Okt lapsuuden viettänyt. Olisitko viihtynyt lapsena kerrostaloasunnossa?

Asuin omakotitalossa ja olin vähän kateellinen niille, jotka asuivat läheisissä kerrostalossa, joissa oli jännittäviä kellareita, vanhoja pommisuojia yms. yhteistiloja. Myöhemmin kävi ilmi, että kaverini kerrostaloista olivat olleet kateellisia minulle siitä, että asuin omakotitalossa.  Puolensa ja huolensa kussakin.

En osaa sanoa. Aikuisiällä muutettiin kerrostaloon ja lama sotki haaveet omasta talosta. Kyllä mä luulen, että nuorempi varsinkin välillä kaipasi omaan taloon, mutta meillä oli kaksi mummolaa ja mökkeiltiin paljon sekä muutenkin luontoretkeiltiin. Kaupungin hyviä puolia oli runsas leikkipuistotarjonta ja lyhyt matka joka paikkaan, toki ok-talonkin olisi aika läheltä saanut, mutta ei yhden palkkatuloilla uskallettu ostaa. Kun minä sain töitä, oltiin jo totuttu asumaan kerrostalossa. Mies on todella maalta, niin että lähimpään naapuriinkin kilometri, mutta hän kaipasi ok-taloa vähemmän kuin minä aikuisena. 

Jos en muusta olisi tiennyt, niin kyllä varmaan.

Mutta muutto okt:sta kerrostaloon olisi varmaan lapsenakin ollut vaikea. Meillä taloon liittyi koko lapsuuden ajan myös paljon remonttihommia, joihin kasvoi lapsena kiinni aika hyvin. Tavallaan se omakotiasuminen oli vähän kuin elämäntapa ja siinä mielessä merkittävä juttu. En usko, että mun vanhemmat olisivat viihtyneet kerrostalossa myöskään. Kaverit on ehkä ainoo positiivinen puoli, mitä keksin kerrostaloasumisessa, mutta viihdyin kyllä tosi hyvin myös yksin ja isosisaruksen kanssa.

Opiskeluaikoina asuin kerrostalossa ja silloin se oli ihan ok. Nyt lapsiperheenä asumme rivarissa ja mua ahdistaa liian lähellä olevat naapurit, vaikka mukavia ovatkin.

Uskon että olisin, hissillä oli makea ajella ja kadehdin pihan kiipeilytelineitä.

En.

Kerrostaloja meilläpäin ei ollut, mutta kadehdin rivarialueen muksuja, kun käytännössä oli leikkikaveri tai useampi koko ajan. Itse piti aina soittaa lähimmille kavereille, että voidaanko leikkiä. Jos ei sopinut, jouduin ruinaamaan kyytiä kauemmille kavereille ja jos ei kukaan ehtinyt viemään, sai leikkiä yksin.

Mun ihanin lapsuusaika oli, kun asuttiin kerrostalossa ison metsän vieressä. Metsässä oli parhaat leikit ja kaverit siellä kerrostalon pihalla.

Muutettiin omakotitaloon, enkä enää pihalla viihtynyt. Varsinkaan omalla pihalla, vaikka se iso olikin. Enemmän leikittiin lähipuistoissa ja kavereiden luona sisällä. Enemmän tosiaan merkkaa lähiympäristö!

Vierailija kirjoitti:

No lapsuuteni kun vietin keräten mansikoita ja nostaen perunaa omalta maalta niin tämä kerrostaloasuminen tuntuu hiton rajoittavalta. Koen, että olisin jäänyt paljosta paitsi jos olisin asunut lapsuuteni kerrostalossa.

Ai koska lapset on mielummin perunapellolla kuin kavereiden kanssa?

Lapsena asuin niin rivi-, kerros- kuin omakotitalossakin ja ok-talo oli niistä paras.

Valitettavasti en ole aikuisena päässyt niin hyväpalkkaisiin töihin, että olisin voinut edes haaveilla ok-talosta, mutta olen asunut rivitaloissa, mikä on seuraavaksi paras vaihtoehto. Päätyasunnossa vieläpä ei ole kuin yksi seinänaapuri, ja suht rauhallinen talo, niin sinällään ihan ok.

Siitä 70-luvun betonielementtikerrostalosta en tykännyt yhtään, tyly ja ankea paikka.

Vierailija kirjoitti:

No lapsuuteni kun vietin keräten mansikoita ja nostaen perunaa omalta maalta niin tämä kerrostaloasuminen tuntuu hiton rajoittavalta. Koen, että olisin jäänyt paljosta paitsi jos olisin asunut lapsuuteni kerrostalossa.

Mä taas ajattelen, että olisi ollut ihanaa, jos lapsuudessa ei olisi tarvinnut hoitaa kasvimaata, kerätä viinimarjoja, kuoria hillitöntä määrää omenoita jne. Ihan normaalissa omakotitalossa omakotitaloalueella asuttiin, mutta pihatöitä oli kamalasti.

Kadehdin myös kerrastalossa asuvien kylpyammeita ja hanasta tulevaa lämmintä vettä. Yläasteella keskustan kerrostaloissa asuvat kiusasivat meitä omakotitaloissa asuvia maalaisiksi, jotka haisivat navetalta. Vaikka ei siellä omakotitaloalueella mitään lehmiä tietenkään ollut.

Olisin varmaan siis mielellään asunut kerrostalossa, jos ympäristö ja alue olisi muuten ollut mukava.

Itse asuin molemmissa. Se mikä viihtyvyyteni vaikutti oli enemmänkin perheemme tilanne kuin asumismuoto.

En kadehtinut. Asuin maalla omakotitalossa lapsuuden ja aina serkkujen ja kaveteiden luona kaupungissa kerrostalossa kylässä halutti kotiin, missä oli tilaa. En koskaan ajatellut, että ihanaa, kerrostalo ja parveke ja kavereita asfalttipihalla

Serkut ja kaverit viihtyi hyvin meillä maalla kesäisin ja talven lomilla

Sip kirjoitti:

Asuin omakotitalossa ja olin vähän kateellinen niille, jotka asuivat läheisissä kerrostalossa, joissa oli jännittäviä kellareita, vanhoja pommisuojia yms. yhteistiloja. Myöhemmin kävi ilmi, että kaverini kerrostaloista olivat olleet kateellisia minulle siitä, että asuin omakotitalossa.  Puolensa ja huolensa kussakin.

Näinhän se on. Lapsuudenkaveri on aina inhonnut kaikenlaisia ötököitä ja pihahommia, äitinsä on kertonut että tarhaikäisenäkään ei halunnut möyriä hiekkalaatikolla tms. vaan tykkäsi siisteistä sisäleikeistä. Itse taas olin jo lapsena kiinnostunut luonnosta, rakensin majoja ja patoja. Ollaan joskus naureskeltu että oltaisiin hyvin voitu vaihtaa lapsuudenperheiden asuntoja (joskus siitä lapsena vähän haaveiltiinkiin), he kun asuivat omakotitalossa ja me kerrostalossa. Ihan persoona- ja tilannekysymys, ei mikään automaatio.

Mistäs sen voi tietää? Kyllähän siihenkin olisi lapsena tottunut ja se olisi ollut normi. Muistan kyllä kun lapsena pidin outona sitä kun kaverit asui kerrostalossa kun itse oli tottunut siihen okt ja omaan pihaan. 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin sekä kerros- että omakotitalossa. Kerrostalossa oli kyllä enemmän kavereita.

Juurikin näin. Ap ei voi tietää miten olisi viihtynyt, kun ei ole lapsuutta kerrostalossa kokenut. Kavereita löytyi joka päivä. Ja pihassa oli keinut ja kiipeily telineet, joita ei oman talon pihasta löytynyt.

Ja meillä oli lähellä iso metsä jossa temmeltää ja rakentaa majoja, pulkkamäkikin löytyi lähistöltä, samoin puroja joissa uittaa veneitä jne.

Samoin meillä vaikka asuinkin kerrostalossa. Mutta pienellä paikkakunnalla luonnonkeskellä. Kerrostaloja oli 8, loput omakotitaloja.  Niemessä asuimme noin 1100 asukkaan paikassa. 

Meidän pikkukaupungissa sekä omakotitalojen että kerrostalojen lapset leikkivät samoissa metsissä ja leikkipuistoissa. Minä asuin omakotitalossa ja minusta kerrostalojen pihoilla oli tosi kivoja leikkitelineitä. Olisin varmaan viihtynyt ihan yhtä lailla kerrostalossakin. Kesät olimme kuitenkin mökillä, joten vaikka oltaisiin asuttu kerrostalossa, olisi mökki kompensoinut joitain asioita, kuten esim. mökilläkin oli marjapensaita, kasvimaa, yms.

Vanhemmillani on iso okt joen rannalla. Koko lapsuuteni kadehdin niitä kavereita, jotka saivat asua koulun lähellä kerrostaloissa ja rukoilin vanhemmiltani että mekin muuttaisimme sinne. Kerran yhden kaverin synttäreillä seikkailtiin taskulamppujen kanssa kerrostalon kellarikäytävissä ja vinttikerroksessa. Pitkään sen jälkeen häpesin omaa taloamme.

Kai sitä silloin olisi tottunut kun ei olisi tiennyt muusta. Mutta olen onnellinen ja arvostan suuresti että sain viettää lapsuuteni aivan ihanassa talossa ihanalla alueella. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

En todellakaan. Vihaan asua kerrostalossa. Lapsena oli ihanaa kun omaa lääniä riitti ja ympärillä vielä metsät.

Olen asunut lapsena rivitalossa ja omakotitalossa. Paras juttu oli se, kun muutettiin rivitalosta vähän isompaan rivitaloon (samalla asuinalueella), ja sain oman huoneen. Sen sijaan en koe, että rivitalosta omakotitaloon muutto olisi sen kummemmin lisännyt viihtyvyyttä. Vanhempia ei kiinnostanut pihahommat ja pihan hyödyntäminen missään muodossa, joten oma piha oli lähinnä nurmikkoläntti jossa ei vitetty aikaa.

Minäkin olin joskus vähän kateellinen kerrostalossa asuvulle kavereille, tykkäsin katsella maisemia korkealta ikkunasta ja parveke tuntui hienolta. Kaverilla yökylässä oli jännittävää kulkea käytäviä pitkin saunaan. Asuinalueellamme oli paljon rivitaloja ja pienen matkan päässä myös ne kerrostalot ja omakotitaloja. Lähellä oli urheilukenttä, talvella hulppeita pulkkamäkiä, pieniä metsälänttejä joissa rakenneltiin majoja, muutama leikkipuisto jne. Alue oli tosi viihtyisää ja aina oli kavereita ja tekemistä, uskon että olisin viihtynyt yhtä hyvin myös kerrostalossa - paitsi oman huoneen puuttuminen olisi varmasti harmittanut, jos sellaista ei olisi ollut.