Oletko/olitko n. 20-vuotiaana mukavuudenhaluinen ja laiska?
Kommentit (9)
Olin, olen nyt kolmekymppisenäkin, ja luultavasti yhtälailla kasikymppisenäkin, jos niin vanhaksi elän.
Laiska en ollut, mutta viikonloput oli melko rankkoja... :)
Laiskempi mä nykyään olen, nelikymppisenä.
En ollut mutta nyt 31-vuotiaana olen.
En, mutta nyt 45 v olen. Muutuin viitisen vuotta sitte eroni yhteydessä.
Olin kyllä, tai olenko yhä n. 20-vuotias, kun olen nyt 28 v.? Olen ainakin edelleen mukavudenhaluinen ja laiska. Elämä on vain muuttunut sillä tavalla, että en voi olla niin laiska enää. Haluan kuitenkin jotkut kulissit säilyttää, ja kun nykyelämässä vieraita (lähinnä sukulaisia, naapureita tai lapsen kavereita) tulee varoittamatta ovesta sisään, niin joudun siivoamaan aika monta kertaa viikossa ja huolehtimaan että on puhtaita vaatteita jne normisettiä. Silloin yksin asuessa ei kukaan yllätysvieras päässyt sisään ja kutsuttuja vieraita varten siivosin aina. Töissä olen ollut silloin ja olen yhä semilaiska, tehnyt kyllä ne vaaditut tehtävät ja monesti ylimääräistäkin, mutta optimoiden, ja vaikka en ole varsinaisesti myöhästynyt montaa kertaa, en ikinä ole ollut aamulla hyvissä ajoin saapuvaa tyyppiä, enkä ole vieläkään. Ympäristön paineet on tosiaan vain alkaneet tuntua enemmän, silloin nuorempana tiesi ettei samassa työpaikassa kuitenkaan ole kauaa, nyt sitä joutuu vastustamaan laiskuuden houkutusta paljon useammin, oikeastaan monta kertaa päivässä.
Olin ja olisin vieläkin.
Olen ennenkin tänne sen kirjoittanut, kirjoitetaan vielä kerran: sitten minä boheemien boheemi (lue: laiska ja mukavuudenhaluinen) otin kissan ja nyt mun on siivottava kämppä säännöllisin väliajoin (lue: aivan liian usein), jotta sopu minun ja ah niin vttumaisen, mutta rakkaan "lemmikkini" (lue: hirveän despoottini) välillä säilyisi.
Joo, joo paasatkaa vain eläinten inhimillistämisestä, blaa blaa, mut kissanomistajat saattaa tän ymmärtää.
En. Tein opintoja yliopistossa nuoruuden innolla urakkavauhtia. Kirjatenttejä joka perjantai, paljon kursseja ja kirjallisia töitä. Kesät ja lomat painoin työtä lähinnä rakennuksilla hanslankarina.
Nyt, 32-vuotiaana, on alkanut työ ja elämä syödä pontta innosta. "Laiskavirka", ja vähän harrastuksia tai muita aktiviteetteja. Perhe-elämä.
Joo, olen sellainen vieläkin 39v, sain esikoisen 20-vuotispäivänäni, joten pakko oli hoitaa lapsi ja kotityöt, mutta kaiken liikenevän ajan olen aina laiskotellut, katsonut telkkaria ja lukenut kirjoja, en ole mikään sporttinen ollut koskaan.
En usko että se on iästä kiinni, vaan nimenomaan luonteesta. Ja jos nuorena aikuisena ei ole mitään kummempia velvollisuuksia, niin miksi ei saisi olla laiska jos siitä nauttii?
En ollut, mutta nyt 3-kymppisenä olen.