Hartaasti odotettu matka lähenee ja nyt mua ei huvitakaan lähteä :O
Olen kyllä kamalan vaikea ihminen, en ymmärrä itseäni itsekään.
Kommentit (24)
Millä porukalla matkaan olisitte menossa ja mikä matkassa mättää? Meneekö tämä jännityksen piikkiin vai onko mielessäsi joku asia mikä on muuttunut matkan varaamisen jälkeen?
Mulla sama. Lähden aina kuitenkin ja olen tyytyväinen että lähden, katuisin jos peruisin. Aina on kuitenkin kivaa matkalla :)
Minullakin on ollut tilanteita, joissa "ei vain jaksaisi" lähteä, vaikka olen aiemmin ollut innoissani. Sitten kun kuitenkin olen lähtenyt, on ollut oikein mukavaa. Menet vain ja pidät hauskaa :).
Tuntuu jotenkin ihan turhalta vaivannäöltä ja rahanmenolta koko reissu. Koko perhe ollaan lähdössä, ja kyllä saisin vihat päälleni, jos vaan ehdottaisinkin matkan perumista. Joten olen vaan sitten naama nutturalla....
Kyllä se siitä iloksi muuttuu, usko pois :D Toi on jotain outoa muutoksen pelkoa, tai sitä, että kuvittelee, että pitäisi olla aivan täpinöissään, eikä olekaan joten fiilis painuu miinukselle. En tiedä mistä johtuu, mullekin tulee toi joskus ennen matkaa, mutta voin luvata, että fiilis muuttuu kun ole siellä. Ei sen matkailun tarvitse olla mitään tajunnanräjäyttävää ilotulitusta, ihan vaan mennään matkalle että päästään irti arjesta, vaihtelua, virikkeitä ja kodista poikkeavan ympäristön. Ikinä se ei ole huono asia loppujenlopuksi. Viimeistään kun kone laskeutuu, alat päästä tunnelmaan. Ja jos et, niin joku muu ainakin pääsee, kun sulla on perhe.
Noin käy välillä. Mulla on nyt niinpäin, että maksoin just matkan keväälle, enkä ole yhtään innoissani, et tulipa nyt toi matka ostettua, so what. Veikkaan, että matkan lähetessä innostun täysin, eli aina jommin kummin päin.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 22:39"]
Tuntuu jotenkin ihan turhalta vaivannäöltä ja rahanmenolta koko reissu. Koko perhe ollaan lähdössä, ja kyllä saisin vihat päälleni, jos vaan ehdottaisinkin matkan perumista. Joten olen vaan sitten naama nutturalla....
[/quote] No nyt alat tsemppaamaan itseäsi, että olet normaalisti, et tiuski, et rähise, et räkytä, et visko mitään, et tee yhtään mitään sellaista joka on turhaa! Käyttäydyt kuin aikuinen, et ole mikään teini-ikäinen kakara, joka raivoaa kaikesta mitättömästä. Tempaise itsesi mukaan muiden hyvään mieleen, pakota itsesi siihen. Ottakaa valokuvia ja pyri siihen, että kuvissa niin sinä, kuin perheesi jäsenet ovat onnellisen, rentoutuneen ja iloisen näköisiä. Älä mene mukaan lapsien rähinöihin lomalla, ala viheltämään silloin vaikka mustan kissan tangoa niin asia unohtuu. Tiedän kyllä täysin mitä tarkoitat, mutta olen onnistunut saamaan itseni tuosta turpa rutussa -asenteesta irti. Se onnistuu kyllä.
Ei muakaan yleensä huvita lähteä, kun matka lähestyy.
Olen ollut 2 x tänä vuonna ulkomailla yht. 3 viikkoa ja lähdin ex tempore ja olin niin innoissani. Todella antoisa matka. Vieläkin riittää muisteltavaa.
Mulla on ihan sama! Matkaa odottaa aina ihan tohkeissaan, mutta kun tulee aika pakata/lähteä kentälle niin sitä toivoisi että tulisi joku syy että matka peruuntuisi. Ihmismieli on vaikea!
Juurí tuon takia mä en varaa koskaan matkoja paljoa etukäteen. En osaa yhtään sanoa, haluanko lähteä jonnekin puolen vuoden tai kolmen kuukauden päästä. Siksi varaamme matkat aina vasta pari-neljä viikkoa etukäteen, silloin tiedän mikä kiinnostaa. En ole mikään tuuliviiri muissa asioissa, ja esim. laskettelureissut voin varata hyvissä ajoin, sinne haluan aina lähteä.
Kiitos kannustuksesta ja varsinkin sille joka neuvoi olemaan pilaamatta muiden iloa. Yritetään...
-ap
Mulle käy usein noin. Matkan lähestyessä on kauhea stressi pakkaamisesta ja mitä kaikkea muuta pitäisi vielä ehtiä tekemään ja lentopelko nostaa päätään ja kaikkea. Tekisi mieli jäädä vaan kotiin lepäämään. Matkalle lähtö on oikeasti aika rasittavaa, perheen kanssa varsinkin. Mutta aina on matkat onnistuneet hyvin, onneksi on tullut lähdettyä.
Mulla on aina ihan samanlainen tunne ennen lähtöä. Heti kun pääsee matkaan, se helpottaa.
Musta tuntuu aina ettei millään viitsis pakata, ja sitten se siirtyminen kentälle - jos on aikainen lento, herääkö varmasti (eli ei saa nukuttua edellisyönä kunnolla). Turvatark. jälkeen sit aina kuitenkin helpottaa.
Mullakin ihan sama tunne ennen lähtöä. Saatan intoilla matkasta monta kuukautta etukäteen, ostelen ajoissa aurikorasvat yms. pakkaankin jo monta päivää aikaisemmin :D Sitten iskee se ahdistus, ei tunnu kivalta lähteä. Mä olen ilmeisesti vaan niin kova jännittäjä, alan onneksi tunnistaa sen jo itsessäni.
Joka kerta olen kuitenkin lähtenyt ja aina on ollut onnistunut reissu. Viimeistään lentokoneessa alkaa aina taas olemaan sellainen innostunut tunnelma :)
Tuttu tunne! Kaiken suuren ja ihanan edellä tuleekin yhtäkkiä tuollainen liinat kiinnni -meininki. Kai siinä jotenkin jännittää sitäkin, että mitä jos itse odottaminen onkin ollut ihanampaa kuin unelman toteutuminen.
Vastaava tilanne oli viime kesänä, kun olin säästänyt rahaa ja järkkäillyt lastenhoitoasioita, siivonnut koko kodin ja pessyt pyykeistä ja autosta alkaen kaiken, että pääsisin hyvillä mielin lähtemään kirjoitusleirille. Pitkästä aikaa surujen keskelle jotakin positiivista ja - suorastaan itsekästä, kivaa vain minulle.
Viime metreillä en halunnutkaan lähteä, jännitti ja ahdisti ja vaikka mitä. Mutta kun ensimmäiset 200km ajomatkaa oli takana, väänsin autoradion isommalle ja aloin nauttia! Kyllä se ilo sieltä palasi!
Rohkeasti matkaan vaan, siitä tulee taatusti kivaa. Hörppää lasillinen kuohuvaa ja rentoudu ;)
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 22:39"]
Tuntuu jotenkin ihan turhalta vaivannäöltä ja rahanmenolta koko reissu. Koko perhe ollaan lähdössä, ja kyllä saisin vihat päälleni, jos vaan ehdottaisinkin matkan perumista. Joten olen vaan sitten naama nutturalla....
[/quote]
Veikkaan että Sulla on vastuulla lasten tavaroiden tsekkaaminen ja pakkaus, ja sitten matkan jälkeen pyykit...? Matkasta on aina myös stressiä , aiheuttaisiko se tunteen?
No älä kuitenkaan pilaa muiden iloa.