Mies sanoi ette ehdi ostaa lahjaa minulle...

Munkin mies yritti tätä, mutta enpä antanut tapahtua. Menin tavarataloon, valitsin pari kivaa lahjaa, laitoin varaukseen mieheni nimellä. Sitten tulin kotiin ja sanoin että siellä ne odottaa ostamista että huomiseen asti aikaa. :) No lähtipä sitten ja minä avaan aattona ihanat lahjat ja juuri mieleiset. :)

Olisihan se ollut kiva jos olisi oma-aloitteisesti mennyt ja yllättänyt, mutta mieheni kun on aika toivoton tässä lahjanostamis suhteessa.

Jos sinusta tuntuu pahalta, älä jää surkuttelemaan, tee asialle jotain. Vielä on aikaa jouluun. :)

Onneks mun mieheni ei pakota mua miettimään, keksimään ja ostelemaan lahjoja, jotka ei kuitenkaan osu oikeaan.  Vihaan sitä vaan niin paljon. Shoppailua, en miestäni. :)

No oikeasti on aika paha jos ei ole aikaa hankkia lahjaa. Ilmeisesti et ole hänen mielestä sitä ansainnut? Sekin on aika noloa etta ostaa omat lahjansa. Joskus se sattuu tajuta asioita mutta parempi sekin kun elää jossain satumaailmassa.

Meillä on jo pitkän aikaa ostettu toisillemme jotain uutenavuotena.Silloin on juuri ollut tilipäivät molemmilla, joulun lahjat ja hankinnat on tehty. Parina uutenavuotena  olemme menneet johonkin toiseen kaupunkiin "lomalle" hotelliin ja iltaa viettämään, ja siellä sitten annettu lahjat.Toimii:)

Mun mies on maailman huonoin shoppailija, suorastaan kammoaa kauppojen kiertelyä. Tänä vuonna ajattelin helpottaa näitä joulukiireitä ja ehdotin että ei osteta toisillemme mitään. Yllätyksekseni mies näytti ihan surkealta ja kun ihmettelin, että luulin lahjaostosten vain stressaavan häntä, niin sanoi että niin stressaakin, mutta haluaa silti ostaa mulle jotain. :D Ihana höppänä, jonka takia tänäkin vuonna meillä siis hikoillaan jouluruuhkassa.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 15:25"]

Mä en ymmärrä ollenkaan tota aikuisten toisilleen lahjojen syytämistä. Jotkut pienet yllätykset puolisolle/vanhemmille/ystävillä sillon tällöin on ihan kivoja ja näin, yhteiset illat kuten taetteri- tai keikkaliput. Illallinen. Mut toi tavaran ronttaaminen on aivan käsittämätöntä ja turhaa.

[/quote]

Joitakin taas ei kiinnosta joku keikallakäynti pätkän vertaa. Teatteriin mua ei saisi kirveelläkään. Ihan tasan on yhtä turhaa haaskausta kuin joku tavarakin. Ihmiset pitävät eri asioista. Minä otan mieluummin toivotun tavaran kuin patsastelen jossain katsomossa takapuoli puuduksissa puoli iltaa katsomassa jotain, mikä näyttää huomattavasti laadukkaammalta televisiossa (ja kyllä olen joskus käynyt teatterissa, kymmenisen kertaa ja kiitos ei enää ikinä).

Sori, tajusin kyllä pointtisi, toivottavasti tajusit omani :)

[/quote]

OT mutta jos olet käynyt teatterissa kymmenen kertaa ja ei koskaan enää ei voi muuta sanoa kun että huonot valinnat ollu! Ei se mitään teatteria silloin ole!

Silloin kun kyseessä on oikea, aito, hyvä ja hyvin tehty teatteri, se todella on jotain sellaista jonne haluaa mennä vielä uudestaan ja ajattelu virkistyy.

Olen pahoillani sun puolesta! Älä vielä luovuta kuitenkaan!

t.alalla

Toi on niin tyypillistä miehille! Ei muka muisteta milloin on kenenkin merkkipäivä, tai ehditä ostamaan lahjoja. Helppoa esittää huonomuistista tai kiireistä, niin ei tarvitse käyttää aikaa ja rahaa lahjoihin.

Miehet on suoraan sanottuna välinpitämättömiä, paitsi sitten kun on oma merkkipäivä niin kärkytään huomionosoituksia.

Huomaavaisuus ja toisen ajatteleminen on välittämistä, mä olin aina niin loukkaantunut kun oma mies ei ikinä muistanut mua mitenkään. 

Minä puolestani saan toppuutella miestä, kun se on aina ostamassa mulle ihan liikaa lahjoja. Viime vuonnakin osti minulle enemmän kuin lapsellemme....

En minäkään osta poikaystävälleni lahjaa, enkä usko että sekään ostaa mulle. Joulu = kulutusjuhla. Jos aikuinen ihminen kitisee jostain lahjoista niin huhhu....

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:32"][quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:01"]

Älä turhaan asiasta murehdi, osta itse itsellesi lahjat! Mieheni ei ole ostanut minulle ikinä mitään, mutta silti esim. tänä jouluna saan lahjaksi polar loopin ja kaipaamani vedenkeittimen. En ehtinyt vielä paketoida lahjojani, kun mies tuli kotiin, katseli ostoskassien sisältöä, hymyili ja totesi löytäneensä näköjään taas hyvät lahjat tälle joululle :D

Ensimmäisenä yhteisenä vuotenamme tästä pahastuin, kunnes opin tuntemaan mieheni paremmin. Mies vihaa kaupassa käymistä, erityisesti jouluruuhkassa, joten mitä turhaan moisesta enää murehtimaan. Minä ostan mielelläni itselleni sitä mitä haluan ja tarvitsen. Molemmat on tyytyväisiä.

Toki, meillä on yhteiset rahat, joten samasta pussista on kaikki pois, mitä ostellaan :)

[/quote]

Onnea valitsemallasi tiellä! Äijä nauraa partaansa...

[/quote]

No en nyt kyllä ihan tiedä, miksi nauraisi? Miksi pitäisi vaatia ja odottaa toista tekemään parisuhteessa jotain sellaista, jonka tekemisestä toinen ei tykkää, ihan vaan siksi, että 'niin kuuluu tehdä'? En halua väkisin hankittua lahjaa, jonka hankkiminen miestä ahdistaa. Ei mieskään edellytä minua panostamaan parisuhteeseemme sellaisilla tavoilla, joista en itse pidä. Silti me molemmat teemme osuutemme toisen huomioon ottamiseksi ja olemme onnellisia yhdessä vielä 7 vuotta myöhemminkin.

Olen ehkä siitä poikkeuksellinen nainen tällä palstalla, että en pidä miestäni vihollisenani vaan olemme samassa joukkueessa tässä perheessä. Sori, että olemme onnellisia.

[/quote]

Sama täällä, mies ei oikein ymmärrä lahjojen ostamisen päälle, ei pidä sitä niin tarpeellisena eikä keksi mitään ostettavaa. Alkuun se tuntui oudolta, mutta ajan kuluessa, kun oppi tuntemaan toisen paremmin, menettää lahjojen antaminen kerran pari vuodessa merkityksensä, jos rinnalla on mies, joka tekee kaikkensa sinun eteesi ihan joka ikisenä päivänä vuodesta. Ja tämä mies on sellainen, eli oikea aarre!

Kyllä minä mielummin tällaisen miehen otan, joka panostaa joka ikinen päivä ja vieläpä todella paljon, kuin miehen, joka muistaa muutaman kerran vuodessa. Toki välimallejakin on (että antaa lahjoja ja muistaa myös muuten), mutta pointti on siinä, ettei lahjojen antaminen niin tärkeää ole, jos mies näyttää rakkautensa ja arvostuksensa muuten. Eksä osteli kyllä prameita lahjoja jouluisin ja useita, mutta se muu henkinen pääoma suhteessa olikin sitten jotain ihan muuta. Ja mitä vanhemmaksi tulee, materian merkitys menettää arvonsa ja oppii arvostamaan ihan muita juttuja, kuten aitoa ystävällisyyttä, hellyyttä, lempeyttä, kilteyttä, reiluutta ja muita sen sellaisia. Ainakin minun kohdalla on käynyt näin.

Mulle riittää lahjaks että mies lähtee mukaan mun kotikunnalle, missä mulla on perhe ja ystävät joita kerkeen pikasesti moikkaamaan. Itellä ei ole ajokorttia ja autoa ja julkinen liikenne on kallista. Vaivaannun muutenkin lahjoista. Joskus synttäri/ vuosipäivänö toivoisi mieheltä aikaa, mutta yleensä kaikku muu menee mun edelle, minkä tajusin vasta nyt... ois ehkä parempi jäädäkin kotiin miettimään että onkohan tässä tulevaisuutta, hyvästi joulumieli.