Elokuva/tv sarja joka pelästytti sinut lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Mun 11v tulee varmaan tulevaisuudessa kertomaan tälläiseen ketjuun Netflixin "Hyytäviä tarinoita" sarjasta joka on lapsille suunattu, mutta aika karmea. 

Itseni  traumatisoi aikoinaan vähän vastaava "lasten"sarja, "Pelottaako?" Asuimme kerrostalossa jossa oli uima-allas ja olin varma, että mätänevä haamu hukuttaa minutkin!

"Kylmääviä tarinoita"...

Varokaa heikkoja jäitä!

60-luvun lopussa tuli tietoisku heikoista jäistä. Jää paukahteli kun tavallisen näköisissä vaatteissa mies siellä käveli. Toisessa tietoiskussa kaksi miestä pelailivat jääkiekkoa, jää notkui. Tietoiskut olivat vakavia ja realistisen oloisia, nykyään ei varmaan osata tehdä tuota ilman sisään ympättyä positiivisuutta, huumoria tai näyttelijän itsekorostusta.

Vierailija kirjoitti:

Soittorasia

Hui!

Itsellä sama. Ihan kauhea silloin lapsena, näin varmaan monet painajaisetkin tästä.

8-vuotiaana, Prinsessa Ruususen taistelukohtaus, kun Pahatar muuttui lohikäärmeeksi ja taisteli Philipin kanssa oli aikas jännä.

Kymmenen vanhana, isä ja äiti oli illanvietossa. Telkkarista alkoi Hitchcokin leffa Kahlenukke. Alkutekstien aikana soinut musiikki oli jo niin pelottavaa, että suljin television ja kipitin sänkyyni peiton alle.

11-vuotiaana, tappajahai, esitettiin Ruotsin risteilyllä laivan leffateatterissa.

Kahdentoista vanhana, vuonna 1979, elokuva Alien. Oli K-16, mutta tuttu lipunmyyjä päästi sisään vaikka tiesi ikäni.

Neljäntoista ikäisenä: Hohto (Jack Nicholson)

Safiiri ja Teräs. Se ovien alta liikkuva valokeila oli karmaiseva. Jo sarjan musiikki sai hiukset nousemaan pystyyn.

Isosisko näytti ensimmäistä Ghostbustersia. Koko muu leffa maistui täysin hyvin ihan pikkunassikkanakin, mutta kirjastokohtauksen suuttuva ja huutava kirjastonhoitaja-aave pakotti aina juoksemaan pois huoneesta. Ehkä tähän vaikutti oman pikkukunnan kirjasto ja sen kirjastonhoitaja, joka aina tuntui katsovan lapsia vihaisen epäilevästi pöytänsä takaan.

Ironisesti sitä tuli itse opiskeltua myös kirjastonhoitajaksi. Mikäli kummituksia on olemassa, niin vannon kuolemani jälkeen kummittelevani siinä kirjastossa missä olen viimeisimpänä töissä.

Pertti62 kirjoitti:

Varokaa heikkoja jäitä!

60-luvun lopussa tuli tietoisku heikoista jäistä. Jää paukahteli kun tavallisen näköisissä vaatteissa mies siellä käveli. Toisessa tietoiskussa kaksi miestä pelailivat jääkiekkoa, jää notkui. Tietoiskut olivat vakavia ja realistisen oloisia, nykyään ei varmaan osata tehdä tuota ilman sisään ympättyä positiivisuutta, huumoria tai näyttelijän itsekorostusta.

Oli kyllä kamala ja tehokas tietoisku! Ei yhtään tehnyt mieli jäälle, eikä vieläkään.  Jäikö vielä hanska avannon viereen vai miten, mutta oli kyllä kauhea ja se riipivä musiikki siihen lisäksi! Kuvattiin vielä sitä sulaa avantoa mihin tyyppi oli vajonnut.

Pidättekö ostereista? Pakastettu Ossi Ahlapuro on jäätynyt pysyvästi mieleeni.

Katsoin Psykon (I) sisarusten kanssa noin 7-8 -vuotiaana. Seuraavana yönä en juuri nukkunut ja lähes joka kerta näin 40 -vuoden jälkeen aina suihkuun mennessä,  se tunnettu kohtaus tulee mieleeni. Ja välillä pitää kurkkia, että onko verhon takana joku :(. En yhtään ihmettele, ettei lapsien olisi hyvä tuollaisia seurata. Samoin suomalainen "Merkitty" jäi pelottavuudessaan mieleen ala-asteella. Seuraavana päivänä oli luokkaretki,  unet jäivät taas vähiin :(.

Yöjuttu 1970-luvun alussa.

V sekä myös Piilomaan Pikku Aasi hieman aikaisemmin. Se oli niin jännä, että oli niillä ja rajoilla "ja hämärä varjo seurasi heitä pimeässä..."

Sirkuksen pelle..sai ikitrauman aikaan.

Nykyiset sirkuspellet ovat erilaisia, ei sellaisia kasvojen maalauksia, eikä "minä näen sinut!"

Myös Morso 😱

Ja pikku kakkosen varokaa heikkoja jäitä..hrrr!

Tappajahai.

Uimahallissakin alkoi pelottaa kun mielessäni kuvittelin Tappajahain uivan siellä.

Tämä on vaivannut minua pitkään, olisiko ollut joku kasarin lasten/nuorten leffa, se oli pitkä tarina ja siinä päähenkilö(t) matkasivat erilaisten mantujen läpi, kohtaus mikä jäi mieleen oli joku ihme "klaani" jossa ihmismäisillä olennoilla oli pyörät käsissä ja jaloissa, liikkuivat nelinkontin. Hyi hitto, tuo pelotti pienenä. 

Solveigin laulu. (70-luvulla) Eka jaksossa Solveigin äiti huutaa synnytyslaitoksella täyttä kurkkua, ettei halua pentua eli vauvaa mukaansa.

Oli rajua katsottavaa pikkutytölle.

Manaaja8666 kirjoitti:

Manaaja. Leikkaam

aton versio. N. 6 vuotiaana salaa katselin sormien välistä. Lapsenvahti joka oli teini, oli nukahtanut sohvalle.. Nukuin 20 vuotiaaseen asti valot päällä tuon elokuvan takia.. Nyt kuitenkin jo reilusti yli 30v, enkä siltikään ole kyennyt tuon lapsuuden jälkeen katsomaan kyseistä elokuvaa enkä katso.

Mulla sama elokuva. Päästiin katsoon alaikäisinä (15-v) elluteatteriin, olin joku 13-14v. Valot päällä nukuin monta vuotta.

Tv-sarja V. Etenkin ensimmäinen kerta kun jonkun visitorin naamari hajosi yllättäen ja alta tuli esiin liskonaama. Ja se hiiren nielaisu!

Safiirissa ja Teräksessä oli myös todella outoja mutta pelottavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaivannut minua pitkään, olisiko ollut joku kasarin lasten/nuorten leffa, se oli pitkä tarina ja siinä päähenkilö(t) matkasivat erilaisten mantujen läpi, kohtaus mikä jäi mieleen oli joku ihme "klaani" jossa ihmismäisillä olennoilla oli pyörät käsissä ja jaloissa, liikkuivat nelinkontin. Hyi hitto, tuo pelotti pienenä. 

Return the oz? Siinä oli myös se päätön kuningatar.

Vierailija kirjoitti:

Yöjuttu 1970-luvun alussa.

Tämä! Koulussa sitten muisteltiin, mitä Yöjutussa oli tapahtunut. Eihän sitä moni olisi saanut katsoa, mutta silti onnistui sitä salaa katsomaan vaikka sohvan takaa tai komeron ovenraosta kurkkien.

V-visitors, Paluu Eedeniin, Twin Peaks. Kaikki sekä kiehtoivat että pelottivat.