Päiväkodin ja kodin näkemyserot lapsesta

Mun kuopus joutui eskarissa vastavalmistuneen lton hampaisiin. Hän ilmeisesti loukkaantui kun hitaasti lämpiävä ujo lapsi ei pitänyt hänestä. Hän oli äänekäs ja tosi päällekäyvä käytökseltään.

Keksi vaikka mitä vikaa lapsesta. Joka päivä jotain. Väitti ettei tästä ole normaaliin kouluun jne

Lapsi on nyt ysillä, keskiarvo vähän alle kympin. Eikä koulussa ole koskaan ollut mitään ongelmia eikä kaverien kanssa tms

Vierailija kirjoitti:

Mun kuopus joutui eskarissa vastavalmistuneen lton hampaisiin. Hän ilmeisesti loukkaantui kun hitaasti lämpiävä ujo lapsi ei pitänyt hänestä. Hän oli äänekäs ja tosi päällekäyvä käytökseltään.

Keksi vaikka mitä vikaa lapsesta. Joka päivä jotain. Väitti ettei tästä ole normaaliin kouluun jne

Lapsi on nyt ysillä, keskiarvo vähän alle kympin. Eikä koulussa ole koskaan ollut mitään ongelmia eikä kaverien kanssa tms

Tuttu ilmiö. Liisa Keltikangas-Järvinen on tästä kirjoittanut, miten koulussakin usein arvostellaan enemmän temperamenttia kuin osaamista. Ennen kaikkien piti olla suu supussa hiljaa, kun aikuinen puhuu, nykyisin on ongelma, jos ei ole pää kolmantena jalkana menossa kaikkeen uuteen. Milloinkohan kaikki hyväksyttäisiin?

Lapsi voi toimia ryhmässä eri tavalla kuin kotona. Näkemyserot voivat johtua siitä.

Meidän lapsi oli kans erilainen kotona kuin päiväkodissa. Viimeisimmässä ryhmässä ehti olla vain vajaan vuoden, sinne ei ikinä ehtinyt kunnolla kotiutua ja oli siellä ujo koska sopeutui ryhmiin hitaasti. Kotona oli ja on aina ollut äänekäs ja huomionhakuinen. Opettajasta näki miten sillä kävi hermoon kun lapsi ei ollut sellainen kuin hän olisi halunnut ja tämä oli myös luettavissa hänen kirjoittamastaan arvioinnista. Hän oli ihmistyyppinä erilainen aikuinen kuin mihin lapsi on perhepiirissä tottunut. Herkkä lapsi. En ihmettele miksi lasta on ujostututtanut tämä suoraviivainen jyrä. Eli kyllä jotkut lapset voivat olla todella erilaisia kotona ja hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Mun kuopus joutui eskarissa vastavalmistuneen lton hampaisiin. Hän ilmeisesti loukkaantui kun hitaasti lämpiävä ujo lapsi ei pitänyt hänestä. Hän oli äänekäs ja tosi päällekäyvä käytökseltään.

Keksi vaikka mitä vikaa lapsesta. Joka päivä jotain. Väitti ettei tästä ole normaaliin kouluun jne

Lapsi on nyt ysillä, keskiarvo vähän alle kympin. Eikä koulussa ole koskaan ollut mitään ongelmia eikä kaverien kanssa tms

Nyt tuli mieleen oma esikoinen joka myös ysillä. Hänellä diagnoosi (add) eli ei mitään sellaista erityisen erityistä. Eskariope inhosi lastani! (Inhosi kyllä varmaan muitakin lapsia) Hän kertoi miten lapseni oli aina milloin mistäkin jäähyllä. Lapsenikin oli ihmeissään tästä hänen toiminnasta eikä mielellään mennyt eskariin. Ennen eskaria ei ollut mitään ongelmia käytöksessä, add oli siis jo tiedossa tuohon aikaan eikä siihen kuulu käytöshäiriö. Eikä ole tuon koomminkaan ollut ongelmia käytöksen suhteen. Ei kotona eikä koulussa. Eikä ennen eskariakaan kun oli eri päiväkoti. Perusluonne kiltti ja rauhallinen.

Lähinnä tässä mietin niitä lapsia jotka diagnoosin ovat myöhemmin saaneet. Että onko kotona sitten ihan täysin normaali lapsi ja mistä se diagnoosi sitten on tullut? Onko itsekin myöhemmin havahtunut?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun kuopus joutui eskarissa vastavalmistuneen lton hampaisiin. Hän ilmeisesti loukkaantui kun hitaasti lämpiävä ujo lapsi ei pitänyt hänestä. Hän oli äänekäs ja tosi päällekäyvä käytökseltään.

Keksi vaikka mitä vikaa lapsesta. Joka päivä jotain. Väitti ettei tästä ole normaaliin kouluun jne

Lapsi on nyt ysillä, keskiarvo vähän alle kympin. Eikä koulussa ole koskaan ollut mitään ongelmia eikä kaverien kanssa tms

Heh. Mun kuopus laski viiden vanhana tokan luokan laskennon tehtäviä.

Tokalle hän sai vastavalmistuneen opettajan, joka tulkitsi lapsen kysymykset merkiksi siitä, että hän on huono matikassa. Kyseli siis liian vaikeita.

Me sanottiin että ei voi pitää paikkaansa, mutta niin vain lapsi sitten laski siellä tukiopetusta antavan rehtorin pojan kanssa niitä laskuja jotka oli osannut jo kolme vuotta aiemmin...

Yläkoulun oli matikkapainotuksessa ja nyt kirjoittaa pitkän matikan. Aina ollut kymppi matikassa.

Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Erityislapsella yleensä ongelmat näkyvät sekä kotona että päiväkodissa. Jos päiväkodissa tulee ongelmat esiin niin pitäisi miettiä onko päiväkoti lapselle paras ratkaisu, jos lapsi on luonteeltaan ujo voi perhepäivähoidon pieni ryhmä olla parempi kuin päiväkodin iso ryhmä, jossa lapsen pitää näkyä ja kuulua tullakseen huomatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Erityislapsella yleensä ongelmat näkyvät sekä kotona että päiväkodissa. Jos päiväkodissa tulee ongelmat esiin niin pitäisi miettiä onko päiväkoti lapselle paras ratkaisu, jos lapsi on luonteeltaan ujo voi perhepäivähoidon pieni ryhmä olla parempi kuin päiväkodin iso ryhmä, jossa lapsen pitää näkyä ja kuulua tullakseen huomatuksi.

Juurikin tätä ajoin takaa eli erityislapsilla näkyy kotona ja päiväkodissa. Mutta miksi vanhemmat ei näe sitä?

Ap

Mun lapsi oppi aikaisin puhumaan ja puhui 2-vuotiaana jo pitkiä lauseita, kuin aikuinen. Mutta päiväkodin tädeille hän ei puhunut mitään vuoteen! Sukulaisille, naapureille ja kaupan kassalle puhui, mutta päiväkodissa ei mitään. Kun vein 4-vuotiaan neljän muun lapsen kanssa leikkimään aamulla päiväkotiin, kukaan ei sanonut toisilleen yhtään mitään, vaikka he leikkivät yhdessä.

Lapsi sanoi kotona, että hänelle huudetaan, että pitää olla hiljaa. Päiväkodin mukaan lapseni on mutisti. Otin lapsen pois hoidosta.

Mun mielestä myös sen ryhmän opettajan kuuluisi tutustua rauhallisessa ympäristössä ujoihin lapsiin. Ja vasta sen jälkeen tulla valittamaan vanhemmille kun on vääränlainen lapsi, jos kontaktia ei ole saatu kahden keskenkään. Koko varhaiskasvatuksen juju on siinä, että kasvua tuetaan yksilöllisten tarpeiden pohjalta. Aikaa kyllä riittää siellä hoidossa turhempiinkin asioihin. Myös ujot tarvitsevat tukea vaikka eivät sitä ääneen vaadi. Tyhmimmät luulevat, että varautuneisuus johtuu kotioloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Erityislapsella yleensä ongelmat näkyvät sekä kotona että päiväkodissa. Jos päiväkodissa tulee ongelmat esiin niin pitäisi miettiä onko päiväkoti lapselle paras ratkaisu, jos lapsi on luonteeltaan ujo voi perhepäivähoidon pieni ryhmä olla parempi kuin päiväkodin iso ryhmä, jossa lapsen pitää näkyä ja kuulua tullakseen huomatuksi.

Juurikin tätä ajoin takaa eli erityislapsilla näkyy kotona ja päiväkodissa. Mutta miksi vanhemmat ei näe sitä?

Ap

Miksi sitten otsikoit ja kysyit harhaanjohtavasti? Mikset kysynyt että millä kaikilla lailla muut erityislasten vanhemmat on huonompia kuin sinä?

öö, päiväkoti on paikkana aivan eri kuin koti. Päiväkoti muistuttaa esim. koulua paljon enemmän kuin koti.

Lisäksi kannattaa muistaa, että päiväkodin henkilöstö puhuu sen hetkisestä tilasta, ei siitä, mitä esim. 2-3 vuoden  päästä koulussa tapahtuu. lapsi saattaa kehittyä, kypsyä ja kasvaa, mutta jos on vaikeuksia, niin kyllä ainakin minä halusin tietää.

Oma lapsi sai lapsellisilta ja lapsettomilta kavereiltani kehuja keskittymiskyvystä. Samoin isoäidit, jotka molemmat ovat lastentarhaopettajia kehuivat keskittymiskykyä. Keskittyä lapsi jaksoikin jo 3-vuotiaana lukemiseen, kynätehtäviin, maalaamisen, perhemuskariin, kirjojen kuunteluun jne. Yllätys olikin suuri, kun Vasu-keskustelussa lapsen ollessa 4 päiväkodin lto otti puheeksi lapsen kyvyttömyyden keskittyä: tuokioissa aina istui aikuisen vieressä, leikeissä häiriintyi muiden leikeistä jne. Kaikki muu oli hyvää, mutta keskittyminen todella haasteellista. Kotona sai keskittyä rauhassa, päiväkodissa kiinnosti kaverit.

Pari vuotta meni, päiväkodissa harjoiteltiin tätä taitoa, ja koulussa lapsi jo keskittyi, paitsi silloin kun tehtävät olivat liian helppoja.

Minusta on todella paha asia, jos henkilökunta ei ota huomioitaan puheeksi. Toki jokainen toivoisi, ettei lapsella olisi vaikeuksia tai haasteita, mutta silloin niitä ainakin tulee koulussa, jos näihin ei puututa aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Erityislapsella yleensä ongelmat näkyvät sekä kotona että päiväkodissa. Jos päiväkodissa tulee ongelmat esiin niin pitäisi miettiä onko päiväkoti lapselle paras ratkaisu, jos lapsi on luonteeltaan ujo voi perhepäivähoidon pieni ryhmä olla parempi kuin päiväkodin iso ryhmä, jossa lapsen pitää näkyä ja kuulua tullakseen huomatuksi.

Juurikin tätä ajoin takaa eli erityislapsilla näkyy kotona ja päiväkodissa. Mutta miksi vanhemmat ei näe sitä?

Ap

Hmm. Olen osin eri mieltä. Lapsellani on Asperger, nykyisin on jo peruskoulunsa suorittanut ja ihan hyvin menee. Toki hänellä oli Asperger-piirteitä sekä kotona että koulussa, mutta se ei ollut samanlaista. Kotona lapsi oli yleensä tosi rauhallinen, äärimmäisen keskittymiskykyinen, mutta kun kuormittui koulun hulinassa ja sosiaalisessa elämässä, sai "kohtauksia", jolloin piti jotain älämölöä, ryömi lattioilla jne. Kotona ei tietysti kuormittunut samalla tavalla, joten käytöskin oli erilaista. Se käytös, jota lapsella oli koulussa, oli hänelle ja meille vanhemmille täysin vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oppi aikaisin puhumaan ja puhui 2-vuotiaana jo pitkiä lauseita, kuin aikuinen. Mutta päiväkodin tädeille hän ei puhunut mitään vuoteen! Sukulaisille, naapureille ja kaupan kassalle puhui, mutta päiväkodissa ei mitään. Kun vein 4-vuotiaan neljän muun lapsen kanssa leikkimään aamulla päiväkotiin, kukaan ei sanonut toisilleen yhtään mitään, vaikka he leikkivät yhdessä.

Lapsi sanoi kotona, että hänelle huudetaan, että pitää olla hiljaa. Päiväkodin mukaan lapseni on mutisti. Otin lapsen pois hoidosta.

Selektiivinen mutismi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oppi aikaisin puhumaan ja puhui 2-vuotiaana jo pitkiä lauseita, kuin aikuinen. Mutta päiväkodin tädeille hän ei puhunut mitään vuoteen! Sukulaisille, naapureille ja kaupan kassalle puhui, mutta päiväkodissa ei mitään. Kun vein 4-vuotiaan neljän muun lapsen kanssa leikkimään aamulla päiväkotiin, kukaan ei sanonut toisilleen yhtään mitään, vaikka he leikkivät yhdessä.

Lapsi sanoi kotona, että hänelle huudetaan, että pitää olla hiljaa. Päiväkodin mukaan lapseni on mutisti. Otin lapsen pois hoidosta.

Selektiivinen mutismi?

Fiksu lapsi. Tyhmät hoitajat.

Ohis

Tietenkin huomiot pitää kertoa vanhemmille, mutta pitää pysyä neutraalina ja asiallisena. On eri asia todeta asioita, kuin arvostella. Valitettavasti kaikki kasvattajat eivät ole ammattitaitoisia eivätkä pysy neutraaleina.

Moni vanhempi haluaa kiistää kaiken erilaisuuden, jottei saa leimaa. Hei eivät halua erityislasta, vaikka lapsi selvästi on sellainen. Harmillisesti lapsi kärsii siitä eniten, kun ei saa tarvitsemaansa tukea.

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhempi haluaa kiistää kaiken erilaisuuden, jottei saa leimaa. Hei eivät halua erityislasta, vaikka lapsi selvästi on sellainen. Harmillisesti lapsi kärsii siitä eniten, kun ei saa tarvitsemaansa tukea.

Valitettavasti yleensä saa leiman muttei tukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Erityislapsella yleensä ongelmat näkyvät sekä kotona että päiväkodissa. Jos päiväkodissa tulee ongelmat esiin niin pitäisi miettiä onko päiväkoti lapselle paras ratkaisu, jos lapsi on luonteeltaan ujo voi perhepäivähoidon pieni ryhmä olla parempi kuin päiväkodin iso ryhmä, jossa lapsen pitää näkyä ja kuulua tullakseen huomatuksi.

Juurikin tätä ajoin takaa eli erityislapsilla näkyy kotona ja päiväkodissa. Mutta miksi vanhemmat ei näe sitä?

Ap

Hmm. Olen osin eri mieltä. Lapsellani on Asperger, nykyisin on jo peruskoulunsa suorittanut ja ihan hyvin menee. Toki hänellä oli Asperger-piirteitä sekä kotona että koulussa, mutta se ei ollut samanlaista. Kotona lapsi oli yleensä tosi rauhallinen, äärimmäisen keskittymiskykyinen, mutta kun kuormittui koulun hulinassa ja sosiaalisessa elämässä, sai "kohtauksia", jolloin piti jotain älämölöä, ryömi lattioilla jne. Kotona ei tietysti kuormittunut samalla tavalla, joten käytöskin oli erilaista. Se käytös, jota lapsella oli koulussa, oli hänelle ja meille vanhemmille täysin vierasta.

Olit kuitenkin huomannut että jotain on? Toki erilailla varmaan toki näyttäytyy mutta näyttäytyy kuitenkin. Kyllä itsekin muistan että joitain juttuja oli joita en olisi uskonut lapseni tehneen (positiivisia myös) mutta yleisesti ottaen tunnistin lapseni vasu-keskusteluissa enkä epäillyt hoitohenkilökuntaa kun kertoi lapsen tehneen jotain tavallisesta poikkeavaa.

Mutta sitten on näitä joissa ei yhtään tunnista omaa lastaan. Tuntuu kuin vasu käytäisiin naapurin Mikosta vaikka tultiin oman Maijan vasuun.

Ja myöhemmin sitten saa diagnoosin, vaikka vasta ala-asteen loppupuolella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Erityislapsella yleensä ongelmat näkyvät sekä kotona että päiväkodissa. Jos päiväkodissa tulee ongelmat esiin niin pitäisi miettiä onko päiväkoti lapselle paras ratkaisu, jos lapsi on luonteeltaan ujo voi perhepäivähoidon pieni ryhmä olla parempi kuin päiväkodin iso ryhmä, jossa lapsen pitää näkyä ja kuulua tullakseen huomatuksi.

Juurikin tätä ajoin takaa eli erityislapsilla näkyy kotona ja päiväkodissa. Mutta miksi vanhemmat ei näe sitä?

Ap

Hmm. Olen osin eri mieltä. Lapsellani on Asperger, nykyisin on jo peruskoulunsa suorittanut ja ihan hyvin menee. Toki hänellä oli Asperger-piirteitä sekä kotona että koulussa, mutta se ei ollut samanlaista. Kotona lapsi oli yleensä tosi rauhallinen, äärimmäisen keskittymiskykyinen, mutta kun kuormittui koulun hulinassa ja sosiaalisessa elämässä, sai "kohtauksia", jolloin piti jotain älämölöä, ryömi lattioilla jne. Kotona ei tietysti kuormittunut samalla tavalla, joten käytöskin oli erilaista. Se käytös, jota lapsella oli koulussa, oli hänelle ja meille vanhemmille täysin vierasta.

Olit kuitenkin huomannut että jotain on? Toki erilailla varmaan toki näyttäytyy mutta näyttäytyy kuitenkin. Kyllä itsekin muistan että joitain juttuja oli joita en olisi uskonut lapseni tehneen (positiivisia myös) mutta yleisesti ottaen tunnistin lapseni vasu-keskusteluissa enkä epäillyt hoitohenkilökuntaa kun kertoi lapsen tehneen jotain tavallisesta poikkeavaa.

Mutta sitten on näitä joissa ei yhtään tunnista omaa lastaan. Tuntuu kuin vasu käytäisiin naapurin Mikosta vaikka tultiin oman Maijan vasuun.

Ja myöhemmin sitten saa diagnoosin, vaikka vasta ala-asteen loppupuolella.

Ap

Sädekehääkö kerjäät?