Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuhoaako liiallinen omien toiveiden toteuttamistarve parisuhteen onnistumisen mahdollisuudet?
05.10.2020 |
Nykyisin asiantuntijatkin kehottamaan elämään juuri niin kuin itse haluaa ja toteuttamaan omat toiveet. Olen oman elämäni päähenkilö, mutta miten toimia, kun kumppanillakin on toiveensa? Mahdoton yhtälö siis?
Kommentit (29)
Sinä varmaan tiedätkin vastauksen, kun käytit sanaa "liiallinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä vähän kaksipiippuinen juttu. Lähtisin kuitenkin siitä, etten hirveästi jousta toisen hyväksi vastoin omia tarpeitani. Parisuhteen kesto riippuu molempien joustokyvystä.
Vierailija kirjoitti:
No se riiippuu sitä paljon sopiiko ne sun toiiveet miten yhteen kumppanin toiveiden kanssa. Jos sinä haluaisit vaikka villinä ja vapaana reppureissata ympäri maailmaa ja kumppani taas haluaisi rivaripätkän espoosta ja asua tavallista keskiluokkaista elämää Suomessa, huonostihan ne yhteen sopii.
Mutta jos haluaa kerran viikossa käydä jumpassa ja puoliso toisena iltana uimassa, niin sen voi hyvin toteuttaa.
Ei mahdoton. Molempien pitää saada toteuttaa unelmiaan. Voi niitä yhdistelläkin. Tämä onnistuu hyvässä suhteessa. Itse aion toteuttaa kaiken mitä haluan tehdä etten vanhana sitten katkeroidu.
Eikö sitä nyt ennenkin ole menty yhteen sellaisen kanssa kenen kanssa menee ne toivet mahdollisimman hyvin yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien haaveet ja toiveet tulee olla balanssissa, tuhoon tuomittua on jos pääpaino on vain jommankumman tarpeissa.
Tosiasia on että parisuhde sopii harvalle. Onnellisiakin liittoja on mutta taitavat olla harvinaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kai sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan eli minusta ainakin lähtökohtaisesti parisuhde vaatii kompromisseja toimiakseen mutta ehkä olen vaan vanhanaikainen. :D
Seurusteluaikana jo kannattaa katsoa, että toisella ei ole keskeisissä asioissa kovin erilaiset haaveet ja toiveet. Esim. lapsia/ei lapsia, kaupunkiasuminen/maalla asuminen jne. Pienemmissä asioisssa kuten harrastuksissa ei haittaa, jos kiinnostaa eri asiat ja kumpikn harrastaa erikseen.
Mutta ei kyllä kestävään parisuhteeseen toki voi kuulua ajatus täysin rajoittamattomasta omien mielihalujen mukaan pyyhältämisestä, toista huomioimatta. Parisuhde on usein kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä nyt ennenkin ole menty yhteen sellaisen kanssa kenen kanssa menee ne toivet mahdollisimman hyvin yhteen?
Näin minäkin ajattelen. Seurusteluaikanahan sitä oppii tuntemaan toisen toiveet ja tulevaisuuden suunnitelmat ja tietää, voisiko tästä kehittyä loppuelämän parisuhde. Joskus toiveet tietysti muuttuvat ja etenkin joku kriisi saattaa muuttaa elämänarvoja ja sitä kautta toiveita perusteellisestikin. Sitten pitää vain priorisoida; haluanko lähteä kiertämään maailmaa vai haluanko jäädä parisuhteeseen (esim.).
Vierailija kirjoitti:
Siksi kai sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan eli minusta ainakin lähtökohtaisesti parisuhde vaatii kompromisseja toimiakseen mutta ehkä olen vaan vanhanaikainen. :D
Pitää paikkansa. Olisko niin että noihin kompromisseihin ei enää kannusteta vaan kun jokainen tekee just niin kuin haluaa niin eihän se liitto kestä. Joskus muinoin liitto perustettiin kestämään loppuiän mutta jos nyt ehdotat jollekin elinikäistä yhdessäoloa niin hullun maineen saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessäolo on aina jonkinlainen kompromissi. Tai pitäisi olla, joku aina ojentaa inahtamatta kaiken päätösvallan toiselle ja sitten ihmettelee täällä kun se ei KOSKAAN...
Vierailija kirjoitti:
Siksi kai sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan eli minusta ainakin lähtökohtaisesti parisuhde vaatii kompromisseja toimiakseen mutta ehkä olen vaan vanhanaikainen. :D
sinkkutalouksien määrän kasvu teki suuren hyppäyksen metoon jälkeen. jos haluaa toteuttaa feminististä miesvihaa, niin ei siihen oikein sovi parisuhde miehen kanssa. nykyään onneksi naiset saavat pariutua keskenään, joten pitää vaan etsiä pari, jonka kanssa tavoitteet osuvat yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän siinä käsityksessä että varsinkaan nuoriso ei nykyisin aloitakaan mitään suhdetta sillä ajatuksella että se olisi pysyvä. Järjestelyssä on hyvät ja huonot puolensa. Itse kannatan kuitenkin pysyvämpää liittoa ja ainakin vakaa pyrkimystä sellaiseen.
Tuskin mikään suhde toimii täysin ilman mitään kompromisseja. Haaveiden toteuttamisessa kuitenkin se oleellinen kysymys on varmasti se, onko haaveet ristiriidassa niin, että toisen haaveiden toteutuminen estää toisen haaveiden toteutumisen.
Toinen juttu on sitten onko käsitys parisuhteesta sama. Jos toinen tykkää hiihtovaelluksista ja toinen inhoaa kylmää ja hiihtämistä, niin tämä on ongelma, jos toisella on käsitys sybioottisesta parisuhteessa, jossa esim. viikon säännöllinen erossa olo kevättalella on ongelma. Mutta jos toinen lähtee onnellisena omiin rietoihin toisen toteuttaessa itseään, niin sittenhän kaikki on hyvin.
Yhteiset unelmat kuitenkin punnitaan parisuhdearjessa. Esim. kaksi urakeskeistä ihmistä voivat tulla hyvin toimeen siihen asti kun saadaan lapsi. Mutta kun ruvetaan punnitsemaan kumman ura jousaa enemmän vai joustaako kummankana, voidaan todeta, ettei kaikkea ehkä voikaan saada.
Aloittajalle: jos tuhoaa niin se osoittaa vain että keskusteluyhteys kumppaniin on onneton!
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän siinä käsityksessä että varsinkaan nuoriso ei nykyisin aloitakaan mitään suhdetta sillä ajatuksella että se olisi pysyvä. Järjestelyssä on hyvät ja huonot puolensa. Itse kannatan kuitenkin pysyvämpää liittoa ja ainakin vakaa pyrkimystä sellaiseen.
Mä olen 45 ja olen ollut aina noiden nykynuorten linjoilla. Olen ihmetellyt ikäisteni kauheaa draamaa kun joku suhde loppuu, sellaista koko jopa vuosien suhteen mitätöimistä ei miksikään, kun ei se ollutkaan Se Oikea Loppuelämän Suhde. Itselläni on ollut useiita suhteita, mutta minusta ne on kaikki olleet omalla ajallaan oikeita: oikeaa elämää, hyvine ja huonoine hetkineen. Ja myös kaikkien suhteiden loppuminen luonnollisella ajallaan on ollut hyvä asia eikä mikään ei-toivottu tragedia.
Miksi nähdä tilanne kamalan mustavalkoisena eli että joko toteutuvat MINUN toiveeni tai sitten TUON ja joka tapauksessa toinen tällöin kärsii? Ei se niin mene. Kaikki suhteet vaativat joustokykyä, ja yleensä toisiaan kunnioittavilla ihmisillä on taito saada asiat järjestymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kai sinkkutalouksien määrä kasvaa koko ajan eli minusta ainakin lähtökohtaisesti parisuhde vaatii kompromisseja toimiakseen mutta ehkä olen vaan vanhanaikainen. :D
sinkkutalouksien määrän kasvu teki suuren hyppäyksen metoon jälkeen. jos haluaa toteuttaa feminististä miesvihaa, niin ei siihen oikein sovi parisuhde miehen kanssa. nykyään onneksi naiset saavat pariutua keskenään, joten pitää vaan etsiä pari, jonka kanssa tavoitteet osuvat yhteen.
Lähde? Vai myönnätkö suosiolla puhuvasi paskaa?
Alue: Aihe vapaa
No se riiippuu sitä paljon sopiiko ne sun toiiveet miten yhteen kumppanin toiveiden kanssa. Jos sinä haluaisit vaikka villinä ja vapaana reppureissata ympäri maailmaa ja kumppani taas haluaisi rivaripätkän espoosta ja asua tavallista keskiluokkaista elämää Suomessa, huonostihan ne yhteen sopii.