Olenkohan mä ainoa, joka ei koskaan saa sellaista joulua kuin haluaa?

Eikö anopilla ole mitään muuta paikkaa jouluksi? Sitten tuo on ainoa vaihtoehto, tylsää yksinkään olla. Jos on muita lapsia, niin miksi he eivät ota anoppia välillä kylään jouluksi.

Eiköhän siinä ala olla. Me ollaan oltu samaa taloutta vajaa 10 vuotta ja aina olen saanut sellaisen joulun kun olen halunnut.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:18"]

Eikö anopilla ole mitään muuta paikkaa jouluksi? Sitten tuo on ainoa vaihtoehto, tylsää yksinkään olla. Jos on muita lapsia, niin miksi he eivät ota anoppia välillä kylään jouluksi.

[/quote]

Onhan anopilla oma koti. En käsitä miksi siellä ei voi jouluna olla, vaan on päästävä väkipakolla meille.

Mieheni on ainoa lapsi. Mutta miksi mun pitää siitä kärsiä?

Huh, aika tylyltä vaikutat kyllä. No ehdota, että mies ja lapsi menevät anoppilaan ja jää itse kotiin?

Meille tulee anoppi, anopin mies, mun vanhemmat ja sisko, mieheni lapsi. On juuri sellainen joulu kun olen aina halunnut :) Syödään oikein pitkällä kaavalla, ja on ollut oikein mukavaa joka joulu.

No onpa kärsimys kun oikein anoppi tuppaa jouluna kylään eikä jää yksin kotiinsa.  Kai lapsistasikin on mukavaa, että heidän isoäitinsä on jouluna mukana? Vai provoileko?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:21"]

Huh, aika tylyltä vaikutat kyllä. No ehdota, että mies ja lapsi menevät anoppilaan ja jää itse kotiin?

[/quote]

Hei hei. Kyllä miehen kuuluu viettää joulua vaimonsa ja lastensa kanssa. Miksi vaimon pitäisi olla yksin juuri jouluna? 

Vai oletko sitä mieltä, että äidit ja anopit ei saa olla jouluna yksin, mutta vaimot kyllä voi olla? Uskomatonta.......

Miltä sinusta tuntuisi vanhana olla joulu yksin?

Tai miltä sinusta tuntuisi jättää oma äitisi jouluna yksin?

Miten yksi anoppi voi olla niin iso vaiva? Siinähän se menee sivussa, jos teille tulee vieraaksi. Ei yksi ihminen lisää vaivannäköä millään tavalla. Minusta anoppi on osa teidän perhettä.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:24"]

No onpa kärsimys kun oikein anoppi tuppaa jouluna kylään eikä jää yksin kotiinsa.  Kai lapsistasikin on mukavaa, että heidän isoäitinsä on jouluna mukana? Vai provoileko?

[/quote]

Kun jos anoppi tulee tänne, tarkoittaa se sitä että mä olen yksin. Mies puhuu äitinsä kanssa ja mä hoidan ruoat ja keittiön. Anoppi ei edes syö mun laittamia ruokia.

Ja lapset (teinit) itseasiassa sanoivat pari viikkoa sitten, että onko aina pakko olla sukulaisjoulu. Mies ei puhunut mitään.......

No et ole ainoa, mutta ihan toisin päin: mä haluaisin kokea joulun ihan yksin. Nautin niin siitä tunnelmasta, hiljaisuudesta, rauhallisuudesta, nauttisin yksin jouluruuat ja musiikit ja tv-ohjelmat. Mutta minkäs teet, kun on iso perhe. Lapset vielä muuttavat joskus pois kotoa, mutta mies ei sitäkään.

Lähtekää jonnekin matkalle! Se taitaa olla ainoa keino, millä sukujoulun voi välttää :D! Me olemme mieheni kanssa lapsettomia ja joskus olisi ihanaa olla aatto ihan vain kaksistaan ja mennä sitten vaikka myöhemmin vanhemmilla käymään. Nyt kuitenkin sukujoulu on jonkinlainen pakko... huoh, ja anopilta tulee aina kilometrilista mitä täytyy kokata ja valmistella. Tänä vuonna tehtäväksi tuli mm. valmistaa piparkakkutalo (muiden lapsia varten), pari laatikkoa ja paistaa kinkku. En nyt viitsi sanoa ei, koska haluan pysyä hyvissä väleissä.

Oletpa epäsosiaalinen tyyppi. Minusta ainakin on ihanaa, että lapseni saavat viettää joulua sekä vanhempiensa että isovanhempiensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:26"]

Miltä sinusta tuntuisi vanhana olla joulu yksin?

Tai miltä sinusta tuntuisi jättää oma äitisi jouluna yksin?

[/quote]

Mun äidille sopii hyvin, että ei nähdä aattona. Nähdään sitten joulupäivänä tai tapanina. Näin jo usean vuoden ajan.

Ja itseäni ei haittaisi olla aattoa yksin sitte vanhana. Lapsia voi tavata muulloinkin kuin jouluaattona. Varsinkaan jos asuisin muutenkin yksin. Yksi päivä muiden joukossa.

Mua kanssa ahistaa. Ollaan oltu yksissä 10 vuotta ja oltu tänä aikana 100 % jouluista appivanhemmilla.

Isäni kuoli yllättäen joulun aikaan (joulukuussa ennen joulua) kun asuin vielä teini-ikäisenä kotona ja jotenkin äidiltäkin katosi joulufiilis lopullisesti sen takia. Hissuteltiin synkkiä jouluja kahdestaan kunnes muutin toiselle puolelle Suomea opiskelemaan. Sitten äiti löysi uuden miehen ja ihan tyytyväisenä jättäydyin pois ja minusta oli mukavaa viettää joulut yksin. Sitten tapasin mieheni ja alkoi nää heidän perhejoulut. Meille tuli lapsia ja samat joulut jatkuivat vuodesta toiseen. Tässä välissä äiti erosi uudesta miehestään ja muutti yksiöön ja viettää nyt joulut yksin. Olen kutsunut häntä meille joka vuosi, mutta ei suostu tulemaan kun häntä ahdistaa ajatus siitä, että joutuisi mukaan ventovieraaseen seuraan mun appivanhempien joulunviettoon. Ja niinhän siinä kävisi. Mies ei suostuisi siihen, että jäisimme meille kotiin jouluna kun hänen vanhemmilleen on matkaa vain parikymmentä kilometriä. Sitten jouduttaisiin viemään mun äitini sinne mukaan ja hän kiusaantuisi valtavasti minkä ymmärrän. Äidin luokse emme mahdu kolmen muksun kanssa enkä myöskään halua stressata väsynyttä äitiä, joka kuitenkin laittaisi kystä kyllä,vaikka kuinka kieltäisin ja silti ahdistuisi ja rasittuisi vaivasta.

Ahdistus kasvaa vuosi vuodelta. Mulla ei ole mitään appivanhempia vastaan, mutta heidän joulutunnelmansa on tyyppiä "porvariston hillitty charmi", aitoa lämpöä ei ole ja minusta joulua ei vietetä lasten ehdoilla. Esim. lapsille ei ole haluttu järjestää joulupukkia, ja suurin osa aattoillasta kuluu ruokapöydässä, jossa aikuisista on mieluisaa siemailla aikuisten juhlakonjakkia ja muita alkoholijuomia. Mies ja minä ei juoda mitään. Lahjat jaetaan niin myöhään, että lapset on ihan sippejä, kun ollaan jo lähellä nukkumaanmenoaikaa. Siellä pitää silti istua suht kiusaantuneen tunnelman vallitessa eikä mies tajua selviäkään vihjeitä kotiinlähdöstä. Lopulta lapset on niin väsyneitä, että ne saa kantaa autoon itkevinä. Ja mua repii hermoon tää kokonaisuus. Aikuisia sukulaisia, joita en juuri tunne, on aina iso liuta mukana ja usein jonkinlaista kaunaista naljailua kuuluu kuvaan.

Meillä kotona perhejoulut ennen isän kuolemaa oli ihanan lämpimiä juhlia ja ne vietettiin oman perheen kesken. Joskus harvoin isovanhempia oli mukana ja he matkustivat meille. Harmittaa, että omat lapset eivät saa sellaisesta tunnelmasta nauttia. Olen joka vuosi ottanut puheeksi tämän, että olisi mukava olla joskus ihan vaan ydinperheen kesken tai edes kerran vielä mun äidin kanssa, kun se vielä elää, mutta mies aina suuttuu ja pitää mua jotenkin kiittämättömänä, kun meillä on niin hienosti, että mennään hänen vanhempiensa luokse valmiiseen pöytään.

Miltäs tämä kuulostaa, ap? Minäkin viihtyisin jouluna joko tunnelmoimassa ihan yksin tai sit vain oman miehen ja omien lasten kanssa. Vaikuttaa vaan, että tästä nää joulut kuluu näin seuraavat 30 vuotta...

No, joskus koittanee sitten sekin aika, että ei ole enää ketään tulossa.  Toivottavasti käytte edes haudalla, vai sotkeeko sekin pahasti suunnitelmat?

15 jatkaa: Siskoni asuu perheineen samalla paikkakunnalla kuin äitimme, mutta hekin viettävät joulunsa siskonmiehen vanhempien isossa maalaistalossa, jossa heillä on puoli pitäjää sukulaisia siellä viettämässä joulua. Äiti ei ole edes paljon tekemisissä kanssaan, mutta käyvät äidin luona tapanina onneksi yleensä. Sitäkin äitini minulle stressaa, että monta lasta ja pitäisi laittaa jotain pöytään ja ei jaksaisi jne. Senkään takia en ole halunnut mennä edes joulunpyhinä käymään, kun äiti stressaa kuitenkin kun meitäkin on viisi. Ja onhan yksiössä tosiaan aika ahdasta.  Eikä tunnu mielekkäältä ajella 500 kilometriä edestakaisin ja piipahtaa vain tapaninkahveilla.

Numeron 16 kirjoituksesta tuli sekin mieleeni, että kävisin todella mielelläni hautausmaalla jouluaattona, ja voisin vaikka kävellä siellä pitkään valo- ja tuoksumeren keskellä, mutta ei mahdu aikatauluihin oikein sekään eli kiireellä pitäisi juosta kynttilöiden kanssa, että ehditään vielä appivanhemmille. Ja appivanhemmat eivät käy koskaan haudoilla eivätkä oikein tajua koko traditiota.

I feel you ap. Tänä vuonna päätin, että tämä vuosi on viimeinen vuosi, kun mennään muiden ehdoilla. Ensi vuosi ollaan kotona oman perheen kesken ja omien tapojemme mukaan.

Mutta niinhän mä päätin viime vuonnakin...

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:14"]

On miehen kanssa asuttu samaa taloutta jo reilut 20 vuotta.

Kertaakaan en ole saanut olla joulua vain miehen ja lasten kanssa.

Mies ei halua, kun hän haluaa että äitinsä osallistuu meidän jouluun. Mä olen yli 20 kertaa joustanut jouluna. Onkohan tässä jo tarpeeksi?

Omia vanhempia olen vaihtelevasti nähnyt jouluna: aattona tai vasta joulupäivänä, tämä on heille ollut ihan ok.

[/quote]

Pyydä jatkossa joka jouluksi myös omat vanhempasi teille joulunviettoon.

Kirjoittajalle 15:

Tänä vuonna saattaa olla jo liian myöhäistä, mutta ensi vuonna voisit sanoa miehelles et menee vaikka yksin sinne anoppilaan, jos ei voi pysyä poissa, mutta sinä ja lapset vietätte joulun omassa kodissa, ja sun äiti kutsutaan kylään. Sulla on oikeus edes kerran viettää sellainen joulu kuin haluat, nähdä omaa äitiä ja antaa lapsille sellainen joulu, minkä sinä haluaisit heidän kokevan. <3