GALLUP: Kamalinta alatiesynnytyksessä? Kaikki mukaan! :)

Repeämisen ja tikkaamisen kipu. Ja se, että tikkaus epäonnistui ja tikattiin miten sattuu melkein kaksi tuntia. :(

Pelko siitä, että koko perse repeää.

Minullakin tikkien laittaminen ja kun piti ponnistaa, vaikka kalvoja oli viellä tiellä ja sattui mahaan eikä sinne, mistä vauva oli tulossa. Kätilö oli muutoinkin ilkeä. Nyt kun synnytyksiä on useampi takana, osaisin sanoa kätilölle paremmin vastaan. 

Kolmannen synnytyksen jälkeen jälkisupistukset oli ihan hirveät. Ihan olisi niillä supistuksilla synnyttänyt sen neljännenkin. 

Kun ei uskottu, että synnytys oli käynnissä. Kun ei varmistettu lapsen vointia tarpeeksi usein. Pelko syntyvän lapsen voinnista. Hoitovirheet.

hyi kamalaa, haluan sektion. 

"perse repeää" huh huh!

Ei oikeastaan kamalaa mikään.

Epämiellyttävää oli selkäkipu ponnistaessa ja sitten se hankalassa asennossa oleminen kun tikattiin. istukka oli ällöttävä ;)

Kaksi asiaa: kun ponnistutti vaikkei kohdunsuu ollut vielä auki ja taistelin tunnin verran olemaan ponnistamatta ja sitten kun kohdunsuu vihdoin avautui, oli ponnistettava toinen tunti ilman ponnistamisen tunnetta ja supistuksetkin rupesivat heikkenemään. Lisäksi oli huoli lapsen sydänäänten heikkenemisestä.

Varsinkin ensimmäinen oli sietämättömän kivuliasta (näin hallusinaatioita kivusta) ja toinen oli sietämättömän uuvuttavaa. 

Epparin tikkaus ei tuntunut miltään ja supistukset itsessään olivat siedettäviä.

Kamalinta oli kun istukka ei irronnut.Mahan painelu koski niin paljon,että taju meinasi lähteä.2-tuntia yrittivät painelemalla saada sen ulos.Aivan hirveetä.Vaatikaa käsinirrotusta leikkaussalissa jos istukan tulo pitkittyy!!!

Kun ne, varsinkin toinen, oli niin nopsaan ohi. Haikeaa, olisin voinut kyllä vähän pidempään ns.tehdä työtä salissa. 3 ponnistusta ja homma oli ohi. No supistukset olivat loppuvaiheessa aika tiukkoja, mutta synnyttäminen oli ainakin minulla molempien pahoinvointiraskauksien jälkeen se helpoin osauus.

Itse synnytyksestä ei jäänyt traumoja, vaikka siitä tuli repeämiä ja jouduin tikattavaksi. Tikkauksessa varsinkin oli sen verran hyvät puudutukset, että jopa vitsailin avustavan hoitajan - itse ompelun suoritti lääkäri ja ilmeisen hyvin - kanssa . Mutta se, kuinka kauan repeämä saattaa kipuilla paranemisvaiheessa, vaikka kaikki on periaatteessa ok, oli kyllä yllätys...En kyllä usko, että henkilökohtaisesti olisin päässyt sektiosta vähemmällä, koska ihan vain tähystyshaavat ja toinen munasarja kipuilivat kystan poiston jälkeen melkein vuoden varsinkin oviksen aikaan. Että tällainen keho minulla. 

Kaksi synnytystä ja ponnistusvaiheessa molemmissa supistusten heikkeneminen. Makuuasento ei mulle sovi kun hidastuu supistukset, tokalla kerralla vasta hokasin. Tunne on iha hirveä kun joutuu ponnistamalla ponnistamaan kipua vastaan ja vaikka mielestäsi ponnistat täysillä pitää vielä lisätä kierroksia. Eka meni imukuppisynnytykseksi, tokan sain puskettua pihalle itse, vaikka usko oli loppua. En uskaltaisi itse ottaa epiduraalia, loppuisi varmaan supistukset kokonaan...

Tikkaus luomusynnytyksen jälkeen ilman kivunlievitystä. Olin sen verran pihalla, etten osannut vaatia puudutetta vaikka repeämä oli syvä. Jälkisupistukset tuntuvat pahemmilta synnytys toisensa jälkeen.

Mullakin oli niin kovat jälkisupistukset, että meinasin pudottaa vauvan kesken imetyksen. Onneksi oltiin sängyllä tukevasti. :)

Minä olen aina kirjoittanut synnytystoive listaan että tikkauksen ajaksi kunnon puudutus , koska ensimmäisessä synnytyksessä sattui niin perhanasti se ompelu, sen jälkeen ovatkin puuduttaneet kunnolla.

Viimein tunti ennen ponnistusvaihetta. Supistukset koski aivan järkyttävän paljon. En ehtinyt saamaan edes mitään kipulääkettä. Ponnistusvaihe oli tämänjälkeen lähinnä helpotus.

Se järkyttävä kipu avautumisvaiheen aikana, ponnistusvaiheessa se on erilaista, sellasta että tuntuu että perse repee. Imukuppi oli lähinnä helpotus yli tunnin ponnistamisen jälkeen. Puhun siis viimeisestä eli kolmannesta alatiesynnytyksestäni. Synnytyksen jälkeen alapää oli epparin jälkeen tosi kipee ja turvoksissa.

Aivan järkyttävä ponnistamisen tarve, mutta kielto ponnistaa. Alapäätutkimus koko emättimen 2. asteen repeämän jälkeen.

Eikä siis puudutuksia käytössä.

-17

Jälkisupistukset olivat kamalia! En osannut odottaa että ovat niin hirveitä!

Synnytyksen pitkä kesto (yli 2 vrk) ja kamala kipu koko ajan. Supistusten välillä olisi pitänyt olla kivutonta lepoaikaa, muttei ollut, koska vauvan pää painoi iskias?hermoa ja kamala viiltokipu tuntui oikeassa jalassa ihan joka sekunti. Supistukset vaan pahensivat sitä, mutta se ei mennyt ohi ollenkaan, hetkeksikään. En voinut kivun vuoksi olla paikoillaan, vaan liikehdin tai kävelin koko ajan. Olin lopussa ihan nääntynyt ja ollut hereillä jo neljä vuorokautta putkeen (kun supistukset ja kipu alkoivat jo ennen kuin varsinaisesti synnytyksen laskettiin käynnistyneen). Epiduraalipuudutus laitettiin kahdesti, mutta se ei tehonnut ollenkaan, vaan meni ilmeisesti kokonaan väärään paikkaan. Pelkäsin seuraavaa synnytystä hirveästi, mutta onneksi hermokipu ei silloin tullut ja sain kokea ihan tavallisen synnytyksen.