Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vinkit kehiin: kuinka saada pukemis- ja iltatoimitilanteet hoidettua ilman äidin tai lasten raivareita?
02.10.2020 |
Kaipaisin jotain vinkkejä siihen, kuinka selvitä mahdollisimman hyvin, kun itse on tosi väsynyt ja lapset sen kun kiukkuaa. Etenkin pukeminen aamulla ja iltatoimet illalla menee aina huudoksi. Joko lapset huutaa, tai minä huudan, tai kaikki huudetaan. Sitten en saa yöllä nukuttua, kun on niin kurja olla, ja olen seuraavana päivänä entistä väsyneempi ja lyhytpinnaisempi.
Eli miten te teette, kun pitäisi olla vaikka lähdössä päiväkotiin, mutta lapsi sanoo, että en pue kenkiä, en pue housuja, en pue mitään. Sitten yritetään potkia, jos yritän väkisin pukea. Sitten se riisuu ne vaatteet, jos en koko ajan pidä kiinni. Mulla palaa hihat, ja karjaisen. Ainoa tapa saada se sätkiminen loppumaan on karjaista niin kovaa, että lapsi alkaa itkemään. Sitten saan puettua sille vaatteet, mutta koko päivä on jo pilalla.
En halua avata tilannetta liian tarkkaan, mutta kombo sisältää yhden uhmaikäisen ja myös neuroepätyyppillisyyttä. Päätän nyt olla vastaamatta mihinkään kysymyksiin, koska pelkään, että avaan liikaa. Kysymyksiä saa toki esittää sillä ajatuksella, että niiden pohtiminen omassa päässä voi olla hyödyllistä.
Kiitän etukäteen, jos jollakin on antaa hyviä vinkkejä, kuinka minä voisin olla pitempipinnaisempi ja mitenkä noi pukemis- ja iltatoimirumbat sais tehtyä niin, että kaikilla on hyvä mieli. Nyt tässä kaikki varmaan etukäteen tietää, että perseelleen menee joka päivä. Kyllä joskus täällä puetaan ihan reippaasti ilman mitään ongelmia, mutta nyt on menossa sellainen kierre, että niitä päiviä on ollut vähemmän. :(
Kommentit (16)
Meillä ainakin lapsista on kivaa mennä päiväkotiin niin ei ole ongelmia pukeutua aamuisin. Nukkumaanmeno ei ole niin kiva juttu niin siihen saa aina hoputtaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuohon uhmaikään ei auta kuin aika, olen pahoillani, Ja tuohon neuroepätyypillisyteen ei ehkä sekään. Mitä virkeämpiä olette kun noita teette, sitä vähemmän tulee sanomista. Eli iltatoimet alulle riittävän aikaisin, ettei tosiaan kaikki ole aivan poikki jo siinä vaiheessa. Ja kun yöunta on tarpeeksi pollassa, aamullakin on pitempi pinna. Kaikilla. Varmaan selkeä rutiini on paras eli illat aika samalla kaavalla: telkka/ älylaiteet kiinni viimeistään 2h ennen kuin pitäisi nukahtaa. Kevyt iltapala, kukaan ei nukahda maha täynnä pitsaa, vaikka se väsyneenä hyvälle maistuukin.. valoja kämpästä pienemmälle jo vähintään tunti ennen nukkumaanmenoa, iltasatu ja petiin lepäilemään, siis ne lapset. Sitten sulle hetki ihan omaa rauhoittumista ja nukkumaan. Aamulla kaikki on valmiina: vaatteet, aamupalat jos mahdollista jne. Ja ylös mielummin 10min aiemmin kuin myöhemmin, niin ei tule kiire ja pinna ei kiristy. Ja ole itsellesi armollinen, hermo menee parhaimmaltakin joskus. Ja viikonloppuisin pidä lapsilla sama rytmi kuin arkena, vaikka se tylsältä tuntuukin, mutta jos hommajoka vkonloppu repeää käsistä, sitä paikataan se koko seuraava viikko.
En tiedä. Nykyään teini kiukkuaa ja raivoaa, kun pitäisi mennä nukkumaan, tai jos kiellän pelaamasta.
Positiivisuus, kannustus ja palkkio. Karjuminen vie ojasta allikkoon tiettyjen lasten kanssa.
Sovitte, että kun hommat sujuu sovussa tulee tarra ja sitten vaikka viiden tarran jälkeen joku palkinto. Tavoitteet pitää olla ensin tosi alhaalla, jotta tulee onnistumisia.
Kuulosuojaimet on oikeesti hyvä juttu.
Tosin uhmaikäinen raivosi vielä enemmän kun tajusi että sen huuto ei satu mua korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä elämä on tylsää ja tasaista, tietyt asiat tehdään, oli ne kivoja tai ei. Huumori ja leikit auttavat moneen asiaan. Kun äidin pinna katkeaa max 2 krt/v, niin kaikilla on mukavampaa eikä lapset joka aamu odota sitä huutoa, jonka jälkeen vasta asiat tapahtuvat.
Me ei edes menty päiväkotiin vaan pihalle. Silti oli se jäätävä tappelu ja huuto. Joka kerta ulos mennessä eli 4-6krt päivässä.
T. Se jolla oli kuulosuojaimet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lue aloitusta, mutta minulla on teini enkä muista YHTÄÄN kertaa, jolloin olisin suuttunut häntä pukiessa pienenä. Ei hänkään suutunut pukiessa. Mistä kiikastaa, jos lapsi tai aikuinen suuttuu pukiessa?
Meillä ei ole mitään neuroepätyypillisyyttä, mutta voimakastahtoinen lapsi muuten. Päiväkotiin lähtö on joka aamu yhtä hirveää. Lapsi viihtyisi päiväkodissa muuten, mutta pelkää päiväuniaikaa, koska ei lähes 6-vuotias enää päivällä nuku. Pitää maata paikallaan, tulee koti-ikävä, jos alkaa itkeä, niin hoitajat suuttuu. Ymmärrän, että on ahdistava tilanne.
Houkuttelen aamulla ylös Ylen lastenohjelmien avulla. Sitten lapsi tuijottaa niitä piirrettyjä ja minä lykin aamiaista suuhun. Päiväkodissa toivovat, että lapsi söisi aamiaisen kotona, koska ei päiväkodissa syö mitään aamulla. Ymmärrän, ettei syö, olen pari kertaa maistanut sitä päiväkodin puuroa ja sen kanssa tarjottavaa kaupan mehukeittoa. Järkyttävää makeaa sokerilimaa mauttoman, suolattoman puuroliman päällä. En ymmärrä, miten se puuro on voitu pilata. Miten joku onnistuu pilaamaan puuron? Miksei siellä voida keittää marjoista oikeaa kiisseliä?
Samoin niiden piirrettyjen voimalla saan vaatteet lapsen päälle lähes huomaamatta. Välillä niistä tulee silti kinaa, erityisesti kengistä.
Myös päiväkodista hakemiseen liittyy kiukkuepisodi. Lapsi ei juuri syö siellä mitään, koska ruoka on pahaa. No, kotona emme syö eineksiä ja käytämme mausteita, olen itse samassa kaupungissa koulussa töissä eli samaa ruokaa syömme samasta keskuskeittiöstä ja kyllä se ihan mahantäytettä on, ei mitenkään hyvän makuista. Lapsi nyt vaan on aina ollut sellainen, että on ennemmin nälissään kuin syö mautonta ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Nykyään teini kiukkuaa ja raivoaa, kun pitäisi mennä nukkumaan, tai jos kiellän pelaamasta.
Huonosta käytöksestä pitää rangaista, ja tuntuvasti. Eivät lapset muuten ota kieltoja vakavasti. Kielto ilman rangaistuksen uhkaa on kuin lakipykälä ilman rangaistussäädöstä.
Esim. jos kiukkuaa tai raivoaa pelaamisesta, niin pelit laitetaan vähintään useammaksi päiväksi kokonaan pois. Tai jos ei halua mennä nukkumaan, niin sitten passitetaan nurkkaan seisomaan naama seinää vasten ja sanotaan, ettei sieltä ole pois tulemista, ennen kuin suostuu menemään sänkyyn ja olemaan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
En lue aloitusta, mutta minulla on teini enkä muista YHTÄÄN kertaa, jolloin olisin suuttunut häntä pukiessa pienenä. Ei hänkään suutunut pukiessa. Mistä kiikastaa, jos lapsi tai aikuinen suuttuu pukiessa?
Useimmilla ihmisillä menee hermo jossain vaiheessa, jos asiat eivät suju niin kuin tahtoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aamu-uninen lapsi. Aamut oli yhtä huutamista, kun oli vielä päiväkodissa. Joka päivä oli huono omatunto, kun taas oli mennyt hermot hitaaseen lapseen, joka ei olisi halunnut lähteä pimeässä ja märässä talsimaan päiväkotiin.
Onneksi on myös tunnollinen lapsi. Koulu alkoi tänä syksynä ja ei ole kertaakaan myöhästynyt, vaikka aamut on vaikeeta edelleen. Nykyisin en puutu aamuisin mihinkään. Lähteköön vaikka alasti kouluun. Tuntuu paremmalta, kun ei tarvitse enää tapella.
Tärkeintä on, että pysyt itse rauhallisena. Älä mene siihen lapsen tunteeseen mukaan. Sun pitää olla täysin zen. Tietoisesti ajattelet, että nyt et itse menetä hermojasi. Peli on menetetty, kun itse alat räyhätä.
Ainakin meillä on niin, että jos lapsen kiukutteluun itse vastaa ärähtämällä, niin lapsi saa lisää vettä myllyyn ja alkaa kiukutella kahta kauheammin. Ei todellakaan ala itkeä vaan alkaa karjua vielä kovemmin kiukkuisena. Kun osoittaa, että kiukuttelulla ei ole itseen mitään vaikutusta, niin se laantuu nopeammin.
Meillä auttaa esim. se, että aamulla on tarpeeksi aikaa. Lapselle mieluinen aamupala - rankalaiseen tapaan esimerkiksi joku pikku herkkupala, kun varsinainen terveellinen aamiainen on syöty. Vaikka lasi lempimehua. Miellyttävä tunnelma - ei liian räikeä valaistus, kiva musiikki. Ne aamun tv-piirretyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan saivat selkäänsä. Eiköhän se huutaminen ole kuitenkin ymmärrettävissä sitten kun isoksi kasvavat.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan saivat selkäänsä. Eiköhän se huutaminen ole kuitenkin ymmärrettävissä sitten kun isoksi kasvavat.
Nykyään sanoitetaan tunteita...
Alue: Aihe vapaa
Tiedän tunteen.
Meillä pahimpina aikoina toinen piti kiinni ja toinen puki väkisin. Kuulosuojaimet piti olla kun muuten korvat rutisi.