Lue keskustelun säännöt.
En saa ammattia koska mua kiusataan
02.10.2020 |
Olen masentunut ja en uskalla mennä kouluun. Jouduin lopettamaan 2 koulua kiusaamisen takia. Nyt kun olen jälkeenpäin tajunnut koko kuvion tuntuu että en uskalla mennä enään mihinkään.
Huutelua, tuijottamista, tönimistä, salakuvaamista. Ei ihme että alkaa pelkäämään ihmisiä sen jälkeen. Kukaan ei koskaan puolusta mua tai yritä olla kaveri. Olen ollut kaverit on koko elämäni.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain sentään ammatin mutta lähes jokaisesta työpaikasta olen joutunut lähtemään epäasiallisen kohtelun takia.
Peiliin katsomisen paikka.Nyt tietysti uhriudut tästäkin viestistä mutta miten paljon se hyödyttää? Kuinka saat ketään muuta muutettua kuin itseäsi?
Kertoisitko sitten apuja, miten muuttaa itseä? Tiesitkö, että aina ei ole mahkuja muuttaa itseään joissain sairauksissa, aivojen erityispiirteistä yms. johtuen. Täytyisikö silloin eristäytyä ihmisten ilmoilta?
-eri
Ja joku täällä esim. joskus kuvaili kuinka hän ei naamansa vamman takia kyennyt hymyilemään, joten joutui kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajia maailmassa riittää. Loputon suo on yrittää heitä väistellä tai vastuuttaa. Kun muuttaa itseään, ottaa aloitteen omiin käsiinsä. Sinua kohdellaan huonosti jos annat sen tapahtua. Pidä puolesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat usein ottavat uhreikseen ihmisiä, joilla on huono itsetunto. Ja teistä toi huono itsetunto paistaa jo tekstin perusteella. Näen sieluni silmin teidät hiipimässä pitkin koulun seiniä, kun olette niin arkoja, ette uskalla sanoa kenellekään mitään.
Teidän kannattaa kehittää itsetuntoanne, jotta ette olisi kiusaajille otollisia kohteita. Ei kukaan kauaa jaksa yrittää kiusata ihmistä, joka ei välitä siitä yhtään ja joka on reipas. Reippaudella tarkoitan, että teillä on suora ryhti ja kävelette reippaasti. Kiinnittäkää vähän huomiota pukeutumiseen, ettette näytä resuisilta tai ns luusereilta. Yrittäkää puhua selkeästi ja kuuluvasti. Ei huutaen, mutta älkää myöskään kuiskiko.
Ette voi vaan passiivisesti odottaa, että joku haluaa olla teidän kaveri tai tulee puolustamaan teitä. Kaveruus on suhde, jossa tarvitaan molempien panosta.
Tiivistettynä: Kehittäkää hyvä itsetunto/menkää terapiaan, kantakaa itsenne ylpeästi ja yrittäkää aktiivisesti etsiä kavereita tai puhua ihmisille.
Tsemppiä!
Kirjoitin tämän viestin ja olen nyt saanut siitä paljon kuraa niskaan. Minua kiinnostaisi tietää, että miten te kritisoijat odotatte kiusaamisen loppuvan? Miten ap:n kiusaaminen loppuu? Mitkä on teidän konkreettiset neuvot tilanteeseen?
Mua on nyt haukuttu vammaiseksi (onneksi se ei ole kiusaamista), mutta oikeasti mä olisin se, joka puhuisi ap:lle ja todennäköisesti yrittäisi olla hänen kaverinsa, koska olen huomannut, että ujot ihmiset on usein tosi kivoja, kun heihin tutustuu.
Kiusaaminen ei ole uhrin syy, mutta kylmä totuus on se, että kiusaajat tarttuvat ujoihin ja erilaisiin ihmisiin. Joko itseään voi yrittää muuttaa, niin ettei ole niin helppo kohde kiusaajille tai sitten voi yrittää kasvattaa niin paksun nahan, että joku huutelu ja tuijottelu ei tunnu missään.
Itse tein tuon jälkimmäisen ratkaisun.
Miksi muuttaisin tippaakaan itseäni ja omaa persoonaani/ajatusmaailmaani tai muuta vain siksi, että saisin sitä kuuluisaa parempaa kohtelua?
Se on voi voi, mikäli en kelpaa muille ihmisille omana itsenäni tai mikäli jonkun on "pakko" saada tehdä/käyttäytyä minua kohtaan väärin vain siksi, koska erotun massasta. 😊
En enää näin aikuisena voisi vähempää välittää.
Monet näistä kiusatuista useasti kuvittelevatkin kiusauksen, eli tulkitsevat ihan normaalin käytöksen kiusaamiseksi, silloin "kiusaajan" on vaikea muuttaa käytöstään, koska se tulkinta on vain sen "kiusatun".
Lisäksi osa kiusatuista aiheuttaa ihan itse käytöksellään sen kiusatuksi tulemisen. Yhtä tällaista "kiusattua" seurasin hyvinkin läheltä (olin hänen kaverinsa) ja lopulta hän käyttäytyi minuakin kohtaan niin törkeällä tavalla toistuvista huomautuksista riippumatta, että minullakaan ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ruveta "kiusaajaksi".
Tällä en tarkoita sitä, etteikö oikeaa kiusaamista olisi. Sitä on, olen itsekin kokenut. Mutta nämä ihmiset, jotka kertovat ihan joka ikisessä koulussa ja työpaikassa tulevansa kiusatuiksi välittömästi ovat usein niitä, joilla se kiusaaminen tapahtuu vain ja ainoastaan omien korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat usein ottavat uhreikseen ihmisiä, joilla on huono itsetunto. Ja teistä toi huono itsetunto paistaa jo tekstin perusteella. Näen sieluni silmin teidät hiipimässä pitkin koulun seiniä, kun olette niin arkoja, ette uskalla sanoa kenellekään mitään.
Teidän kannattaa kehittää itsetuntoanne, jotta ette olisi kiusaajille otollisia kohteita. Ei kukaan kauaa jaksa yrittää kiusata ihmistä, joka ei välitä siitä yhtään ja joka on reipas. Reippaudella tarkoitan, että teillä on suora ryhti ja kävelette reippaasti. Kiinnittäkää vähän huomiota pukeutumiseen, ettette näytä resuisilta tai ns luusereilta. Yrittäkää puhua selkeästi ja kuuluvasti. Ei huutaen, mutta älkää myöskään kuiskiko.
Ette voi vaan passiivisesti odottaa, että joku haluaa olla teidän kaveri tai tulee puolustamaan teitä. Kaveruus on suhde, jossa tarvitaan molempien panosta.
Tiivistettynä: Kehittäkää hyvä itsetunto/menkää terapiaan, kantakaa itsenne ylpeästi ja yrittäkää aktiivisesti etsiä kavereita tai puhua ihmisille.
Tsemppiä!
Lievästi sanottuna "jännä" lähtökohta, missä sun mielestä UHRIN tulee muuttua, ei KIUSAAJAN.
Eli pahantekijän ei tarvitse muuttua, mutta sen joka ei tee mitään (edes kärpäselle pahaa) tulisi muuttua. Huh huh.
Oletko v a m m a n e n.
Toiveajattelua valitettavasti. Tässä voi miettiä sitä onko se todennäköisempää, että se kiusaaja muuttuisi jossei sillä ole mitään motivaatiota siihen. Helpommin pääsee kun itse ottaa muutoksen omiin käsiinsä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ha, HA, HAAAAA. Tosi mielenkiintoisia näkökulmia. Millähän tavalla se itsetunto vaan jostain kehitetään? Tarvitaan positiivista palautetta ja vastuu on myös kanssaihmisillä jos huomaa, että jotain ihmistä vaikka kiusataan. Itsetunto kasvaa siitä, että saa tukea muilta ihmisiltä, kun elämä potkii päähän.
Eli lyhyesti: jos näet tilanteita, joissa joku on yksin. Ota mukaan, mene juttelemaan, kysy mitä kuuluu. Ne ujot ja hauraat tyypit on yleensä niitä, joilla todellakin olisi jotain annettavaa muille. Turhannaurajat on, no turhannaurjia.
Me ollaan niin erilaisia kaikki. On ihmeellistä, miksi kiusaamista ei saada kuriin.
Tsemppiä ap, toivottavasti löydät koulun, jossa on niin fiksuja opiskelijoita etteivät kiusaa. 🍁
Minuakin on jossain vaiheessa kiusattu, mutta aika vähän. Nyt kun on ikää, on oppinut olemaan välittämättä tyhmistä ihmisistä. Mutta jatkuva kiusaaminen on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ympäröidä itsensä m ulkuilla. Ja mieti myös, mitä sinussa on vikaa. Kiusatuissa on aina jotain vikaa ja ovat itse syllisiä tilanteeseen. Oletko kenties läski? Ajattelitko tehdä asialle jotain? Ryhdistäydy!
Laihduta, porsas. Oletko ruma? Vaatteet rumia? Tee asialle jotain!
Sinä olet ruma. Katoa.
Huomasitko? Susta tuli just kiusaaja itsekki. Dematerialisoi!
Tuollaisille sioille saakin jo hieman haistatella takaisin. Senverran paksu kallo, nähkääs. Empatiaa ei nimeksikään. Potut pottuina.
Ehkä ap:n kiusaajat ajattelevat hänestä samalla tavalla...
Kuinka? Ai kiusattu on teistä paksukalloinen ja vailla empatiaa. Kiusattu ei kykene olemaan teille prinsessoille ja prinsseille tarpeeksi mieleksi vai kuinka? Hah.
Mikä on oikea syy kiusaamiseen? Täällä voi haukkua jotain epäempaattisia ja paksukalloisia tyyppejä. Ihan hyvin ap:n kiusaajat voivat ajatella, jotain saman tapaista ap:stä. Jos te olette niin kiusaamista vastaan, niin sitten te ette kiusaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain sentään ammatin mutta lähes jokaisesta työpaikasta olen joutunut lähtemään epäasiallisen kohtelun takia.
Peiliin katsomisen paikka.Nyt tietysti uhriudut tästäkin viestistä mutta miten paljon se hyödyttää? Kuinka saat ketään muuta muutettua kuin itseäsi?
Kertoisitko sitten apuja, miten muuttaa itseä? Tiesitkö, että aina ei ole mahkuja muuttaa itseään joissain sairauksissa, aivojen erityispiirteistä yms. johtuen. Täytyisikö silloin eristäytyä ihmisten ilmoilta?
-eri
Jos olet jalaton, et saa kasvatettua itsellesi jalkoja. Sen sijaan tunnen aspergermiehen, jolla on runsaasti kavereita ja joka osallistui innokkaasti yliopiston opiskelijatapahtumiin. Yleensä ihmiset pystyy toimimaan heikkouksiensa ympärillä ja vahvistamaan niitä positiivisia puolia itsessä.
Jos sulla on joku diagnoosi, etsi siihen liittyvää tietoa ja erityisesti vertaistukea. Mulla on adhd ja siihen liittyvää kirjallisuutta on tosi paljon. Google laulamaan!
Ihmisen luonnetta ei ole hakattu kiveen, vaan sinulla on mahdollisuus muuttaa itseäsi. Muutos on usein hidasta ja takapakkia tulee, mutta se on mahdollista jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain sentään ammatin mutta lähes jokaisesta työpaikasta olen joutunut lähtemään epäasiallisen kohtelun takia.
Peiliin katsomisen paikka.Nyt tietysti uhriudut tästäkin viestistä mutta miten paljon se hyödyttää? Kuinka saat ketään muuta muutettua kuin itseäsi?
Kertoisitko sitten apuja, miten muuttaa itseä? Tiesitkö, että aina ei ole mahkuja muuttaa itseään joissain sairauksissa, aivojen erityispiirteistä yms. johtuen. Täytyisikö silloin eristäytyä ihmisten ilmoilta?
-eri
Ja joku täällä esim. joskus kuvaili kuinka hän ei naamansa vamman takia kyennyt hymyilemään, joten joutui kiusatuksi.
Kannattaa tutustua Lizzie Velasquezin tarinaan. Siinä on nainen, jota on haukuttu kunnolla ulkonäön takia, mutta joka muutti tilanteen edukseen.
Suosittelen lämpimästi verkko-opintoja. Mm. Lukion ja tradenomin opinnot voi suorittaa niin 99%
Kertoisitko sitten apuja, miten muuttaa itseä? Tiesitkö, että aina ei ole mahkuja muuttaa itseään joissain sairauksissa, aivojen erityispiirteistä yms. johtuen. Täytyisikö silloin eristäytyä ihmisten ilmoilta?
-eri