. Jaksan silti aina hymyillä sillä nautin elämässäni kaikesta.(Tukka pystyssä, silmät ristissä. Luomu saattaa joskus lukea Lidlin porkkanapussissa )

Rakastan korkeakulttuuria ja luen venäläisiä klassikkoja alkuperäiskielellä. (venäjää lukenut joskus ja viimeksi avannut kirjan 2 vuotta sitten).Samoin teatteri, konsertit ja näyttelyt ovat mieluisia ajanvietemuotoja. (ollut lapsuudessa)

Minulla on laaja ystäväpiiri ja erittäin vilkas seuraelämä. (Kaveritkin häippäissyt kun ei niitä ehdi näkemään) rakastan olla minä! (vihaan elämääni)

Olen 29-vuotias korkeasti koulutettu nainen. Olen naimisissa ihanan ja hyvän miehen kanssa. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja kolmas tulossa, joka kerta olen tullut helposti raskaaksi ja raskaudet ovat olleet helppoja ja päättyneet oppikirjasynnytyksiin. Asumme 2000-luvulla rakennetussa ja tyylikkäästi sisustetussa neliössä lähellä arvostetulla alueella. Harrastan säännöllisesti liikuntaa ja olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Käytän paljon aikaa ja rahaa niin omiin kuin lastenkin vaatteisiin ja näytän aina julkisella paikalla liikkuessani huolitellulta. 

Korkeasti koulutettu, kyllä. Viimeksi oman alan töissä palkka oli n. 2400 e/kk. 

Naimisissa ihanan ja hyvän miehen kanssa, toki. Kun lukiossa aloimme seurustelemaan, kaverini ihmettelivät ääneen, miksi minunnäköiseni nainen otti sen näköisen miehen :(

Olen tullut tosi helposti raskaaksi, 2/3 lapsista suunnittelemattomia. Esikoinen syntyi kesken opiskelujen ehkäisyn yksinkertaisesti pettäessä, kakkonen on suunniteltu ja kolmas sai alkunsa vähän puolihuolimattomasti hoidetun ehkäisyn seurauksena.

Raskaudet ovat olleet siinä mielessä helppoja, etten ole koskaan joutunut sairaalaan eikä lapsilla tai minulla ole ollut mitään vakavia komplikaatioita. Jokseenkin pahoinvoiva, turvonnut, hiivatulehduksinen ja liitoskipuinen olen ollut joka kerta. Synnytyskin lienee oppikirjamainen, jos papereihin kirjataan kuluksi säännöllinen eikä sen kummempia traumoja muodostunut. 

Asuntomme arvostetulla alueella on vähän alle 40 000 eurolla ostettu asumisoikeusasunto ja hieno sisustuksemme suoraan Ikeasta. Kyllä sekin joidenkin silmään on hieno, kaipa.

Liikuntaa ne vaunulenkitkin ovat, ja kauppakassien kiskominen viidenteen kerrokseen, kun hissiin ei rattaiden ja kassien kanssa kunnolla mahduta. Fyysisesti voisin olla huonommassakin kunnossa, todistetusti pääsen vielä 34+-viikoillakin ilman apua kyykkyyn ja takaisin ylös. 

Rahaa menee väkisinkin paljon, kun tulot ovat niin surkeat. Aikaa taasen kuluu siinä, että yritän aina löytää sen halvimman vaihtoehton, jonka vuoksi kiertelen paljon kirppiksillä.

Huolitellun kriteerit ovat näin vuosien mittaan muuttuneet, nyt minusta on aika huoliteltua, jos ja kun hiukseni ovat ulos lähtiessä harjatut ja jalassa on farkut.