Okt lapsuuden viettänyt. Olisitko viihtynyt lapsena kerrostaloasunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin sekä kerros- että omakotitalossa. Kerrostalossa oli kyllä enemmän kavereita.

Juurikin näin. Ap ei voi tietää miten olisi viihtynyt, kun ei ole lapsuutta kerrostalossa kokenut. Kavereita löytyi joka päivä. Ja pihassa oli keinut ja kiipeily telineet, joita ei oman talon pihasta löytynyt.

Ja meillä oli lähellä iso metsä jossa temmeltää ja rakentaa majoja, pulkkamäkikin löytyi lähistöltä, samoin puroja joissa uittaa veneitä jne.

Samoin meillä vaikka asuinkin kerrostalossa. Mutta pienellä paikkakunnalla luonnonkeskellä. Kerrostaloja oli 8, loput omakotitaloja.  Niemessä asuimme noin 1100 asukkaan paikassa. 

Joo niin minäkin, nuo viestissäni mainitsemat löytyivät ihan pk-seudulta ison kerrostaloalueen vierestä :) Kerrostaloasuminen ei estä luontokokemuksia.

Olihan se aika shokki muuttaa omakotitalosta opiskelijasoluun kerrostaloon. Sitten toiseen kerrostaloon, sitten rivariin ja vasta kun sai rakennettua omakotitalon, tuntui että vihdoinkin oli kotona - muut oli "pakollisia rahanpuutteen sanelemia välivaiheita".

En tod. Enkä viihtynyt aikuisenakaan, kerran koitin.

Asuin maalla lapsena ja olisin kyllä varmaan mielelläni muuttanut silloin kaupunkiin kerrostaloon. Olin aika yksinäinen koska lähistöllä oli vain vähän lapsia. Ja tekemistä.

Minun onneni oli kun kouluni alkaessa muutimme toiselle paikkakunnalle ja kerrostaloon. Minusta se oli ihanaa ja hienoa. Hissillä sai ajella ja partsilta saii seurata naapureita. Taloyhtiösdä oli kolme taloa ja ihana iso sisäpiha. Parasta oli illat keväästä syksyyn kun leikittiin kaikki pennut piilosta tai milloin mitäkin. Huudettiin "äiti tuu parvekkeelle, täällä huutaa Leeni" kun oli asiaa.

Olen viihtynyt, se oli koti ja pihalla paljon kavereita. Luistinrata ja kirjasto lähellä. Siihen aikaan Etelä-Haagassa oli vielä metsiköitäkin, joissa seikkailla.

Lapsiko siitä päättää?

Itse elin lapsuuteni maatilalla yhdessä suomen pienimmistä kunnista. Kavereita ei ollut paljoa mutta sen verran mitä tarvin. Jo lapsena muistan nauttineena paljon siitä että sain mennä aikuisten mukana navettaan, peltohommiin ym. Olen aina tykännyt kasvimaan hoidosta ja sainkin pitää niin isoa kasvimaata kuin halusin. Meillä oli paljon eläimiä joita sain hoitaa. Itse olen opettanut koiraani hyppäämään esteitä kun agility vasta tuli Suomeen.

Olisin sopeutunut kerrostaloonkin mutta kyllä nautin maalla asumisesta.

Olisin viihtynyt kerrostalossa, jos kavereita ja pihalla ja kaduilla saa kulkea yksin miten haluaa ja on turvallista.

Omakotitalossa se hyvä puoli, että joka naapurissa oli samanikäisiä kavereita. Alue oli rauhallinen ja turvallinen, vieressä metsää, iso pulkkamäki ja lähistöllä uimaranta sekä jalkapallokenttä. Niin ja leikkikenttä. Bussi meni vierestä. Oli oma leikkimökki ja oma iso piha, missä touhuta.

Nyt omalla lapsella ihan sama tilanne ja hyvin viihtyy. Kulkenut pihoilla kaverien kanssa neljävuotiaasta asti, joten koulun aloituskin kaverien kanssa oli helppoa.