Päiväkodin ja kodin näkemyserot lapsesta

Ällistyttiin kertakaikkiaan, kun meidän villiviikarin ekassa päikkykeskustelussa hoitaja sanoi, että on hiljainen ja ujo! Kotona suunapäänä pulisi koko ajan, touhusi koko ajan ja jos ei muuta niin seisoi päällään. Miten voi "nähdä" lapsessaan sellaisia asioita, jotka ei näy kuin päiväkodissa?

Meillä esikoisen ryhmässä päivänkodin johtajalla (joka siis vastasi ko ryhmästä) oli omat suosikit jotka oli pikkupissisalkuja (ikävä sanoa näin ja ikinä en olisi uskonut kuinka 5 vuotiaan käytös voi olla jo pissismäistä). Valitettavasti lapseni reetusi ko lasten käytöksestä ja siitä se sitten alkoi. Koko ajan negatiivista palautetta, ohjausta testeihin, vihjauksia lapsi ei ole normaali. Ensiksi emme kotona ymmärretty koko kuviota ja mentiin testeihin ja seurattiin lasta tarkkaillen niitä ”epänormaliuuden” merkkejä, joita ei kotona nähty laisinkaan. Onneksi sitten herättiin, ja luojan kiitos, johtaja jäi eläkkeelle ja uusi oli ihmeissään lukiessaan esikoisemme papereita. Tämä siis lyhyt versio tapahtuneesta ja eli ei aina ne päiväkodin havainnot ole niin oikeita.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin huomiot pitää kertoa vanhemmille, mutta pitää pysyä neutraalina ja asiallisena. On eri asia todeta asioita, kuin arvostella. Valitettavasti kaikki kasvattajat eivät ole ammattitaitoisia eivätkä pysy neutraaleina.

Olisiko tuosta sitten kyse?

Meillä on aina (yhden lapsen eskariopea lukuunottamatta) ollut fiksut ja tilanteen tasalla olevat "päikkytädit". Palaute annettu niin että sitä on ollut helppo vastaanottaa. Niin, en tiedä kuinka itsekään olisin reagoinut jos palaute olisi annettu hyökkäämällä ja arvostelemalla? Nouseeko siinä puolustuskannalle ja lapsen todelliset ongelmat hautautuu aikuisten huonoihin kokemuksiin ja henkilökemioihin? Voiko näinkin olla että lasta ylidiagnosoidaan (jota toki päiväkodissa ei kuulu edes tehdä) sen vuoksi vielä lisää kun ei tule toimeen vanhempien kanssa?

Ap

Meillä lapselle suositeltiin erityiskoulua, kun lapsi oli eskarissa. Ei tulisi kuulema pärjäämään tavallisessa luokassa ikinä. Ja kun lukeminen/kirjoittaminen sen verran heikkoa niin kuulema kielet tulee olemaan todella vaikeita oppia. Välillä miehellekin puhuin, että olenkohan tulossa hulluksi kun eskarin ja meidän vanhempien näkemys lapsesta on niin erilainen. Ihan kun eri lapsesta oltaisiin puhuttu.

Me vanhemmat pidimme kuitenkin päämme ja halusimme lapsen normaaliin kouluun. Nyt kun lapsi pääsi kutosluokalta, keski-arvo oli 8,6. Enkku ja ruotsi oli molemmat kymppejä, vaikkei niitä pitänyt oppia ollenkaan.

Meillä lapsi on kyllä kieltämättä vähän hajamielinen toisinaan, mutta ei ongelmat kuitenkaan niin suuria olleet mitä pk/eskari aikoinaan antoi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin huomiot pitää kertoa vanhemmille, mutta pitää pysyä neutraalina ja asiallisena. On eri asia todeta asioita, kuin arvostella. Valitettavasti kaikki kasvattajat eivät ole ammattitaitoisia eivätkä pysy neutraaleina.

Olisiko tuosta sitten kyse?

Meillä on aina (yhden lapsen eskariopea lukuunottamatta) ollut fiksut ja tilanteen tasalla olevat "päikkytädit". Palaute annettu niin että sitä on ollut helppo vastaanottaa. Niin, en tiedä kuinka itsekään olisin reagoinut jos palaute olisi annettu hyökkäämällä ja arvostelemalla? Nouseeko siinä puolustuskannalle ja lapsen todelliset ongelmat hautautuu aikuisten huonoihin kokemuksiin ja henkilökemioihin? Voiko näinkin olla että lasta ylidiagnosoidaan (jota toki päiväkodissa ei kuulu edes tehdä) sen vuoksi vielä lisää kun ei tule toimeen vanhempien kanssa?

Ap

Luulen, että osittain on kyse tuosta. Meillä oli yksi varhaiskasvattaja ihan pihalla siitä miten keskustellaan ja kirjoitetaan asiatekstejä. Hänellä oli rivien välissä ihme tulkintoja, leikki jotain ihme psykiatria, ja kysyikin melko suoraan minkä takia lapsen luonne on tietynlainen, eli antoi ymmärtää, että kotona on vähintään vuorovaikutuksessa jotain vikana, vaikka kyllä vika oli päiväkotiympäristössä ja tässä naisessa ja hänen korvien välissä. Kenenkään muun kanssa ei ole tällaista ollut, eli en yleensäkään ylitulkitse asioita. Otan tietoa vastaan asiallisessa muodossa, mutta tämä yksi täti meni tulkintoineen aivan yli, ikinä en ole vastaavaa kohdannut.

Siihen on monta syytä. Toisaalta vanhemmat (varsinkin esikoisen) voivat olla taipuvaisia näkemään lapsen etevämpänä ja taitavampana kuin onkaan, mutta useimmiten syy on enemmänkin näissä:

-Lapsi käyttäytyy ryhmässä eri tavalla kuin kotona

-Päiväkodissa aikuiset viettävät yksittäisen lapsen kanssa vähemmän aikaa kuin lapsen muu lähipiiri viettää. Väärin tulkinnan mahdollisuus on todellinen, kun aletaan yksittäisistä askarteluhetkistä, tuokioista yms. vetämään kovin isoja johtopäätöksiä

-Nykyään ammattikasvatuksen näkökulmasta normaalin lapsen määritelmä on kaventunut. Varhaiskasvatuksessa helposti unohtuu, kuinka yksilölliseen tahtiin lapset oppivat eri asioita

-Joissain päiväkodeissa vuorovaikutus ja toiminnan taso on niin huonoa, että lapsi ei pysty luomaan kiintymyssuhdetta yhteenkään aikuiseen, ja tällöin näkemys lapsesta jää hyvin vaillinaiseksi

Vanhemmilla on taipumus nähdä lapsi fiksumpana kuin onkaan, mutta se ei selitä jos näkemys on kokonaisvaltaisesti eri. On aina ammattilaisen vastuulla luoda hyvä suhde vanhempaan, ja ymmärtää että kukaan vanhempi ei jaksa vastaanottaa päivittäin negatiivista palautetta lapsestaan. On myös ammattilaisten vastuulla ymmärtää, että varhaiskasvatus sellaisenaan ei ole luonnollinen oppimisympäristö lapselle, ja jos joku lapsi ei sinne sopeudu niin kyse ei ole automaattisesti siitä että lapsessa tai hänen kasvatuksessaan on jotain "vikaa". Sitten on toisaalta vanhempia, jotka eivät kerta kaikkiaan näe niitä lapsen haasteita koska ovat joko niin tottuneita niihin tai sitten itselle on kovin tärkeää, että lapsi on osaava ja lapsen haasteiden ottaminen puheeksi vahingoittaa vanhemman omaa itsetuntoa. Tällöin on myös ammattilaisen vastuulla luoda välit vanhempaan kuntoon ja antaa aikaa vanhemmalle prosessoida kuulemaansa.

T. Erityislapsen äiti ja lastentarhanopettajana kymmenen vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Erityislapsella yleensä ongelmat näkyvät sekä kotona että päiväkodissa. Jos päiväkodissa tulee ongelmat esiin niin pitäisi miettiä onko päiväkoti lapselle paras ratkaisu, jos lapsi on luonteeltaan ujo voi perhepäivähoidon pieni ryhmä olla parempi kuin päiväkodin iso ryhmä, jossa lapsen pitää näkyä ja kuulua tullakseen huomatuksi.

Juurikin tätä ajoin takaa eli erityislapsilla näkyy kotona ja päiväkodissa. Mutta miksi vanhemmat ei näe sitä?

Ap

Valitettava tosiasia on, että joskus vanhemmalla on enemmän lasta kohtaan pitkämielisyyttä kuin varhaiskasvatuksen henkilökunnalla, ja he näkevät että lapsi kyllä kehittyy ja oppii kokoajan, vaikka ei ole yhtä itsenäinen kuin muut ikätoverit.

Varhaiskasvatuksessa erityislapsi määritellään pitkälti sen perusteella, miten lapsi suoriutuu ja pärjää omatoimisuudessa isossa päiväkotiryhmässä. Olisi ihan mielenkiintoista kyllä verrata kuinka paljon esimerkiksi muissa Euroopan maissa vaaditaan omatoimisuutta lapsilta verrattuna suomalaisiin. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa oletetaan että keskiverto 4-vuotias huomaa jokaisen siirtymän ja selviää niistä helposti, pukee ja riisuu itse, pärjää vessakäynnit itse, selviää kaverin kanssa riidoista itse jne. Jos kovin monessa alkaa poikkeamaan, niin se tarkoittaa että lapsi vie enemmän aikuisen aikaa kuin muut lapset eli tarvitsee erityistä tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin huomiot pitää kertoa vanhemmille, mutta pitää pysyä neutraalina ja asiallisena. On eri asia todeta asioita, kuin arvostella. Valitettavasti kaikki kasvattajat eivät ole ammattitaitoisia eivätkä pysy neutraaleina.

Olisiko tuosta sitten kyse?

Meillä on aina (yhden lapsen eskariopea lukuunottamatta) ollut fiksut ja tilanteen tasalla olevat "päikkytädit". Palaute annettu niin että sitä on ollut helppo vastaanottaa. Niin, en tiedä kuinka itsekään olisin reagoinut jos palaute olisi annettu hyökkäämällä ja arvostelemalla? Nouseeko siinä puolustuskannalle ja lapsen todelliset ongelmat hautautuu aikuisten huonoihin kokemuksiin ja henkilökemioihin? Voiko näinkin olla että lasta ylidiagnosoidaan (jota toki päiväkodissa ei kuulu edes tehdä) sen vuoksi vielä lisää kun ei tule toimeen vanhempien kanssa?

Ap

Miksi sinä kyselet tällaisia? Sinä olet paras ja hienoin jo.