Mistä hetkestä tiesit, että kumppanisi rakastaa sinua?

Oltiin miehen serkun häissä ja illalla tanssien aikaan halusi tanssimaan, kuten muutkin. Hän ei yleensä lähde tanssimaan, mutta silloin halusi. Tuli hidas tanssi ja hän rutisti minua lujasti. Sen jälkeen hänestä tuli jotenkin avoimempi. 

Hän teki mulle lasagnea ja toi kaljaa. Katottiin telkusta matsia jota hän yleensä inhoaa. 

Olimme viikonloppusuhteessa, sunnuntai-iltana lähtiessään taas pois, hän itki ikäväänsä ja olisi halunnut jäädä. No sitten myöhemmin jäi, eikä ole lähtenyt!

Ei olla vielä siinä pisteessä että oltaisiin ääneen sanottu mitään, mutta epäilen että on ilmassa. Tietyt eleet valaa vahvaa uskoa siitä että ei tässä taida pelkästä seksistä olla kyse. Viimeisimpänä olin tekemässä palapeliä ja mies tiesi, että haluaisin tehdä siitä itselleni taulun. Osti minulle pyytämättä tuubin palapeliliimaa ja kävi sen vielä ohimennen tuomassa kotiovelle vaikka ei ehtinyt muuten jäädä.

Juteltiin netissä 4kk ajan ja nähtiin livenä vain 4 kertaa. Välimatka oli todella pitkä.

Joka kerta kun nähtiin niin sen vain tunsi ja näki mitä hän tunsi :) elämäni lämpimin halaus minkä sain silloin kun nähtiin ekan kerran.

Hän päätti (toki minäkin halusin) muuttaa luokseni toiselta puolelta Suomea joulukuussa. Se oli elämäni jännittävin ja mahtavin joulu.

Ollaan nyt oltu yhdessä 9 vuotta ja lapsia on kaksi :) yhäkin järjestellään yllätyksiä toisillemme ja huomioidaan arjessa puolin ja toisin. Mikään ei ole kuihtunut.

Joskus sitä vain tietää ja tuntee. 4 kertaa tosiaan nähtiin ja siitä rakentui jotain aivan mahtavaa. Löysin "sen oikean" näin siirappisesti sanottuna :D

Itse tapasin hoidossa (mt-ongelmia) mimmin, jonka kanssa kivitimme joutsenia töölönlahdella. Siinä heitellessä hän sanoi rakastavansa, johon en vastannut mitään. Lääkkeistä varmaan johtui.

Kun hän meni hiukan hämilleen romanttisen viikonloppumatkan jälkeen kun erosimme toisistamme alaovellani ja hän kysyi että koska voimme nähdä uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun hän meni hiukan hämilleen romanttisen viikonloppumatkan jälkeen kun erosimme toisistamme alaovellani ja hän kysyi että koska voimme nähdä uusiksi.

Onneksi ällöromanttIsuus kaikkosi pian suhteestamme mukavan rentouden tieltä.

Hän tuli yhtenä iltana töistä minun luokse, vaikka piti mennä omaan kotiin. Kävi suihkussa ja tuli viereeni, kuten olisi tehnyt niin monta vuotta. Jotenkin vaistosin, että hänelloe oli tullut minua ikävä. Olimme olleet yhdessä vasta 6kk.

Mieheni jahtasi minua varmaan pari vuotta, enkä alkuun tajunnut koko juttua. Ajattelin aina, että ompa siinä kohtelias mies, että hänellä varmaan riittää nuoremmissa vientiä ja on vilkkusilmä. Kerran osuttiin sattumalta samoille jatkoille silloisessa asuinkaupungissa ja tutustuin häneen paremmin. Melkeimpä seurustelun aluissa oli jo tunne, että hänhän on tainnut tykätä minusta pitkään ja myönsikin sen melko pian treffien jälkeen. Siitä asti tuikkinut silmillään. Vieläkin hääpäivisin käy alkuaikaa läpi ja joskus kännissäkin. 

Halusi muuttaa perässäni Suomeen ja jättää uransa. 

Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä enkä tiedä vieläkään. Läheisriippuvainen hän ainakin on. Itse en ole tainnut ikinä rakastaa. Yrittänyt kyllä olen, kun on kunnollinen ollut, mutta ei se nyt vaan onnistu. Ei ole tahdon asia.

Oma ukko ei kai koskaan ole oikeasti rakastanut. Jotenkin kaduttaa, etten nähnyt tätä alussa vaikka kaikki merkit siinä nenän edessä olikin. Olin itse niin ihastunut ja sokea silloin. Sen sijaan työpaikallani yksi mies aina hakeutuu seuraani ja olen päättänyt seuraavissa pikkujouluissa kysyä tähän syytä. Kelpaisi tuon nykyisen introvertin jälkeen irroitella sen kanssa ja katsoa, että jos hän tykkää niin vaihdan miestä siitä illasta. Kun lukee teidän juttuja, niin olen kateellinen, kun omalta ukolta puuttuu kaikki ne, mitä raskaasti kaipaan suhteeseen. Yhteiset lomat menee anoppilassa, jossa hänen sisarukset kilpaa haukkuvat ja yhteiset viikonloput menee erillään. Tai no saman katon alla, mutta hän on autotallissa ja minä yläkerrassa telkun kanssa. 

Silloin kun hakkasi minut mustasukkaisuudessaan. Ymmärsin että rakastaa koska oli huolissaan ettei kukaan muu saisi minua.

Vaikka ne maagiset sanat oli jo sanottu, niin ihan täysin varma olin siinä hetkessä kun mies yöllä havahtui painajaiseen, otti minusta tiukasti kiinni ja sanoi että "Onneksi sä olet siinä". Siirappista, kyllä, mutta niin intensiivinen hetki ja tunne että tuli melkein itku :D

Siitä, kun sanoi papin edessä: tahdon.

Minulla on sellainen tunne, ettei tähän ketjuun pahemmin vastaile ne, jotka vaistoavat, ettei puoliso rakasta. Itse alussa mietin, että en vastaisi tänne, mutta nyt kun tämä tuli toistamiseen vastaan ja ihmiset on kommentoineet lisää, niin joillakin on ihan selviä merkkejä. Itse en tosiaan osaa sanoa varmasti rakastaako mies minua vai ei. Mentiin käytännöllisesti kastajaisissa naimisiin, kun esikoinen syntyi. Yhteistaivalta ollut jo niin pitkään, että suhteessa olo on vain tapa. Ei meillä mitään romantiikkaa ole aikoihin ollut saatikka sek*ielämää, muttei minulla mitään tarvetta erotakaan. Esikoinenkin muuttaa pian kotoa. Itse vastaan, etten tiedä onko hän koskaan ollut rakastunut. 

Rakastuneesta kauneimmasta katseesta jonka olen nähnyt, siitä ei voi erehtyä. 💕💕

Muuten en ole koskaan osannut olla täysin varma vaikkei mies mitenkään siltäkään vaikuta ettei rakastaisi. Muutaman kerran kun olen ollut lähdössä ja jättämässä miehen niin epätoivo on näkynyt niin äärimmäisenä vääristyneissä komeissa kasvoissa, että olen ymmärtänyt miehen rakastavan. Noin kertoi olen kyllä pakannut kamani ja lähtenyt jos ei meno muutu ja aina on muuttunut.

Minun mieheni ei rakasta minua. Hän sanoi sen jo heti alussa. Tilanne ei ole siitä oletettavasti muuttunut niin paljon, että hän olisi katsonut tarpeelliseksi asiasta mainita.