Isän tikki?? ”Ai jäitkin läskiksi”, ”meen pesemään auton” Hyyyyi mitä miehiä

Synnyttäjä saa käyttäytyä huonosti, vaikka synnytys on maailman luonnollisin asia ja naiset ovat harjoitelleet sitä tuhansien vuosien ajan. Mutta kun miestä täysin epäfysiologisesti pistetään teräsneulalla laskimoon, voi sitä feministisen huudon määrää, jos hän hermostuksissaan ei ilmaise itseään riittävän runollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa nyt on vain mainittu loppuunkuluneet vitsit, joita he saavat kuulla jatkuvasti. Jokaisessa ammatissa näitä varmasti on.

Itse olen laboratoriohoitaja ja varsinkin miehilta kuulee verikokeita ottaessa "Sitähän tulee kuin härän kurkusta." tai "Teillä taitaa olla tänään verilettupäivä."

Jep, se on naisill paerusvaatimus: miehen tulee viihdyttää häntä ja jossain määrin tuoda taloudellista varmuutta.

Ikävää ettei nuo supliikit miehet keksi mitään uniikkia lausetta, juuri Sinulle.

Se verikokeen ottaja on siellä labrassa töissä, ei sinun tarvitse tehdä häneen vaikutusta. Onko ihan mahdotonta noudattaa ihan peruskäytöstapoja?

Tuliko mieleesi, että se mies toimenpiteestä johtuen höpöttää joutavia?

Miksi siinä pitää höpöttää mitään? Pelkoako siinä peitellään? Eihän verikoe edes satu.

Henkilökohtaisesti inhoan neuloja. Lapsena otettiin epilepsian takia niin paljon verikokeita että pysyn mieluusti kaukana teikäläisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuli järkytyksenä, miten fiksuna pitämäni mieheni käyttäytyi synnytyksessä: nukkui tuolilla, valitteli asentoaan jne. kun pyysin häntä valvomaan kaverinani kun sattui eniten. Nyt lapsi on 7-vuotias, ja aina kun on miehen vuoro hoitaa kouluaamut, lapsi meinaa myöhästyä kun isänsä jumittuu koneelle eikä opasta tarpeeksi ajoissa aamutoimiin. Sitten mies tietty huutaa lapselle, kun tämä meinaa myöhästyä. Huoh. 

No miksi et hoida niitä kouluaamuja itse? Miehellä on varmaan vaativa työ, joka vaatii valmistautumista ja keskittymistä. Ylipäänsä ihmettelen sitä, miten äityleiden aina pitää olla keskiössä, myös synnytyksen aikana.

Ihan totta, oikeassa olet, kyllä miehen pitäisi saada olla keskiössä synnytyksen aikana.

Mitä ne lääkärit ja hoitajat sen akan ympärillä häärää ja hössöttää?! Suuri Mies on paikalla, ja tulee kyllä paha mieli, kun ei saa ansaitsemaansa huomiota!

Syntymässä päähenkilönä pitää olla lapsi (ja toki isäkin). Ei kaiken tarvitse pyöriä synnyttäjän ympärillä, hän voi hoitaa hommansa hienotunteisestikin.

Kyllä isän osuus tuossa on tukea naista joka synnyttää. Jotta saadaan lapsi turvallisesti maailmaan ja myös että äiti pysyy kunnossa.

Jos isän ego ei tätä kestä , niin voi sanoa että jätä lapset aikuisten tehtäväksi.

Jep, kuva v**tu on niin typerä että edes antaa tuollaiselle miehelle? Eihän siihen voi olla mitään mahdollisuuksia että tuollaisesta miehestä tulisi isä vahingossakaan.

Vai kuinka on naiset?

Pelkän "alapeukuttamisen" sijaan, kertokaa nyt naiset kuinka tuo on mahdollista että nuo miehet ovat päässeet lisääntymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo isän tikki tarkoittaa? Sitäkö, että pistetään alapää hieman tiukemmaksi?

Kyllä 😍

Vaikuttaa tosi hyvältä idealta 👍

Oletko koskaan päässyt lähemmin tutustumaan emättimen rakenteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjä saa käyttäytyä huonosti, vaikka synnytys on maailman luonnollisin asia ja naiset ovat harjoitelleet sitä tuhansien vuosien ajan. Mutta kun miestä täysin epäfysiologisesti pistetään teräsneulalla laskimoon, voi sitä feministisen huudon määrää, jos hän hermostuksissaan ei ilmaise itseään riittävän runollisesti.

En saanut selvää, oliko tuo tarkoitettu vitsiksi vai ei, mutta luuletko, että naista ei pistellä tai leikellä ilman puudutuksia synnytyksen aikana? Tikitkin ommellaan puuduttamatta.

Nyt kun on huolella haukuttu miehiä, joita ei ehkä kovin paljoa kiinnosta tulla paikalle seisoskelemaan ja vaimoa kannustamaan. Niin olettehan muistaneet kiittää  sitä paikalle tullutta miestänne ja kertoa hänelle että arvostitte hänen läsnäoloaan synnytyksessä? Vai oliko tuokin sellainen juttu, ettei siitä tarvi erikseen miestä muistaa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on huolella haukuttu miehiä, joita ei ehkä kovin paljoa kiinnosta tulla paikalle seisoskelemaan ja vaimoa kannustamaan. Niin olettehan muistaneet kiittää  sitä paikalle tullutta miestänne ja kertoa hänelle että arvostitte hänen läsnäoloaan synnytyksessä? Vai oliko tuokin sellainen juttu, ettei siitä tarvi erikseen miestä muistaa?

Niin, tuntuu vähän siltä että se on itsestään selvää että mies tulee, olihan hän paikalla silloinkin ihan itsestään selvästi kun lasta tehtiin.

Voisihan sitä kiitosta toki antaa jos mies oli oikeasti avuksi eikä rasite.

Ettei hän odottanut erityispalvelua tai heittänyt typeriä kommentteja.

Mutta tuntuu vähän kummalta jos tavanomaisesta hyvästä käytöksestä pitää joka kerta erikseen kiittää.

Kiitos tulee jos tekee todella jotain mikä on avuksi.

Varmasti näitäkin miehiä on paljon.

Heille kuuluu kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on huolella haukuttu miehiä, joita ei ehkä kovin paljoa kiinnosta tulla paikalle seisoskelemaan ja vaimoa kannustamaan. Niin olettehan muistaneet kiittää  sitä paikalle tullutta miestänne ja kertoa hänelle että arvostitte hänen läsnäoloaan synnytyksessä? Vai oliko tuokin sellainen juttu, ettei siitä tarvi erikseen miestä muistaa?

Niin en tiedä, itselläni ei ollut mitään ongelmaa mennä miehen kanssa päivystykseen, odottaa siellä tuntikaupalla ja tulla seuraavana päivänä vierailemaan. En tästä suuresta uroteostani odottanut mitään kiitosta ja ylistystä, vaan halusin olla mieheni luona kun hänellä oli hankalaa.

Sitten synnytyksessä hän tietysti oli mukana, siihenhän hän vielä liittyykin kun kyse on lapsestaan, mutta varmasti olisi ollut mukana myös jos olisin jostain muusta syystä joutunut sairaalaan. Hän haluaa olla vaimonsa luona vaikealla hetkellä (ja läsnä oman lapsensa syntyessä).

Tosin tässä on tietysti se ero että kummassakin tapauksessa ollaan oltu iloisia että toinen on läsnä. Ehkä jos sinäkin rakastut niin huomaat että itselle on tärkeää olla läsnä toisen elämässä (ja oman lapsen syntymässä).

Jos se paikallaolo ja tuki kerran on ollut NOIN tärkeää, niin kuvittelisin että siitä edes pieni kiitos irtoaisi? Ja kukaan ei oleta jokaisesta sivistyneestä käytöksestä kiittelyä, mutta tämä taitaa olla jotenkin aivan erityinen?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on huolella haukuttu miehiä, joita ei ehkä kovin paljoa kiinnosta tulla paikalle seisoskelemaan ja vaimoa kannustamaan. Niin olettehan muistaneet kiittää  sitä paikalle tullutta miestänne ja kertoa hänelle että arvostitte hänen läsnäoloaan synnytyksessä? Vai oliko tuokin sellainen juttu, ettei siitä tarvi erikseen miestä muistaa?

Oma mies oli ihan korvaamaton apu esikoisen syntyessä. Tietenkin olen kertonut sen hänelle monta kertaa ja viimeksi sanoin, kun oli lapsen syntymäpäivä. Lapsi täytti 29 vuotta. Toinen lapsi syntyi sektiolla ja mies pääsi ja halusi sinnekin mukaan. Se oli minulle pelottava tilanne ja olin iloinen, että mies oli mukana.

Mies on ehtinyt sairastaa vakavasti ja olen pitänyt hänestä huolta ja tsempannut. Jos mies olisi suhtautunut vähätellen synnytyksiin ja jäänyt pois sanoen, että mitä minä siellä teen, olisi omakin suhtautuminen ollut toisenlaista. Olisin vain todennut kipeälle miehelle, että koeta pärjätä ja ilmoittele, kun voit paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on huolella haukuttu miehiä, joita ei ehkä kovin paljoa kiinnosta tulla paikalle seisoskelemaan ja vaimoa kannustamaan. Niin olettehan muistaneet kiittää  sitä paikalle tullutta miestänne ja kertoa hänelle että arvostitte hänen läsnäoloaan synnytyksessä? Vai oliko tuokin sellainen juttu, ettei siitä tarvi erikseen miestä muistaa?

Oma mies oli ihan korvaamaton apu esikoisen syntyessä. Tietenkin olen kertonut sen hänelle monta kertaa ja viimeksi sanoin, kun oli lapsen syntymäpäivä. Lapsi täytti 29 vuotta. Toinen lapsi syntyi sektiolla ja mies pääsi ja halusi sinnekin mukaan. Se oli minulle pelottava tilanne ja olin iloinen, että mies oli mukana.

Mies on ehtinyt sairastaa vakavasti ja olen pitänyt hänestä huolta ja tsempannut. Jos mies olisi suhtautunut vähätellen synnytyksiin ja jäänyt pois sanoen, että mitä minä siellä teen, olisi omakin suhtautuminen ollut toisenlaista. Olisin vain todennut kipeälle miehelle, että koeta pärjätä ja ilmoittele, kun voit paremmin.

Myös mulla on hyvä mies. Sairastuin nuorena itse vakavasti, ja hän kävi päivittäin luonani sairaalassa, ihan pyytämättä. Joitakin vuosia myöhemmin osat kääntyivät toisinpäin, ja hoidin hänet sairaseläkkeelle alta nelikymppisenä. Aina on kiitetty, puolin ja toisin, mutta on ollut aihettakin (myös synnytyksestä ja aikuisen lapsen onnistuneesta maailmalle lähettämisestä). Tätä ketjua lukiessa tuntuu, että elellään jossain dinosaurusten rakkauskuplassa. Ei haittaa, viihdyn siellä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on huolella haukuttu miehiä, joita ei ehkä kovin paljoa kiinnosta tulla paikalle seisoskelemaan ja vaimoa kannustamaan. Niin olettehan muistaneet kiittää  sitä paikalle tullutta miestänne ja kertoa hänelle että arvostitte hänen läsnäoloaan synnytyksessä? Vai oliko tuokin sellainen juttu, ettei siitä tarvi erikseen miestä muistaa?

En miehenä todellakaan odottaisi mitään kiitosta siitä, että saisin olla paikan päällä todistamassa oman lapseni syntymää ja olla läsnä kun lapseni viettää ensimmäiset hetkensä tässä maailmassa. Päinvastoin, tuntisin todella syvää kiitollisuutta kumppaniani kohtaan, että hän mahdollistanut kaiken tämän, ja että saan olla läsnä kokemassa sen.

Mä oon varmaan keskiverto naista sietokykyisempi näiden juttujen suhteen. Mua ei oikein mitkään tuollaiset heitot heilauta eikä saa aikaan suurempia tunnereaktioita. Oon monesti huomannu kavereidenkin puheista että kamalan pienistä asioista tuntuvat loukkaantuvan, jotenkin aina etsivän jotain ihmeen piilotarkoituksia miestensä sanomisista, ja ylipäätään tulkitsevan liikaa kaikkea ja takertuvan joka sanomiseen. Ahdistavaa ja rasittavaa munkin mielestä vaikka itsekin olen nainen. Onhan näö esimerkin heitot mauttomia, mutta en niistäkään jaksaisi tuhahdusta suurempaa numeroa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon varmaan keskiverto naista sietokykyisempi näiden juttujen suhteen. Mua ei oikein mitkään tuollaiset heitot heilauta eikä saa aikaan suurempia tunnereaktioita. Oon monesti huomannu kavereidenkin puheista että kamalan pienistä asioista tuntuvat loukkaantuvan, jotenkin aina etsivän jotain ihmeen piilotarkoituksia miestensä sanomisista, ja ylipäätään tulkitsevan liikaa kaikkea ja takertuvan joka sanomiseen. Ahdistavaa ja rasittavaa munkin mielestä vaikka itsekin olen nainen. Onhan näö esimerkin heitot mauttomia, mutta en niistäkään jaksaisi tuhahdusta suurempaa numeroa tehdä.

En usko että tässä onkaan ongelmana yksilötason sietokyky mauttomien puheiden suhteen. Vaan se, että miehet sekä täällä että tuossa otsikon lehtijutussa puolustavat ja oikeuttavat sekä omaa että muiden miesten huonoa käytöstä hyvinkin aggressiivisesti. Se on huolestuttavaa.

Miksi? No siksi että osa heistä on ollut läsnä synnytyksessä ja kertoneet pelänneensäkin, mutta näkevät silti asiakseen alentaa synnyttävän naisen tilanteen tavanomaiseksi tapahtumaksi ja ylentää omaa tilannettaan suuremmaksi kuin se koskaan voi olla. En tarkoita, etteikö heistä voisi olla vaimolleen suuri apu, mutta huomion hakeminen ja oman epämukavuuden/tylsyyden /väsymyksen tarkoituksellinen korostaminen tuossa tilanteessa ja sen jälkeen on jotain sanoinkuvaamattoman pöyristyttävää.

Uskomattomin tuon lehtijutun kommenteissa oli se, kun eräs isäksi tullut piti synnytyksen päällimmäisenä muistona sitä, ettei hänelle erikseen mainittu mitään kun vaimoa vietiin käsittääkseni kesken synnytyksen hätäsektioon. Mies oli vihainen kun hänelle ei tultu puhumaan asiasta, ja mies syytti asiasta feminististä Suomea.

Tuo on oikeasti sairasta. Sairasta! Ainoa mitä tuossa tilanteessa on tehty, on se että vauva on pitänyt saada äkkiä ulos ja turvata vauvan ja äidin henki. Se on lääketieteellinen hätätilanne, ei feminismiä eikä mitään muutakaan aatetta. Jos joku tosiaan feminismin tuohon sotkee, niin pitäisi äkkiä saada hoitoa psykoottiseen misogyniaansa.

Tottakai ihannetilanteessa isälle pitäisi kertoa vaimon tilanteesta, ettei synny suurempaa paniikkia. Tietenkin. Mutta sairaaloissa ei aina kaikki mene suunnitellusti ja hallitusti, eikä varsinkaan synnytyksissä. Kyllä itsetunnon pitäisi se kestää, että vaimo ja vauva ovat ainoa prioriteetti silloin, kun on hätätilanne. Joskus ne synnyttäjät kärrätään juosten leikkuriin, ettei vauvalle ehdi tulla hapenpuutetta. Tämä on sitten joillekin jumalkompleksisille miehille feminismiä.

Säälin tuon perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon varmaan keskiverto naista sietokykyisempi näiden juttujen suhteen. Mua ei oikein mitkään tuollaiset heitot heilauta eikä saa aikaan suurempia tunnereaktioita. Oon monesti huomannu kavereidenkin puheista että kamalan pienistä asioista tuntuvat loukkaantuvan, jotenkin aina etsivän jotain ihmeen piilotarkoituksia miestensä sanomisista, ja ylipäätään tulkitsevan liikaa kaikkea ja takertuvan joka sanomiseen. Ahdistavaa ja rasittavaa munkin mielestä vaikka itsekin olen nainen. Onhan näö esimerkin heitot mauttomia, mutta en niistäkään jaksaisi tuhahdusta suurempaa numeroa tehdä.

Olet siis hyvin koulutettu. Kiltti tyttö! *taputus päälaelle*.

Oletko vähän sellainen "ei ihan perus muija", vaan ns. yksi äijistä joka ei turhista pahastu? Se on kiva juttu jos näin on. Meillehän opetetaan pienestä pitäen että itsensä puolustaminen ja esim. mitätöidyksi tulemiseen reagoiminen ja oman sukupuolensa arvostaminen on tiukkapipoista ja huumorintajutonta nillittämistä.

Mutta kokeilepa joskus huviksesi näiden tosimiesten reaktioita kun annat vähän takaisinpäin samaa tavaraa?

Lysti nimittäin loppuu. Menet liian pitkälle, ei ole enää hauskaa. "Vähän rajaa noihin juttuihin" jne.

Auo päätäsi heti tilaisuuden tullen, mikäli miehesi joutuu sairaalaan minkä tahansa kivuliaan ja intiimin vaivan takia. Vitsaile kovaan ääneen löysästä prinssinakista, pyydä ylimääräistä leikkausta jossa saisi nysään kokoa vähän lisää. Enää ei pädekään iänikuinen "huumoria, huumoria, ei saa pahastua pienistä!"

Lisäksi - on mahdollista että miehesi jättää sinut tuollaisen sairaalareissun jälkeen. Käytöksesi häntä kohtaan oli kuitenkin äärimmäisen törkeää, nöyryyttävää, julkista häpeää tuottavaa, haavoittuvaisen aseman hyväksikäyttöä, luottamuksen murentavaa.

Sanopa miesflunssaa sairastavalle, että et rupea passaamaan, niin siitä nousee hirveä paskamyrsky. Saati jos edes vitsailee asiasta, niin herne on joka ukolla nenässä. Kun se miesflunssa tekee miehen täysin toimintakyvyttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanopa miesflunssaa sairastavalle, että et rupea passaamaan, niin siitä nousee hirveä paskamyrsky. Saati jos edes vitsailee asiasta, niin herne on joka ukolla nenässä. Kun se miesflunssa tekee miehen täysin toimintakyvyttömäksi.

Miesflunssa onkin sairaus, raskaus ja synnytys eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanopa miesflunssaa sairastavalle, että et rupea passaamaan, niin siitä nousee hirveä paskamyrsky. Saati jos edes vitsailee asiasta, niin herne on joka ukolla nenässä. Kun se miesflunssa tekee miehen täysin toimintakyvyttömäksi.

Miesflunssa onkin sairaus, raskaus ja synnytys eivät.

Oletan, että mies kokee tuossa sairaudessaan huomattavia tuskia (päätellen siitä järkyttävästä märinästä, joka mf-potilaasta irtoaa), joten kaipa näiden voi ajatella olevan edes analogisia tilanteita.

Mieheltä jos kysytään, toki jo ihan perusmiesflunssa on sata kertaa pahempi kuin yksikään synnytys on koskaan ollut tai tulee ikinä olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanopa miesflunssaa sairastavalle, että et rupea passaamaan, niin siitä nousee hirveä paskamyrsky. Saati jos edes vitsailee asiasta, niin herne on joka ukolla nenässä. Kun se miesflunssa tekee miehen täysin toimintakyvyttömäksi.

Miesflunssa onkin sairaus, raskaus ja synnytys eivät.

Flunssassa toimintakyky on paljon parempi mitä synnytyksen aikana. Vai oletko itse pyörtynyt kivusta miesflunssan aikana? Pikku nuhapöpö ei aiheuta kuin lievaa epämukavuutta, kun kuumettakaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon varmaan keskiverto naista sietokykyisempi näiden juttujen suhteen. Mua ei oikein mitkään tuollaiset heitot heilauta eikä saa aikaan suurempia tunnereaktioita. Oon monesti huomannu kavereidenkin puheista että kamalan pienistä asioista tuntuvat loukkaantuvan, jotenkin aina etsivän jotain ihmeen piilotarkoituksia miestensä sanomisista, ja ylipäätään tulkitsevan liikaa kaikkea ja takertuvan joka sanomiseen. Ahdistavaa ja rasittavaa munkin mielestä vaikka itsekin olen nainen. Onhan näö esimerkin heitot mauttomia, mutta en niistäkään jaksaisi tuhahdusta suurempaa numeroa tehdä.

Olet siis hyvin koulutettu. Kiltti tyttö! *taputus päälaelle*.

Oletko vähän sellainen "ei ihan perus muija", vaan ns. yksi äijistä joka ei turhista pahastu? Se on kiva juttu jos näin on. Meillehän opetetaan pienestä pitäen että itsensä puolustaminen ja esim. mitätöidyksi tulemiseen reagoiminen ja oman sukupuolensa arvostaminen on tiukkapipoista ja huumorintajutonta nillittämistä.

Mutta kokeilepa joskus huviksesi näiden tosimiesten reaktioita kun annat vähän takaisinpäin samaa tavaraa?

Lysti nimittäin loppuu. Menet liian pitkälle, ei ole enää hauskaa. "Vähän rajaa noihin juttuihin" jne.

Auo päätäsi heti tilaisuuden tullen, mikäli miehesi joutuu sairaalaan minkä tahansa kivuliaan ja intiimin vaivan takia. Vitsaile kovaan ääneen löysästä prinssinakista, pyydä ylimääräistä leikkausta jossa saisi nysään kokoa vähän lisää. Enää ei pädekään iänikuinen "huumoria, huumoria, ei saa pahastua pienistä!"

Lisäksi - on mahdollista että miehesi jättää sinut tuollaisen sairaalareissun jälkeen. Käytöksesi häntä kohtaan oli kuitenkin äärimmäisen törkeää, nöyryyttävää, julkista häpeää tuottavaa, haavoittuvaisen aseman hyväksikäyttöä, luottamuksen murentavaa.

Että väkisin pitäis esittää kovasti loukkaantunutta, vaikka ei oikeasti ole? Ja kyllä mun mies ainakin kestää ihan hurttiakin huumoria! Kai mullakin joku raja on mitä en enää ottaisi vitsinä ja voisin oikeasti suuttua, mutta nuo aloituksen esimerkit ei kyllä ole lähelläkään!