Lapsen muutto mummolaan pohdituttaa
Muutimme eri paikkakunnalta ja saimme vanhalta asuinalueeltamme asunnon alueelta missä emme ole aiemmin asuneet.
Asunto on ihana ja kaikki muu miellyttää, paitsi vanhinta lastani se, että hän asuu nyt niin kaukana niistä kavereista (parhaat ystävät)joiden lähellä asuimme ennen muuttoa hetkellisesti muualle.
Tuon muuton piti silloin olla lopullinen, mutta elämä päätti toisin.
Olemme iso perhe ja asunnon tulee olla ainakin viisiö ja mieluusti yhdessä tasossa perussairauteni vuoksi.
Juuri sellainen ihanuus meillä nyt onkin ja vanhin poika voi täällä honosti.
Kavereille on 2 bussin matka ja koulun päälle se on oikeasti aika paljon (matkaa yhteen suuntaan 1,40h)ja pitäisi olla aina eväät tai syödä kaverilla tmv.
Poikani kärsii. Hän itsekin muutti innolla tänne, mutta käytännössä tämä onkin osoittautunut huonoksi paikaksi häntä ajatellen.
Tosin, silloin kun asuntoa haimme niin oli kiire ja tämä oli paras vaihtoehto. Silloin olisi ollut pieniä asuntoja lähempänä pojan kavereita ja olisi pitänyt jälleen muttaa jossain vaiheessa isompaan.
Oma huone vei pojalle voiton kun mielipidettä kysyttiin ja muut lapset suhtautuivat avoimen odottavasti.
Muut lapsista ovat saaneet hyvin kavereita ja viihtyvät, minäkin viihdyn ja pienimmät sai päiväkotipaikankin. Jatkan opintoni loppuun ja päiväkotia olisi tosi haastavaa vaihtaa kun toisella nuorimmista on diabetes ja se vaatii omat jäjestelynsä päiväkodilla ja aloitus vie minulta enemmän aikaa kun jos terve lapseni aloittaa hoidossa.
Emme myöskään löydä näin isoa ja hyvää asuntoa lähempänä keskustaa sillä vaihtoehtona on vain vuokra-asunto ja asokoti.
Olen oikeasti huolissani pojasta, tähän liittyy myös identiteetti-asiat, koska hänellä on sairaus mikä pelottaa häntä ja sairaus mikä näkyy ulospäin. Tarvitsee kavereita ja muuta elämää, jotta nuo asiat ei veisi ylivaltaa. On kovin kiltti poika, liiankin kiltti. On aina kotona, ei juo ei polta. Juttelee kovin fiksuja ja minä olisin äitinä onnellisempi jos näkisin hänen menevän iloisena ja vaikka uhmakkaanakin joskus omiin menoihin niin ettei päällimmäisenä olisi murheet vaan ne hoituisi sairauden osalta siinä ohessa.
Jos emme asuntoa saa tai siihen menee kauan niin olisitteko kohdallani valmiita päästämään nuoren sukulaiselle asumaan?
Oma äitini on työikäinen vielä kauan eli ei kudo keinutuolissa sukkaa vielä.
Oma veljeni on minua paljon nuorempi ja muutti juuri 24-vuotiaana kotoa pois. Hänen huone on nyt lähes tyhjä ja vapaa.
Äitini asuisi paljon lähempänä näitä vanhimman lapseni ystäviä, mutta toki mun on jo nyt ikävä lastani kun mietin asiaa, mutta rakkautta on myös joskus luopuminenkin.
Tämä on vaan idea ja pojasta se tuntui hyvältä. Tahtoisin hänet kotiin käymään viikonloppuisin tai ainakin lähes joka viikonloppu.
Vai jatkaako asunnon etsintää näissä olosuhteissa, vaikka pelkään, että se on haitaksi pojalle?
Jos lapsi muuttaisi äidilleni niin olisin yhä huoltaja ja maksaisin poikani elämisen ym. joten sellaisia ei tarvitse vastatessaan miettiä.
Kommentit (9)
Voihan sitä kokeilla ja palata entiseen jos homma ei toimi.
Toki, mutta se saattaa viedä kuukausia ja sitten lähestyy jo täysi-ikä siten, että voisi muuttaa omaan, ensimmäiseen kotiinsa.
AP
Vastasin siis kakkoselle. :)
Tuota kokeiluakin pohdin, mutta en sitten tiedä miten nuo kouluasiat menisi. Eli kuinka vaikeaa olisi vaihdella koulua mennen tullen. Tämä kolmoselle. :)
ap
Kokeilkaa tuota asumisjärjestelyä. Jos pojalla huono olla nyt, miksette ainakin kokeilisi?
Kuinka olisi, jos sopisitte päivät, jolloin poika asuisi mummolassa? esim. ma-to tai su-ke tai ma-ti ja to-pe? tai mikä sitten teille sopisikaan parhaiten?
Onko hänellä ollut tapana tavata kavereita aina? Voisiko kaverit tulla teille yökylään koulun jälkeen ja seuraavana aamuna sitten kouluun?
Onko poika mopoikäinen? Voisiko mopon hankkimista ajatella?
Entä jos poika asuisi viikonloput mummollaan ja näkisi silloin niitä kavereitaan?
Siis poika on jo lähes täysi-ikäinen? Muutto mummolaan sopii varmasti ihan hyvin. Oma tytär muutti opiskelupaikkakunnalle 16.vuotiaana yksin asumaan ja hyvin on sujunut. Tuossa tapauksessa olisi kumminkin aikuinen katsomassa perään.
Eihän pojan tarvitse kokonaan muuttaa, jos maanantai aamuna lähtee mummolan koululle ja perjantaina iltapäivällä ajelee taas bussilla kotiin. 4 yötä mummolassa/enolla ja 3 yötä kotona. Lomat tietenkin aina kotona.
Muuta sellaiseen paikkaan että poikasikin on tyytyväinen.