Luulevatko ihmiset sinua köyhemmäksi tai rikkaammaksi kuin olet?

Rikkaammaksi koska oon tohtori. Mies on myös ja sillä on sentään työsuhde, mutta huono palkka silti. Itse hömpöttelen apurahoilla.

Rikkaammaksi. Oikeasti skannaannko tänne palkkakuittini jossa lähes 16 keur palkasta jää käteen 6200? ON todella on suuri palkka enkä valita, löytyy kaikille ihan verotilastoista Nimellä ja Syntymävuodella. Toki auto- etc. etua mutta kuitenkin.

En ole ikinä ajatellut. Tosin exä sai jonkun kohtauksen ja alkoi vikistä elatusmaksuista kun kävimme lasten kanssa etelässä. Sitä varten piti olla tiukka budjetti vuoden ajan mutta exä varmaan luulee että elän leveästi sillä kolmella sadalla jonka hän armollisesti antaa lapsilleen kuussa.

Köyhemmäksi, koska kuljen kirppisvaatteissa ja olen nuori ja ikäistäni nuoremman näköinen aika pienipalkkaisessa työssä käyvä yh. Mutta olen rikkaasta perheestä kotoisin ja omistan asuntomme Helsingissä. Luulen, että naapurit pitävät minua vuokra-asujana. Ja koska teen paljon etätöitä, veikkaan, että mieltävät minut myös työttömäksi. Myös lapsella on aika paljon varallisuutta. En pidä itseäni rikkaana, mutta arvelen, että minut luokitellaan helposti lähinnä köyhäksi.

Rikkaammaksi, koska olen töissä jossa perus työvaate on tumma puku ja vastavalmistuneenkin opiskelijan suosituspalkka 4000 €/kk. Tosiasiassa olen sen ainoan tumman pukuni ostanut viimeisillä opintolainarahoilla ja uusien työvaatteiden osto kirpaisee aina pahasti. Mieheni on työtön ja 2700 euron palkallani, jota varten teen töitä myös illat ja viikonloput, elätän meidät molemmat. Säästöön ei jää juuri mitään.

Sellaista se on vastavalmistuneen elämä. Heti kun mieheni pääsee töihin alamme yrittää lasta, joten ei tulla olemaan hyvätuloisia varmaankaan ikinä.

69 jatkaa... sain tämän paikan ylennyksenä hollantilaisen jälkeen joka ei maksanut senttiäkään veroa Suomeen. Joten lisää vain kateusveroa Suomeen - minä en täällä kauan asu enää - ja juu, MBA koulutuksen on maksanut työnantaja, toki lapseni oli päiväkodissa ennen yksityistä hoitajaa ja ajan tiellä ja söin peruskoulussa - kiitos, olen tästä hyvästä yli miljoonan veroja jo maksanut. Eikö kukaan tajua että yksityisen sektorin suuret palkat ovat pois ulkomaisten omistajien pussista - minun verotuloni tulevat hollantilaiselta sijoittajalta.

Mua luullaan varmasti yleisesti tosi köyhäksi, koska en ole juurikaan kiinnostunut siitä miltä näytän tai ylipäänsä asioiden ostamisesta. Vaatteet muiden vanhoja tai enintään lidlistä ostettuja, leikkaan myös itse hiukseni ja sen ovat näköisetkin. Asun ns. huonolla alueella eikä mulla ole edes autoa. Työskentelen myös yleisesti huonopalkkaiseksi tiedettävä alalla.

Kerran päätin sitten sanoutua irti töistä ja lähteä puoleksi vuodeksi matkustelemaan minne huvittaa, kun koin olevani sellaisen irtioton tarpeessa. Säästöjä jäisi silti vielä reilusti pahan päivän varalle. Oli hauska katsoa ihmisten epäuskoisia ilmeitä, että millä ihmeen rahalla. No kuulkaa samalla, minkä te käytätte moninkertaisesti niihin asioihin, joita ette oikeastaan tarvitse mistään muusta syystä kuin siitä, että ne ovat nättejä tai niillä voi luoda tietynlaisen vaikutelman.

Köyhemmäksi, koska olen ammatiltani kääntäjä ja yleinen harhaluulo on se, että kääntäjä yksin omassa kammiossaan pakertaa nuttura vinossa tekstejä ja elää pyhällä hengellä ja apurahoilla. 

Köyhemmäksi. Ihmisten automaattiinen ajatus on että yh=köyhä. En minä rikaskaan ole, mutta tulen toimeen ok ja mulla on kivasti säästössä pahan päivän varalle. En viitsi korjata kuvaa, mulle on ihan sama mitä minusta luullaan.

Köyhemmäksi, kun asun vuokralla ja ajan polkupyörällä. Mutta olen aika tavis keskituloinen vakityössä kävijä. 

Luulisin, että vielä rikkaammaksi, vaikka olemmekin aika varakkaita. Mutta tuntuu, että ihmisillä hämärtyy taju siitä, miten paljon rahaa pitäisi oikeasti olla voidakseen elää täysin riippumattomana ja ostella ihan mitä tahansa - 250 000€ perhetuloilla ei olla edes lähellä sitä!

Toisaalta ymmärrän, että jos joku pienempituloinen tarkastelee (jostakin kumman syystä) elämäämme, näyttää se varmasti ylelliseltä: on autot, talo ja vene, harrastukset, matkat ja muuta pikkukivaa. Mene ja tiedä, varmaan itsekin arvioin ihmisten taloudellisen tilanteen joskus ihan pieleen - ja kyllä, myönnän siis joskus miettiväni muiden ihmisten varakkuutta, vaikken heitä sen perusteella mitenkään luokittelekaan.

Köyhemmäksi ainakin kännykän puolesta. Ikivanha nokialainen älypuhelimesta melko kaukana. No, taloyhtiössä kaikki saman kokoisen asunnon omistavat pariskuntina, meikä yksin. Elän vaatimattomasti  tai paremminkin harkiten. Voin tuhlata johonkin itselle tärkeää, mutta normielämä tavallista. Toisaalta tältä istumalta voisin pitää sapattivuoden ja tehdä maailmanympärysmatkan. Ja ostaa iphonen, ipadin ym. macin. Mutta sellainen status ei ole tärkeä.

Luulevat rikkaammaksi. Luulen jopa, että mieheni ei tajua, että rahatilanteessani on tapahtunut roima lasku. Jäätyäni hoitovapaalle rahaa ei vaan enää ole samalla tavalla kuin töissä käydessä. Ennen en edes pahemmin käyttänyt visaa, mutta nyt tuntuu että maksan kaiken luotolla. Vaikka vauvan kanssa onkin ollut ihanaa olla kotona, niin pakko se on vaan alkuvuodesta töihin palata, muuten ei pärjätä.

Kaikki jotka ovat käyneet asunnossamme luulee meitä paljon rikkaammiksi kuin mitä olemme. (minä +teini) Todellisuudessa olen ollut työtön jo 20v. Katson tarkkaan mitä ostan ja voin säästää kauankin johonkin tavaraan. Eli se että kotini on tyylikäs/viihtyisä/siisti on minulle tärkeämpää kuin se mitä esim syön/juon tms. En myöskään yleensä heitä vanhaa pois vaan usein saan sen myytyä ja mm verhoista saan yleensä pois sen, mitä olen niistä maksanutkin. Niinpä voinn yhtä hyvin ostaa kalliita verhoja kun tiedän, etten menetä niissä rahaa kuitenkaan.

Luultavasti köyhemmäksi, koska pukeudun "rentoihin" teinivaatteisiin (huppari, lökärit, skedekengät), vaikka olen vuosikausia tienannut (ja sijoittanut) merkittävästi keskimääräistä paremmin. Puhun myös slangia niin, että böndet saavat siitä hepulin.

Pomoni ainakin ilmeisesti luulee minua köyhemmäksi, kun murehtii, että onko minulla varaa pitää palkattomia vapaapäiviä...

Veljelleni ilmoitan aina hänen pyytäessä lainaan rahaa, että itsellänikin on huonosti rahaa. Tiedän, ettei hänellä todellisuudessa ole rahalle tarvetta, vaikka ulosotossa onkin. Jatkuvasti on kuitenkin kummasti varaa ostaa upo-uusia taulutelkkareita ja sen sellaista. Vähän ohi aiheen meni, mutta...

hahhah, loistava aihe!!! mua luullaan upporikkaaksi, vaikka olen yleensä ihan auki, mutta aina on siistit ja KAUNIIT, hyvälaatuiset kierrätysvaatteet päällä. ollut oikea ongelma joissain tapauksissa, missä ihmiset on ensin luulleet rikkaaksi, esim parisuhdetta etsivät (MIEHET) ja sitten on paljastunut, et mitään ei oo elätystä tulossa. nämä ovat olleet tosi noloja tilanteita, niiden miesten kannalta, itse olen nauranut vain moisille rahanahneille ääliöille, yleensä nämä ovat olleet itse ihan yhtä auki:))))). en todellakaan lakkaa pitämästä hienoja vaatteita, jotka oon omilla varoillani ostanut! ei nykypäivänä, kun ihmiset saa pukeutua miten haluaa voi sanoa mitään ihmisestä vaatteiden perusteella! rumat ja löysät vaatteet on MUKAVIA! kauniit vaatteet yleensä vähän hankalia, siksi niitä saakin halvalla netistä ja kirpputoreilta;)

Veikkaan, että köyhemmäksi. Ihmisillä on sitkeästi se käsitys, että opettajilla on huono palkka. No ehkä luokanopettajilla on, mutta ammatillisena opena tienaan lähes 4000 euroa kuussa mielettömillä lomaeduilla.

En ole ajatellut asiaa, mutta ulkoisista puitteista (vaatteista) luulevat köyhemmäksi koska useimmiten käytän farkkuja, t-paitaa ja neuletakkia. Olen 50+.

Köyhemmäksi varmaan. Vaatetyyli suht sporttinen, en tykkää shoppailla. Käyn harvoin kampaajalla. En omista älypuhelinta, kameraa tai tablettia. En viihdy missään cocktail kutsuilla tai hienoissa ravintoloissa vaan mielummin hengaan lähipubissa tai jossain roskaruokapaikassa syömässä.

Jos kuulevat ammattini, asuinpaikkani tai perhetaustani niin ehkä paljastun.