miehen käytös vauvan kanssa

Jos hermostuessaan satuttaa niin asialle on tehtävä jotain. Kannattaa muistaa että tuollainen ronski käsittely hermostuksissaan on lapselle henkisestikin ikävä. Mustelma on seuraus, mutta sen vanhemman kiukun lapsi kyllä "tuntee" muutoinkin kuin kipuna hetken päästä. Vaikuttaa esim. Luottamukseen ja kiintymykseen.

Jos vanhemmalla on muusta syystä ronskit otteet mutta ne ei liity hermostumiseeen vaan osaamattomuuteen, voi ongelmasta päästä opettelemalla eroon. Oma äkkipikaisuus taas on vaikeampi kitkeä omin avuin ja "keskustelemalla".

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 10:14"]Ei tähän voi sanoa mitään. Tulevatko mustelmat edes mieheltä? Alle 1-vee kun voi olla aika touhukaskin. Ja jos mies on aiheuttanut, niin onko sanonut sen itse, onko selittänyt syytä? Vahingossa vai tahallaan??

[/quote]

Tunnusti aiheuttaneensa mustelmat hermostuessaan. Katui kyllä koska kyyneleet silmissä kertoi tapahtumista. Yhdyn tuohon että alle 1-vuotias voi olla vilkas ja niin tuo omamme onkin. Mutta kaatumisien sun muiden jälkeen vauvaan ei ole kertaakaan tullut mustelmia vaikka on pari kertaa aika hurjannäköisestikin muksahtanut kumoon.

Ja yhdelle kysyjälle: Mies on lapsen isä. Itseasiassa hän oli se joka lasta enemmän halusi.

Miksi uhkailet pihalle heitttämisellä jos et kerran oikeasti aio sitä toteuttaa?

Jos äkkipikaisuuttaan tekee tuota niin perheneuvolaan tai vastaavaan ja seuraavasta mustelmasta tai lapsen itkusta, kun on repäissyt niin ero. Jokaista mustelmaa on musta normaalitilanteessa turha lähteä analysoimaan, olen itsekin aiheuttanut niitä lapselle, esim kun on ollut pakko kantaa uhmamuksu portaita alas niin kiinni on pidettävä, että ei tipu/ kaaduta. Mutta jos repii ja puristaa, kun alle 1v itkee tai kiukkuaa niin mietipä tilannetta, kun teillä on 3v uhmis.

Jämäkkäkään käsittely ei aiheuta lapselle mustelmaa, joten miehesi on käyttänyt kohtuuttomasti voimaa. Lapsi saa mustelmia helposti kaatuessaan jotain kovaa ja terävää vasten, mutta toisen ihmisen kosketuksen täytyy olla jo todella luja, että sillä saa verenpurkauman aikaiseksi lapsen joustavaan ihoon.

Tilanne on huolestuttava, ja minullekin tuli mieleen, että onko miehesi lapsesi isä. Väkivaltaisella käytöksellä on ikävä kyllä taipumus voimistua kun lapsi kasvaa ja pääsee kunnon uhmaan. Olisi tosi tärkeä selvittää, mikä miehen käytöksen taustalla on, onko masennusta, onko suuttumusta sinua kohtaan mikä puretaan lapseen, onko oma lapsuus väkivaltainen tms.

Vaikka mies kuinka katuisi, niin väkivaltaista käyttäytymistä voi olla vaikea muuttaa ilman apua. Onko mies valmis hakemaan apua itselleen? Esimerkiksi tk:n psykiatriselle hoitajalle voi varata ajan juuri tällaisia tilanteita varten (on ilmanen palvelu), tai jos se tuntuu vaikealta, niin käsittääkseni miehille on olemassa juuri tätä varten lyömätön linja jonne voi soittaa. On tärkeää ettei teille sinne kotiin muodostu oma todellisuus, jossa sallitaan vähän riuhtomista ja repimistä koska se ei johda mihinkään hyvään, ja vääristää käsitystä siitä mikä on normaalia elämää. Kun tilanne on vielä niin alussa, te  voitte estää sen tilanteen, että häpeä estää teitä molempia hakemasta apua. Elämä on joskus monimutkaista eikä miehesi aivan varmasti halua olla tuollainen ihminen. Kyllä sen ymmärtää, että joskus ei hermo kestä, mutta se ei enää ole ymmärrettävää, että kun on tajunnut että tekee väärin ja tulee tekemään väärin, ei hae itselleen apua.

Se tässä eniten mietityttääkin kun tämä meininki on jatkunut lähes vauvan syntymästä asti ja lupauksistaan huolimatta ei ole pystynyt lopettamaan käytöstään. Mietin vaan että pystyisikö jatkossakaan. Ehkä jopa hieman pelkään sitä jatkoa ettei vaan sattuisi mitään pahempas. Lisättäköön vielä että lapsemme on helppo vauva. Syö hyvin, on nukkunut yöt läpeensä 2kk iästä poikkeuksia lukuunottamatta, ei itke juuri koskaan. Jotenkin tuon miehen käytöksen voisi edes jotenkin yrittää ymmärtää jos lapsi olisi ns. vaikea.

Nyt apua ja äkkiä. Minusta näitä asioita ei voi liioitella, pointsit ap kun olet rehellinen ja ymmärrät tilanteen vakavuuden. Vuoden ikäinen on vielä melkein vauva, monella tasolla huomattavasti helpompi kuin esimerkiksi uhmaikäinen. En sano etteikö se olisi raskasta jos on yöheräilyjä ja kaikkea, mutta jos lapsen ollessa tuossa iässä on elkeet kovakouraisia, en uskalla ajatella mitä ne ovat kun se lapsi tulee uhmaikään.. Kiellettyä kiipeilyä ei voi verrata siihen kun lapsi ei vaan tottele, uhmaa, kirkuu, huutaa, ei pue päällensä tai heittäytyy maahan. Voi olla että uhma ei ole tule olemaan mitään haastavaa luokkaa, mutta meillä oli toisen lapsen kohdalla, ja vietin kyllä monet monituiset kerrat niin synkissä ajatuksissa että pelotti itseänikin. Niitä ei vaan koskaan toteuttanut, mutta se raja ajatuksen ja toteutuksen välillä on hieno. Ja se luottamus murenee nopeasti lapsen puolelta jos ne kovakouraiset elkeet alkavat olla jokapäiväisiä. Puhumattakaan itsetunnosta ja lapsen turvallisuudesta. Eikä tämä ole mitään kukkahattutäteilyä vaan ihan vilpitöntä huolta tilanteestanne. Sinulla on lapsen toisena vanhempana vastuu taata se lapsen turvallisuus. Toivottavasti saisitte apua yhdessä ja perheenne pysyisi koossa, vauvalla turvalliset vanhemmat ja väkivallaton lapsuus.

Nyt apua ja äkkiä. Minusta näitä asioita ei voi liioitella, pointsit ap kun olet rehellinen ja ymmärrät tilanteen vakavuuden. Vuoden ikäinen on vielä melkein vauva, monella tasolla huomattavasti helpompi kuin esimerkiksi uhmaikäinen. En sano etteikö se olisi raskasta jos on yöheräilyjä ja kaikkea, mutta jos lapsen ollessa tuossa iässä on elkeet kovakouraisia, en uskalla ajatella mitä ne ovat kun se lapsi tulee uhmaikään.. Kiellettyä kiipeilyä ei voi verrata siihen kun lapsi ei vaan tottele, uhmaa, kirkuu, huutaa, ei pue päällensä tai heittäytyy maahan. Voi olla että uhma ei ole tule olemaan mitään haastavaa luokkaa, mutta meillä oli toisen lapsen kohdalla, ja vietin kyllä monet monituiset kerrat niin synkissä ajatuksissa että pelotti itseänikin. Niitä ei vaan koskaan toteuttanut, mutta se raja ajatuksen ja toteutuksen välillä on hieno. Ja se luottamus murenee nopeasti lapsen puolelta jos ne kovakouraiset elkeet alkavat olla jokapäiväisiä. Puhumattakaan itsetunnosta ja lapsen turvallisuudesta. Eikä tämä ole mitään kukkahattutäteilyä vaan ihan vilpitöntä huolta tilanteestanne. Sinulla on lapsen toisena vanhempana vastuu taata se lapsen turvallisuus. Toivottavasti saisitte apua yhdessä ja perheenne pysyisi koossa, vauvalla turvalliset vanhemmat ja väkivallaton lapsuus.

17; jatkaa, että sanoit että miehesi käytöstä voisikin yrittää ymmärtää, jos lapsi olisi vaikea. Itse sanoisin, omasta kokemuksesta (vaikka naisen aggressio onkin erilaista kuin miehen) että lapseen kohdistuva aggressio vähän vaikeammankin lapsen kanssa, ei johdu siitä lapsesta. Ihan järjellä ajateltuna alle metrin mittainen ihminen ei ole syyllinen siihen, että lähes kaksimetrinen aikuinen käyttää väkivaltaa. Aikuinen ei vain tunnista silloin sitä, mitä hänessä oikeasti tapahtuu, ja oikeuttaa tilanteen syyttämällä lasta. Se on ensimmäinen itselle kerrottu vale väkivaltatilanteen alettua, ja siihen se tilanne pitää pysäyttää.  Koska tuon ensimmäisen valheen jälkeen tekijä selittää loputkin tekonsa epärehellisesti, suojellakseen itseään siltä sietämättömältä häpeän ja huonommuuden tunteelta mitä se hänessä aiheuttaa (jos ihminen noin muuten on terve, kuten miehesi ilmeisesti kuitenkin on?) 

Minä en tunne sinun miestäsi, mutta luulen että syy voi olla jossain hyvin syvällä, mitättömyyden ja arvottomuuden tunteessa, tarpeessa kontrolloida asioita koska ei ole luottoa siihen että asiat järjestyvät muutenkin. Aikuinen voi sen usein peittää aikuisissa ihmissuhteissaan, koska ne eivät ole samalla lailla intensiivisiä kuin lapsen kanssa, mutta lapsen kanssa se naamio ja kontrolli sitten pettää. Siihen tarvitaan apua, sitä että tuo jonkun ihmisen nähtäville sen mitä yrittää itsessään peittää. Oma puoliso on siihen liian läheinen, ja siksi olisi hyvä jutella ammattiauttajan kanssa. Vaikka eroaisitte, niin miehenkin elämä on silti tärkeä, hän on silti lapsen isä, ja ihan hänen oman itsensä vuoksi on tärkeä saada apua.

Oma tarinansa sitten on se, että jos kohtelee lasta kaltoin, häpeä ja syyllisyys estää rakkauden syttymisen lasta kohtaan. Se on aina siinä välissä. Ja kuitenkin rakkaus, sitä kautta heräävä myötätunto ja kyky eläytyä lapsen asemaan on tärkein väkivaltaa ehkäisevä asia lapsen ja aikuisen välillä. Se reaktioketju, mikä teidän perheessä alkaa tässä vaiheessa olla jo vakiintuntu tapa toimia, pitää saada rikottua. 

Kiitos kaikille neuvoista ja vinkeistä. Taidan tässä lenkille lähtiessäni soittaa tutulle perhetyöntekijälle ja kysyä häneltä vielä neuvoa. Perhetyöntekijä siis kävi meillä pari kuukautta vauvan ollessa pieni, syynä minun raskauden aikaiset uniongelmani.

Sellainen kysymys vielä että jos ja kun kerron hänelle tapahtumista niin joutuuko hän tekemään meistä tai miehestäni lastensuojeluilmoituksen? Tietäisikö kukaan? Tai ainakin minun mielestäni tässä alkaa jo olla kyseessä aika vakavat asiat.

Jotain tälle asialle kyllä täytyy tehdä koska en halua että lapseni joutuu pelkäämään isäänsä, kuten itse olen joutunut ajoittain. Tekisi kyllä mieli vipata ukko pellolle. Mutta onkohan se turhan radikaalia..

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 10:20"]

Ja yhdelle kysyjälle: Mies on lapsen isä. Itseasiassa hän oli se joka lasta enemmän halusi.

[/quote]

Sitten voit laittaa miehen pihalle, mutta isällä on yhtä suuri oikeus ottaa lapsi mukaan, kuin sinulla pitää lapsi, eli se ei ratkaise ongelmaa.

Eli menkääpä nyt kipin kapin hommaamaan ammattiapua.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 09:47"]

Eli siis mulla on mies sekä alle vuoden ikäinen vauva. Haluaisin kuulla mielipiteitä mitä mun pitäisi tehdä. 

[/quote]

Aika vahva arvolataus tuossa muotoilussa. Teillä (sinulla ja miehelläsi) on alle vuoden ikäinen vauva. Jos tuo ei ole tahaton virhe, vaan kuvaa AP:n suhdetta perheeseensä, niin ymmärrettävästi isän ja lapsen suhde voi olla ongelmallinen.

Ja ei, en tarkoita että on äidin syy kun isä lyö lasta, mutta molemmat vanhemmat voivat tehdä asioita, jotka saavat perheen toimimaan paremmin.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 10:52"]

Jotain tälle asialle kyllä täytyy tehdä koska en halua että lapseni joutuu pelkäämään isäänsä, kuten itse olen joutunut ajoittain. Tekisi kyllä mieli vipata ukko pellolle. Mutta onkohan se turhan radikaalia..

[/quote]

Miten ajattelit asian paranevan ukon heittämisellä pihalle ? Katkaisetko isän ja lapsen suhteen kokonaan. Entä jos isä vaatii lasta luokseen lomilla ja viikonloppuisin ? Et voi estää miestä näkemästä lastaan vain sillä että  heität pihalle. Valvotut tapaamiset voit saada mutta silloin vaaditaan jo se että viranomaiset tietävät miehen olevan väkivaltainen jne.

Koeta päättää haluatko tehdä asialle jotain. Joko miehesi hakeutuu oma-aloitteisesti avun piiriin tai sitten ilmitat että käsittelee lasta liian kovakouraisesti jne. Pelkkä miehen heittäminen pihalle tuskin ratkaisee alkuperäistä ongelmaa. Ellei sitten mies hylkää kokonaan lastaan samalla mutta sekään tuskin on lapsen kannalta paras mahdollinen tapa hoitaa asia.

Nyt se mies pihalle!! Yhdenkään ihmisen, saati viattoman ja puolustuskyvyttömän, lapsen ei tarvitse elää pelossa tai sietää käsiksi käymistä! Sinun tehtäväsi on lapsen äitina suojella häntä pahalta. Pieni lapsi ei saa mustelmia tuosta noin vain. Järkyttävää, että et ole jo estänyt miestä tekemästä pahaa pienelle :'( Voi miten sääli että jotkut lapset joutuvat elämään tuollaisessa ympäristössä, ihan hirveää lapselle. Hän ei voi valita vanhempiaan!

Minä en voisi koskaan olla tuollaisen miehen kanssa enkä ymmärrä kuka voi :( On väkivaltainen pientä lasta kohtaan! Eihän se ole mikään mies vaan säälittävä paskakasa!

Ja totta kai valvotut tapaamiset! Mies ei missään tapauksessa saa pientä lasta luokseen, jos ja kun on käyttäytynyt väkivaltaisesti. Miten joku voi edes puolustella tuollaista saastaa ja kehottaa ap:tä harkitsemaan vielä? Millaisia paskiaisia teillä oikein on miehenä? Valtaosa miehistä vetäisi tuollaista paskaa nekkuun! Satuttaa lasta :(

Ihmiset eivät ehkä ymmärrä, että tuollainen väkivaltainen käytös vauvaa kohtaan on todella huono asia ja nyt enteilee vain pahempaa. Todennäköisesti mies on väkivaltainen myös lasta kohtaan ja väkivalta raaistuu ajan myötä lapsen kasvaessa. Millainen ihminen on niin paha, että satuttaa vauvaa? Ei tuossa ole oikein vaihtoehtoja, on ilmoitettava poliisille ja lastensuojeluviranomaisille. Kenenkään lapsen ei tarvitse joutua kokemaan tuollaista. Ap, jos annat miehen jatkaa touhujaan olet surkea äiti ja lapsi pitäisi ottaa sinulta pois ja otetaankin. Sinun tehtäväsi on aikuisena ihmisenä suojella lastasi. 

Ap, tilanne on oikeasti vakava. Esim. kirjoittajat 19 ja 29 puhuvat todella asiaa. Puhu ihmeessä asiasta perhetyöntekijälle äläkä pelkää seurauksia. Sinulta ei vauvaa viedä, mutta voit saada apua tilanteen ratkaisuun. Ero ei kannata pelätä, kuten monet jo sanoivat, isälle määrättäisiin todennäköisesti valvotut tapaamiset, jos väkivallasta on näyttöä (ja jos isä jo myönsi väkivallan sinulle, niin ei ilmeisesti kovin hanakasti kiellä sitä).

Itse en enää sinuna uskaltaisi jättää lasta isän kanssa kahden.

Kiitos kaikille neuvoista ja avusta! Mies menee nyt ensi töikseen juttelemaan äitinsä kanssa käytöksestään. Tiedä sitten mitä apua siitä on. Mietin myös tuota perheneuvolaan soittamista, mutta mieleeni juolahti kysymys että tehdäänkö siellä sitten lastensuojeluilmoitus miehestä kun on noin huonosti käyttäytynyt? Tietääkö kukaan?

Enkä kyllä ole varma siitäkään että haluanko enää jatkaa parisuhdetta miehen kanssa. Joutuisinko elämään jatkuvasti varpaillaan lapseni puolesta? Katsotaan kuinka käy. Ja mitä sitten jos erotaan. Mihin muutetaan, miten saadaan asunto myytyä, mistä työpaikka. Kamalan vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 09:47"]

Eli siis mulla on mies sekä alle vuoden ikäinen vauva. Haluaisin kuulla mielipiteitä mitä mun pitäisi tehdä. 

[/quote]

Aika vahva arvolataus tuossa muotoilussa. Teillä (sinulla ja miehelläsi) on alle vuoden ikäinen vauva. Jos tuo ei ole tahaton virhe, vaan kuvaa AP:n suhdetta perheeseensä, niin ymmärrettävästi isän ja lapsen suhde voi olla ongelmallinen.

Ja ei, en tarkoita että on äidin syy kun isä lyö lasta, mutta molemmat vanhemmat voivat tehdä asioita, jotka saavat perheen toimimaan paremmin.

[/quote]

Tuo oli tahaton virhe niinkuin itsekin arvelit. Korjaan siis: Meillä on alle vuoden ikäinen lapsi. Yhtä köyttä ollaan miehen kanssa vedetty tähän pisteeseen asti.