Luotatko keneenkään täydellisesti?

Luotan lähipiiriin paljon, vieraampiin vähemmän, keneenkään en luota täydellisesti.

In Zinc we Trust !

En luota lopulta edes itseeni.

Siskooni ja puolisooni.

En, eikä pitäisikään. Olen aiemmin luottanut ihmisiin enemmän ja huomannut virheeksi.

Parhaaseen ystävääni. Siinä on ihminen paikallaan.

En. En edes itseeni. 

En keneenkään sataprosenttisesti. Loppujen lopuksi jokainen ajattelee itseään, ja se on ihan luonnollistakin. Jokaisesta löytyy se piste, missä on valmis pettämään toisen luottamuksen jollain tavalla.

Lähipiiriin luotan, mutta tiedän, ettei kehenkään voi luottaa täydellisesti.

Minäkin luotan jäljellä olevaan lapsuuden perheeseeni, äitini ja veljeni.

Jos heräsin katuojasta mukiloituna ilman mitään tietoa missä mä edes oon tai miten oon sinne joutunut niin kumpikin selvittäis ja tulis hakemaan vaikka naapurimaasta asap.

Tai vaikka joutuisin velkoihin. Tai olisin ylipäätään missään hädässä.

Olen mä parisuhteissakin ollut, mutta keneenkään en ole pystynyt luottamaan niin.

Puolisooni ja aikuisiin lapsiini. 

Isä Jumalaan Taivaan ja Maan Herraan!

Ihmiset ovat mitä ovat.

Lapsiini luotan eniten. Kyllä kerron ystävilleni ja miesystävälleni asioita ym ja siten luotan etteivät kerro muille.

Uskon, että todellisessa, äkillisessä isossa hädässä, joka vaatisi jotain vaivaa tai taloudellista apua niin en apua saisi.

Nuorena luotin. Olin tyhmä. Erityisesti työelämässä tullut puukkoa selkään. Nyt M35 ja en luota ihmisiin enää. On tietenkin suku ja tietyt tutut. Mutta työelämässä luottamus on nolla.

Itseeni luotan aina.

Mutta tilanteesta riippuen luotan ihmisiin.

Toisiin voi luottaa, toisiin ei.

Joskus tilanne voi olla sellainen että molempien on luotettava täydellisesti toisiinsa tai hommasta ei tule mitään.

Oma äiti. En luota aviomieheeni. 

Luotan itseeni 89% ja mieheeni 85%. Muihin en luota.

Luotan muutamiin läheisiini/perheenjäseniin 100%, itseeni 90%, mieheen ja ystäviin ehkä 60-70%

Aikuiseen lapseeni luotan täydellisesti siinä määrin kuin ihmiseen ylipäätään voi luottaa. Muuhun lähipiiriini luotan kyllä niin etten lähtökohtaisesti epäile tai kyseenalaista, mutta viime kädessä en kuitenkaan muihin ehkä ihan 100% kuten lapseeni.

Luottaminen noin ylipäätään on vähän sellainen juttu, että siihen liittyy aina inhimillinen tekijä. Vaikka olisi kuinka täydellinen ja perusteltu luotto, joku vahingossa saattaa kuitenkin esim. lipsauttaa sivu suun, edes oikeastaan itse tajuamatta sitä.