Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, kysyttävää?

Minullakin on tuo tauti. Olen viimeisen viiden vuoden aikana saanut sen hallintaan tiukalla itsekurilla ja meditaatiolla. En syö lääkkeitä, koska ne väsyttävät liikaa, enkä kyllä muutenkaan pidä niistä. Minulla ei ole lapsia, mutta en ole ajatellut tuota lapsiasiaa sairauteni kautta. Koen, että olen saanut elämäni niin tasapainoiseksi, että voisin lapsen hankkiakin jos haluaisimme. Tietysti pieni pelko on koko ajan takaraivossa, mutta olen ohjeistanut läheiseni pahimman varalle, eli pistämään minut suoraan sairaalaan jos muuten ei mene perille.

28/ Minulla on sitä varten ystäviä ja miesystävä, jotka laittaisivat minut hoitoon, jos mani iskisi vauvan kanssa. He myös hoitaisivat vauvaa, olen asiasta keskustellut useaan otteeseen. Homma hoidossa, älä huoli!

29/ Alttius sairauteen on periytyvä ja minulla siis oli se. Sairaus puhkesi luultavmmin valtavan stressin seurauksena.

30/ Toivon myös, että tätisi ottaisi lääkkeensä. Siinä menee helposti useampi kk ennen kuin lääkkeet alkavat kunnolla purra.

31/ Ihana kuulla ettet ole ajatellut lapsiasiaa sairauden kautta! Kiitos! Mukavaa, että on sinunlaisiasi ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 00:28"]

Tiedätkö syyn miksi sairastuit?

[/quote]

Aivojen välittäjäaineet.

Vanha ketju, mutta kysyn kuitenkin.

Te, joilla on ollut pitkään bipo: Oletteko omasta mielestänne yhtä hyvässä kunnossa, kuin vuosia aikaisemmin, ennen kuin sairaus puhkesi? Siis jos sairaus diagnosoitiin vaikka 5 vuotta sitten, niin koetteko olevanne sairas ja vajaatehoinen verrattuna aikaan, jolloin sairautta ei ollut?

Kuinka sairaus/lääkitys  on vaikuttanut luovuuteenne?

Kuinka onko optimistisuutenne elämään säilynyt samanlaisena kuin ennen diagnoosia?

Osaatteko yhdistää sairastumisen aiheuttaman elämäntilanteen (stressi, burnout, jne) johonkin lapsuutenne traumaan?

Kiinnostaa pohtia näitä. Asia selitetään aivokemialla, mutta toisaalta jokin sen aivokemian muuttaa.

Sain juuri tietää että olen lähes koko ikäni sairastanut 2 suuntaista mielialahäiriö. Se helpotti.Nyt tiedän vihdoin mikä mua vaivaa. Lääkitys löytyy mutta siihen voi mennä aikaa kunnes oikea annostus ja lääke löytyy. Myös vertaiskeskustelut tulevat olemaan elämäni kuvioissa. Yllättävän monisairastaa vaikka ei diagnoosia ole. Myös psykiatrinen keskustelu tulee kuvioon silloin tällöin. se sovitaan lääkärin kanssa tai asiantuntijan kanssa. Olen helpottunut kun saan vihdoin apua ja läheiseni ymmärryksen miksi olen käyttäytynyt näin.

https://hypomaanisenhurmiojaturmio.blogspot.com/?m=1

Noista jutuista huomaa hyvin mitkä on kirjotettu maanisessa vaiheessa ja mitkä masennuksessa