Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitääkö Suomessa pitää tympääntynyttä ilmettä jottei tule tylytetyksi?

Vierailija
02.10.2020 |

Pitääkö Suomessa näyttää ilmeettömältä zombielta ettei tule kiusatuksi?
Olen palannut takaisin Suomeen ja minusta tuntuu, etten osaa pitää oikeaa ilmettä naamallani, näytän jotenkin erilaiselta tai liian avoimelta ja valmiina kontaktiin ihmisten kanssa? Minua tylytetään, kohdellaan ikävästi, ja olen nyt päättänyt että kokeilen zombieilmettä ja käännyn itseeni sosiaalisissa tilanteissa, en suuntaudu ulos päin muihin ihmisiin. En enää tervehdi, en hymyile, olen vähän "autistinen" ja muka huomaamatta kanssaihmisiä ja reagoimatta sosiaalisesti.

Siksikä me olaan tämmöisiä itseemme käpertyneitä, koska koko kansakunta kiusaa toinen toisiaan?
Oletteko huomanneet?

Kommentit (46)

Vierailija
41/46 |
03.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suomessa monet provosoituvat aivan hirveästi aisteista herättävistä asioista. Toisen iloisuus, ulkonäkö, maku, nauru ärsyttävät monia aivan suunnattomasti. Helsingissä on surullista nähdä kuinka tämä kyynisyys ja katkeruus siirtyy nuorempiin sukupolviin. Ilmapiiri on ajottain todella raskas. Suomalaiset ehkä viihtyvät ilottomassa ilmapiirissä

Siis samaa kategoriaa kuin liian hienosti pukeutuminen Suomessa? 

Suojaudun tuulipukuun paitsi tuulelta, niin myös muiden katseilta. 

Vierailija
42/46 |
03.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, olen aina ihan hyväntuulinen ja kohtelias muille, joten myös minulle ollaa aina kohteliaita ja mukavia. Ihan aina. En saa ikinä ikävää kohtelua missään, enkä hyväksykään ikävää kohtelua.

Yritäpä ap siis hieman nostaa ryhtisi paremmaksi ja katsoa ihmisiä silmiin niin, että he ottavat sinut tosissaan, niin saat hyvää kohtelua.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

N46

Olet varmasti saanut ikävää kohtelua jossain. 

En ole. Miksi olisin saanut huonoa kohtelua? :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/46 |
03.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

On totta, että Suomessa vielä on jäljellä sitä ajatusmaailmaa, että elämän pitää olla puurtamista ja sinnittelyä ja aikuisuuteen kuuluu ylenpalttinen vakavuus. Monella on myös heikko itsetunto ja toisen ihmisen myönteisempi elämänasenne otetaan herkästi itseen kohdistuvana veetuiluna. Tähän voi vaikuttaa se, että yllättävän moni ihminen täällä ei kykene tuntemaan muuta iloa kuin vahingoniloa.

Tosin sellainen väkisin viljelty tekopirtsakkuuskaan ei toimi eikä varsinkaan jenkeistä kopioitu tekopositiivisuus. Elämä ei ole eikä sen tarvitse olla jatkuvaa siirappihöttöä, missä kielletään ikävien ja epämukavien asioiden olemassaolo. Olen joskus pistänyt senkin merkille, että suomalaisten negatiivisuudesta valittavat ovat usein itse niitä kaikkein negatiivisimpia ihmisiä: kriittisiä, kitkeriä, nipottavia ja...vahingoniloisia.

Vierailija
44/46 |
03.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomalaisten silmiinpistävä piirre on kateellisuus ja epäluuloinen kyttääminen. Johtuuko pitkästä talvesta ja pimeydestä. Kesällä kaikki ovat avoimempia.

Vierailija
45/46 |
03.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten silmiinpistävä piirre on kateellisuus ja epäluuloinen kyttääminen. Johtuuko pitkästä talvesta ja pimeydestä. Kesällä kaikki ovat avoimempia.

Suomalaiset muuten ovat avoimempia ja sosiaalisempia kesällä kuin talvella, ja minusta tämä on ihan hauska ilmiö. 

Vierailija
46/46 |
03.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

https://www.theatlantic.com/science/archive/2016/05/culture-and-smiling…

Olen tehnyt virheitä suomalaisessa kulttuurissa hymyilemällä liikaa, en ole tajunnut että hymyily tarkoittaa eri asioita eri maissa. Joissain maissa hymyily kertoo tyhmyydestä tai lapsellisuudesta.

Olen tullut siihen tulokseen, että Suomessa hymyilemättömyys on kunnioittavaa suhtautumista, esimerkiksi tullissa tai passin tarkastuksessa jos hymyilee liikaa,  virkailijat tulkitsevat ettet kunnioita heitä. Hymyileminen on jotenkin liian tuttavalliseksi heittäytymistä ja siten epäilyttävää. 

Pari kertaa on käynyt niin, että hymyyni vastataan alaspäin valahtaneella inhon tai ällötyksen ilmeellä. 

Kerran tulin Suomeen jouluksi ja marssin reippaana ja iloisena kauppakeskukseen jouluostoksille. Sivusilmällä näin kun puolituttu kävelee sivummalla vastaan suht neutraalilla ilmeellä, mutta kun hän näkee hymylevät kasvoni, hänen kasvonsa suorastaan valahtivat inhoon ja suupielet vääntyivät korostuneesti alaspäin. Olisin muuten tervehtinyt, mutta tuo äklötyksen ilme sai kävelemään pois päin. 

Saman ilmeen näin kerran ulkomailla, kun olin tiskaamassa yhdessä isossa keittiössä ja tiesin että uusi tiskausparini olisi toinen suomalainen. Menin tiskaamaan viereen ja päätin antaa parhaimman ja iloisimman hymyn (olin siis oikeasti iloinen), mutta mimmin kasvot valahtivat tuohon samaan iljetykseen, ikään kuin olisi nähnyt jotain todella ällöttävää. Eikä mulla ole mitään mustia tai puuttuvia hampaita. En koskaan kertony tyypille olevani suomalainen. 

Tätä tarkoitan suomalainen suhtautuminen iloisuuteen voi olla nänkin jyrkkä. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi seitsemän