Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, kysyttävää?
Kommentit (46)
Maniavaihe on ihanaa aikaa. Vaikka tiedän, kuinka haitallista se on itselle ja läheisille. Mutta silloin itseluottamus on huipussaan ja elämässä ei ole mitään kurjaa, vaan kaikesta löytää vain hyviä puolia. Olen ylisosiaalinen silloin ja tahdon kaikille ihmisille hyvää ja tahdon auttaa kaikkia. Ja luulen, että kaikki ihmiset tahtovat minulle hyvää. Töissä olen huipputehokas silloin. Itsellä vaihdikkuus ei olaiheuttanut suurempia taloudellisia ongelmia, niin että olisin pahasti velkaantunut. Mutta raha-asiat saa kyllä sössittyä aina jonkin verran silloin. Olen ostanut muun muassa elektroniikkaa ja kerrostalo-osakkeen maniassa.
Sairastan 1 tyyppiä, eli on maniavaiheita, ei pelkästään hypomaniaa.
Minulla oli abilyfy ja seroguel prolong. Abilyfy piti lopettaa kun rupesin suunnittelemaan raskautta. Sero pitää lopettaa kolme kk ennen synnytystä. Eli olen keskustellut hoitavan lääkärin kanssa asiasta. Ilman "lupaa" en uskaltaisi lääkkeitä muuttaa.
Olen ostanut kameroita, tietokoneita ym elektroniikkaa. Kerrostalo-osake on suurin ostos. Olen joitakin ostoja lähinnä ihmetellyt, että miksi?
Jos joku sanoisi mulle mania-vaiheessa, että mulla on mania, varmaan suuttuisin ja käskisin huolehtia omista asioistaan. Jos se olisi joku tosi läheinen, ken oo pyytänytkin puuttua asiaan, voisin suhtautua erilailla.
Et varmaankaan aio imettää et saat lääkkeet heti uudelleen aloitettua? Näin ainakin itse tein ja tekisin. Tosin kovat lääkkeet. foolihappo sulla varmaan onkin. Onko biologinen lapsi välttämätön? Tosin vakavista mielenterveysongelmista kärsivä ei adoptio tai sijaislasta saa. Nyt onko kaikkien pakko lisääntyä? Hypon kanssakin on tosi rankkaa.
Tiedän riskit raskauteen liittyen ja sen jälkeen. Eräs ystäväni joka sairastaa samaa sairautta, on kyllä infonnut minua. Lisäksi lääkäri osasi kertoa, että synnytyksen jälkeen saattaa mennä parikin vuotta, että olot aaltoilee.
Toivon sinulle jolla 11-vuotias, kaikkea hyvää <3 ja tsemppiä!
Kuinka hyvin tunnistat hypomaaniset ja maaniset vaiheet ym positiiviset oireet?
Ajon imettää, jos lapsen saan ja imetys vain muuten onnistuu. Foolihappoo syön. Biologinen lapsi on erittäin toivottava, jos sellainen mulle suodaan. Jos ei niin sitten ei. En halua adoptiota tai sijaislasta. Kaikkien ei ole pakko lisääntyä, itse toivon, että siihen pystyn. Hypon kanssa on rankkaa. Onneksi mulla on laaja turvaverkko, joka pystyy auttamaan lapsen hoidossa. Olen heidän kanssaan keskustellut aiheesta ja paljon.
Mitä tarkoitat positiivisilla oireilla?
Itselläni on muutama tuttava joilla sama tauti ja aika kauhea tauti onkin. Molemmat naimisissa, kummallakaan ei lapsia. Sairaudesta huolimatta järki sanoi että lapsia ei tehdä. Kunnioitan todella molemman parin päätöstä.
Molemmilla on tautia suvussa, toisella isällä ja kahdella veljellä myös, tosin isä teki itsemurhan ja toinen veli yritti ja toinen on nyt teillä tietymättömillä. Muuten ovat hyvin koulutettuja ja hyvissä viroissa, välillä sairaslomalla ja sairaalassakin.
Aivan kaamea sairaus, puolisot eivät tienneet menevänsä noin sairaan kanssa yhteen. Toinen pari onkin nyt juuri eroamassa 25 yhteisen vuoden jälkeen, eui puoliso enää jaksa, sanoi että olisi pitänyt tehdä se jo 20v sitten. En suosittele kenellekään noin sairasta puolisoa ja fiksuinta olisi olla hankkimatta lapsia ainakaan. Liian raskasta perheelle, täytyy ajatella muitakin mutta sairas ei osaa kuin itseään.
http://www.huuto.net/kohteet/mini-rodini-pupujumppis-80_86cm/294296668?ref=tf-huuto-vauva-1 Pidätkö tästä puvusta? Näin sen juuri tuossa huuto-mainoksissa.
Olin ollut miesystäväni kanssa yhdessä puolivuotta kun pääsin sairaalaan ja sain diagnoosin. Luulin silloin, että jättäisi minut, mutta ei. Ihme mies :)
Itsellä tällä sairaus hyvin "hoidossa", joten elämä mallillaan. Olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvässä työssä.
En koe, että ajattelen vai itseäni.
Tosiaan ystäväni tulee hyvin toimeen lapsiensa ja miehensä kanssa, joten onneksi minulla on hyvä "esikuva". Tiedän toki, että monella sairaalassa ollella perhe-elämä ei mene hyvin. Mutta ei se huonosti meneminen aina mitää sairauttakaan tartte. Eikä itsekkyys
Saatko raivokohtauksia? Muuttuuko mielialasi hyvin nopeasti? Tarvitsetko paljon huomiota maanisessa vaiheessa? Peseydytkö depressiivisessä vaiheessa? Kiroiletko maanisessa vaiheessa? Huomaatko itse, kun käytöksesi muuttuu sellaiseksi, etteivät muut hahmota tekemisiäsi?
Tätini on bipolaarinen ja hänellä on mainitsemiani piirteitä. Hän on omasta mielestään täysin terve.
Sinulla on sellaisia kokemuksi, itsellä yksi kaverin kautta "hyvä esimerkki" miten perhe-elämä bibon kanssa voi mennä. Ilman sairauttakin ihminen voi olla itsekäs ja sössiä perhe-elämänsä.
En pidä tuosta puvusta kovinkaan paljoa.
Kun sairaus on balanssissa, en saa mitään noista. Mutta maniassa saan raivokohtauksia, mieliala muuttuu nopeasti ja tarvitsen paljon huomiota. En kiroile maniassa. En luultavammin huomaa itse, etteivät muut hahmota tekojani.
Toivottavasti vastauksistani oli apua edes jollekin. Yllätyin joskus kuinka kiinnostuneita ihmiset ovat sairautta kohtaan kun siitä kerron. Nyt nukkumaan, ettei puhke maniavaihe ;)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 00:22"]Kun sairaus on balanssissa, en saa mitään noista. Mutta maniassa saan raivokohtauksia, mieliala muuttuu nopeasti ja tarvitsen paljon huomiota. En kiroile maniassa. En luultavammin huomaa itse, etteivät muut hahmota tekojani.
[/quote]
Lääkitystä vähennetään raskauden aikana. Mitenkähän hahmotat mahdollisessa maniassa vauvan tarpeita? Psykoosi riski on moninkertainen terveeseen verrattuna. Koulutus tai kaverin onnistuminen ei tämän sairauden kanssa auta pätkääkään.
Kiitos vastauksestasi. Toivoisin, että tätini ottaisi lääkkeensä. Hän otti yhden ja totesi, ettei lääke sopinut hänelle.
Nuku hyvin.
Kannattaa miettiä tuo lapsiasia tarkkaan, sillä raskaus/synnytys ovat aika rankkoja ja on tosiaan periytyvä tauti. Unirytmin sekoontuminen laukaisee helposti manian/masennuksen.
Olen bipo, jolla oli raskauden alussa oli mania ja synnytyksen jälkeen psykoottinen masennus. Nyt lapsi on 11 v ja hänellä epäillään myös kaksisuuntaista:( Todella rankkaa kaikille ja kaikinpuolin!
Neuvona, että raskauden aikana ja sen jälkeen ei oman kokemuksen perusteella kannata olla lääkkeettä vaan jollain minimilääkityksellä. Vielä reilu 10 vuotta sitten oli yleinen käsitys, että lääkkeet on isompi riski sikiölle kuin se, että varmistettiin äidin hyvinvointi.