Mistä hetkestä tiesit, että kumppanisi rakastaa sinua?

Hän suuteli minua kun hänen lähisukunsa oli paikalla. Yleensä ei tykkää osoittaa hellyyttä julkisesti, mutta tuolloin jostain syystä halusi.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä enkä tiedä vieläkään. Läheisriippuvainen hän ainakin on. Itse en ole tainnut ikinä rakastaa. Yrittänyt kyllä olen, kun on kunnollinen ollut, mutta ei se nyt vaan onnistu. Ei ole tahdon asia.

Vähän ohis, mutta miten läheisriippuvainen mies käyttäytyy? Tiedän yhden naisen ja on rasittava jutuissaan, mutta onko miehet yhtä rasittavia?

Muutama vuosi yhdessä, eikä sitä hetkeä ole vielä koittanut.

25v oltiin yhdessä ja ei ollut rakastanut koko aikana. Minä tyhmä täydestä sydämestä. Vähän katkera, mutta ehkä vielä joku joskus rakastaisi.

Vaikka mieheni petti minua pitkään ja suunnitelmallisesti toisen kanssa, niin halusi jäädä yhteen kanssani.  Siitä tiesin että hän rakastaa minua.

Siinä vaiheessa kun olimme vielä kevyessä tapailuvaiheessa ja sairastuin vakavasti. Kävi katsomassa sairaalassa, oli siivonnut kämppäni ennen kuin tulin kotiin ja auttoi kertaakaan valittamatta ja pyytämättä pitkän toipumiseni aikanakin. Aiemmista kumppaneistani yksikään ei olisi tehnyt mitään noista asioista vaikka olisin pyytänyt ja anellut...

Siitä hetkestä, kun mieheni voitti lotossa

kirsi kirjoitti:

Vaikka mieheni petti minua pitkään ja suunnitelmallisesti toisen kanssa, niin halusi jäädä yhteen kanssani.  Siitä tiesin että hän rakastaa minua.

Hyvä vitsi. Ei kuitenkaan naurata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä enkä tiedä vieläkään. Läheisriippuvainen hän ainakin on. Itse en ole tainnut ikinä rakastaa. Yrittänyt kyllä olen, kun on kunnollinen ollut, mutta ei se nyt vaan onnistu. Ei ole tahdon asia.

Vähän ohis, mutta miten läheisriippuvainen mies käyttäytyy? Tiedän yhden naisen ja on rasittava jutuissaan, mutta onko miehet yhtä rasittavia?

Elää toisia varten. Ei tiedä mitä oikeasti itse haluaisi. Ei tavallaan ole sitä omaa minää kuin muiden kautta, joita yrittää loppuun asti miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kännissä pikkujoulujen jälkeen myönsi. Sittemmin sei sen herkempää ole puhunut.

Ettei vain olisi pettänyt.

Oma silloinen kumppanini oli poikkeuksellisen hellä ja huomioiva työpaikan Tallinnanristeilyn jälkeen. Toi parfyymin tuliaisiksi, hieroi niskojani ja yöllä heräsi silittämään tukkaani. Yleensä ei tuollaista tehnyt. Siitä tiesin, että pettänyt oli, ja myöhemmin kuulinkin että huorissa oli käyty.

Erosimme myöhemmin, toivottavasti kokemus ammattilaisen kanssa oli sen arvoinen :-D

Siitä miten hän katsoi minua.

En osaa sanoa. Hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa, kertoi hyvin varhaisessa vaiheessa ettei koe luontevaksi sanallisia rakkaudentunnustuksia enkä sitä kuusikymppiseltä maaseudun mieheltä pidä edes kovin kummallisena. Mutta rakkaudellisia tekoja hän on tehnyt alusta alkaen eli huolehtinut, hellinyt, hemmotellut. Jossain vaiheessa heräsin aamulla siihen, että näin hänen makaavan vieressäni ja katselevan minua onnellisen näköisenä-

En muista mitään yksittäistä hetkeä, mutta hän halusi viettää paljon aikaa kanssani ja meidän oli vaikea erota toisistamme. Ei ikinä tarvinnut miettiä, ovatko tunteet oikeita ja syviä, kun se oli niin itsestään selvää.

Kun hän katsoi minua silmiin lähes 20 vuotta sitten.

Kun hän muutti luokseni ja alkoi pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja siivota.

Hoksasin, että tähän 45 vuoden ikään mennessä, ei ole kukaan tainnut oikeasti rakastaa. Millä perusteella vois edes uskoa niin tapahtuvan?

Eipä tuo ole koskaan sitä erikseen kaisanonut. Kyllä se silti ajatelee ja tekee puolestani kaikkea ja on aidosti huolissaan, jos minulle jotain sattuu. Jäyhä mies kun on niin se suun käyttö on vähäistä. En minäkään ole hänelle erikseen sanonut, mutta pitäisi varmaan.  Yhteiseloa 8 vuotta, että olisi ehkä jo aika. 

Siitä kun nieli.