Lue keskustelun säännöt.
Isän pakottaminen synnytykseen on toksista maskuliinisuutta
04.10.2020 |
Oma mieheni on ollut mitä parhain isä ja aviomies, mutta synnytykseen hän ei tahtonut, koska pelkää sairaaloita ja verta ja yleensä intensiivisiä tilanteita. Hän jopa ahdistuu mainoksista niiden ärsykepaljouden vuoksi.
Ystäväni ja tuttavani sättivät mieheni maanrakoon. Saman tekivät hänen omat kaverinsa.
Minä en oikein tällaista kulttuuria ymmärrä. Se on minusta juuri sitä perinteistä ikävää toksista maskuliinisuutta, jossa miehen on kestettävä ja suoriuduttava heikkouksiaan näyttämättä, vaikka pahalta tuntuu.
Nainen voi valita raskautensa, mutta se, että nainen päättää ja haluaa tulla raskaaksi, ei tarkoita sitä, että isän täytyisi osallistua synnytykseen. Isyydestä synnytys on ohikiitävä hetki. Varsinainen työ alkaa vasta sen jälkeen ja sitähän sitten riittää.
Kommentit (17)
Niin no tekeehän se äitikin siellä kuolemaa, vuotaa verta ja paskaa alleen ja huutaa tuskasta kun ei pääse mihinkään pakoon ja on kuin eläin joka on ihmisten armoilla ja rääkättävänä. Kyllähän miehen on hyvä nähdä mihin helvettiin naisensa on pakottanut sillä yhdellä ruikkaisullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka menee miehen seuraksi sairaalaan, kun tämä joutuu sinne jostain syystä vaikka polikäynnille? Vai peruuko mies lääkärikäynnit, kun pelottaa? Arvaan, että hammaslääkärissäkään mies ei ole käynyt 20 vuoteen.
Olen tästä aivan samaa mieltä. Idea on se, että täytyyhän miehenkin kestää, kun kerran nainenkin.
Oikein mainio tapa viedä eteenpäin kapean mieskuvan kulttuuria, jossa miehen täytyy olla vahva ja vakaa ja jossa nainen ei saa olla miestä pystyvämpi. Myöhemmin nämä synnytykseen pakotetut miehet välittävät samaa suoriutumisen viestiä lapsilleen. Ei saa tunnustaa pelkojaan, ei heikkouttaan. Täytyy olla vahva.
Ei edistä naistenkaan asiaa.
Isähän kieltäytyy tuossa tukemassa naista synnytyksessä. Avioliitossakin ja parisuhteissa yleensäkin ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä, eikä valita rusinoita pullasta, kun toinen eniten tarvitsee tukea. Miehisyyttä on nousta itsensä yläpuolella, silloin kun ei hotsita niin kannetaan kuitenkin vastuu, koska itse on kuitenkin lapsi laitettu alulle. Voi kyllä ihmetellä, minkälainen on mies, joka ei halua tukea synnytyksessä, kun vaimo synnyttää perillisen miehelleen, kärsii ja on heikoimmillaan. Tuollainen mies ei ole ansainnut lasta, jos on noin kiittämätön. Vain todella kylmä mies jättää synnyttävän naisen tuossa tilanteessa yksin.
Lyön vasemman käteni ja fantastiljoona dollaria vetoa siitä, että ap on yksinäinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isähän kieltäytyy tuossa tukemassa naista synnytyksessä.
Eikä kieltäydy. Isä tunnustaa pelkonsa sen sijaan että perinteisen miehen tavoin piilottaisi ne ja toimisi omaa hyvinvointiaan ja rajojaan vastaan.
Nämä suorittavat miehet sitten hakevat apua ahdistukseensa viinasta ja viime kädessä köydestä. Kun ei selviä, eikä uskalla tunnustaa sitä, niin sitten tehdään tuhoisia sijaistoimintoja.
Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Miestä ei pidä pakottaa mukaan synnytykseen. Lapsia on syntynyt kautta maailman sivun ilman että isät olisivat olleet synnytyksessä paikalla. Sillä, onko isä mukana synnytyksessä vai ei, ei loppupeleissä ole mitään merkitystä sen kanssa, millaiseksi isä - lapsi suhde muodostuu.
Itselläni on paremmat välit isäni kuin äitini kanssa, vaikka olen syntynyt aikana, jolloin isillä ei ollut mitään asiaa synnytyssaliin, eikä isä saanut nähtä vauvaansa kuin lasin takaa koko sinä aikana, kun vauva ja äiti livat sairaalassa. Itse olin vielä jossain tehohoidossa tms. joten tuskin isäni sai nähdä minua edes sen lasin läpi.
Toki olen sitä mieltä, että on hyvä, kun nykyisin on isällä mahdollisuus olla mukana synnytyksessä, mutta sen pitäisi olla aidosti vapaaehtoista. Hyvä AP, että pidät miehesi puolia tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa porukasta kuvittelee, että koko synnytys on yhtä ponnistusvaihetta. Avautumisvaihe voi kestää pitkään ja siinä moni toivoo seuraa ettei tarvitse olla yksin. Ponnistusvaihe voi olla ohi parissa minuutissa. Jos omaa miestä ei olisi huvittanut tulla mukaan, ei minuakaan olisi huvittanut kertoa milloin lapsi on syntynyt ja kumpi tuli. Mies olisi ehtinyt nähdä lapsen sitten viikkoa myöhemmin kotona.
Hyvä tavaton, on äitejä jotka haluaa sektion synnytys pelon takia, vaikka itse haluavat tulla raskaaksi, he voidaan hyväksyä, mutta ei miestä, joka ei halua osallistua synnytykseen, mikä ei ole mitenkään välttämätöntä, ja ehdottomasti pitäisi olla vapaaehtoista eikä saisi painostaa miestä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Mun - nyt jo edesmennyt - mieheni ei halunnut tulla mukaan synnytykseen, vaikka hän oli juuri se, joka enemmän lasta halusi. Mulle se oli ihan ok. Mutta kun hän sitten sairastuikin syöpään, hänen mielestään mun olisi pitänyt olla hänen tukenaan. Miksi ihmeessä? Raavas mies kyllä kestää ne syöpähoitonsa ihan ilman vaimoaankin.
No jos mies sitten poistuu kun tulee se varsinainen synnytyksen vaihe, pois tieltä, jonnekin käytävälle lepäämään. Ellei ole joku vaaratilanne, ettei henkilökunta usko naista jossakin asiassa, että miehen pitää tulkata tai tulkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli mukana molemmissa synnytyksissä eikä kyllä mitenkään kärsinyt näkemästään (näki jopa ponnistusvaiheen pökäleet pöydällä). Piti kiinni kädestäni ja hieroi selkää. Kun menin siistiytymään ja pissalle, niin otti kapaloidut vauvat syliinsä.
Se on isille ainutlaatuinen kokemus ja sellainen mies ei ole kyllä mikään, jos ei verta kestä nähdä!
En pakota miestä mukaan, mutta en voisi enää luottaa häneen muissakaan "pahoissa" paikoissa tai asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Mun - nyt jo edesmennyt - mieheni ei halunnut tulla mukaan synnytykseen, vaikka hän oli juuri se, joka enemmän lasta halusi. Mulle se oli ihan ok. Mutta kun hän sitten sairastuikin syöpään, hänen mielestään mun olisi pitänyt olla hänen tukenaan. Miksi ihmeessä? Raavas mies kyllä kestää ne syöpähoitonsa ihan ilman vaimoaankin.
Minun mies oli molemmissa synnytyksessä mukana, joten mielelläni hoidin miestäni ja olin tukena hänen syöpähoitojensa aikana. Jos mies olisi ollut sitä mieltä, että jokainen selvitköön yksinään, niin mies olisi saanut saman vastauksen minulta.
Mun exä oli pelkkä haitta synnytyksissä jatkuvine tylsää-valituksineen.
Olisi tehnyt mieli jättää valittaja kotiin kitisemään, muttei sekään käynyt, kun hänellä oli omasta mielestään "oikeus" olla paikalla, kun lapsensa syntyivät.
Ei kannata tehdä lapsia, jos ei pysty edes synnytystä katsomaan. Lasten kanssa näkee kaikenlaista oksennuksesta kauhistuttaviin tilanteisiin. Voi tulla jopa avuton olo kun lapsella hätä eikä osaa tehdä mitään.
Jos haluaa lapsia tehdä niin on aika pieni asia seurata toisen synnytystä vierestä kuin synnyttää itse. Ne parhaat/mukavat palatko vain isille kuuluu?
Mitäs jos isi miettisi sitä miltä äidistä tuntuu kohdata oma kuolemanpelkonsa ym vain siksi että voitte molemmat saada lapsia? Ei tuu mieleen että tukeakin voi ihminen tarvita?
Eikä sitä ole pakko katsoa esim. just sillä hetkellä kun toinen työntää, onhan siellä kätilö. Eikös se pointti ole kannustaa henkisesti/puolustaa naisensa oikeuksia ja katsoa perään/tukea vaikka nojailemalla tai hieromalla jne?
Nainenhan ei päätä raskauttaa. Lapsia saadaan, ei tilata katalogista. Jos ukko on tehnyt sen verran että tyrkännyt lapsen alulle, niin voi myös tukea äitiä sairaalassa. Kyse kun ei synnytyksessä ole isästä vaan äidistä, äiti synnyttää. Aika itsekäs ukko, jollen paremmin sanoisi.