En voi uskoa mitä eilen tein...
Olin sairaalassa noin kuukausi sitten, olin lähellä kuolemaa. Tänä aikana mieheni ja lasteni isä tutustui uuteen ystävään, jolloin heistä tuli todella hyviä ystäviä kun ovat niin samanlaisia. Sairaalasta päästyäni minäkin tutustuin tähän ystävään, ja ensitapaamisen jälkeen aloin ihastua. Se on kutkuttava tunne vatsanpohjassa, musiikin kuuntelua uudella merkityksellä ja hymyä - ainaista hymyä.
Eilen sitten olimme iltaa istumassa kolmistaan, meillä muutenkin kun sen kaverin kanssa juttu luistaa niin vietämme aika paljon aikaa porukalla. Vitsailin jotain tämän mieheni ystävän kanssa, ja kun mieheni ei katsonut kosketin ja silitin hänen kättään. En tiedä mikä minuun tuli, en sillä hetkellä katunut mutta jälkeenpäin kaduin tekoani. Mieheni ja tämä toinen ovat hyviä ystäviä, enkä halua sen rikkoutuvan. Mutta onko se vain siksi, koska en halua menettää läheisyyttä tähän mieheen? Olemme katselleet toisiamme useinkin ja koskettelun aikaan hän huokaisi syvään, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun sorruin johonkin näin typerään.
Ihmettelijöille voin sanoa, että jopa tällainen on minulle tietynlaista pettämistä. Silti sydämeni ja kroppani sanovat kyllä, kun järki sanoo ei... Onko kukaan muu kokenut samankaltaista? Miten selvisitte siitä?
Kommentit (11)
Ei ole teinihoroilua, olisikin.. En vain ole kokenut vastaavaa kutkuttavaa tunnetta sitten mieheni tapaamisen, sen takia voi kuulostaa teinimäiseltä.
ap
Me ihmiset ollaan joskus kuin eläimet. Se on vaan niin,että joskus kun se natsaa niin se natsaa,eikä siinä tilanteessa pysty enää järkevästi ajattelemaan tai toimimaan.
:) anna itelles vähän löyttä. Ihastuminen ei satuta ketään ja menee ajan myötä ohi. Älä kuitenkaan enää kosketa jos omat tunteet ovat lämpimät toista miestä kohtaan :) näin siis itse tekisin.
Aikamoinen neloisdraama, jos kuvioissa on miehesi, lastesi isä ja vielä joku kolmas ystävä.
Olet vain mustasukkainen, koska miehesi on saanut uuden ystävän ja yrität viedä sen alitajuisesti pois mieheltäsi lääpinnälläsi.
T: psykologi
Tai sitten annat vain mennä ja nautit täysillä salasuhteesta. Tietysti ette kerro siitä kenellekkään. Ahh..
Kuulostatte kaikki vanhoilta/vanhanaikaisilta ihmisiltä, jotka tekevät kaikesta vaikeaa ja ongelmallista.
Elämä on. Ja erityisesti lyhyempi kuin voit kuvitellakaan.
Jos ja kun tuollaista meillä tapahtuu, niin asioista puhutaan ääneen. Voit sanoa, että "pena" on tosi kiva.
Meillä ei harrasteta kimppakivaa eikä pettämistä, mutta ihastumiset eivät ole keneltäkään pois.
Olet siis kokenut samat tunteet miehesi kanssa. Käännä nämä nykyisetkin tunteet miehesi.
Olen ollut samassa tilanteessa. Kavereita, ystäviä, seksiä... Näin kävi minulle.
MIten tää lähellä kuolemaa juttu liittyi asiaan? Tai että lastesi isäkin on tämän kaveri?
Voithan sä olla itsekäs ja hypätä ihastus kelkkaan.. Tai sitteö sä voit ajatella perhettäs ja unohtaa koko häiskän.
Entäs jos se tyyppi huokaisi syvään kylläsymisen merkkinä.
Tuollaisesta teinihoroilusta selviää, kun kasvaa aikuiseksi.