Lue keskustelun säännöt.
Miten estää isää tekemästä itsemurhaa?
05.10.2020 |
Isä on nyt reilu vuoden ajan puhunut elämän merkityksettömyydestä, yrittänyt keväällä itsemurhaa, toipunut kesällä jonkin verran ja nyt taas syksyllä masentunut uudestaan. Kokeiltu on kevään jälkeen psykologi- ja psykiatrikäyntejä sekä lääkitystä masennukseen, mutta nekään ei tunnu aina auttavan. Pari vuotta sitten yksi sisaruksistani teki itsemurhan, mikä oli tietysti aika rankka juttu kaikille meille. Mutta sen jälkeen isä tuntui toipuvan jonkin verran, ja jatkavan elämää. Aina kevääseen asti.
Isän oma motivaatio tuntuu olevan aika nollassa. Hän ei vaan näe syitä elää, vaikka ainakin ulkoisesti niitä syitä olisi, vaimo lapset ja lastenlapset. Tiedän, että kuulostaa ehkä itsekeskeiseltä sanoa, että itsestä tuntuu aika pahalta, että isä ei näe minussa tai meissä muissa syitä elää. Toki ymmärrän, että sisarukseni kuolema oli hänelle ehkä elämän pahin vastoinkäyminen, mutta kuitenkin.
Kommentit (63)
Vastaavassa tilanteessa olleena, sanoisin, että ei oikein mitään voi kukaan tehdä, jos kuolemanhalu on isompi kuin halu elää. Ei ketään voi pakottaa pysymään elossa. Omat voimat saa siihen kuitenkin täysin menemään, jos riittävän pitkään ja hartaasti yrittää. Toisaalta en suosittele kävelemään poiskaan. Kuuntele ja auta sen verran kuin jaksat, kerro että hän on tärkeä ja tulet ikävöimään häntä mikäli hän lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen puhuu itsa rist a ja "yrittää" sitä, niin silloin on vielä mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Sellainen ihminen, joka on tosissaan asian kanssa, ei vihjaile eikä uhkaile eikä "yritä", vaan tekee sen kerralla.
Masentunut ihminen on itsekäs, kuinkas muutenkaan, mutta itsensä satuttamisella läheisten pelottelu on sitä pahinta. Terveisin it sa ria jo vuosikaudet hiljaa mielessään hautonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on siis aina aikaisemmin ollut hyvin elämänmyönteinen, eikä hänellä ole ollut koskaan aiemmin samanlaista masennusta tai itsetuhoisuutta. Siksi isä tuntuukin nykyään tavallaan vieraalta, jos vertaa siihen isään joka oli muutama vuosi sitten.
Aluksi sisaruksen kuoleman jälkeen isä oli se vahvempi, joka hoiti käytännön jutut, hautajaiset, perintöjutut ja muut. Oikeastaan jo silloin oli aika selvää että isä tavallaan pakeni tilannetta puuhaamalla kaikkea muuta. Mutta koska siitä ei ollut varsinaista haittaakaan, niin mikäs siinä. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin voinnin muutos oli vähitellen, mikä kärjistyi viimekeväiseen itsemurhayritykseen.
Minkälainen isän elämä on muutoin? Miten hänen päivänsä sujuvat, miten hän nukkuu, mitä syö, mitä harrastaa? Onko hänellä edes harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita? Mistä hän ollut innostunut aikaisemmin? Kuinka usein näette isää, kuinka usein lapset ovat hänen seurassaan? Oletteko kiinnostuneita hänestä itsestään vai vaan hänen masennuksestaan?
Oikeastaan vaikea vastata näihinkään mitenkään yleisesti, koska isän nuo kaikki asiat riippuu todella paljon isän voinnista. Jos nyt mietin sitä aiempaa isää, ennen koko tätä juttua, niin ihan ns. normaalia elämää, kävi töissä, oli harrastuksia ja kavereita, ainakin omasta mielestäni suht hyvät ruokarytmit ja terveelliset elämäntavat. Pahimillaan itsemurhayrityksen jälkeen ja masennuskausina isä ei juuri halunnut syödä, ei nukkunut, ei halunnut tehdä mitään tai nähdä ketään. Kontaktin saaminen oli tosi vaikeaa. Nyt on ehkä jotain näiden väliltä. Tosin tuo vetäytyminen tuntuu olevan hyvin voimakasta. Isä ei oikein yleensä jaksa olla muiden seurassa, tai väsyy muiden seuraan. Toki satunnaisesti on hyviäkin hetkiä. Tällä hetkellä isä ei ole työelämässä, joten päivät on useimmiten kotona.
Yritän itse nähdä isää mahdollisimman usein, mutta kiitos koronan, sekin on nyt vähän vaikeampaa. Käytännössä kuitenkin ainakin pari-kolme kertaa viikossa. Muut sisarukset samoin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä tyhmä ehdotus, mutta onko mahdollista oikein repäistä? Mennä vaikka vapaaehtoiseksi johonkin tai jollekin pitkälle vaellukselle tms? Kannattaa myös tarkistuttaa ihan kaikki vitamiini- ym. arvot, jos ne on vähänkin alhaalla, niin tilanne tuntuu jo ihan senkin takia pahemmalta.
Kaikkea hyvää ❤️
Samaa mietin minäkin. En tiedä onko se oikea ajatus, mutta jotakin "haaveista totta" -juttua varmaan kokeilisin ja sen myötä saattaisi tulla lisää haaveita.
Toisen itsemurhan estämisessä ei varmaan ole muita vaihtoehtoja kuin fyysisesti tarkkailla ja estää mahdollisia yrityksiä. Siis jos mikään puhe esim. syistä elää ei auta ja jos häntä ei yrityksistä huolimatta saada sairaalaan.
Toisaalta vaikkei hän nyt tarttuisi mihinkään ajatukseen, mitä hänelle sanoo, jotkin sanat saattavat alkaa itää ja joskus myöhemmin hän ymmärtää, että niinhän se on.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa hänellä ei oikeasti ole mitään syytä elää, liitto läheisyydetön ja seksitön, lapset ovat jo maailmalla ja pärjäävät omillaan ja muutenkin sekä puoliso että lapset pärjäävät yhtä hyvin tai jopa paremmin ilman isääsi? Ei tämä elämä aina niin herkkua ole, olisi ehkä inhimillisempää antaa hänen lähteä tästä elämästä.
Jollakin seksi on elämän tarkoitus... Veikkaisin, että on nuori mies, jolle testosterooni iskennyt päähän.
Se, että joku teistä sisaruksista on tehnyt itsarin, lisää riskiä huomattavasti.
Itse olen nähnyt lähisuvussa miten se alentaa kynnystä. Ensin yksi, sitten toinen ja lopulta kolmas.
Em tiedä mitä muuta voi tehdä kuin keksiä jotain mielekästä tekemistä. Masennuksessa ei saisi jäädä liikaa aikaa ajatella. Ne ajatukset kun on aina vääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse toivoisin että suomessa voisi tehdä avustetun itsemurhan.niin ettei kenenkään tarvitsisi löytää ruumista tjms.jos elämän mielekkyys on kadonnut eikä tulevaisuudellakaan ole mtn annettavaa niin miksi täällä keikkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytä se aika hyvin, jonka isäsi kanssa saat viettää. Mitä muutakaan voi tehdä?
Tämä.
Isä tarvitsee NYT lastaan. Nyt hänen kanssaan pitäisi olla ja jutella kaikesta muusta kuin sairaudesta.
Totta. viettäkää aika yhdessä . Käykää luonnossa, nuotiolla, metsässä tai kalassa. Jutelkaa paljon. Myös menetyksestä ja tunteista. Ole läsnäoleva, kannustava, kuunteleva. Älä tuomitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ihminen saa itse päättää tuollaista asiaa? Etenkin, jos "lapset" ovat jo aikuisia ja riittävän vanhoja huolehtimaan itsestään.
Tulee mieleen, että ap pelkää omaa kohtaloaan. On kauhea asia menettää sisarus ja vielä oman käden kautta tietenkin. Eikä isä näe apssa syytä elää tai muussa suvussa. Jos yrittäisit elää omaa elämääsi ja valmistautua vanhempiesi menetykseen henkisesti?
Mahtavia vastauksia. Tottakai AP suree sitä, että isä ei halua elää ja sitä, että tulee menettämään hänet mahdollisesti pian. Jos oma puolisosi tai lapsesi haluaisi tehdä itsemurhan niin sanoisitko, että tervemenoa vaan ja sitten jatkaisit elämääsi mitään välittämättä tai yrittämättä hakea apua?
Myötätunto on muuten ilmaista.
Sinä voit siis kaivella jostakin itsellesi hippusen myötätuntoa, jos se kerran ilmaista on. Et ollut pätkääkään myötätuntoinen isän valtavalle hädälle ja epätoivolle, vaan surkuttelit vain elävää ja hyvin voivaa ihmistä.
Ap on eri ihminen kuin hänen isänsä ap ei voi ikinä asettua edes promilleen isän ajatuksiin.
Tottakai olen myötätuntoinen isää kohtaan. Osoita viestissäni se kohta, jossa isää ja hänen tilannettaan arvostelin.
Täällä on kummallisia väitteitä siitä, että AP ei yritä ymmärtää isäänsä eikä halua olla hänen tukenaan. Mistä te sen tiedätte muutaman viestim perusteella?
Myös monet alkoholistit tekevät hidasta itsemurhaa perheensä keskellä. Eipä sillekään oikein mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sinua, että satuttaa, että isäsi ei näe teissä muissa ns syytä elää. Tietysti sattuu, jos isä käpertyy omaan surunsa, eikä näe niitä kuita elossa olevia lapsia.
En tiedä, kuulostaa vaikealta tilanteelta. Yleensä vaikeampiin elämän solmuihinsa auttaaa Jeesus, Hän yksin pystyy isääsi auttamaan, kerta isäsi itsekkään ei oikein enää apua halua.
Kannattaa rukoilla ja hakeutua vaikkapa johonkin seurakuntana uskovien keskelle rukoilemaan isäsi puolesta.
Jeesus on mestari tuomaan elämää sinne, missä on kuolemaa.
Olen kyllä yrittänyt olla isän tukena sekä olla läsnä. Mutta jos ihminen ei puhu, ei halua, että vieressä ollaan tai mitään, niin se on aika vaikeaa. En tietenkään voi tietää kaikkea sitä, mitä isä ajattelee, mutta todella haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä yrittänyt olla isän tukena sekä olla läsnä. Mutta jos ihminen ei puhu, ei halua, että vieressä ollaan tai mitään, niin se on aika vaikeaa. En tietenkään voi tietää kaikkea sitä, mitä isä ajattelee, mutta todella haluaisin.
https://sic.fimea.fi/2_2013/psyykenlaakkeet_voivat_aiheuttaa_ongelmia_i…
Lue nyt vaan tuota asiaa ja siivoa kaapit vähin äänin. Tee isälle joka aamu munakas, johon laitat 3 luomukananmunaa. Voi olla, et hänellä on koliininpuutos - sen voit ainakin poistaa sillä helposti:-)
Suurinta rakkautta on antaa toisen mennä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elämänhalua ei ole, niin miksi ihmeessä hänen pitäisi kitua? Mikä sinä olet määräämään hänen elämästään ja sanomaan, että hänen ajatuksensa ovat turhia?
Kuolema on pysyvä olotila kuten sinun idioottimaisuutesi. Elämänhalu sen sijaan saattaa hetkeksi kadota ja palata sitten.
Itsemurhaa vakavissaan miettivät (ja todennäköisesti niitä tekevät) eivät odota eivätkä halua mitään ’elämänhalun palaamista’. He haluavat vain pois ja kaiken katoamisen/haluamisen täydellistä loppumista.
Perehdy aiheeseen sen sijaan että nimittelet täällä kanssaihmisiä idiooteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa hänellä ei oikeasti ole mitään syytä elää, liitto läheisyydetön ja seksitön, lapset ovat jo maailmalla ja pärjäävät omillaan ja muutenkin sekä puoliso että lapset pärjäävät yhtä hyvin tai jopa paremmin ilman isääsi? Ei tämä elämä aina niin herkkua ole, olisi ehkä inhimillisempää antaa hänen lähteä tästä elämästä.
Jollakin seksi on elämän tarkoitus... Veikkaisin, että on nuori mies, jolle testosterooni iskennyt päähän.
Olen 65-vuotias mies ja olen itse pitkälti tuossa tilanteessa. Jo 20 vuotta läheisyydetöntä ja seksitöntä liittoa takana, ja paino sanalla läheisyydetöntä joten tiedän miten se vie elämänilon. Katson kuitenkin että minusta on työssäkäyvänä vielä enemmän hyötyä kuin haittaa läheisilleni, siis puolisolleni ja aikuiselle lapselleni joten en eivan tällä hetkellä ole harkitsemassa lusikan heittämistä nurkkaan.
Muistuttaisin keskustelijoita siitä että itsemurha-aikeita voi olla muillakin kuin masentuneilla, elämä mahdollisesti vaan on pazkaa.
Vierailija kirjoitti:
itse toivoisin että suomessa voisi tehdä avustetun itsemurhan.niin ettei kenenkään tarvitsisi löytää ruumista tjms.jos elämän mielekkyys on kadonnut eikä tulevaisuudellakaan ole mtn annettavaa niin miksi täällä keikkua.
Nykyinen lainsäädäntö on kieltämättä ongelmallinen. Itsemurha on täysin laillinen teko, mutta jostain syystä tätä luvallista toimintaa ei sovi avustaa vaikka henkilö kuinka vakuuttaisi avuntarvettaan.
Olisi kaikille helpompaa jos esim terveyskeskusten yhteydessä olisi pieni itsemurhaklinikka jossa voisi käydä lopettamassa päivänsä siististi ja muita häiritsemättä.
Ensin ravinneasiat kuntoon.
Tärkeitä mielenterveydelle:
MAGNESIUM
OMEGA 3
B-VITAMIINIT (varsinkin B-12)
D-vitamiini (väh. 100ug päivässä)
Noita 3:a kun alkaa syömään päivittäin, niin mieliala nousee väkisin.
Tsemppiä tilanteessa! :)
En tiedä onko tämä tyhmä ehdotus, mutta onko mahdollista oikein repäistä? Mennä vaikka vapaaehtoiseksi johonkin tai jollekin pitkälle vaellukselle tms? Kannattaa myös tarkistuttaa ihan kaikki vitamiini- ym. arvot, jos ne on vähänkin alhaalla, niin tilanne tuntuu jo ihan senkin takia pahemmalta.
Kaikkea hyvää ❤️