Tusinanimet! Sinä joka olet antanut lapsillesi tusinanimet..

Minä inhosin erikoista nimeäni ja halusin muuttaa sen isona Raijaksi. Ojasta allikkoon:-) Toisaalta oli helppo, koska ihmiset muistivat nimeni helposti. Nykyään nimeäni kuulee muillakin.

Minäkin päätin aikoinaan, että annan tyttärelleni nimeksi Sofia, mutta en antaisi enää. On niitä paljon muitakin kauniita tyttöjen nimiä.

Niitä suosituimpiakin on nykyään vain n. 1% ikäluokasta. Esim. oma lapseni on Emilia, eikä hänellä ole kaimoja ollut päiväkotiryhmässä tai koulussa samalla luokalla (nyt tokaluokalla), eikä edes rinnakkaisluokalla. 70-luvulla suosituimpia oli 5-10 % ikäluokasta, jolloin olikin paljon todennäköisempää että kaimoja osui samaan ryhmään.

En onneksi antanut! Sellaiset nimet, joissa oikeasti jotain särmää,harvemmin tulevat olemaan tusinanimiä, koska ovat yleensä vähän turhan erikoisia valtaväestön makuun. Tavikset tykkää näistä Elleneistä ja Olivereista...Ainakin pääkaupunkiseudulla.

Omien lasteni nimet ovat olleet mun mielestä kauniita ihan siitä saakka, kun olen nimistä jotain ymmärtänyt. Nämä nimet kelpasivat myös lasten isälle. En ajatellut nimien yleisyyttä. Vaikka nimet ovat todella yleisiä, koskaan lasteni päiväkotiryhmässä tai luokassa ei ole ollut samannimisiä. Tämähän on tietysti ihan sattumaa.

Mieheni halusi lapsille "perusnimet" oman erikoisen nimensä takia (kiusattiin pienenä nimestä). Lapset ovat tyytyväisiä nimiinsä. Saahan sitä nimeä vaihtaa, jos tusinanimi alkaa harmittamaan joskus, mutta tuskinpa vaan.

Samaa ihmettelen minäkin. Jos nimi on top 5 listassa jo kolmatta vuotta peräkkäin, tuttavapiirissäkin samannimisiä, niin eikö oikeasti keksitä mitään muuta nimeä? En ymmärrä... Olen itse myös tuon testin mukaan konservatiivinen nimen antaja, joten ymmärrän ehkä vähän paremmin jos nimeksi annetaan joku vanha kunnon Aleksi tai Aino, vaikka yleisiä ovatkin, mutta nämä "trendinimet" (nimiä mainitsematta) ovat niitä mitä en tajua.

Emmaa ja Oliveria on todella paljon pk-seudulla, samoin Emiliaa. Kymmenen tulee heti mieleen kustakin nimestä joita olen viime vuosina tavannut. Perään lisätään aina sukunimen ensimmäinen kirjain. Onneksi omilla lapsilla ei ole tämän hetken suosituimpia nimiä ettei heitä sitten kutsuttaisi vain sukunimellä. Itse en näitä nimiä antaisi.

Minä tunnen yhden Oliverin ja yhdellä tytöllä on toisena nimenä Olivia. Eivät ne nyt niin suosittuja nimiä ole, vaikka niitä tupsahteleekin vastaan. Nimimaku on aiempaa laajempi ja tusinanimistä ei oikein voi puhua.

Itse tunnen neljä Eliasta ja kolme Juliusta, joten näitäkin voisi pitää tusinaniminä. Tunnen myös kaksi Annia, kolme Veeraa, kaksi Siiriä ja kaksi Elleniä. Emiliaa tunnen myös kaksi.

Toisaalta tunnen viisi Mikaa, kolme Samia ja peräti neljä Jaria.

En minkäkään ymmärrä miten kukaan voi enää antaa tyttärensä nimeksi Ada/Aada. Ihan kaunis nimihän se on, mutta vähän jo naurattaa kun neuvolan odotushuoneessa on kolme Aadaa yhtä aikaa. Sama tietysti Ella, Oliver, Eemil ja Eliel. Hienoja nimiä toki mutta eikö oikeasti häritse että kaikilla mulla on sama nimi? Ei väkiselläkään tarvitse vääntää, mutta itse ainakin olen hylännyt pari nimikandidaattia juuri tuon naurettavuuksiin menevän yleisyyden takia.

Meillä on Eemil ja Aliisa. 

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella lapsiani kohtaan, ei heistä sen erikoisempia, tärkeämpiä tai menestyneempiä tule kuin mitä "on tarkotettu", vaikka heidän nimensä olisivat Zeus Arhippa ja Benedicte Charlotte Mynttynen.

Nimet annoimme, koska ne oli MEIDÄN MIELESTÄ parhaimpia nimiä maailmassa. Ja sen selityksen pitäisi riittää ihan jokaiselle teistä.

Vuonna 2012 6,5% syntyneistä tytöistä nimettiin Sofiaksi ja 5,5% Emiliaksi, Olivia-nimen sai 3,5% syntyneistä tytöistä. Miksi kukaan haluaa antaa noin yleistä nimeä? Lähde: googleta väestörekisteri suosituimmat etunimet 2012 (en saa liitettyä, koska pdf.-muodossa)

Aika paljon nimen antamisessa varmaan vaikuttaa se sukunimi, kuten joku jo totesi.

Nimi on aina yhdistelmä, ja itsellä ainakin nimenannossa vaikuttaa aiika paljon se, miltä suku- ja etunimi yhdessä kuulostavat. En tosiaan ymmärrä näitä Suomessa harvinaisten nimien yhdistelmiä tavanomaisiin sukunimiin. Esimerkiksi ennemmin Ville Virtanen kuin vaikkapa Wilburton Virtanen.

Mun lapsilla (varsinkin esikoisella) on tusinanimi, suosituimpia nimiä vuosikymmenien aikana, ei siis nykyinen muotinimi. hänen nimeään ei edes mietitty, se oli selvä asia nimen yleisyydestä huolimatta. silti vasta yläasteella luokalla samanniminen, ja joukkueessa myös. Olen ylpeä perinteisestä nimestä!

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 13:27"]

Voi käydä niin, että annat lapsellesi kivan erikoisen nimen. Ja kappas siitä tuleekin seuraavana vuonna muotinimi. Selitäpä siinä sitten miksi annoit suositun nimen. No kun en antanutkaan. Näin kävi minulle.

[/quote]

Sama täällä.

Terv. Eemilin vm. 2006 äiti.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 01:15"]

Pyrkyrit antavat noita nimiä. Haluavat niin kovasti olla edes keskiluokkaa että antavat nimiä joissa ei ole mitään persoonallista. Samaa tyhjää massaa.

[/quote]

Voi taivas mikä mielipide! Ihmiset antavat tavallisia nimiä monista eri syistä, ei siitä voi päätellä yhtään mitään. Miksi tällaista keskustelua edes käydään? Jokainen vanhempi antaa sellaisen nimen, mikä tuntuu vanhemmista parhaalta ja heidän lapselleen sopivammalta. Jotkut nimet tulevat muotiin vähäksi aikaa ja tulevat uudelleen taas käyttöön 20-30 vuoden päästä.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 13:31"]

Suomessa on aina annettu myös harvinaisia nimiä. Ei aiemminkaan kaikki ole ollut Marttoja ja Niiloja. On ollut Elleniä ja Annabeliä ja Charlottaa.

[/quote]

Ovat kyllä harvinaisia nimiä suomalaisilla alueilla.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 14:13"]

Vuonna 2012 6,5% syntyneistä tytöistä nimettiin Sofiaksi ja 5,5% Emiliaksi, Olivia-nimen sai 3,5% syntyneistä tytöistä. Miksi kukaan haluaa antaa noin yleistä nimeä? Lähde: googleta väestörekisteri suosituimmat etunimet 2012 (en saa liitettyä, koska pdf.-muodossa)

[/quote]

KUULUUKO se sinulle mitä nimiä ihmiset lapsilleen antavat?

Olisinpa itse saanut tusinanimen.

Nyt kun nimenäni on eräs Suomessa harvinainen nimi, niin uusissa paikoissa kysäistään ensin, että kuinka hyvin puhun suomea. Nimi on siis yleinen muutamissa muissa maissa. Näiden maiden kansalaiset alkavat myös ilahtuneina pulputtamaan omaa kieltään nimeni kuultua/luettua (olen asiakaspalvelija, nimikyltti rinnassa) kun olettavat heti minun olevan maannaisiaan.

Ei ole hauskaa. Oikeasti.

Tusinanimet kunniaan!

Kuopukseni nimi oli tosi harvinainen vuonna 2005, mutta nyt tulee koko ajan vastaan saman nimisiä. Ei näitä voi välttämättä ennustaa.

Parhaiten varmaan onnistuisi, jos antaisi oman ikäpolvensa suosikkinimen. Esim Minna tai Hanna. Kovin moni 70-luvulla syntynyt aikuinen ei noita nimiä anna.

Pojalle kannattaa antaa nimeksi vaikkapa Mika. Ellei sitten perheen isällä ole sama nimi... tai enolla, naapurin sedällä jne. (todennäköisesti on)

Voi saatana. Me annoimme pojallemme nimeksi Niilo. Se on pappani nimi ja olen aina pitänyt siitä nimestä. Harmi kun se on tusinakamaa.