Älä ikinä marssi koulun pihalle huutamaan kiusaajalle!
Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Yleensä tilanne on paljon monimutkaisempi kuin sitä ensi näkemällä luulisi.
Lapseni kaveri on vuosia järjestelmällisesti rääkännyt tytärtäni, joka on sitten haukkunut, huutanut ja valehdellut. Soppa on sakea, mutta eihän sitä voi hoitaa niin, että joku mamselli marssii koulun pihalle huutamaan lapselle.
Joku järki ja raja sentään. Asian hoitaa nyt ammattilaiset. Toivon, että äiti saa lähestymiskiellon.
Kommentit (30)
Lasten kiusaaminen on sen verran vakava asia, että siihen on puututtava nopeasti. Tyttäreni anoreksia on osittain seurausta kiusaamisesta. Vuosien kärsimyksen jälkeen en edelleenkään voi olla varma hänen selviämisestään. Tsemppiä myös kiusaajille.
MINÄ TODELLAKIN TEIN NOIN JA TEEN JATKOSSAKIN... minua ei kiinnosta miktkään tutkimiset ja hutkimiset
Mistä tiedät, että lapsesi ei ole aloittanut tai valehtele?
Menin lasta hakemaan koulusta iltapäiväkerhosta ja marssin siis tietysti koulun pihalle. Siellä kulmantakana (josta siis koulua lähestyin) eräs poika piti tyttöäni seinää vasten ja löi toisella nyrkillä. MITÄ siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä, muuta kuin nostaa helvetillinen meteli?! Kyllä tuli iltapäiväkerhon kakkureseptirinkiin (ohjaajiksikin heitä kutsutaan) vipinää hyvin äkkiä.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:23"]
Menin lasta hakemaan koulusta iltapäiväkerhosta ja marssin siis tietysti koulun pihalle. Siellä kulmantakana (josta siis koulua lähestyin) eräs poika piti tyttöäni seinää vasten ja löi toisella nyrkillä. MITÄ siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä, muuta kuin nostaa helvetillinen meteli?! Kyllä tuli iltapäiväkerhon kakkureseptirinkiin (ohjaajiksikin heitä kutsutaan) vipinää hyvin äkkiä.
[/quote]
AP tarkoitti, jos ei ole ollut paikalla siella, ja menee myohemmin sinne. Ei voi (ilman silminnakemista) tietaa, mita on oikeasti tapahtunut.
En tiedä miten eksyin tänne sivustolle. Minulla taitaa olla ärtynyt suoli.
Tyttöjen riidat ovat yleensä paljon monimutkaisempia kuin nyrkillä naamaan. Yleensä niistä on vaikea tietää kuka aloitti ja kuka on eniten syyllinen. Niihin liittyy kiusaamista, juoruilua, haukkumista ja kostamista. Vaikea tietää kuka kiusasi ketä enemmän. Yleensä on useampi kuin yksi kiusaaja...
Ei kukaan täysillä pelaava marssi mihinkään huutamaan kenellekään.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:23"]
Menin lasta hakemaan koulusta iltapäiväkerhosta ja marssin siis tietysti koulun pihalle. Siellä kulmantakana (josta siis koulua lähestyin) eräs poika piti tyttöäni seinää vasten ja löi toisella nyrkillä. MITÄ siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä, muuta kuin nostaa helvetillinen meteli?! Kyllä tuli iltapäiväkerhon kakkureseptirinkiin (ohjaajiksikin heitä kutsutaan) vipinää hyvin äkkiä.
[/quote]
AP tarkoitti, jos ei ole ollut paikalla siella, ja menee myohemmin sinne. Ei voi (ilman silminnakemista) tietaa, mita on oikeasti tapahtunut.
[/quote]
Ja mitä ihmeen väliä sillä on onko näkemässä vai käräyttääkö lapsi kiusaamisen kännykällä jos siellä koulussa ei osata vahtia?
Menisin lisäksi huutamaan opettajalle ja siitä rehtorille. Poliisille lähtisin samalla jos riittävän vakavaa ja joku näki kiusaamisen.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:35"]
Ei kukaan täysillä pelaava marssi mihinkään huutamaan kenellekään.
[/quote]
Nimimerkillä kiusaajan äiti..
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:33"]
Tyttöjen riidat ovat yleensä paljon monimutkaisempia kuin nyrkillä naamaan. Yleensä niistä on vaikea tietää kuka aloitti ja kuka on eniten syyllinen. Niihin liittyy kiusaamista, juoruilua, haukkumista ja kostamista. Vaikea tietää kuka kiusasi ketä enemmän. Yleensä on useampi kuin yksi kiusaaja...
[/quote]
11, meillä on kolme poikaa ja aloittaja voi olla yhtälailla sanallinen sankari. Olettaako joku yhä nykypäivänä että kiusaava poika on vaan tyyppi joka ilman syytä heittää hiekkalaatikolla soraa toisia päin? Ehkä olis pitäny vähän tarkemmin opetella kuka kiusaa ja miten?
Eihän rikollisiakaan tuomita ilman oikeudenkäyntiä. Saati sitten nolata lapsia huutamalla niille kavereiden nähden.
Minä en huutanut. Ilmoitin viileän rauhalliseti vanhempainillassa, että jos häirintä ei lopu, tästä tulee poliisiasia. Tosin kyseessä yläasteikäiset. Kun minä avasin suuni, ilmeni että moni muukin on joutunut kohteeksi. Kun kyseessä oli teini, joka pärjäsi hyvin koulussa ja urheilussa, ei opet oikein meinanneet uskoa, mutta kun kerroin mistä on kyse, uskoivat lopulta. Vanhempainillan jälkeen häirintä loppui kuin seinään, eli kiusaajan kotona on joko puhuttu asiasta tai sitten mainittu hänen kuullensa asiasta. Yleensäkin olen saanut asiani hoidettua viileällä rauhallisuudella. Kun en menetä malttiani ja katson jäätävästi silmiin tarvittaessa, sillä on kumma teho. Mutta jos olisin ollut samassa tilanteessa kuin 8, olisin varmaan toiminut samoin. Tuo on jo vähän eri asia, ja tuossa tilanteessa on toimittava nopeasti.
Yleensä noi kiusaamiset on niin sangen yksinkertaisia. On kiltti uhri ja sitten kiusaaja ja sen hovi. Kyllä mä tunnen kiusaamisen rakenteen aika monen vuoden omakohtaiselle kokemuksella.
Mutta se minusta on ihme, että tutkimuksella vasta saivat selville, että joskus kiusatutkin päättävät kostaa.
Nuoren näkökulma: ap on oikeassa.
Tietämästäni yhdestätoista tapauksesta yhdessäkään, kun vanhempi on tullut raivoamaan "kiusaajalle", ei ole ollut oikea henkilö syytetyn paikalla. Ja siltikin on noloa, jos vanhempi alentuu huutamaan lapselle, vaikka sitten kiusaaja todella olisi syytetty henkilö. Vanhempi osoittaa, että ei osaa käyttäytyä paremmin kuin kiusaaja.
On eri asia puuttua kiusaamiseen kuin huutaa syyttömälle lapselle!
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:35"]
Ei kukaan täysillä pelaava marssi mihinkään huutamaan kenellekään.
[/quote]
Nimimerkillä kiusaajan äiti..
[/quote]
Nimimerkillä "ei todellakaan kenenkään äiti". Nimimerkillä "lapsena vuosia koulukiusattu". Nimimerkillä "nähnyt, ettei kontrolloimaton ärjyminen koskaan saa muuta kuin pahaa aikaiseksi".
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 20:33"]
Tyttöjen riidat ovat yleensä paljon monimutkaisempia kuin nyrkillä naamaan. Yleensä niistä on vaikea tietää kuka aloitti ja kuka on eniten syyllinen. Niihin liittyy kiusaamista, juoruilua, haukkumista ja kostamista. Vaikea tietää kuka kiusasi ketä enemmän. Yleensä on useampi kuin yksi kiusaaja...
[/quote]
11, meillä on kolme poikaa ja aloittaja voi olla yhtälailla sanallinen sankari. Olettaako joku yhä nykypäivänä että kiusaava poika on vaan tyyppi joka ilman syytä heittää hiekkalaatikolla soraa toisia päin? Ehkä olis pitäny vähän tarkemmin opetella kuka kiusaa ja miten?
[/quote]
Niin ei aina. Kuitenkin on niitä häiriintyneitä kiusaajan alkuja jotka aivan il,an syytä tekevät jotakin odottamatonta.
Ymmärrän niitä hyvin jotka turhautuvat kiusaamiseen eivätkä enää muuta keksi. Ikävä kyllä, monesti käy niin ettei koulun toiminnalla tai muuten ole mitään vaikutusta kiusaajaan.
Ihan liibalaabaa selittää, että jokaiseen kiusaajaan tehoaa napakka puhuttelu koulun puolesta tai vanhempien antama kotiaresti.
Minun tietämässäni tapauksessa vanhempi meni koululle, ihan rehtorin kansliaan asti raivoamaan ennen kuin alkoi tapahtumaan. Sitä lasta oli järjestelmällisesti kiusattu vuosia eikä mikään tehonnut. Vasta vanhemman raivostuminen alkoi tuottamaan tulosta.
Miten muka huutaminen on hyvä tapa ratkaista asioita. Eihän kukaan järkevä aikuinen voi huutaa lapselle, opelle tai rehtorille. Lapsille opetan yötä päivää, että älä huuda vaan neuvottele ja puhu.
Toistuva huutaminen kaverille on kiusaamista. Miten huutavan äidin lapset voisivatkaan oppia asiallista neuvottelua tai järkevää keskustelemista?
Pidän huutavia äitejä vähän vajakkeina. Jokaisessa perheessä välillä menee huutamiseksi, mutta sen pitäisi olla aina ihan viimeinen keino. Rehtorille huutaminen kertoo jo siitä, että aikuinen ei ole kasvanut ihan aikuiseksi.
Lasten kiusaaminen on sen verran vakava asia, että siihen on puututtava nopeasti. Tyttäreni anoreksia on osittain seurausta kiusaamisesta. Vuosien kärsimyksen jälkeen en edelleenkään voi olla varma hänen selviämisestään. Tsemppiä myös kiusaajille.