Miksi olit pelkuri etkä ollut lopetettavan lemmikkisi rinnalla kun sille annettiin viimeinen piikki?

Hyvä kysymys. Ehkä joitain ihmisiä hävettää jos alkaa itkemään?

Olin sairaalassa, puoliso vei lemmikin piikille.

Minä olin läsnä kun kissani lopetettiin, ei se ole mikään kaunis kokemus kellekään, mutta oli pakko antaa vaikeasti sairaan lemmikin päästä tuskistaan.

Mitä höpiset, kyllä pidin itse kissaani sylissä, kun nukahti ikiuneen.

Ja itkin silmät päästäni, eläinlääkäri ei tahtonut saada edes kissani nimestä selvää, kun itkin niin vuolaasti sitä kertoessani.

Olin molempien.

Vierailija kirjoitti:

Mitä höpiset, kyllä pidin itse kissaani sylissä, kun nukahti ikiuneen.

Ja itkin silmät päästäni, eläinlääkäri ei tahtonut saada edes kissani nimestä selvää, kun itkin niin vuolaasti sitä kertoessani.

Jos olit paikalla kun eläimesi lopetettiin, niin kysymys ei ilmiselvästikään koske sinua🙄

Siksi, että koira kuoli kauniina kesäpäivänä vartiopaikalleen.

Kun ei tullut syömään kutsusta, niin lähdin katselemaan missäs sitä ollaan.

Siellähän sitä, kyljellään männyn juurella.

Hyvä koira, uskollinen ja virkaintoinen, ikää 14 vuotta.

Vai että tämmöisen keskustelun aloitit viestini jälkeen.

Siksi, että olin muutenkin jo tarpeeksi rikki silloin kaikesta ja sitten menetin tärkeimmän voimavarani. En vain kyennyt siihen, enkä kadu.

Katsoin pleksin läpi kunnes siltä lähti taju kaasusta, ihan rauhassa lähti..

Vanha otsikko, uusi aloitus.

Itse olin loppuun asti koiruuteni luona.

Kyllä olin mukana kaikki kolme kertaa ja pidin tassusta viimeiseen hengenvetoon.

Vaikka oli hirveintä ikinä en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi jos en olisi ollut läsnä silloin kun minua eniten tarvittiin.

Niin ja minun lemmikkiäni ei kiinnostanut pätkän vertaa, että olenko mukana vai en. Ihan järjetöntä, että toisen kuoleman katsominen vierestä tekee ihmisestä jotenkin paremman.

Minä ammuin tokaluokalta asti kimpassa olleen koirani hirvikiväärillä kun lääkäriä ei saatu antamaan piikkiä ja oli kovat tuskat syövän takia. Huusi suoraa huutoa Ei mukava homma ollenkaan

mies52v

Miksi tähän vastaa lähinnä ne jotka ovat paikalla olleet? Eihän sitä kysytty.

Näin eläinklinikalla töissä olevana hoitajana vaan sanon, että kyllä lähes kaikki on paikalla, kun eläin rauhoitetaan uneen rauhoittavalla lääkkeellä. Tämä voidaan meillä antaa esim. omistajan sylissä rauhallisessa takahuoneessakin, jos eläin tai omistaja stressaantuu toimenpidehuoneesta. Ja lääkkeen vaikuttaessa eläin ja omistaja saavat olla rauhassa hyvästelemässä. Sillä ei ole sitten oikeastaan eläimen kannalta mitään väliä, onko se omistaja paikalla, kun tuhdisti rauhoitetulle eläimelle annetaan varsinainen eutanasialääke. Eläin on jo tajuton kuitenkin. 

Ihmisillä on myös erilaisia elämäntilanteita ja mielentiloja, ja aika usein näkee niin "hajalla" tilanteesta olevia ihmisiä, että ei tulisi mieleenkään syyllistää heitä siitä, että eivät tule toimenpidehuoneeseen vaan lähtevät pois kun rauhoittava lääke on nukuttanut eläimen. Miksi kiduttaa sitä muutenkin rikki olevaa ihmistä joko lisätuskalla, tai syyllisyydellä, kun se ei sitä eläintä mitenkään auta?

Itse lopetin lapiolla molemmat koirani, kun muutin pois Suomesta työn vuoksi. Eli olin kyllä läsnä.

En vaan voinut olla loppuun asti. Pidin kissaa sylissä niin kaun, että se nukahti rauhoittavaan lääkkeeseen ja eläinlääkäri sai hoitaa työn loppuun asti. 

Me olemme molemmat olleet, mies ja minä. Viime kesänä hevosemme nukutettiin kun oli tapaturman seurauksena mennyt jalka poikki ja silittelimme koko toimenpiteen rakasta vanhustamme viimeiseen hengenvetoon. Samoin kissat ja koirat ovat saaneet nukkua jomman kumman sylissä aina pois. Ymmärrän niitä jotka ei voi olla loppuun asti läsnä. Se on aina yhtä rankka kokemus.

Onneksi menin koirani mukaan. Sain sanottua hänelle hyvästit. Olisi ollut kamalaa jos en olisi mennyt mukaan. Näin jo aamulla sen voinnista että nyt se on ohi. Onneksi sain olla sen rinnalla koko loppu ajan <3

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän vastaa lähinnä ne jotka ovat paikalla olleet? Eihän sitä kysytty.

Ei se syyllistäminen auta toisia kommentoimaan tänne. Kaikki eivät tiedosta lemmikkinsä olotilaa noilla hetkillä. En minäkään tietäisi, jos en olisi lukenut juttua aikoinaan lehdestä.